Hurttahallissa Orimattilassa Olisiko koirastasi suojeluun -viettitestauksessa. Maalimiehenä/testaajana Ari Saari. Olin ilmoittanut molemmat koirat.
Halli oli kapea ja pitkä, ihan hyvin valaistu, mutta kuitenkin mulle tuli "onpas täällä ahdasta" -efekti. Ihmiset, varmaan noin 40kpl, seisoi sisääntulopuolella ja niiden ohi/läpi mentiin leikityspaikalle. Hallissa oli vain yksi koira kerrallaan ja homma oli aika lailla suoraan autosta kehään -tyylinen.
Sieni oli numero 9. Pentu oli halliin tullessaan hieman hämillään väentungoksesta. En tiedä, olisko joku vieras nähnyt siitä mitään, mutta mun silmään kyllä erottui. Ei se siis todellakaan pahasti, mutta vähän jänskätti normaaliin verrattuna. Kehään mennessä pentu haisteli matkalla, näen sen ihan sijaistoimintona. Lähti hyvin leikkimään vieraan miehen kanssa, korjaa otteen tarjottaessa. Ekassa rauhavaiheessa laskee irti kun vasta menen sen luokse. Tätä se ei yleensä tee, näen että tämäkin johtuu oudosta tilanteesta. Valjaista ottaminen ja varsinkin tuossa loppupuolella kun pentu saa tällin hihnasta ja palaa mua kohti, on sille selvästi "hei mitä tyhmää sä teet!" -juttuja. No niin kai, kun arjessa otan pannasta/valjaista vaan kun tarttee puuttua jotenkin, ja hihnakuri on sellainen että nykäisy on kauhea homma. Videolla ei näy, mutta pentu kantaa rättiä ihan ulko-ovelle asti ja tapporavistaa monta kertaa matkalla. Rätti tippuu juuri ennen kun siirrytään ovesta ulkopuolelle.
Asteikko on 1-5:
vietti 3
saalistaminen 3
puolustaminen 1
otevoima 3
otekäyttäytyminen 3
Sanallisesti Saari kuvasi koiraa hyvin herkäksi. Puolustus on ainakin toistaiseksi aivan olematon eikä koira kestä kovaa painostamista. Sellanen kiltti tyyppi, kyllä! Tästä ei todennäköisesti tule löytymään ainakaan kovin paljoa terävyyttä, mutta varmaksi ei näin nuoresta vielä voi sanoa. Saalisviettiä ihan mukavasti ja on valjastettavissa treenikäyttöön. Olen pitkälti samaa mieltä, Sienen arvio kuvasi sitä rehellisesti.
Kameran muistikortti oli jäänyt koneeseen (perkeleen SD-muistikortinlukuhomma, tästä lähtien palaan taas piuhan käyttöön!), ja sisäinen muisti on olematon, joten pennun video on tosi paskalaatuinen ja töppösestä ei ole mitään :(
Töppönen oli numero 23 tai joku sellainen. Leikitin sitä ulkona hetken, oli vähän vaisu mutta leikki. Otin sen hallin eteiseen jo edellisen koiran aikana. Mudi meni mun edellä sisälle, mutta kun se näki mihin tultiin, se selvästi meni epävarmaksi, ihme paikka ja ihme porukkaa, hyi. Rätistä tuleva läiskähdys (jalkaa vasten paukauttaessa) oli vaarallista ja mudi meni pälyilymoodiin. Ohi juokseva lapsi sai sen säpsähtämään ihan kunnolla. Se otti muhun kontaktia ja palkkailin sitä namein siitä. Ehdin viedä sen autoon hetkeksi ennen omaa vuoroa. Jos oltais oltu kokeessa, olisin perunut, mä näin että tästä ei tule mitään.
