Kipeetä

Mentiin nukkumaan yhdeksän jälkeen. Nartut söi iltaruuat ja Sieni sai vielä varuiksi vähän Canikuria. Töppöselle ei kelvannut vesi, piimä, maustettu vesi eikä yhtään mikään, joten pistin ruiskulla Canikur-lientä. Koira mieluiten häipyisi paikalta kun tulen ruiskun kanssa kohti... mutta kun ei saa valita, istuu kyllä käskystä, tosin yrittää jokaisen ruiskun täytön aikana hiippailla veks.

Yhdentoista maissa heräsin kun koira oksensi kahdesti, ihan vähän pelkkää limaa. Noustava siivoamaan ettei muhi lattialla.

Puoli yhdeltä heräsin kummalliseen hajuun. Pikkuvalo päälle, silmälasit naamalle ja ylös. Makkarin lattialta ei osunut mitään silmiini, joten pistin kattovalon päälle. Sori vaan mies, hällä on huomenna työpäivä, mulla vapaa. Mitään ei löydy, mutta haju on kerrassaan voimakas, ja pakkohan jossain on olla jotakin. Uniset aivoni raksuttivat kovasti. Sieni retkotti sängyn vieressä ja tarkistin ettei se makaa jonkun oksennuksen päällä tai piereskele itsekseen, mutta ei. Tarkistin vaatekasani, jos siellä muhisi jotakin - ei mitään. No jo nyt on perkele, ajattelin laahustaessani makkarista eteiseen.



Jo löytyi! :( Hyi hitto että pelästyin ja pahasti! Kävin ajamassa puoliksi hereillä olevan miehen jalkeille ja tutkittiin verta sen verran, että siinä oli muutamia hyytymiä tai kokkareita. Luultavasti se on persiin kautta tullutta. Töppönen makasi ihan rauhallisena omalla paikallaan sängyn vieressä. Nukkumaan käydessä se jäi eteiseen, mikä ei ole lainkaan tyypillistä ja kertoo osaltaan että kaikki ei ollut hyvin. Nyt sillä vaikutti olevan vähän parempi olo. No, mies meni takaisin nukkumaan ja minä aloin siivoamaan, partsin ovi selälleen ja läpiveto kämppään, että se karmea haju tuulettuisi. Roiskeita oli seinillä ja kengissä asti. Ystävällisesti osin oli osuttu pennun pisulehdille, mutta olishan tossa ollut kylppärikin, sinne olisi ollut oikein toivottavaa...

Vein sitten koiran vielä ulos ja pissailtuaan se kyykkäsi kakalle. Sikäli mikäli taskulampun valossa näin oikein, tuotos oli veristä, eli eiköhän tuo sisälle tullutkin ollut sieltä päästä ruumista. Onneksi? Verinen ripuli ei tunnu ollenkaan niin pelottavalta kuin verinen oksennus, mutta en tiedä onko tunteessani mitään järkeä.

Koira oli jonkin aikaa aina rauhallinen ja sitten alkoi oksentelu. Jossain vaiheessa juotin sille hieman Canikur-lientä, mutta se tuli saman tien takaisin ylös. Sitten oksennukset alkoi olla verellä sävytettyjä. Koira makoili surkeana ja nousi vain oksentamaan. Saattoi mennä muutamakin tunti ilman mitään, ja sitten taas karmea lammikko. Olin monta kertaa jo puhelin kädessä soittamassa päivystykseen, mutta oksennettuaan koira pisti maate ja näytti aina niin paljon paremmalta, että laskin luurin takaisin pöydälle. On niin vaikea arvioida koska on syytä käyttää päivystystä; jos koiralla ei ole mikään hengenhätä, se ei ole mennyt onnettomuudessa irto-osiin tai saa jotain hurjia epikohtauksia, onko lupa mennä päivystykseen? Riittääkö, että koiralla itsellään on paha ja kivulias oli, vaikka henki ei olekaan uhattuna?

Mä nyt kuitenkin valvoin johonkin viiteen asti ja sitten lopulta torkahdin sohvalle. Heräsin, kun oksensi seuraavan kerran, ja sitten vain odoteltiin että klinikat aukeaa. Kaupungille soitin heti kahdeksalta, mutta lupasi ajan vasta puolen päivän aikoihin, mikä ei mua tyydyttänyt. Ysiltä aukesi yksityiset klinikat ja toiseen saimme luvan tulla, vaikka kaikki ajat oli jo buukattu ja varsinaista eläinlääkärin tutkimusaikaa ei ollutkaan tarjolla. Lupasivat kuitenkin, että tippaan pääsee ilman muuta ja hoitaja pystyy ottamaan verikokeet ja antamaan ensihoitoa, ja lääkäri sitten ehtiessään tsekkaa miten jatketaan. Kiitos Kurki!

