Herrajeesus että meidän pennussa onkin munaa :D
Vein koirat äsken töistä tultuani pissalle. Töppönen remmissä, Sieni oli irti, mentiin takapihan ovesta. Ennen kun päästän koirat pihalle, kurkkaan itse aina ensin oven raosta, että siinä ei ole ketään kohdalla. Takapihalla ei ole koskaan ollut, kun ei siinä ole kuin kaistale nurtsia, ja hittoako kukaan siinä tekisi, mutta reilun kymmenen metrin päässä menee pururata ohitsemme. Oli vielä hämärää enkä nähnyt mitään, joten sanoin koirille että menkää vaan. Saman tien jokin sinkosi meitä kohti, luulin sitä sekunnin jänikseksi kunnes töppönen alkoi karjua kitarisat vinkuen. Sitten alkoi kohti ampuva otus ja joku toinenkin vähän kauempana huutaa. Siellä oli joku koirankusettaja juuri kohdalla, vissiin olivat olleet juuri paikoillaan kun en niitä havainnut tai kuullut. Sillä pääsi toinen koira irti ja tuli kohti, onneksi joku ihan pieni tapaus vaan. Töppönen meni räkä roiskuen vastaan, mutta onneksi oli remmissä eikä sillä siten ollut vaihtoehtoa valita totteleeko se mua heti vai ei, kun kiskoin sen saman tien sieltä veke ja käskin sitten odottaa. Sieni taisi olla kanssa samassa rytäkässä ja kun sain töppösen pois, kutsuin pentua. Vieras tyyppi sai koiransa kiinni ja veti sen pois, ne molemmat rääkyi edelleen ihan hurjina. Sieni oli ihan häntä pörheänä ja haukkui vieraille sen verta tuimana, että ei "kuullut" kun huusin sitä tulemaan sieltä. Onneksi pentu oli kuitenkin paikoillaan, joten sinkosin sen luokse ja hain sen niskasta taluttaen sieltä pois. Sitten vähän vielä keskusteltiin toisiamme silmiin tuijottaen että tällainen toiminta ei todellakaan vetele. Pentu toljotti silmät suurina ja korvat luimussa ja oli ihan kertakaikkisen järkyttynyt siitä että suutuin sille niin kovasti! Sille ei ole montaa kertaa tarttenut edes ääntä korottaa, saati sitten puuttua rajummin, niin ei ihmekään että nyt hämmästytti :D Mutta ainakin se otti palautteen hyvin hyvin vakavissaan! Tehtiin sitten heti sovinto ja pentu kävi vielä muutamaan kertaan varmistamassa että kai kaikki nyt on hyvin ja olen taas hyvä sieni. Olet olet. Hitto että mua vaan kävi naurattamaan :D Totta kai se imi tukea töppösestä mutta olin silti lentää persiilleni yllätyksestä, kun mun kiltti ja nössö pentu niin pontevasti häntä pystyssä uhosi kanssa :D Ei tässä pitäis olla mitään hauskaa, eikä sikäli olekaan että yksi ärhäkkä mudi kyllä riittää oikein hyvin, mutta... se oli vaan niin ihmeellistä! Kyllä sillä varmaan ne juoksut on tulossa ja se alkaa kasvaa ohi pentuiästä ja "muodostaa luonnetta", uskotteko?
Pissaaminen ei ole mennyt ainakaan huonommaksi (=määrät lisääntyneet). Pentu pidättää yötkin aivan normaalisti eikä sillä ole missään vaiheessa mikään kiire kyykkäämään ulos. Kun siellä sitten ollaan, se pissaa minkä pissaa. En usko tulehdukseen.
Vein koirat äsken töistä tultuani pissalle. Töppönen remmissä, Sieni oli irti, mentiin takapihan ovesta. Ennen kun päästän koirat pihalle, kurkkaan itse aina ensin oven raosta, että siinä ei ole ketään kohdalla. Takapihalla ei ole koskaan ollut, kun ei siinä ole kuin kaistale nurtsia, ja hittoako kukaan siinä tekisi, mutta reilun kymmenen metrin päässä menee pururata ohitsemme. Oli vielä hämärää enkä nähnyt mitään, joten sanoin koirille että menkää vaan. Saman tien jokin sinkosi meitä kohti, luulin sitä sekunnin jänikseksi kunnes töppönen alkoi karjua kitarisat vinkuen. Sitten alkoi kohti ampuva otus ja joku toinenkin vähän kauempana huutaa. Siellä oli joku koirankusettaja juuri kohdalla, vissiin olivat olleet juuri paikoillaan kun en niitä havainnut tai kuullut. Sillä pääsi toinen koira irti ja tuli kohti, onneksi joku ihan pieni tapaus vaan. Töppönen meni räkä roiskuen vastaan, mutta onneksi oli remmissä eikä sillä siten ollut vaihtoehtoa valita totteleeko se mua heti vai ei, kun kiskoin sen saman tien sieltä veke ja käskin sitten odottaa. Sieni taisi olla kanssa samassa rytäkässä ja kun sain töppösen pois, kutsuin pentua. Vieras tyyppi sai koiransa kiinni ja veti sen pois, ne molemmat rääkyi edelleen ihan hurjina. Sieni oli ihan häntä pörheänä ja haukkui vieraille sen verta tuimana, että ei "kuullut" kun huusin sitä tulemaan sieltä. Onneksi pentu oli kuitenkin paikoillaan, joten sinkosin sen luokse ja hain sen niskasta taluttaen sieltä pois. Sitten vähän vielä keskusteltiin toisiamme silmiin tuijottaen että tällainen toiminta ei todellakaan vetele. Pentu toljotti silmät suurina ja korvat luimussa ja oli ihan kertakaikkisen järkyttynyt siitä että suutuin sille niin kovasti! Sille ei ole montaa kertaa tarttenut edes ääntä korottaa, saati sitten puuttua rajummin, niin ei ihmekään että nyt hämmästytti :D Mutta ainakin se otti palautteen hyvin hyvin vakavissaan! Tehtiin sitten heti sovinto ja pentu kävi vielä muutamaan kertaan varmistamassa että kai kaikki nyt on hyvin ja olen taas hyvä sieni. Olet olet. Hitto että mua vaan kävi naurattamaan :D Totta kai se imi tukea töppösestä mutta olin silti lentää persiilleni yllätyksestä, kun mun kiltti ja nössö pentu niin pontevasti häntä pystyssä uhosi kanssa :D Ei tässä pitäis olla mitään hauskaa, eikä sikäli olekaan että yksi ärhäkkä mudi kyllä riittää oikein hyvin, mutta... se oli vaan niin ihmeellistä! Kyllä sillä varmaan ne juoksut on tulossa ja se alkaa kasvaa ohi pentuiästä ja "muodostaa luonnetta", uskotteko?
Pissaaminen ei ole mennyt ainakaan huonommaksi (=määrät lisääntyneet). Pentu pidättää yötkin aivan normaalisti eikä sillä ole missään vaiheessa mikään kiire kyykkäämään ulos. Kun siellä sitten ollaan, se pissaa minkä pissaa. En usko tulehdukseen.
1 kommentti:
Meillä juoksumerkkailua voi Lystillä olla yli kuukaudenkin. Sisälle ei tee ja olenkin ajatellut sen perusteella, että tulehdusta ei silloin ole. Pahimmillaan Lysti menee melkein kuin urokset.
Lähetä kommentti