Sain eilen illalla ennen kahdeksaan, töistä juuri tultuani, soiton että olisi peruutuspaikka aamun jälkikokeeseen. Hetken miettimisen jälkeen päätin mennä, olen liian yllytyshullu...
Annoin pennulle aamulla jauheliha-raaka kala-kasvissose"puuroa", mitä koirat on syöneet pari viimeistä päivää tässä muutenkin. Paitsi mudi, joka inhoaa raakaa kalaa ja joka ei suostu tuota syömään, kokeiltu on. Ehkä kaahasin Puumalan mutkaisilla teillä liian kovaa pennun mahalle, koska se laattasi koko hirveän puuroläjän häkkiinsä. Oltiin pyörtyä siihen kalan hajuun! 8Q Patja meni muovipussiin ja ekaan vastaantulleeseen roskikseen ja ajoin ikkunat auki, että autossa kesti olla. Sieni laattasi uudestaan, ja vielä kolmannenkin kerran. Onneksi sieltä ei enää tullut kuin limaa.
Koepaikalla olin hyvissä ajoin ja otin hyppyesteet lelupalkalla, hyvin toimi koira. Koe alkoi yllättäen tottiksilla ensin. Koirien tarkistukset meni hyvin, mudi käyttäytyi nätisti. Meitä oli kuusi avoimen luokan koirakkoa, oltiin viimeisessä parissa. Aloitimme liikkeillä.
Juuri kun oltiin menossa kentälle, sinne ajoin pakettiauto. Tottiskentän kanssa samalla kentällä oli kierrätyspiste. Mudi tietysti kyttäsi ja tuhahteli että mikäs tyyppi sieltä tulee - se tekee aina niin jos ollaan jo jossain ja sinne tulee jälkikäteen joku vieras. Sain koiran kuitenkin jättämään moiset ja aloittamaan tottiksen.
Seuruu alkoi tosi hienosti. Ekaa ampumista hieman säpsähti mutta piti paikkansa ja kontaktin. Samalla alkoi se pakettiautomies n. 15m päässä kaataa autostaan metalliromua. Kilinkolin ääntä riitti. Mudilla meni korvat aivan luimuun, mutta kuiskailin sille "hyvä" ja se seurasi edelleen aika mallikkaasti. Lyhyt suora oli lähempänä pakettiautoa ja se vielä meni, mutta siitä henkilöryhmään = selkä pakettiautoon päin kävely oli liikaa ja koira alkoi jätättää. Henkilöryhmässä se väisti ihmisiä ja kauhisteli kolinaa, yksi lisäkäsky että rämmittiin sieltä jotenkin pois. Kehuin koiraa kunnolla, mutta en saanut sitä vapautumaan. Kolina jatkui edelleen. Taisi olla tyydyttävä.
Liikkeestä istumisen seuruussa koira pälyili tyyppiä, mutta istui kuitenkin. Muistaakseni erittäin hyvä. Yritin taas kehua koiraa ja sanoa että anna olla, mutta ei auttanut.
Liikkeestä maahan menossa oli kuulemma mennyt maahan, mutta poistuttuani pari askelta koira oli noussut puoliksi istumaan ja oli ihan kyyryssä kun käännyin. Ekaan luoksetulokäskyyn ei reagoinut mitenkään. Huusin uudestaan, ja koira lähti tulemaan komeaa banaanikaarta kiertäen pakumiehestä poispäin. Päästi muutaman raivoisan haukun matkalla ja juoksi mun oikealle puolelle taakse. Siitä käskin sivulle, tuli. Nyt varmaan taisi jo alkaa näkyä, että en todellakaan ole tyytyväinen, mitä hittoa sä niinku teet oi koirani?! Puutteellinen.
Liikkeestä seisomiseen en saanut koiraa seuraamaan, se jätätti. Lisäkäskyin sain sen mukaani. Seisomaan pysähtyi ja pysyi, mutta oli ihan lintassa. Puutteellinen tai tyydyttävä?