Vuorollamme koira meni edeltäni kehään, kohti maalimiestä ja heiluvaa rättiä. Se meinasi lähteä saalistamaan, teki muutaman nykäyksen yms, mutta tajusi sitten että ei juma toi on joku vieras setä! Alkoi haukkua ja perääntyi askel kerrallaan taaksepäin, kunnes törmäsi minuun. Molari laittoi lelun veks, kyykistyi kylki kohti koiraa ja pyysi sen moikkaamaan. L kävi sen luona pari kertaa, se kutsui koiraa nimellä aina uudestaan. Oli ihan luimussa ja sen näköinen, että jollekin muulle olisin jo sanonut että anna koiran olla. Luotin, että ammatti-ihminen osaa itse varoa näppejään :P Lopulta L tökkäsi päällä sedän kainaloon käden alle, istui siinä korvat luimussa ja katsoi mua "onko nyt hyvin tervehditty". Se teki sen siis ihan siksi että ymmärtää että sitä odotetaan siltä. Itse se ei lainkaan nauttinut tilanteesta.
Kun aloitettiin uudestaan leikkiminen, koira säpsyi rättiä ja saalisärsykkeitä. Se on hirveän terävä, sanottiin, ja myönsin että näin on, luonnetestistä +2 suuri. Kuulemma tämän esityksen perusteella erittäin suuri olisi ollut ihan osuva. Se on myös selvästi pidättyväinen, tuli seuraava kommentti. Kyllä vaan, myönsin taas. Hämmästyttävää, miten ammattilainen osaa ihan muutamassa minuutissa analysoida mulle mun koiraa niin osuvasti. Leikitin koiraa itse. Kuolainen ja hiekassa pyörinyt rätti ei ole sitä millä mun homokoira haluaa leikkiä, olis pitänyt hakea oma lelu autosta, mutta kyllä se lopulta pikkasen lämpeni. Selvästi mun mieliksi ja pälyili koko ajan että molari pysyy riittävän kaukana. Heti kun vaihdettiin lelu molarille, koira päästi irti ja tuli tyytyväisenä mun luokse "noin, hyvä, nyt sain ton ukon lähtemään tonne kauemmas meistä!"
Ykköset kaikista kohdista tän perusteella. Ei voida arvioida -kohtia ei ollut tarjolla :P Terävyys ja pidättyväisyys on niin iso jarru, että saalisvietti ei tällä koiralla riitä kumoamaan niitä. Se tuntui pahalta, mutta sehän on vain totuus. Jotenkin nyt tän molarin sanat "tää on hirveän terävä koira" vasta meni mulle kunnolla perille. Se ON sellainen eikä mikään mitä mä teen tai jätän tekemättä, muuta sitä muuksi. Sille on aivan hyödytöntä suuttua tai olla vihainen. Sen kaikkia reaktioita leimaa terävyys, se ei tule sammumaan, ei millään, ei ikinä. Se, että rankaisen sitä sen reaktioista, joille sekään ei mahda mitään, ei ole reilua eikä varsinkaan vie meitä mihinkään. Reaktion jälkeen sille kuitenkin voi ja pitää antaa ohjeet miten nyt käyttäydytään. Sain tästä kovasti voimaa arjen murinoihin ja muihin ongelmiin.
Molari vielä sanoi, että tää oli tälle koiralle tosi hyvä harjoitus sikäli, että se selvisi sille rankasta tilanteesta. Että tällaisia vastaavia paljon lisää, hirveesti sosiaalistamista, ja jos on osaavia ihmisiä niin nameja niille, selkä kohti koiraa, ja annetaan koiran hakea herkut. No joo. Ikä kysyttiin aluksi ja hää tiesi että se on jo 3,5v, ei mikään ihan nuorukainen. Koetuloksista ei erikseen kysytty, ja oltiin jo oltu niin pitkään että en ilennyt enää viedä enempää aikaa selittämällä, että sen kanssa on tehty ihan helvetisti töitä, sillä on tuloksia, sitä on sosiaalistettu. Ettei se ole mikään perämetsästä tänään tänne kiskaistu tapaus. Ja väliäkös sillä, typerää että tunnen tarvetta puolustella huonoa koiraani.
Jäin vielä pohtimaan töppösen kanssa harrastamista ja kisaamista. Jos on lusikalla annettu, miten voi vaatia kauhalla? Se ei varmasti nauttinut tästä tämänpäiväisestä mitenkään. Miksi mä vein sen sinne? Enkö jo messarin kv tokon jälkeen vannonut, että sellainen ei saa toistua? Montako kertaa mun pitää vielä erehtyä ennen kuin on aika lopettaa kokonaan ja pysyä sen kanssa vain kotikentillä?
Halli oli kapea ja pitkä, ihan hyvin valaistu, mutta kuitenkin mulle tuli "onpas täällä ahdasta" -efekti. Ihmiset, varmaan noin 40kpl, seisoi sisääntulopuolella ja niiden ohi/läpi mentiin leikityspaikalle. Hallissa oli vain yksi koira kerrallaan ja homma oli aika lailla suoraan autosta kehään -tyylinen.
Sieni oli numero 9. Pentu oli halliin tullessaan hieman hämillään väentungoksesta. En tiedä, olisko joku vieras nähnyt siitä mitään, mutta mun silmään kyllä erottui. Ei se siis todellakaan pahasti, mutta vähän jänskätti normaaliin verrattuna. Kehään mennessä pentu haisteli matkalla, näen sen ihan sijaistoimintona. Lähti hyvin leikkimään vieraan miehen kanssa, korjaa otteen tarjottaessa. Ekassa rauhavaiheessa laskee irti kun vasta menen sen luokse. Tätä se ei yleensä tee, näen että tämäkin johtuu oudosta tilanteesta. Valjaista ottaminen ja varsinkin tuossa loppupuolella kun pentu saa tällin hihnasta ja palaa mua kohti, on sille selvästi "hei mitä tyhmää sä teet!" -juttuja. No niin kai, kun arjessa otan pannasta/valjaista vaan kun tarttee puuttua jotenkin, ja hihnakuri on sellainen että nykäisy on kauhea homma. Videolla ei näy, mutta pentu kantaa rättiä ihan ulko-ovelle asti ja tapporavistaa monta kertaa matkalla. Rätti tippuu juuri ennen kun siirrytään ovesta ulkopuolelle.
Asteikko on 1-5:
vietti 3
saalistaminen 3
puolustaminen 1
otevoima 3
otekäyttäytyminen 3
Sanallisesti Saari kuvasi koiraa hyvin herkäksi. Puolustus on ainakin toistaiseksi aivan olematon eikä koira kestä kovaa painostamista. Sellanen kiltti tyyppi, kyllä! Tästä ei todennäköisesti tule löytymään ainakaan kovin paljoa terävyyttä, mutta varmaksi ei näin nuoresta vielä voi sanoa. Saalisviettiä ihan mukavasti ja on valjastettavissa treenikäyttöön. Olen pitkälti samaa mieltä, Sienen arvio kuvasi sitä rehellisesti.
Kameran muistikortti oli jäänyt koneeseen (perkeleen SD-muistikortinlukuhomma, tästä lähtien palaan taas piuhan käyttöön!), ja sisäinen muisti on olematon, joten pennun video on tosi paskalaatuinen ja töppösestä ei ole mitään :(
Töppönen oli numero 23 tai joku sellainen. Leikitin sitä ulkona hetken, oli vähän vaisu mutta leikki. Otin sen hallin eteiseen jo edellisen koiran aikana. Mudi meni mun edellä sisälle, mutta kun se näki mihin tultiin, se selvästi meni epävarmaksi, ihme paikka ja ihme porukkaa, hyi. Rätistä tuleva läiskähdys (jalkaa vasten paukauttaessa) oli vaarallista ja mudi meni pälyilymoodiin. Ohi juokseva lapsi sai sen säpsähtämään ihan kunnolla. Se otti muhun kontaktia ja palkkailin sitä namein siitä. Ehdin viedä sen autoon hetkeksi ennen omaa vuoroa. Jos oltais oltu kokeessa, olisin perunut, mä näin että tästä ei tule mitään.
Vuorollamme koira meni edeltäni kehään, kohti maalimiestä ja heiluvaa rättiä. Se meinasi lähteä saalistamaan, teki muutaman nykäyksen yms, mutta tajusi sitten että ei juma toi on joku vieras setä! Alkoi haukkua ja perääntyi askel kerrallaan taaksepäin, kunnes törmäsi minuun. Molari laittoi lelun veks, kyykistyi kylki kohti koiraa ja pyysi sen moikkaamaan. L kävi sen luona pari kertaa, se kutsui koiraa nimellä aina uudestaan. Oli ihan luimussa ja sen näköinen, että jollekin muulle olisin jo sanonut että anna koiran olla. Luotin, että ammatti-ihminen osaa itse varoa näppejään :P Lopulta L tökkäsi päällä sedän kainaloon käden alle, istui siinä korvat luimussa ja katsoi mua "onko nyt hyvin tervehditty". Se teki sen siis ihan siksi että ymmärtää että sitä odotetaan siltä. Itse se ei lainkaan nauttinut tilanteesta.
