Mitä tapahtui?

Käytin koirat lähimetsässä vain parinkymmenen minsan iltakäppäilyllä. Juuri ennen kun oltiin tulossa polulta pururadalle, mudi kertoi että tiellä menee joku. Kiitin koiraa ja odotettiin hetki, ettei pullahdeta juuri sen tyypin jalkoihin. Polku nousee jyrkästi ylämäkeen ja risukkoa on sen verta, että pururadalle ei juuri näe polulta. Alkoi jo hämärtääkin. Pyysin koirat luokse ja käskin ne käsimerkillä taakseni odottamaan että menen itse ensin. Mudi odottaa, pentu ei. Se tulee sieltä mun ohi aika monta kertaa ja ohjaan sen aina takaisin pikku hiljaa ärtyen. Lopulta pentu "karkaa" pururadalle asti ja kuulen että sieltä tulee joku. Tiuskaisen pennulle että ala tulla sieltä takaisin, kutsun nimellä ja tule-sanalla. Ääneni on varmasti varsin ärtynyt mutta onneksi pentu lopulta kuitenkin kävelee takaisin päin. Pururadalla otin sen hihnaan ja säädettiin siinäkin aikamme, kun tiuskaisin sille vetämisestä ja toisaalta vedin sitä perässäni, kun se haroi vastaan "en halua tulla teidän kanssa". Lopulta pentu heittäytyi täysin passiiviseksi ja todellakin sain vetää sitä perässäni. Se ei tullut vaikka pyysin ja käskin ja kun suutuin sille luoksetulon tottelemattomuudesta, sitä kiinnosti vielä vähemmän. En ole koskaan aiemmin joutunut vastaavaan tilanteeseen. Tuntui kerta kaikkiaan käsittämättömältä miten juntturaksi se pystyikin heittäytymään!

Vietiin mudi sisälle ja menin pennun kanssa takaisin ulos. Eli siis pakotin sen tulemaan kun se ei todella vapaaehtoisesti olisi lähtenyt. Pihalla se tuli sattumalta perässäni naru löysällä, kovin haluttomana yhä, ja kehuin sitä. Pentu heräsi eloon. Takanani se käveli edelleen mutta oli kuitenkin läsnä. Kutsuin sitä ja tyyppi tuli varovasti luokse. Kerroin miten hieno pentu se on ja pentu sai kauhean hepulin. Sattumalta mies ja Tytti tuli juuri omalta pissalenkiltään ja koirat leikki hetken. Mies piti pentua sitten pariin kertaan kiinni ja tein luoksetulon. Normaali, iloinen, vauhdikas pentu oli palannut. Jalkojeni takana kävelemistä se kyllä jatkoi ja sain tosissani kannustaa, että mene vaan, ennen kuin se siirtyi normaaliin edellä kävelyyn.

Mitä helvettiä tapahtui?!

Ensinnäkin ainakin mä olin aivan epäreilu. Sienelle ei tosiaan ole opetettu mitään takanaodottamiskäskyä ja vaikka käsimerkki on paikallaoloharkoista tuttu, ei se sitä silti itsestään ymmärtänyt. Ärtyilin koiralle, vaikka ei ole sen vika että olen laittanut sen tilanteeseen missä se ei ymmärrä ohjeitani ja sitten vielä suutun kun se ei "tottele" (pysy siellä takana venaamassa). Ei ole koiran vika, että sieltä tulee ihminen ja mulle tulee kiire kerätä piskini kasaan.

Ei ole myöskään reilua kutsua koiraa vihaisella äänellä. Sille on opetettu kimeä "sieniiiii" ja sitten kun painokkaasti murahdan "SIENI!", se kääntyi katsomaan että mitähäh. Ja meikä sanoo että ala tulla nyt takas sieltä ja pentu tuijottaa yhä että mitähäh ja minä hermostun. Oi voi voi, ei näin. :(

Se on aika "kiltti" ja ottaa normaalisti ohjeet hyvin vastaan. Se haluaa olla väleissä ja tehdä mieliksi, koska tulen siitä niin iloiseksi. Se näemmä ottaa myös hyvin raskaasti kun sitä kohdellaan epäreilusti ja kerta kaikkiaan kieltäytyy olemasta lainkaan tilanteessa läsnä. En tiedä, onko moinen passiivisuuteen väistäminen huono asia, mutta en mä oikeastaan osaa olla huolissani löytäessäni tällaista käytöstä. Ihan täysin ohjaajan moka saattaa koira sellaiseen tilanteeseen ja olen kauhean pahoillani että näin kävi. Onneksi pentu on ollut aivan normaali eikä sille jäänyt mitään hampaankoloon. Minä menen itseeni ja jatkossa yritän olla oikeudenmukaisempi. Pentu kyllä tekee kun siltä pyytää asioita joita se osaa. Selvästi se nytkin kaikesta huolimatta yritti ymmärtää, kun takana kävelyä tarjoili vielä pihassa. Voi pieni Sieni.