Töppönen voi jo paremmin. Melkein sanoisin, että normaalisti, mutta koska se syö edelleen erikoisruokaa, en sano. Noin muuten ollaan kuitenkin palattu normaaliin elämään lenkkeineen ja ruokamäärineen. Hill's i/d-mössöä on vielä tilkka, lisäksi koira on saanut keitettyä broisku-riisiseosta. Jos siltä kysyttäisiin, se varmaan eläisi ihan mielellään tällä hamaan hautaan saakka. :D
Sieni on keksinyt alkaa venkoilemaan autoon menon kanssa. Ei se oikeastaan lällättele mitenkään pahasti, mutta jotain yritystä tää vissiin kuitenkin on. Pentu tulee katsomaan ovesta sisään kun avaan sen sille, ja häipyy saman tien kauemmas, sen sijaan että se nostaisi etujalat penkille häkin eteen kuten tapana on ollut ja kuten odotan sen tekevän "autoon"-käskyllä (isona toki saa luvan hypätä itse, hissi lakkaa jossain vaiheessa toimimasta). Eilen otin sitä pannasta kiinni ja talutin sen takaisin autolle. Oltiin niin lähellä isoa tietä. Pitää joku kerta asiakseen ajaa jonnekin hevonkuuseen ja jos ei tarjottu kyyti kelpaa, jääköön sinne ruikuttamaan itsekseen. Olen jossain vaiheessa jättänyt jokaisen mun koiran kyydistä ja kaasutellut karkuun, eikä ole tarttenut toistaa. Ilmeisen pehmoja ja perskärpäsiä ovat ilmeisesti kuitenkin olleet, vaikka onkin pitänyt sen verta venkoilla siitä kyytiin tulosta. Tykkään paljon enemmän tällaisesta tavasta. Voisinhan toki suuttua ja raahata koiran väkisin kyytiin, koska minä käsken ja minua pitää totella tjsp. No, mä nyt vaan katson asiaa ihan eri kantilta; autoon-käsky on oikeastaan lupa saada tulla mukaan, ja jos ei kyyti kelpaa, voit vaikka suksia kuuseen mun puolesta, mä lähden nyt. :D Sieni on kuitenkin niiiiin perskärpänen että tää satavarmasti toimii sille. Joku itsenäisempi tyyppi olisi vaan onnellinen että hyvä kun meet siitä määkimästä niin saan jatkaa omia puuhiani rauhassa. Onni on paimenkoira.
Tänään tein sen mitä olen jonkun aikaa jo hautonut: otin kaikki kolme koiraa mukaan ja mentiin metsikselle. Kolme on selvästi enemmän kuin kaksi, huomaahan sen toki kotonakin, mutta kyllä ne minusta menee aika lailla siinä samassa kuitenkin. Lenkillä eivät mene, ei pissakäynnillä eikä irtolenkillä. Herrajeesus että hirvittää kun kolmen koiran massa vyöryy kohti, edestä tai takaa. Väistääkö ne? Väistääkö ne samaan suuntaan kaikki? Kannattaako itse seistä paikoillaan vai yrittää väistää? Onneksi ne nujuaa keskenään kolmen koiran massana lähinnä lenkin alussa tai uudelleen tauon jälkeen liikkeelle lähdettäessä, ei suinkaan koko lenkkiä.
Kolmea koiraa on hankala pitää silmällä. Nimenomaan silleen silmäkulmasta vahtia, kuten kahden kanssa vielä teen. Kolme vilisee silmissä niin, että niihin on pakko ihan keskittyäkeskittyä, eikä voi vaan lontia eteenpäin omissa ajatuksissaan. No, mihinkä ne nyt katoaisi, mutta kyllä mä silti katselen koko ajan että kaikki on matkassa ja riittävän lähellä ja silleen. Koska suuri osa lenkkien viehätyksestä on juuri sitä omiin ajatuksiinsa uppoamista, kolmen koiran kanssa lenkkeily on turhan stressaavaa eikä kiitos sitä kovinkaan paljoa mulle.
Ja sitten kun tulee joku tilanne! Ketä mä käsken ja millä kädellä mä pidän siitä yhdestä joka on lähellä ja millä kädellä otan ne muut kiinni, ja entä kun yksi ei kuule ja sitä hakiessa ja karjuessa toinen livahtaa kohti ja kolmas peruuttaa kauemmas, kun kerta huudat niin meen pois? Oltiin jo aika lähellä autoa, kun mutkan takaa puskasta alkoi kuulua puhetta. Helvetin töppönenkin, kun aina huutaa kaikelle ja kaikille ihan turhaan, olisitko taas voinu sanoa jotain kun oikeesti siitä olis ollut apua?! Koirat toljotti tyhminä eteensä, sieltä tuli pieni tirriäinen, ihmisiä on hirveesti ja kaikki ne huutaa koiraa "Teppooooo". Teppo ei ylläri ylläri kuullut ja tuli vaan tasaista vauhtia meitä kohti. Tytti oli kauimpana minusta ja kuuroutui vallan, töppönen ja Sieni oli/tuli/entosiaanmuistaenää ihan lähelleni. Karjuin Tytille ja yritin ottaa toisia kiinni ja kehua pentua ja vaatia mudia olemaan paikoillaan ja katsoa saako ne vieraat oman koiransa kiinni ja katsoa nouseeko Tytin turjake vaan lisää pystyyn ja miltä pentu näyttää ja ja ja... no, eihän siitä tullut mitään ja koska en tiennyt mitä tehdä, en tehnyt mitään. Borderterrieri oli jo luonamme ja kävelin vain sen luokse ottamaan sitä valjaista kiinni. Vähän siinä muristiin puolin ja toisin mutta ei mitään suurempaa rähäkkää. Tytti taliaivo ei vieläkään kuullut mitään (stna että kiehuin sille!!!), joten nappasin sitä hännästä kiinni ja olisin vähän ravistanut, mutta se pelästyi pelkkää hännästä nappaamista ja hyppäsi puoli metriä ilmaan ja otteeni irtosi. Ihmiset oli ottaneet oman koiransa kiinni ja kysyivät mitä nää tykkää siitä, se oli uros. Nartut päästin leikkimään ja töppöstä pidin ensin pannasta kiinni vierelläni, kun "tää ei oikein ole sosiaalinen", mutta se vieras koira tunki koko ajan töppösen luokse ja katsoin paremmaksi päästää omankin irti. Muistuttelin vaan tuimasti että nätisti sitten. No, töppösen mielestä se oli ihan ok ja sitten juostiin neljän koiran läjässä ja ympyrässä. :D Saivat vähän aikaa painia, pennusta se oli varsinkin vallan ihanaa, töppönen olisi pannut panemiseksi eikä meinannut edes uskoa kun kielsin ja huusin sen pois sieltä (stna että kiehuin, osa kaksi, eri koira), ja Tytti juoksutti koko letkaa hetken ja söi sitten ruohoa syrjässä ihan evvvk ja sitten taas juoksi hetken ja lopetti. Lähdettiin jatkamaan matkaa eri suuntiin, töppönen oli ainoa jota sai huudella mukaan, nartut tuli heti! Olis L varmasti kanssa tullut viimeistään kun olisin hävinnyt näkyvistä, ei kuuna kullan valkeana lähtenyt niiden perään, mutta halusin sen heti matkaani kun käänsin selän sinne päin, muuten se olis vielä jäänyt panemaan sinne ja sehän ei sovi. Vähän kuulossa vikaa kaikilla T:illä?
En tiiä. Tavallaan harmittaa, että pentu pääsi näkemään että metsässä tulee tyyppejä vastaan ja sitten mennään leikkimään niiden kanssa. Oppiiko se karkaamaan vastaantulijoiden luokse? Toisaalta, kun se vieras koira oli jo luonamme enkä kerta kaikkiaan pystynyt estämään kohtaamista ja ohittamaan kohteliaasti hieman kauempaa kiertäen (mitä pidän koirille tällaisessa tilanteessa luonnollisimpana ja siksi tavoiteltavimpana). Onneksi se kohtaaminen oli sentään erittäin positiivinen kun kerta jonkinlainen kontakti oli valittava!
