Töppösen kanssa kahdestaan amk:lla.
Ohjattua: kapuloiden välit normaalit, mutta merkiltä kapuloille pari metriä ja itse seisoin noin metrin päässä merkistä. Canis-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu ohjatun noudon opettamisesta niin, että väärien kapuloiden edessä on nurin oleva kahvikuppi. Koirat kuulemma useimmiten reagoi siihen luonnostaan juuri oikein, "tämä kapula on pois käytöstä". Kuppien häivyttäminen ei artikkelit mukaan ole vaikeaa.
Lisäksi otin käyttöön Hanna Helmisen "ohjaaja katsoo noudettavaa kapulaa ja ikään kuin tekee valinnan koiran puolesta, sulkee täysin pois ne muut". Hää kuulemma toljottaa kokeessa noudettavaa kapulaa niin tiukasti, että ei edes huomaa jos koira menee väärälle.
Tein ensin merkiltä lähetyksiä molemmille puolille. Uudet käskyt on "vasen" ja "oikea", suunnat minusta katsoen. Oli oikein hyviä, luulen että se kapulan tiukka tuijotus auttoi enemmän kuin kahvikupit.
Sitten tehtiin "korjauksia", eli vein koiran halutun ja keskikapulan väliin tai jopa keskikapulan kohdalle tai siitä ihan hieman väärään suuntaan, ja lähetin siitä. Kerran meni väärin mutta onnistumisprosentti oli normaalia huomattavasti suurempi!
Merkkejä lelun revittelyn lomassa niin, että kapulat oli hajallaan siinä merkin lähellä. Alkuun toikin kapulan, mutta autoin vaan "ei, se on kapula, missä merkki, kierrä". Sitten kun tajusi, sujui hyvin. Palkkasin eri kohdista koiran mennessä merkille tai sen ollessa juuri kääntymässä siellä.
Hieman seuruuta. Ihan karmeeta, koira oli turhan kiepeillä jo valmiiksi ja jätin vielä narupallon kainaloon, ääliö.
Lopuksi jälki. Kyllä! :D Yöllä satoi vähän lunta ja lämpötila on nollan tuntumassa, ja parkkiksen laitamilla oli paljon koskematonta tilaa. 150 askelta, kolme keppiä, jana n. 5m ja jälki lähti vasempaan. Koira kyllä sinkosi jäljen yli ja piti huutaa se takaisin, että joo joo tossa se oikeesti oli jo :D Jälkeä tehdessä olin vähän liukastellut, lumen alla oli paikoin jäätä. Koira ajoi jäljen sellasella kyydillä että roikuin narussa ja keskityin pysymään pystyssä! Aika paljon meni nenä ylhäällä ihan silmillään. Ilmaisut oli hyvät. Töppöselle jos lumella vielä haluaa tehdä, niin johonkin missä menee vähän jotain muitakin jälkiä, tollasia sen on ihan turha antaa juosta läpi.
Ohjattua: kapuloiden välit normaalit, mutta merkiltä kapuloille pari metriä ja itse seisoin noin metrin päässä merkistä. Canis-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu ohjatun noudon opettamisesta niin, että väärien kapuloiden edessä on nurin oleva kahvikuppi. Koirat kuulemma useimmiten reagoi siihen luonnostaan juuri oikein, "tämä kapula on pois käytöstä". Kuppien häivyttäminen ei artikkelit mukaan ole vaikeaa.
Lisäksi otin käyttöön Hanna Helmisen "ohjaaja katsoo noudettavaa kapulaa ja ikään kuin tekee valinnan koiran puolesta, sulkee täysin pois ne muut". Hää kuulemma toljottaa kokeessa noudettavaa kapulaa niin tiukasti, että ei edes huomaa jos koira menee väärälle.
Tein ensin merkiltä lähetyksiä molemmille puolille. Uudet käskyt on "vasen" ja "oikea", suunnat minusta katsoen. Oli oikein hyviä, luulen että se kapulan tiukka tuijotus auttoi enemmän kuin kahvikupit.
Sitten tehtiin "korjauksia", eli vein koiran halutun ja keskikapulan väliin tai jopa keskikapulan kohdalle tai siitä ihan hieman väärään suuntaan, ja lähetin siitä. Kerran meni väärin mutta onnistumisprosentti oli normaalia huomattavasti suurempi!
Merkkejä lelun revittelyn lomassa niin, että kapulat oli hajallaan siinä merkin lähellä. Alkuun toikin kapulan, mutta autoin vaan "ei, se on kapula, missä merkki, kierrä". Sitten kun tajusi, sujui hyvin. Palkkasin eri kohdista koiran mennessä merkille tai sen ollessa juuri kääntymässä siellä.
Hieman seuruuta. Ihan karmeeta, koira oli turhan kiepeillä jo valmiiksi ja jätin vielä narupallon kainaloon, ääliö.
Lopuksi jälki. Kyllä! :D Yöllä satoi vähän lunta ja lämpötila on nollan tuntumassa, ja parkkiksen laitamilla oli paljon koskematonta tilaa. 150 askelta, kolme keppiä, jana n. 5m ja jälki lähti vasempaan. Koira kyllä sinkosi jäljen yli ja piti huutaa se takaisin, että joo joo tossa se oikeesti oli jo :D Jälkeä tehdessä olin vähän liukastellut, lumen alla oli paikoin jäätä. Koira ajoi jäljen sellasella kyydillä että roikuin narussa ja keskityin pysymään pystyssä! Aika paljon meni nenä ylhäällä ihan silmillään. Ilmaisut oli hyvät. Töppöselle jos lumella vielä haluaa tehdä, niin johonkin missä menee vähän jotain muitakin jälkiä, tollasia sen on ihan turha antaa juosta läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti