Kookoon mätsärissä. Aamulla oli aika hauska yllätys; Sienen koko niska oli eilisen pesun jäljiltä ihan pyörteinen irokeesi :D Onneksi ei oltu menossa viralliseen näyttelyyn, tukka ei meinaan tiennyt mitään vaikka yritin sitä harjailla ja kastella ja asetella takaisin muotoonsa. No ei kai enää, olis pitänyt vielä märkänä, sen verta mäkin juuri hiusten laitosta ymmärrän. ;P
Kentällä oli hirveä hulina ja aivan järkyttävän pitkä jono ilmottautumiseen. Kävi mielessä, jaksaako sitä jäädä, kun olin ollut töissä ja menossa illaksi takaisin. No, oli jo tultu, joten päätin mennä. Sieni sai numeron 20, isoja pentuja oli kaikkiaan 24kpl. Hieman enemmän kuin viikko sitten, mutta olipahan hyvä tosihäiriöharjoitus. Tässä mätsärissä kaikki koirat arvosteltiin yksitellen, ei pareittain, ja lopuksi kaikki yhdessä kehään, ja tuomari valitsi siitä sijoitettavat.
Pentu oli autosta otettaessa ihan hirveä. Se sinkoili valjaissaan pitkin poikin, puri remmiään, hyppi mua päin, saalisti lapasiani ja tarrasi ranteeseen ihan muuten vaan. Onneksi sille löytyi pian samanhenkistä painiseuraa ja minä sain olla rauhassa. Leikki siis tosiaan taas aika monen eri koiran kanssa, oikeastaan oli aika erilaiset rotutyypit edustettuna; tervu, mopsi, joku iso valkea laumispentu ja collie ainakin. Mopsi oli Sienestä ihan hirveän hauska ja pentu meni aivan tilttiin. :D
Kehässä pentu oli jo mukavan rauhoittunut ja uskalsin laittaa sille ohuen näyttelyremmin tälläkin kertaa. Oltiin irliksen ja kaukkarin tms 9-10kk pentujen välissä, hieman oli pieni olo. Irlis oli Sienen takana ja sen partakarvat osui kerran Sienen selkään. Pentu kääntyi katsomaan taakseen ja sen silmät levisi hämmästyksestä (huomasi irliksen varsinaisesti vasta nyt), MIKÄ toi jättiläinen on, vähän siistiä, onks toi sun pää siellä ylhäällä! :D Tosi hienosti se kyllä pyynnöstä kääntyi takaisin oikein päin ja keskittyi minuun. Seisominen sujui hienosti ja siitä saatiin kehujakin. Juoksu oli mallia hyppiipomppiiloikkii tai yrittäessäni auttaa namilla pentu tuijotti niskat kenollaan mun kättä. Sitä pitää vielä harjoitella, oli kommentti. Aivan. Jatkoon ei päästy.
Töppönen oli mukana, mutta en ehtinyt ottaa sitä autosta lainkaan. Kun lähdettiin pois, se päästi syvän huokauksen ja rojahti makuulle. Haha, teki varmaan välillä ihan hyvää sillekin muhia kateusvietissään ;) Ajeltiin sitten suoraan kuitenkin lenkille, niin setämieskin pääsi sentään johonkin, eikä ollut aivan hukkareissu.
***
Tukkakuvia sunnuntaina, jolloin paras pyörre oli jo kadonnut:
No oot oot tosi söpö joka tapauksessa!
Kentällä oli hirveä hulina ja aivan järkyttävän pitkä jono ilmottautumiseen. Kävi mielessä, jaksaako sitä jäädä, kun olin ollut töissä ja menossa illaksi takaisin. No, oli jo tultu, joten päätin mennä. Sieni sai numeron 20, isoja pentuja oli kaikkiaan 24kpl. Hieman enemmän kuin viikko sitten, mutta olipahan hyvä tosihäiriöharjoitus. Tässä mätsärissä kaikki koirat arvosteltiin yksitellen, ei pareittain, ja lopuksi kaikki yhdessä kehään, ja tuomari valitsi siitä sijoitettavat.
Pentu oli autosta otettaessa ihan hirveä. Se sinkoili valjaissaan pitkin poikin, puri remmiään, hyppi mua päin, saalisti lapasiani ja tarrasi ranteeseen ihan muuten vaan. Onneksi sille löytyi pian samanhenkistä painiseuraa ja minä sain olla rauhassa. Leikki siis tosiaan taas aika monen eri koiran kanssa, oikeastaan oli aika erilaiset rotutyypit edustettuna; tervu, mopsi, joku iso valkea laumispentu ja collie ainakin. Mopsi oli Sienestä ihan hirveän hauska ja pentu meni aivan tilttiin. :D
Kehässä pentu oli jo mukavan rauhoittunut ja uskalsin laittaa sille ohuen näyttelyremmin tälläkin kertaa. Oltiin irliksen ja kaukkarin tms 9-10kk pentujen välissä, hieman oli pieni olo. Irlis oli Sienen takana ja sen partakarvat osui kerran Sienen selkään. Pentu kääntyi katsomaan taakseen ja sen silmät levisi hämmästyksestä (huomasi irliksen varsinaisesti vasta nyt), MIKÄ toi jättiläinen on, vähän siistiä, onks toi sun pää siellä ylhäällä! :D Tosi hienosti se kyllä pyynnöstä kääntyi takaisin oikein päin ja keskittyi minuun. Seisominen sujui hienosti ja siitä saatiin kehujakin. Juoksu oli mallia hyppiipomppiiloikkii tai yrittäessäni auttaa namilla pentu tuijotti niskat kenollaan mun kättä. Sitä pitää vielä harjoitella, oli kommentti. Aivan. Jatkoon ei päästy.
Töppönen oli mukana, mutta en ehtinyt ottaa sitä autosta lainkaan. Kun lähdettiin pois, se päästi syvän huokauksen ja rojahti makuulle. Haha, teki varmaan välillä ihan hyvää sillekin muhia kateusvietissään ;) Ajeltiin sitten suoraan kuitenkin lenkille, niin setämieskin pääsi sentään johonkin, eikä ollut aivan hukkareissu.
***
Tukkakuvia sunnuntaina, jolloin paras pyörre oli jo kadonnut:
No oot oot tosi söpö joka tapauksessa!
7 kommenttia:
Halutaan nähdä punkkarineiti-kuvia esiin!
Ei kun nyt tajusin - halloween!. Neiti halusi pukeutua naamiaisasuun!!
Ei oo kuvia, kun en valoisalla älynnyt ottaa. Jos on vielä huomenna turjake, yritän muistaa kuvata.
Siellä oli "paras halloween -pari" -kilpailu, kävi mielessä että mä olisin ollut kurpitsa, sieni olis voinut olla.. sieni ja töppönen joku pahanilmanlintu. Mutta se taisi olla lähinnä lapsille ni en sitten ilennyt pukeutua ja osallistua!
Nonni, selvä yritys samaistua Luksiin. Sieni haluaa isona mudiksi! :)
Se vaan haluaa samanlaisen tukan kuin mudilla on! :D
Saralla menee tukka pystyyn pesun jälkeen aina pyllyn päältä, jos en jaksa kuivaa sitä kunnolla. Eli usein :p
Sieni kyllä kuvittelee muutenkin olevansa mudi, että ehkä se tosiaan on nyt ulkoisessakin mudistumisprosessissa! :D
Monet tytöt haluaa kiharan tukan, neiti on vaan kateellinen töppikselle.
Lähetä kommentti