MPKY:n mätsäri oli tänään AMK:n kampuksella. Sieni osallistui isoihin pentuihin. Mulla on koko kuvio aika epäselvä ja juuri ennen kehää kyselin että mites tää homma nyt menikään. Koirat laitetaan yleensä luokkiin isot (aikuisena yli 50cm) ja pienet pennut (alle 12kk), isot ja pienet aikuiset, veteraanit (yli 8v) jne. Luokan sisäinen järjestys on ihan random, yleensä ilmottautumisjärkkä. Sekarotuiset saa osallistua joka luokkaan myös. Jokainen luokka arvostellaan niin, että koirat tulee pareittain kehään. Me oltiin numero yhdeksän, ja parina meillä oli australianpaimenkoira. Koirat liikkuu kehässä ja "tuomari" (yleensä joku kasvattaja) kopeloi ne läpi, katsoo hampaat yms mitä virallisessakin näyttelyssä tehdään. Koiria ei kuitenkaan arvostella lainkaan rotumääritelmään verraten, kuten virallisissa näyttelyissä tehdään, vaan pääpainona on koiran iloinen, hyväkuntoinen, reipas, hyvin hoidettu olemus ja nätisti esiintyminen. Koirat arvostellaan pareittain ja toinen parista saa valkoisen nauhan ("ykkönen") ja toinen oranssin ("kakkonen"). Kun jokainen pari on käyty läpi, kaikki oranssit menee yhdessä kehään ja niistä valitaan neljä parasta. Samoin tehdään valkoisten kanssa.
Sieni ehti olla kentällä melkeen pari tuntia ennen kehää ja leikki/tervehti sinä aikana varmaan kahdenkymmenen koiran kanssa. Meno oli aikamoisen holtitonta ja pentu heitti välillä volttia valjaissaankin. Kävin kysymässä, voiko kehään mennä valjaissa, kun en uskalla pistää villiviikaria pantaan. Sain luvan, eihän siellä tosiaan arvostella rakennetta eikä mitään. Väsytys kuitenkin teki tehtävänsä ja pentu oli jopa hieman liian uupunut kehässä, ja vein sen siis ihan ohuessa näyttelyremmissä.
Kaikkien muiden kanssa Sienellä synkkasi tosi hyvin, mutta yksi iso, nuori rotikkauros olikin vähän jännä. Sieni itse sinkosi sen naamalle ja kellahti heti selälleen ja oli ihan tumps tumps, ja rotikka haisteli sitä pitkään. Sieni alkoi jo näyttää siltä, että ei ole enää kivaa ja haluan ylös, kun rotikka juuri lopettikin tutkimisen ja koirat vähän tapaili leikkiä. En tiedä mikä oli, mutta yhtäkkiä Sieni kavahti poispäin ja lopulta oli mun takana ja haukahteli toiselle. Kielsin tämän mutta annoin pennun toki olla turvassa luonani, ja aika ihmeen luimussa se olikin. Kun se rauhoittui niin jatkettiin matkaa. Aika jännä juttu, en oikein tiedä mitä tapahtui, taisi olla eka kerta ylipäänsä kun näen tämän koiran jossain tilanteessa noin epävarmana. Hienoa, että tukeutui minuun, ja nollasi tosi nopeesti ja oli sen jälkeen taas aivan reipas :)
Pienet koirat oli aivan ihania, yksi 4,5kk parson (tai joku? :D) oli aivan kamalan hauska. Sieni ei ole niin pieniä ennen päässytkään tapaamaan, ja se makasi ihan onnessaan kyljellään ja pieni hyppi Sienen mahalla. :D Töppösenkin mielestä ihan pienet koirat on aika ihkuja. (Se varmaan pitää niitä orseina. Kun L oli pentu, meillä oli rottia, ja ne oli kaikki "orseja" kun yhden nimi oli Orsi.) Meidän pitää varmaan ottaa koirien koira ;)
Hollannikkaita oli kaksi, kumpikin tuttuja. Miun kanssa Sieni nujakoi, Pomppu oli mielestään niin aikuista (reilu 1,5v) että typerä pentu voi painua hiiteen, eikä Sienikään sitten jatkanut sen härkkimistä. Miun kanssa meni niin villiksi, että Sieni sai lopulta kauhean sekopäähepulin ja sinkosi remmi perässään pitkin kenttää. Onneksi joku pariskunta tallasi sen narun päälle ennen kuin se ehti kehään häiriköimään. NOLOA. :D Kuvissa Miu ja Sieni:
Kehässä oltiin tosiaan aussien parina. Sieni oli oikein taitava, se keskittyi ihan hirmu hienosti minuun <3 Tuomari oli mukava, kysyi ikää, katsoi hampaat perusteellisesti ja lääppi pennun kauttaaltaan läpi. Kommentoi iloiseksi ja avoimeksi ja ikäisekseen oikein oikeanlaiselta kehitykseltään. Toinen koira sai "paremman" nauhan, se oli vanhempi ja jotain muuta, en kuunnellut kun ihan sama.
Meitä oransseja oli kuusi, ja neljä parasta sijoitettiin. Juostiin kaikki yhdessä ympyrää ja seisotettiin pentuja ja kaksi nakattiin tässä vaiheessa ulos. Takanamme oli juuri se rotikka, jonka kanssa pennulla oli aiemmin ollut ongelmia, ja se piti juostessaan sellasta röhkimistä ja Sienen mielestä se oli himpan arveluttavaa. Lisäksi pentu oli jo aikasen väsynyt. Se ravasi vähän mun takana ja hoputin sitä hieman. Mutta eipäs pomppuloikkahillunut! :D Sijoituttiin lopulta oranssien kolmansiksi ja saatiin narulelu ja pussi ruokaa. Hyvä Sieni! Kehäkuvat Mikko Hasanen, tänkjuu:
Saa tutkia!
Mun tavoite oli lähinnä se että pentu seisoo, joskus hamassa tulevaisuudessa lisään "seisoo kauniisti jalat järjestyksessä"
Tuus ny sieltä!
Kauniisti kaiken häiriön keskellä
"Oota" :) Kyllä se välillä pyllähti istumaan mutta valtaosan ajasta seisoi!
Mulle tällanen, ihanaa! (Sieni hei, kaikki mikä on sulle, ei ole syötävää.)
Edustaminen on rankkaa
Oheistoimintana oli leikkimielinen temppurata aina tasatunnein. Ensin muovinen irtorengas, josta sekä ohjaajan että koiran piti mennä läpi. Sitten pieni jakkara, johon piti saada koiran etujalat (vaihtoehtoisesti takajalat, jolloin bonuksena ajasta -5s). Sen jälkeen metrin-parin putki, josta koira läpi (jos myös ohjaaja läpi, ajasta -5s). Sitten neljä merkkiä, jotka piti pujotella. Viimeisenä kuminen isohko rengas maassa, koira piti saada sinne sisälle ja käskeä siellä istumaan, ja vielä kirmaus maaliviivan yli.
Ilmoitin molemmat koirat. Töppösen kanssa vähän säätöä jalkapisteessä, takajalkoja en edes yrittänyt, mutta etujaloissakin kesti hetki. Putken jälkeen se sinkosi hornan kuuseen ja piti huutaa takaisin, missä meni ainakin viisi sekuntia :D Koira suoritti suurimman osan esteistä jollain tapaa ennen kuin ehdin ohjata mitään. Itse en ryöminyt putkeen ja lopputulos oli jotain 36s. Sieni sääti jalkakorokkeella varmaan kymmenen sekuntia kun se ei osaa tällasia lainkaan. Namit sai olla koko ajan mukana ja niiden avulla sain sen lopulta houkuteltua siihen. Loppurata meni paremmin kun mudilla, koska pentu ei tiennyt yhtään mikä juttu tää voisi olla, ja teki just niin kuin ohjasin eikä ehtinyt tarjota omia ideoitaan. 43s muistaakseni. Oltiin ainoat osallistujat sillä tunnilla, joten töppönen voitti narulelun. :D
Töppöjalka sai myös tokoilla kentän reunalla. Jätin maksisrasian palkaksi venaamaan, mutta hemmetin varis meni sinne heti kopistelemaan sitä ja meinasi viedä nokassaan koko purkin, niin jäi meidän zeta kesken :P Seisominen oli ekana ja se onnistui. Häädin variksen ja otin sitten vielä vähän seuruuta ennen palkalle päästämistä. Olis voinut olla parempaakin, koiran toiminnassa näkyy heti kun mä en ole varma mitä tehdään (jatketaanko vai pitääkö se lintu nyt häätää, otanko purkin taskuun vai koetanko uudestaan, plääplää).
Kentältä ajettiin metsikselle ja käytiin lyhyt lenkki. Nyt on väsynyttä väkeä, ah.
Sieni ehti olla kentällä melkeen pari tuntia ennen kehää ja leikki/tervehti sinä aikana varmaan kahdenkymmenen koiran kanssa. Meno oli aikamoisen holtitonta ja pentu heitti välillä volttia valjaissaankin. Kävin kysymässä, voiko kehään mennä valjaissa, kun en uskalla pistää villiviikaria pantaan. Sain luvan, eihän siellä tosiaan arvostella rakennetta eikä mitään. Väsytys kuitenkin teki tehtävänsä ja pentu oli jopa hieman liian uupunut kehässä, ja vein sen siis ihan ohuessa näyttelyremmissä.
Kaikkien muiden kanssa Sienellä synkkasi tosi hyvin, mutta yksi iso, nuori rotikkauros olikin vähän jännä. Sieni itse sinkosi sen naamalle ja kellahti heti selälleen ja oli ihan tumps tumps, ja rotikka haisteli sitä pitkään. Sieni alkoi jo näyttää siltä, että ei ole enää kivaa ja haluan ylös, kun rotikka juuri lopettikin tutkimisen ja koirat vähän tapaili leikkiä. En tiedä mikä oli, mutta yhtäkkiä Sieni kavahti poispäin ja lopulta oli mun takana ja haukahteli toiselle. Kielsin tämän mutta annoin pennun toki olla turvassa luonani, ja aika ihmeen luimussa se olikin. Kun se rauhoittui niin jatkettiin matkaa. Aika jännä juttu, en oikein tiedä mitä tapahtui, taisi olla eka kerta ylipäänsä kun näen tämän koiran jossain tilanteessa noin epävarmana. Hienoa, että tukeutui minuun, ja nollasi tosi nopeesti ja oli sen jälkeen taas aivan reipas :)
Pienet koirat oli aivan ihania, yksi 4,5kk parson (tai joku? :D) oli aivan kamalan hauska. Sieni ei ole niin pieniä ennen päässytkään tapaamaan, ja se makasi ihan onnessaan kyljellään ja pieni hyppi Sienen mahalla. :D Töppösenkin mielestä ihan pienet koirat on aika ihkuja. (Se varmaan pitää niitä orseina. Kun L oli pentu, meillä oli rottia, ja ne oli kaikki "orseja" kun yhden nimi oli Orsi.) Meidän pitää varmaan ottaa koirien koira ;)
Hollannikkaita oli kaksi, kumpikin tuttuja. Miun kanssa Sieni nujakoi, Pomppu oli mielestään niin aikuista (reilu 1,5v) että typerä pentu voi painua hiiteen, eikä Sienikään sitten jatkanut sen härkkimistä. Miun kanssa meni niin villiksi, että Sieni sai lopulta kauhean sekopäähepulin ja sinkosi remmi perässään pitkin kenttää. Onneksi joku pariskunta tallasi sen narun päälle ennen kuin se ehti kehään häiriköimään. NOLOA. :D Kuvissa Miu ja Sieni:
Kehässä oltiin tosiaan aussien parina. Sieni oli oikein taitava, se keskittyi ihan hirmu hienosti minuun <3 Tuomari oli mukava, kysyi ikää, katsoi hampaat perusteellisesti ja lääppi pennun kauttaaltaan läpi. Kommentoi iloiseksi ja avoimeksi ja ikäisekseen oikein oikeanlaiselta kehitykseltään. Toinen koira sai "paremman" nauhan, se oli vanhempi ja jotain muuta, en kuunnellut kun ihan sama.
Meitä oransseja oli kuusi, ja neljä parasta sijoitettiin. Juostiin kaikki yhdessä ympyrää ja seisotettiin pentuja ja kaksi nakattiin tässä vaiheessa ulos. Takanamme oli juuri se rotikka, jonka kanssa pennulla oli aiemmin ollut ongelmia, ja se piti juostessaan sellasta röhkimistä ja Sienen mielestä se oli himpan arveluttavaa. Lisäksi pentu oli jo aikasen väsynyt. Se ravasi vähän mun takana ja hoputin sitä hieman. Mutta eipäs pomppuloikkahillunut! :D Sijoituttiin lopulta oranssien kolmansiksi ja saatiin narulelu ja pussi ruokaa. Hyvä Sieni! Kehäkuvat Mikko Hasanen, tänkjuu:
Saa tutkia!
Mun tavoite oli lähinnä se että pentu seisoo, joskus hamassa tulevaisuudessa lisään "seisoo kauniisti jalat järjestyksessä"
Tuus ny sieltä!
Kauniisti kaiken häiriön keskellä
"Oota" :) Kyllä se välillä pyllähti istumaan mutta valtaosan ajasta seisoi!
Mulle tällanen, ihanaa! (Sieni hei, kaikki mikä on sulle, ei ole syötävää.)
Edustaminen on rankkaa
Oheistoimintana oli leikkimielinen temppurata aina tasatunnein. Ensin muovinen irtorengas, josta sekä ohjaajan että koiran piti mennä läpi. Sitten pieni jakkara, johon piti saada koiran etujalat (vaihtoehtoisesti takajalat, jolloin bonuksena ajasta -5s). Sen jälkeen metrin-parin putki, josta koira läpi (jos myös ohjaaja läpi, ajasta -5s). Sitten neljä merkkiä, jotka piti pujotella. Viimeisenä kuminen isohko rengas maassa, koira piti saada sinne sisälle ja käskeä siellä istumaan, ja vielä kirmaus maaliviivan yli.
Ilmoitin molemmat koirat. Töppösen kanssa vähän säätöä jalkapisteessä, takajalkoja en edes yrittänyt, mutta etujaloissakin kesti hetki. Putken jälkeen se sinkosi hornan kuuseen ja piti huutaa takaisin, missä meni ainakin viisi sekuntia :D Koira suoritti suurimman osan esteistä jollain tapaa ennen kuin ehdin ohjata mitään. Itse en ryöminyt putkeen ja lopputulos oli jotain 36s. Sieni sääti jalkakorokkeella varmaan kymmenen sekuntia kun se ei osaa tällasia lainkaan. Namit sai olla koko ajan mukana ja niiden avulla sain sen lopulta houkuteltua siihen. Loppurata meni paremmin kun mudilla, koska pentu ei tiennyt yhtään mikä juttu tää voisi olla, ja teki just niin kuin ohjasin eikä ehtinyt tarjota omia ideoitaan. 43s muistaakseni. Oltiin ainoat osallistujat sillä tunnilla, joten töppönen voitti narulelun. :D
Töppöjalka sai myös tokoilla kentän reunalla. Jätin maksisrasian palkaksi venaamaan, mutta hemmetin varis meni sinne heti kopistelemaan sitä ja meinasi viedä nokassaan koko purkin, niin jäi meidän zeta kesken :P Seisominen oli ekana ja se onnistui. Häädin variksen ja otin sitten vielä vähän seuruuta ennen palkalle päästämistä. Olis voinut olla parempaakin, koiran toiminnassa näkyy heti kun mä en ole varma mitä tehdään (jatketaanko vai pitääkö se lintu nyt häätää, otanko purkin taskuun vai koetanko uudestaan, plääplää).
Kentältä ajettiin metsikselle ja käytiin lyhyt lenkki. Nyt on väsynyttä väkeä, ah.
3 kommenttia:
Onks Sieni-neiti nyt sit joku prinsessa vai? Siis perintömissineiti.
Kommenttikenttä ei toimii oudosto, taitaa tulla sama asia moneen kertaan..
Ei kai nyt sentään, se sai vähän niin ku lohdutuspalkintoja vaan :D
Kommentoinnissa on ollut vikaa kaikissa blogspot-blogeissa.
Lähetä kommentti