Ja oli muuten vika kerta kun menen kolmen koiran kanssa yksin. Vähään aikaan en ota myöskään koko seisojaa millään porukalla mukaani, meni hermo siihen niin totaalisesti. Sen ymmärrän, että se ei kuule ollessaan jonkun elukan perässä, mutta kohtaamistilanteissa se kyllä normaalisti tottelee vallan hyvin ja sitä siltä ehdottomasti edellytetään. Perhana kun en saanu sitä kunnolla kiinni, tai jos ei olis ollut niin iso härdelli päällä, olisin napsauttanut remmillä persuksille :P Ei paljoa lohduta, että se oli enemmän niiden toisten vika, kun niiden koira tuli meidän irti olevien luokse. Vaikka tulis vihreitä norsuja vastaan ni mun elukoiden pitää totella, jos mielivät irti olla. Onneksi oli tosi mukavaa porukkaa; isä, äiti ja kolme tenavaa, ja höpötettiin siinä kaikenlaista koirien leikkiessä. No, ehkä yritän nyt päästä tästä itsekin yli, kun koirat sitä tuskin ainakaan murehtii. Terveisin ohjaaja -3 "erittäin pehmeä"
Sieni on keksinyt alkaa venkoilemaan autoon menon kanssa. Ei se oikeastaan lällättele mitenkään pahasti, mutta jotain yritystä tää vissiin kuitenkin on. Pentu tulee katsomaan ovesta sisään kun avaan sen sille, ja häipyy saman tien kauemmas, sen sijaan että se nostaisi etujalat penkille häkin eteen kuten tapana on ollut ja kuten odotan sen tekevän "autoon"-käskyllä (isona toki saa luvan hypätä itse, hissi lakkaa jossain vaiheessa toimimasta). Eilen otin sitä pannasta kiinni ja talutin sen takaisin autolle. Oltiin niin lähellä isoa tietä. Pitää joku kerta asiakseen ajaa jonnekin hevonkuuseen ja jos ei tarjottu kyyti kelpaa, jääköön sinne ruikuttamaan itsekseen. Olen jossain vaiheessa jättänyt jokaisen mun koiran kyydistä ja kaasutellut karkuun, eikä ole tarttenut toistaa. Ilmeisen pehmoja ja perskärpäsiä ovat ilmeisesti kuitenkin olleet, vaikka onkin pitänyt sen verta venkoilla siitä kyytiin tulosta. Tykkään paljon enemmän tällaisesta tavasta. Voisinhan toki suuttua ja raahata koiran väkisin kyytiin, koska minä käsken ja minua pitää totella tjsp. No, mä nyt vaan katson asiaa ihan eri kantilta; autoon-käsky on oikeastaan lupa saada tulla mukaan, ja jos ei kyyti kelpaa, voit vaikka suksia kuuseen mun puolesta, mä lähden nyt. :D Sieni on kuitenkin niiiiin perskärpänen että tää satavarmasti toimii sille. Joku itsenäisempi tyyppi olisi vaan onnellinen että hyvä kun meet siitä määkimästä niin saan jatkaa omia puuhiani rauhassa. Onni on paimenkoira.
Tänään tein sen mitä olen jonkun aikaa jo hautonut: otin kaikki kolme koiraa mukaan ja mentiin metsikselle. Kolme on selvästi enemmän kuin kaksi, huomaahan sen toki kotonakin, mutta kyllä ne minusta menee aika lailla siinä samassa kuitenkin. Lenkillä eivät mene, ei pissakäynnillä eikä irtolenkillä. Herrajeesus että hirvittää kun kolmen koiran massa vyöryy kohti, edestä tai takaa. Väistääkö ne? Väistääkö ne samaan suuntaan kaikki? Kannattaako itse seistä paikoillaan vai yrittää väistää? Onneksi ne nujuaa keskenään kolmen koiran massana lähinnä lenkin alussa tai uudelleen tauon jälkeen liikkeelle lähdettäessä, ei suinkaan koko lenkkiä.
Kolmea koiraa on hankala pitää silmällä. Nimenomaan silleen silmäkulmasta vahtia, kuten kahden kanssa vielä teen. Kolme vilisee silmissä niin, että niihin on pakko ihan keskittyäkeskittyä, eikä voi vaan lontia eteenpäin omissa ajatuksissaan. No, mihinkä ne nyt katoaisi, mutta kyllä mä silti katselen koko ajan että kaikki on matkassa ja riittävän lähellä ja silleen. Koska suuri osa lenkkien viehätyksestä on juuri sitä omiin ajatuksiinsa uppoamista, kolmen koiran kanssa lenkkeily on turhan stressaavaa eikä kiitos sitä kovinkaan paljoa mulle.