Tasamaanoutoon mennessä koira oli aivan luimussa. Haki kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka sanottiinkin että kaipaa lisää voimaa menoon, nostoon ja palautukseen. Se kuitenkin TOI sen kilon kapulan tuossakin tilassa! Tyydyttävä tai hyvä tai joku.
Hyppynoutoa ei nähty. Kiersi mennen tullen ja kapulankin toi sinnepäin. Puutteellinen.
A-esteellä sama. Puutteellinen.
Eteenmenossa seuruu kohtuullisen ok, lähti aivan vinoon paikallaolomerkkejä kohti, oli hidas ja epävarma. Käskin maahan ennen tuomarin lupaa. Puutteellinen kai.
Paikalla makuussa vilkuilin olan yli välillä (eikö avossa pitänyt olla piilossa? Ei meillä vaan!). Melu oli loppunut ja koko pakumies häipynyt jossain vaiheessa, tässä sitä ei enää ollut. Katsoessani koira makasi, istui, makasi. Palatessani koiran luo se istui taas. Oli kuulemma noussut monta kertaa, rapsuttanut itseään (selkeä sijaistoiminto) ja ollut levoton. Ei kuitenkaan ollut liikkunut yhtään. Puutteellinen taisi silti olla.
43p. Hyväksytyn rajahan on se 70. Yksi teki vielä meitä huonomman tottiksen ja yksi sai maailman vituttavimman 69p. Kolmella eli puolella oli tottiksesta riittävästi pisteitä koulariin. Tuomari kätteli, katsoi silmiin, ja sanoi "olen vilpittömästi pahoillani tästä". Vastasin, että niin minäkin. Olisikohan mun pitänyt keskeyttää aiemmin? Mentiin varmasti aivan toimintakyvyn rippeillä mutta mentiinpä kuitenkin.
Koska olin maksanut kokeen ja ajanut 120km oksennuksen hajuisessa autossa, päätin jäädä maastoihin. Siinä odotellessa kävin ottamassa estenoudot ja kas kummaa, kyllähän se nyt taas normaalissa vietissään ne suorittaa. A:n kyllä yritti kiertää sekä mennessä että tullessa, mistä kielsin ja otin uudestaan kunnes teki oikein.
Jälkien arvonnassa olin arponut meille ekan, wohoo! Ehdin hyvin kusettaa koiran ja laittaa sen autoon venaamaan hetkeksi, ennen kuin tuomari saapui. Metsä oli harvapuista, sammalpohjaista, helppokulkuista maastoa. Yöllä oli satanut/ollut kosteaa ja paikoin oli edelleen märkää. Jalanjäljet näkyi aina välillä sammaleessa ja myöhemmin tulleissa kallio-jäkäläkohdissa meinasin liukastua persiilleni useamman kerran.
Janalle koira lähti hitaasti ja otti heti parin metrin kuluttua jäljen vasempaan. Arvelinkin, että ei se vielä tässä ole, ja pian kuuluikin "väärä jälki". Koira totteli kutsua (aaltoja!!). Lähetin sen uudestaan ja koira eteni nyt määrätietoisemmin, mutta vähän poukkoillen. Huomattavasti suorempaan olisi ollut toive. Lopulta ihan muutama metri ennen takamerkkiä koira nosti jäljen oikeaan. Edettiin liinan mitta kunnes tuli "takaisin janalle". Koira kääntyi nytkin kiltisti käskystäni, mutta lähti sitten kyllä kanssa painamaan kuin höyryveturi. Naru tippui käsistäni. Janalta 32/40p. Kaksi pistettä meni tuosta ei-luotisuorasta etenemisestä ja kuusi takajäljestä. Arvostelu tuntui oikeudenmukaiselta. Kun poistuimme metsään, autossa tapettiin sikaa. Tai siis koiranpentu ilmoitti mitä mieltä on moisesta hylkäämisestä. Mikä huuto! o_O Onneksi mudia ei haitannut, mua kyllä särki korviin...
Jäljellä tosiaan poukkoilin koiran perässä, se painoi metsäpätkät aika haipakkaa. Jäkälässä ja kalliolla hidasti selvästi. Eka keppi oli tosi kaukana, sitten oli aika pian toinen, ja taas pitkä jäkäläsuora ilman mitään. Tällä suoralla lähti iso lintu ihan melkeen jaloistamme ja pelästyttiin molemmat ihan saatanasti. Sanoin koiralle että anna olla ja kehoitin jatkamaan jälkeä. Jatkoi hyvin. Jossain vaiheessa koira nuuhkaisi yhtä kumparetta, mutta ei pysähtynyt, ja mä ajattelin olisko siinä kuitenkin ollut keppi. Katsoin mutta en nähnyt. Ehkä oli kuitenkin ja olisi pitänyt käskeä koira takaisin etsimään se. Toisaalta ajattelin jo mennessä, että tulosta ei tuu ja ihan sama, tää on töppösen jälki, en puutu mihinkään. Tehköön ihan mitä tekee ja ajakoon vaikka sen kilsan ilmaisematta jos ei ilmaise. :P Muuten ei mitään havaintoa ylitetystä kepistä, eli kaksi keppiä siis jäi matkalle. Taskussa oli 3+1. Jäljeltä siten 32p+3x20p + 30p = 122p(/170). Aikaa meni jäljellä 18min (/30min), lisäksi käytettävissä paluuaika tottiskentälle 12min, ja hyvin ehdittiin.
Esineruutuun sai mennä suoraan jäljeltä tultuaan, se oli pienen kävelymatkan päässä tottiskentän takana. Mukavaa sammalpohjaista mäntymetsää, varsin samanlainen kuin missä mä taidan tyypillisesti treenata. Koira katosi näkyvistä vain ihan satunnaisissa kohdissa tuuheiden puiden taakse. Tuuli oli aika olematon. Lähetin ensin melkeen vasemmasta sivusta ja tajusin heti, että miksen laittanut koiraa menemään sitä sivua pitkin.. kaikesta huolimatta oli vielä vähän painetta ohjaajalla eikä sen järki oikeen juossut :P Koira poukkosi siitä hetken edettyään vinosti oikeaan ja toi saman tien esineen, pienen pyöreän nahkaisen kukkaron. Se oli siis oikealla takana, ei ihan kulmassa kuitenkaan. Lähetin uudestaan samasta kohtaa mutta eri suuntaan ja nyt koira tsekkaili ruutua itsenäisesti sinne sun tänne. Kävi kerran aika lähellä edessä ja haistoi kumparetta ja katsoi hetken minua. Onneksi en sanonut mitään ja koirakin jatkoi itse etsimistä. Aika pian tuli vasemmalta takanurkasta lasten vaahtomuovinen rantasandaali. Tuomari seisoi hyvin lähellä minua ja autoin koiraa sanomalla sille "hyvä" kun se oli tulossa. Että huomaa varmasti kumpi ihmisistä on minä ;D Aikaa jäi vielä reilusti yli. Kysyin, oliko siinä esine mihin koira jäi seisomaan, ja onneksi ei olisi edes ollut. Joku haju vain, tuomari taisi sanoa että joku koira pissi ruutuun, ehkä se oli juuri se. "Erinomainen suoritus, koira työskentelee hyvin itsenäisesti mutta se tarkastaa alueen kokonaan, liikkuu hyvin ja etsii määrätietoisesti. En keksi mitään mistä vähentää pisteitä, luovutuksetkin on kunnossa." 30/30. Kysyin, onko koiran vauhti tuomarin mielestä riittävä, ja hää sanoi että kyllä on. Vauhti on koiran temperamentin mukainen ja sekopäänä kaahottaminen ei ole mikään itsetarkoitus. Sanoi arvostavansa itse enemmän sitä, että vauhtia on vähemmän ja keskittymistä enemmän. L:n työskentelylaukka riittää mainiosti ja siitä kuulemma näkee, että se kyllä tietää mitä tekee ja sillä on nenä auki heti, eikä se vaan lauko siellä. No hyvä, jossain oon ees onnistunut! Kysyi miten tottis ja jälki meni ja siitä tottiksesta tuli vähän höpöteltyä, sain vertaistukea. Joskus ollut tuomarilla vähän vastaava koira.
Maastot yhteensä 152p (koularin alaraja 150p) ja ihan himpan nyt kävi uudelleen vituttamaan se tottis. :( Tottistuomari tuli vielä uudelleen pahoittelemaan että juuri meille sattui se häiriö, ja mietittiin yhdessä mistä koiran reaktio johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Kotimatkalla kerkesin miettiä kaikenlaista ja oikeastaan mulla on nyt vähän sellanen olo, että entä jos olen vallan yliarvioinut koko koiran. Jos sillä ei vaan ominaisuudet riitäkään? Mä jännitän ja tulee joku tollanen sille tosi paha häiriö ja sen pää ei vaan osaa käsitellä sitä? Joku toinen koira ei varmaan olis välittänyt paskaakaan, mutta meidän terävä, puolustusviettinen, pehmeä elukka, joka ensin uskoi että ollaan vaarassa ja halusi vahtia ettei se hyökkää meidän kimppuun, sitten paineistui kauheasti kun en ollut tyytyväinen sen tottikseen. Jonkinlainen "johtajuusongelma" tai luottamuskysymys se varmasti kanssa on - jos mä sanon että lopeta jo niin koiran pitäisi luottaa että tiedän kyllä mitä tehdään. Toisaalta, jos sillä olisi vietit kaakossa, se ei ehkä välittäisi lainkaan. Mutta tulee meille treeneissäkin tilanteita, että koira heittäytyy tohon moodiin ja silloin se ei kyllä leiki, syö sentään. Sitä on vaikea saada lopettamaan ja keskittymään taas tekemiseen.
Kakkosluokassa tuli kaikkiaan vain yksi tulos kuudelle osallistujalle. Ykkösissä oli parempi onnistumisprosentti ja ainoa viestikoirakin sai koularin.
Sieni oli tosiaan mukana, koska ukko oli seisojan kanssa pitkän päivän metsässä. En raaskinut jättää pentua niin pitkäksi aikaa yksin. Se oli esillä aina välillä ja tervehti taas x ihmistä (isot miehetkään ei pelottaneet lainkaan. Yksi partaveikko tuli kysymään että arasteleekohan se häntä, ja mä sanoin että tuskin. pentu oli jo sen kimpussa kun tyyppi oli vasta kyykistymässä moikkaamaan :D). Siene katseli aikuisia koiria ja pyydettäessä otti silti hienosti kontaktia minuun, ja uskoi myös hyvin kieltoa (no, remmikin tietysti loppui samalla, mutta sanallisella äp!:llä tuli hienosti takaisin päin) mennä niiden luokse. Lisäksi pentu kuuli ampumista muiden tottisten aikana. Olin tarkoituksella vähän kauempana, jossain ehkä 30-40 metrissä. Ei sillä korvakaan värähtänyt, oli taas niin paljon kaikkea muuta katsottavaa, maistettavaa ja ihmeteltävää asiaa että paukut meni aivan ohi. Ehkä mun tulevaisuuden toivo on vähän tasapainoisempi eikä niin... vaikea villielukka kuin mudi?
--
Ai niin, huomasin tottiksen jälkeen että koiralla rähmii toinen silmä aika hirveästi. Yritin katsoa onko siinä reikää, jos se olisikin Lykyn kanssa perjantaina loukannut silmänsä eikä selkää/lonkkaa kun kiljahti. Ei löytynyt mitään, kotona hyvässä valossakaan. Aristaa jotenkin normaalia enemmän kuitenkin sen puolen silmän katsomista. Jospa siellä on vaan ollut roska tai jotain? Putsasin sen silmävedellä ja se ei ainakaan kirvellyt tai mitään, koska koira oli nätisti. Jos silmä on ollut ärtyisä niin se varmasti on häirinnyt herra pehmeän viettikestävyyttä osaltaan.
Annoin pennulle aamulla jauheliha-raaka kala-kasvissose"puuroa", mitä koirat on syöneet pari viimeistä päivää tässä muutenkin. Paitsi mudi, joka inhoaa raakaa kalaa ja joka ei suostu tuota syömään, kokeiltu on. Ehkä kaahasin Puumalan mutkaisilla teillä liian kovaa pennun mahalle, koska se laattasi koko hirveän puuroläjän häkkiinsä. Oltiin pyörtyä siihen kalan hajuun! 8Q Patja meni muovipussiin ja ekaan vastaantulleeseen roskikseen ja ajoin ikkunat auki, että autossa kesti olla. Sieni laattasi uudestaan, ja vielä kolmannenkin kerran. Onneksi sieltä ei enää tullut kuin limaa.
Koepaikalla olin hyvissä ajoin ja otin hyppyesteet lelupalkalla, hyvin toimi koira. Koe alkoi yllättäen tottiksilla ensin. Koirien tarkistukset meni hyvin, mudi käyttäytyi nätisti. Meitä oli kuusi avoimen luokan koirakkoa, oltiin viimeisessä parissa. Aloitimme liikkeillä.
Juuri kun oltiin menossa kentälle, sinne ajoin pakettiauto. Tottiskentän kanssa samalla kentällä oli kierrätyspiste. Mudi tietysti kyttäsi ja tuhahteli että mikäs tyyppi sieltä tulee - se tekee aina niin jos ollaan jo jossain ja sinne tulee jälkikäteen joku vieras. Sain koiran kuitenkin jättämään moiset ja aloittamaan tottiksen.
Seuruu alkoi tosi hienosti. Ekaa ampumista hieman säpsähti mutta piti paikkansa ja kontaktin. Samalla alkoi se pakettiautomies n. 15m päässä kaataa autostaan metalliromua. Kilinkolin ääntä riitti. Mudilla meni korvat aivan luimuun, mutta kuiskailin sille "hyvä" ja se seurasi edelleen aika mallikkaasti. Lyhyt suora oli lähempänä pakettiautoa ja se vielä meni, mutta siitä henkilöryhmään = selkä pakettiautoon päin kävely oli liikaa ja koira alkoi jätättää. Henkilöryhmässä se väisti ihmisiä ja kauhisteli kolinaa, yksi lisäkäsky että rämmittiin sieltä jotenkin pois. Kehuin koiraa kunnolla, mutta en saanut sitä vapautumaan. Kolina jatkui edelleen. Taisi olla tyydyttävä.
Liikkeestä istumisen seuruussa koira pälyili tyyppiä, mutta istui kuitenkin. Muistaakseni erittäin hyvä. Yritin taas kehua koiraa ja sanoa että anna olla, mutta ei auttanut.
Liikkeestä maahan menossa oli kuulemma mennyt maahan, mutta poistuttuani pari askelta koira oli noussut puoliksi istumaan ja oli ihan kyyryssä kun käännyin. Ekaan luoksetulokäskyyn ei reagoinut mitenkään. Huusin uudestaan, ja koira lähti tulemaan komeaa banaanikaarta kiertäen pakumiehestä poispäin. Päästi muutaman raivoisan haukun matkalla ja juoksi mun oikealle puolelle taakse. Siitä käskin sivulle, tuli. Nyt varmaan taisi jo alkaa näkyä, että en todellakaan ole tyytyväinen, mitä hittoa sä niinku teet oi koirani?! Puutteellinen.
Liikkeestä seisomiseen en saanut koiraa seuraamaan, se jätätti. Lisäkäskyin sain sen mukaani. Seisomaan pysähtyi ja pysyi, mutta oli ihan lintassa. Puutteellinen tai tyydyttävä?
Tasamaanoutoon mennessä koira oli aivan luimussa. Haki kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka sanottiinkin että kaipaa lisää voimaa menoon, nostoon ja palautukseen. Se kuitenkin TOI sen kilon kapulan tuossakin tilassa! Tyydyttävä tai hyvä tai joku.
Hyppynoutoa ei nähty. Kiersi mennen tullen ja kapulankin toi sinnepäin. Puutteellinen.
A-esteellä sama. Puutteellinen.
Eteenmenossa seuruu kohtuullisen ok, lähti aivan vinoon paikallaolomerkkejä kohti, oli hidas ja epävarma. Käskin maahan ennen tuomarin lupaa. Puutteellinen kai.
Paikalla makuussa vilkuilin olan yli välillä (eikö avossa pitänyt olla piilossa? Ei meillä vaan!). Melu oli loppunut ja koko pakumies häipynyt jossain vaiheessa, tässä sitä ei enää ollut. Katsoessani koira makasi, istui, makasi. Palatessani koiran luo se istui taas. Oli kuulemma noussut monta kertaa, rapsuttanut itseään (selkeä sijaistoiminto) ja ollut levoton. Ei kuitenkaan ollut liikkunut yhtään. Puutteellinen taisi silti olla.
43p. Hyväksytyn rajahan on se 70. Yksi teki vielä meitä huonomman tottiksen ja yksi sai maailman vituttavimman 69p. Kolmella eli puolella oli tottiksesta riittävästi pisteitä koulariin. Tuomari kätteli, katsoi silmiin, ja sanoi "olen vilpittömästi pahoillani tästä". Vastasin, että niin minäkin. Olisikohan mun pitänyt keskeyttää aiemmin? Mentiin varmasti aivan toimintakyvyn rippeillä mutta mentiinpä kuitenkin.
Koska olin maksanut kokeen ja ajanut 120km oksennuksen hajuisessa autossa, päätin jäädä maastoihin. Siinä odotellessa kävin ottamassa estenoudot ja kas kummaa, kyllähän se nyt taas normaalissa vietissään ne suorittaa. A:n kyllä yritti kiertää sekä mennessä että tullessa, mistä kielsin ja otin uudestaan kunnes teki oikein.
Jälkien arvonnassa olin arponut meille ekan, wohoo! Ehdin hyvin kusettaa koiran ja laittaa sen autoon venaamaan hetkeksi, ennen kuin tuomari saapui. Metsä oli harvapuista, sammalpohjaista, helppokulkuista maastoa. Yöllä oli satanut/ollut kosteaa ja paikoin oli edelleen märkää. Jalanjäljet näkyi aina välillä sammaleessa ja myöhemmin tulleissa kallio-jäkäläkohdissa meinasin liukastua persiilleni useamman kerran.
Janalle koira lähti hitaasti ja otti heti parin metrin kuluttua jäljen vasempaan. Arvelinkin, että ei se vielä tässä ole, ja pian kuuluikin "väärä jälki". Koira totteli kutsua (aaltoja!!). Lähetin sen uudestaan ja koira eteni nyt määrätietoisemmin, mutta vähän poukkoillen. Huomattavasti suorempaan olisi ollut toive. Lopulta ihan muutama metri ennen takamerkkiä koira nosti jäljen oikeaan. Edettiin liinan mitta kunnes tuli "takaisin janalle". Koira kääntyi nytkin kiltisti käskystäni, mutta lähti sitten kyllä kanssa painamaan kuin höyryveturi. Naru tippui käsistäni. Janalta 32/40p. Kaksi pistettä meni tuosta ei-luotisuorasta etenemisestä ja kuusi takajäljestä. Arvostelu tuntui oikeudenmukaiselta. Kun poistuimme metsään, autossa tapettiin sikaa. Tai siis koiranpentu ilmoitti mitä mieltä on moisesta hylkäämisestä. Mikä huuto! o_O Onneksi mudia ei haitannut, mua kyllä särki korviin...
Jäljellä tosiaan poukkoilin koiran perässä, se painoi metsäpätkät aika haipakkaa. Jäkälässä ja kalliolla hidasti selvästi. Eka keppi oli tosi kaukana, sitten oli aika pian toinen, ja taas pitkä jäkäläsuora ilman mitään. Tällä suoralla lähti iso lintu ihan melkeen jaloistamme ja pelästyttiin molemmat ihan saatanasti. Sanoin koiralle että anna olla ja kehoitin jatkamaan jälkeä. Jatkoi hyvin. Jossain vaiheessa koira nuuhkaisi yhtä kumparetta, mutta ei pysähtynyt, ja mä ajattelin olisko siinä kuitenkin ollut keppi. Katsoin mutta en nähnyt. Ehkä oli kuitenkin ja olisi pitänyt käskeä koira takaisin etsimään se. Toisaalta ajattelin jo mennessä, että tulosta ei tuu ja ihan sama, tää on töppösen jälki, en puutu mihinkään. Tehköön ihan mitä tekee ja ajakoon vaikka sen kilsan ilmaisematta jos ei ilmaise. :P Muuten ei mitään havaintoa ylitetystä kepistä, eli kaksi keppiä siis jäi matkalle. Taskussa oli 3+1. Jäljeltä siten 32p+3x20p + 30p = 122p(/170). Aikaa meni jäljellä 18min (/30min), lisäksi käytettävissä paluuaika tottiskentälle 12min, ja hyvin ehdittiin.
Esineruutuun sai mennä suoraan jäljeltä tultuaan, se oli pienen kävelymatkan päässä tottiskentän takana. Mukavaa sammalpohjaista mäntymetsää, varsin samanlainen kuin missä mä taidan tyypillisesti treenata. Koira katosi näkyvistä vain ihan satunnaisissa kohdissa tuuheiden puiden taakse. Tuuli oli aika olematon. Lähetin ensin melkeen vasemmasta sivusta ja tajusin heti, että miksen laittanut koiraa menemään sitä sivua pitkin.. kaikesta huolimatta oli vielä vähän painetta ohjaajalla eikä sen järki oikeen juossut :P Koira poukkosi siitä hetken edettyään vinosti oikeaan ja toi saman tien esineen, pienen pyöreän nahkaisen kukkaron. Se oli siis oikealla takana, ei ihan kulmassa kuitenkaan. Lähetin uudestaan samasta kohtaa mutta eri suuntaan ja nyt koira tsekkaili ruutua itsenäisesti sinne sun tänne. Kävi kerran aika lähellä edessä ja haistoi kumparetta ja katsoi hetken minua. Onneksi en sanonut mitään ja koirakin jatkoi itse etsimistä. Aika pian tuli vasemmalta takanurkasta lasten vaahtomuovinen rantasandaali. Tuomari seisoi hyvin lähellä minua ja autoin koiraa sanomalla sille "hyvä" kun se oli tulossa. Että huomaa varmasti kumpi ihmisistä on minä ;D Aikaa jäi vielä reilusti yli. Kysyin, oliko siinä esine mihin koira jäi seisomaan, ja onneksi ei olisi edes ollut. Joku haju vain, tuomari taisi sanoa että joku koira pissi ruutuun, ehkä se oli juuri se. "Erinomainen suoritus, koira työskentelee hyvin itsenäisesti mutta se tarkastaa alueen kokonaan, liikkuu hyvin ja etsii määrätietoisesti. En keksi mitään mistä vähentää pisteitä, luovutuksetkin on kunnossa." 30/30. Kysyin, onko koiran vauhti tuomarin mielestä riittävä, ja hää sanoi että kyllä on. Vauhti on koiran temperamentin mukainen ja sekopäänä kaahottaminen ei ole mikään itsetarkoitus. Sanoi arvostavansa itse enemmän sitä, että vauhtia on vähemmän ja keskittymistä enemmän. L:n työskentelylaukka riittää mainiosti ja siitä kuulemma näkee, että se kyllä tietää mitä tekee ja sillä on nenä auki heti, eikä se vaan lauko siellä. No hyvä, jossain oon ees onnistunut! Kysyi miten tottis ja jälki meni ja siitä tottiksesta tuli vähän höpöteltyä, sain vertaistukea. Joskus ollut tuomarilla vähän vastaava koira.