Siellähän sitä sitten sellaiset kolme tuntia vietettiin. Koira oli hyvinkin kuivunut ja tippa pantiin saman tien valumaan. Sai oksennuksenestolääkkeen ja antibiootin ja verikokeet pantiin tutkittavaksi. Luksi ei ole normaalinakaan mikään kiva potilas, mua aina vähän arveluttaa mahtaako se käyttäytyä ja pidän sitä kaulanahasta kiinni ja painostan tiukasti äänellä olemaan siivosti. Kipeänä se ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan klinikalla, enkä osannut yhtään arvella onko se silloin ärhäkkä vai vain vaisu. Hyvin vaisu oli, silmissä tyhjä katse eikä se tiennyt oikeen mitään kun sen parissa häärättiin. Sen verta oli kyllä kartalla, että tunki pään mun kainaloon ja suostui makaamaan tipassakin lähinnä näin:



Pää ja etuosa sylissä. Oksennuksenestoaine kuulemma kirvelee pistettäessä ja monet koirat reagoi siihen, mutta ei meillä vaan tiedetty mitään.



Muutaman tunnin ja jonkun 3/4 tippapussin jälkeen koira alkoi piristyä ja olisi melkein samoin tein halunnut ylös, ulos ja kotiin. Verikokeiden tulokset ei olleet huonot, tulehdusarvot normaalit, kuivuminen kyllä oli selvästi nähtävissä (mikähän arvo sitä kuvaa?). Odoteltiin että tippapussi valuu kokonaan. Kotiin Hill's i/d -säilykeruokaa, maitohappobakteereita, oksennuksenestolääkkeet kahdeksi seuraavaksi päiväksi ja ab-kuuri. Meitä oli samaan aikaan neljä potilasta saman vaivan takia, epidemia alkoi viime viikolla. Ja kyllä, ell oli viime viikolla ekat tapaukset jättänyt ilman ab-kuuria, eikä muu hoito ollut riittänyt, joten ärhäkkä kuulemma on tauti ja vaatii ne antibiootit kanssa. Huh!

Ulos päästyämme L pissasi puoli minuuttia ja joi sadevesilätäköstä toiset puoli minuuttia. Kotona tarjosin sille sitä säilykeruokaa reilun teelusikallisen ja koira suostui maistamaan sellasen herneen kokoisen palan. Vettä se joi reilusti kun vähän ensin patistelin ja tungin kupin nokan alle. Ehkä se tästä, pikkuhiljaa. Tuota ruokaahan olisiu nimenomaan tarkoitus syödä hyvin vähän kerrallaan pitkin päivää, ja olin tosi yllättynyt että se suostui edes maistamaan sitä eikä suorilta juossut karkuun! Jospa se iltaa kohden söisi jopa sen lusikallisen.

Lasku oli 150e, josta mulle jäi 90e ja Tapiola korvasi loput. Ähäkutti, olipas kerrankin jotain hyötyä siitä kalliista vakuutuksesta!! Olis pitänyt mennä yöaikaan päivystykseen ihan siitä ilosta, että Tapiola olisi maksanut. Vai onkohan siinä joku ehto että ei muuten korvata päivystyslisiä...

Mulla oli eilen ja tänään vapaapäivä. Eilisen vahdin laattaavaa koiraa pääsemättä minnekään, ja tän päivän olin sen kanssa klinikalla. Kohta menen nukkumaan, kun tuli yöllä unta tosiaan muutama tunti. Nooo, aina ei voi voittaa, onneksi oli vapaata niin ei tarttenut hankkia potkuja ilmoittamalla että en kerta kaikkiaan nyt voi enkä aio tulla töihin :P Sunnuntaina olisi tokokoe, oli tullut aikataulutkin maililla, mutta pitää nyt katsoa miten tuo tuosta alkaa toipua ja ollaanko menossa. Pääasia että töppöset paranee pian <3

***

päivitys 19.00: ei ole syönyt eikä juonut. äsken pistin väkisin jonkun kymmenen milliä i/d -lientä. jos se ei huomennakaan syö, ollaan sitten vissiin taas tipassa... :( Keskiviikon mölliagi/seuranmestaruuskisat ja sunnuntain tokokoe peruttu osaltamme; vaikka koira tulisi kuntoon, doping-varoajat ei riitä.