Kun aloitettiin uudestaan leikkiminen, koira säpsyi rättiä ja saalisärsykkeitä. Se on hirveän terävä, sanottiin, ja myönsin että näin on, luonnetestistä +2 suuri. Kuulemma tämän esityksen perusteella erittäin suuri olisi ollut ihan osuva. Se on myös selvästi pidättyväinen, tuli seuraava kommentti. Kyllä vaan, myönsin taas. Hämmästyttävää, miten ammattilainen osaa ihan muutamassa minuutissa analysoida mulle mun koiraa niin osuvasti. Leikitin koiraa itse. Kuolainen ja hiekassa pyörinyt rätti ei ole sitä millä mun homokoira haluaa leikkiä, olis pitänyt hakea oma lelu autosta, mutta kyllä se lopulta pikkasen lämpeni. Selvästi mun mieliksi ja pälyili koko ajan että molari pysyy riittävän kaukana. Heti kun vaihdettiin lelu molarille, koira päästi irti ja tuli tyytyväisenä mun luokse "noin, hyvä, nyt sain ton ukon lähtemään tonne kauemmas meistä!"
Ykköset kaikista kohdista tän perusteella. Ei voida arvioida -kohtia ei ollut tarjolla :P Terävyys ja pidättyväisyys on niin iso jarru, että saalisvietti ei tällä koiralla riitä kumoamaan niitä. Se tuntui pahalta, mutta sehän on vain totuus. Jotenkin nyt tän molarin sanat "tää on hirveän terävä koira" vasta meni mulle kunnolla perille. Se ON sellainen eikä mikään mitä mä teen tai jätän tekemättä, muuta sitä muuksi. Sille on aivan hyödytöntä suuttua tai olla vihainen. Sen kaikkia reaktioita leimaa terävyys, se ei tule sammumaan, ei millään, ei ikinä. Se, että rankaisen sitä sen reaktioista, joille sekään ei mahda mitään, ei ole reilua eikä varsinkaan vie meitä mihinkään. Reaktion jälkeen sille kuitenkin voi ja pitää antaa ohjeet miten nyt käyttäydytään. Sain tästä kovasti voimaa arjen murinoihin ja muihin ongelmiin.
Molari vielä sanoi, että tää oli tälle koiralle tosi hyvä harjoitus sikäli, että se selvisi sille rankasta tilanteesta. Että tällaisia vastaavia paljon lisää, hirveesti sosiaalistamista, ja jos on osaavia ihmisiä niin nameja niille, selkä kohti koiraa, ja annetaan koiran hakea herkut. No joo. Ikä kysyttiin aluksi ja hää tiesi että se on jo 3,5v, ei mikään ihan nuorukainen. Koetuloksista ei erikseen kysytty, ja oltiin jo oltu niin pitkään että en ilennyt enää viedä enempää aikaa selittämällä, että sen kanssa on tehty ihan helvetisti töitä, sillä on tuloksia, sitä on sosiaalistettu. Ettei se ole mikään perämetsästä tänään tänne kiskaistu tapaus. Ja väliäkös sillä, typerää että tunnen tarvetta puolustella huonoa koiraani.
Jäin vielä pohtimaan töppösen kanssa harrastamista ja kisaamista. Jos on lusikalla annettu, miten voi vaatia kauhalla? Se ei varmasti nauttinut tästä tämänpäiväisestä mitenkään. Miksi mä vein sen sinne? Enkö jo messarin kv tokon jälkeen vannonut, että sellainen ei saa toistua? Montako kertaa mun pitää vielä erehtyä ennen kuin on aika lopettaa kokonaan ja pysyä sen kanssa vain kotikentillä?