Ja sitten kun tulee joku tilanne! Ketä mä käsken ja millä kädellä mä pidän siitä yhdestä joka on lähellä ja millä kädellä otan ne muut kiinni, ja entä kun yksi ei kuule ja sitä hakiessa ja karjuessa toinen livahtaa kohti ja kolmas peruuttaa kauemmas, kun kerta huudat niin meen pois? Oltiin jo aika lähellä autoa, kun mutkan takaa puskasta alkoi kuulua puhetta. Helvetin töppönenkin, kun aina huutaa kaikelle ja kaikille ihan turhaan, olisitko taas voinu sanoa jotain kun oikeesti siitä olis ollut apua?! Koirat toljotti tyhminä eteensä, sieltä tuli pieni tirriäinen, ihmisiä on hirveesti ja kaikki ne huutaa koiraa "Teppooooo". Teppo ei ylläri ylläri kuullut ja tuli vaan tasaista vauhtia meitä kohti. Tytti oli kauimpana minusta ja kuuroutui vallan, töppönen ja Sieni oli/tuli/entosiaanmuistaenää ihan lähelleni. Karjuin Tytille ja yritin ottaa toisia kiinni ja kehua pentua ja vaatia mudia olemaan paikoillaan ja katsoa saako ne vieraat oman koiransa kiinni ja katsoa nouseeko Tytin turjake vaan lisää pystyyn ja miltä pentu näyttää ja ja ja... no, eihän siitä tullut mitään ja koska en tiennyt mitä tehdä, en tehnyt mitään. Borderterrieri oli jo luonamme ja kävelin vain sen luokse ottamaan sitä valjaista kiinni. Vähän siinä muristiin puolin ja toisin mutta ei mitään suurempaa rähäkkää. Tytti taliaivo ei vieläkään kuullut mitään (stna että kiehuin sille!!!), joten nappasin sitä hännästä kiinni ja olisin vähän ravistanut, mutta se pelästyi pelkkää hännästä nappaamista ja hyppäsi puoli metriä ilmaan ja otteeni irtosi. Ihmiset oli ottaneet oman koiransa kiinni ja kysyivät mitä nää tykkää siitä, se oli uros. Nartut päästin leikkimään ja töppöstä pidin ensin pannasta kiinni vierelläni, kun "tää ei oikein ole sosiaalinen", mutta se vieras koira tunki koko ajan töppösen luokse ja katsoin paremmaksi päästää omankin irti. Muistuttelin vaan tuimasti että nätisti sitten. No, töppösen mielestä se oli ihan ok ja sitten juostiin neljän koiran läjässä ja ympyrässä. :D Saivat vähän aikaa painia, pennusta se oli varsinkin vallan ihanaa, töppönen olisi pannut panemiseksi eikä meinannut edes uskoa kun kielsin ja huusin sen pois sieltä (stna että kiehuin, osa kaksi, eri koira), ja Tytti juoksutti koko letkaa hetken ja söi sitten ruohoa syrjässä ihan evvvk ja sitten taas juoksi hetken ja lopetti. Lähdettiin jatkamaan matkaa eri suuntiin, töppönen oli ainoa jota sai huudella mukaan, nartut tuli heti! Olis L varmasti kanssa tullut viimeistään kun olisin hävinnyt näkyvistä, ei kuuna kullan valkeana lähtenyt niiden perään, mutta halusin sen heti matkaani kun käänsin selän sinne päin, muuten se olis vielä jäänyt panemaan sinne ja sehän ei sovi. Vähän kuulossa vikaa kaikilla T:illä?
En tiiä. Tavallaan harmittaa, että pentu pääsi näkemään että metsässä tulee tyyppejä vastaan ja sitten mennään leikkimään niiden kanssa. Oppiiko se karkaamaan vastaantulijoiden luokse? Toisaalta, kun se vieras koira oli jo luonamme enkä kerta kaikkiaan pystynyt estämään kohtaamista ja ohittamaan kohteliaasti hieman kauempaa kiertäen (mitä pidän koirille tällaisessa tilanteessa luonnollisimpana ja siksi tavoiteltavimpana). Onneksi se kohtaaminen oli sentään erittäin positiivinen kun kerta jonkinlainen kontakti oli valittava!
Ja oli muuten vika kerta kun menen kolmen koiran kanssa yksin. Vähään aikaan en ota myöskään koko seisojaa millään porukalla mukaani, meni hermo siihen niin totaalisesti. Sen ymmärrän, että se ei kuule ollessaan jonkun elukan perässä, mutta kohtaamistilanteissa se kyllä normaalisti tottelee vallan hyvin ja sitä siltä ehdottomasti edellytetään. Perhana kun en saanu sitä kunnolla kiinni, tai jos ei olis ollut niin iso härdelli päällä, olisin napsauttanut remmillä persuksille :P Ei paljoa lohduta, että se oli enemmän niiden toisten vika, kun niiden koira tuli meidän irti olevien luokse. Vaikka tulis vihreitä norsuja vastaan ni mun elukoiden pitää totella, jos mielivät irti olla. Onneksi oli tosi mukavaa porukkaa; isä, äiti ja kolme tenavaa, ja höpötettiin siinä kaikenlaista koirien leikkiessä. No, ehkä yritän nyt päästä tästä itsekin yli, kun koirat sitä tuskin ainakaan murehtii. Terveisin ohjaaja -3 "erittäin pehmeä"
1 kommentti:
Ehkä Sienelle jäi päällimmäisenä se ajatus, että vastaantuleva koira on kiva ja sen kanssa saattaa päästä leikkimään? :)
Noin muuten kolmen ulkoilutuksesta... Itse menen jo kahden kanssa sekaisin, no ulkona mutta missä tahansa muuallakin. Ja sitten, jos toinen on kiltisti ja toinen ei, niin "Lykky ei, Lysti sinä hyvä, nyt Lykky TULE, Lysti hienosti" jne.
Hienoa, että Töppönen toipuu.
Lähetä kommentti