8 kommenttia:
Mä pohdiskelin tuon talmantin viemistä samanlaiseen tapahtumaan mutta sitten ajattelin että se on kuitenkin "vaan" dalmis... Mutta nyt taas alkoi vähän kiinnostaa :) Ehkä vielä uskaltaudun viemään sen testattavaksi.
Haurusta tiedän ettei se missään nimessä leikkisi vieraan ihmisen kanssa, räksyttäisi vaan.
Vie ihmeessä! Tuolla oli sakemannien ja belgien joukossa mm. labbis, presa canario (tai joku), isomünsterinseisoja ja valkoinenpaimenkoira. Kaikki sai jonkinlaisia ohjeita juuri omalle koiralleen eikä ketään syrjitty rodun takia :)
"Terävyys ja pidättyväisyys on niin iso jarru, että saalisvietti ei tällä koiralla riitä kumoamaan niitä."
Merkki on ihan kakara (mun mielestä, oikeesti kesällä 2 v. ;)), mutta meillä on todennäköisesti tää sama juttu. Jos on jotain kyttäämisen arvoista (nimenomaan sellasta Merkin mielestä potentiaalisesti "vaarallista"), niin ei mulla ainakaan toistaiseksi ole konstia saada sen ajatuksia muualle.
Ja vaikka toisinaan ihan tolkuttomasti ärsyttää, kun pitää tuttuakin tutummassa paikassa alkaa varoa mörköjä, niin pitäis vaan jotenkin saada pidettyä oma hermo kasassa. TIEDÄN että oma hermostuminen vaan pahentaa tilannetta, mutta silti pitää välillä tiuskahtaa, kun ärsyttää. :( Namittaminen olisi ehkä paras konsti, ei sekään auta mörköjä unohtamaan, mutta sitten tilanteen jälkeen koira on paremmin mukana hommissa. Jos sille rupeaa itse riehumaan, niin koiran senhetkistä käytöstä se ei muuta, mutta mielentila menee muutenkin sitten pilalle.
Ihanat mörrimöykkymudit... <3 Kivaa vihdoin päästä näkemään Luksi livenä ja tekemään vertailuja. ;)
Kuten oon jo monta kertaa sanonut, mä niin näen Merkissä Luksin. Nehän on.. puolisisaruksia? Sama emä.
Luksi ei välttämättä vaan ole kummoinenkaan jälkimetsässä. Ei kaikki kun tutut usko miten vaikea se voikaan olla, kun ei se aina ole sellainen. :P
Ihana loikkija tuo Sieni on! Oliko siellä myös lyhytkarvainen, näitkö sitä?
Oli useempi lyhytkarva, privana lisää jos kiinnostaa :D
Sukuvika, kun suksi ei luista... ;) Mun mielestä ne on naamasta samannäköisetkin.
Ja tuskin juu siellä jälkimetsässä mitään draamaa saa aikaiseksi, mutta kiva silti nähdä. Helppohan tuollaisen mörrimöykyn kanssa olisi asua jossain pustalla keskellä ei mitään kera järjettömän lammaslauman... :D Merkki on mamman mussukka, kainaloinen ja maailman helpoin koira silloin, kun mitään vahtimisen arvoista ei tapahdu. Ja ihan vaan joskus meinaa järki lähteä... ;)
Sulon ylisuuri puolustusvietti on ollut koko sen elämän ajan määräävin ominaisuus, joka on aina mennyt saalisvietin ohi. Tottiksen koulutukseen se vaikutti todella paljon, kun Sulo oli nuori. Mistään ei meinannut tulla mitään, kun Sulo vaan kyttäsi vahdittavaa. Ihan turha oli yrittää innostaa saalisleikkiin. Sulon kohdalla ratkaisu oli se, että minä ryhdyin suuremmaksi uhkaksi kuin ympäristöstä tulevat eli motoksi tuli teet tai itket ja teet. Sulon tottelevaisuus on rakennettu pakkoa käyttäen. Koiralla oli vain yksi vaihtoehto eli tehdä niin kuin minä sanon. Hyvä ja iloinen tottis tuli. Jos kiinnostaa kuulla lisää, niin kerron mielelläni, mutta "livenä".
Lähetä kommentti