Maastot yhteensä 152p (koularin alaraja 150p) ja ihan himpan nyt kävi uudelleen vituttamaan se tottis. :( Tottistuomari tuli vielä uudelleen pahoittelemaan että juuri meille sattui se häiriö, ja mietittiin yhdessä mistä koiran reaktio johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Kotimatkalla kerkesin miettiä kaikenlaista ja oikeastaan mulla on nyt vähän sellanen olo, että entä jos olen vallan yliarvioinut koko koiran. Jos sillä ei vaan ominaisuudet riitäkään? Mä jännitän ja tulee joku tollanen sille tosi paha häiriö ja sen pää ei vaan osaa käsitellä sitä? Joku toinen koira ei varmaan olis välittänyt paskaakaan, mutta meidän terävä, puolustusviettinen, pehmeä elukka, joka ensin uskoi että ollaan vaarassa ja halusi vahtia ettei se hyökkää meidän kimppuun, sitten paineistui kauheasti kun en ollut tyytyväinen sen tottikseen. Jonkinlainen "johtajuusongelma" tai luottamuskysymys se varmasti kanssa on - jos mä sanon että lopeta jo niin koiran pitäisi luottaa että tiedän kyllä mitä tehdään. Toisaalta, jos sillä olisi vietit kaakossa, se ei ehkä välittäisi lainkaan. Mutta tulee meille treeneissäkin tilanteita, että koira heittäytyy tohon moodiin ja silloin se ei kyllä leiki, syö sentään. Sitä on vaikea saada lopettamaan ja keskittymään taas tekemiseen.
Kakkosluokassa tuli kaikkiaan vain yksi tulos kuudelle osallistujalle. Ykkösissä oli parempi onnistumisprosentti ja ainoa viestikoirakin sai koularin.
Sieni oli tosiaan mukana, koska ukko oli seisojan kanssa pitkän päivän metsässä. En raaskinut jättää pentua niin pitkäksi aikaa yksin. Se oli esillä aina välillä ja tervehti taas x ihmistä (isot miehetkään ei pelottaneet lainkaan. Yksi partaveikko tuli kysymään että arasteleekohan se häntä, ja mä sanoin että tuskin. pentu oli jo sen kimpussa kun tyyppi oli vasta kyykistymässä moikkaamaan :D). Siene katseli aikuisia koiria ja pyydettäessä otti silti hienosti kontaktia minuun, ja uskoi myös hyvin kieltoa (no, remmikin tietysti loppui samalla, mutta sanallisella äp!:llä tuli hienosti takaisin päin) mennä niiden luokse. Lisäksi pentu kuuli ampumista muiden tottisten aikana. Olin tarkoituksella vähän kauempana, jossain ehkä 30-40 metrissä. Ei sillä korvakaan värähtänyt, oli taas niin paljon kaikkea muuta katsottavaa, maistettavaa ja ihmeteltävää asiaa että paukut meni aivan ohi. Ehkä mun tulevaisuuden toivo on vähän tasapainoisempi eikä niin... vaikea villielukka kuin mudi?
--
Ai niin, huomasin tottiksen jälkeen että koiralla rähmii toinen silmä aika hirveästi. Yritin katsoa onko siinä reikää, jos se olisikin Lykyn kanssa perjantaina loukannut silmänsä eikä selkää/lonkkaa kun kiljahti. Ei löytynyt mitään, kotona hyvässä valossakaan. Aristaa jotenkin normaalia enemmän kuitenkin sen puolen silmän katsomista. Jospa siellä on vaan ollut roska tai jotain? Putsasin sen silmävedellä ja se ei ainakaan kirvellyt tai mitään, koska koira oli nätisti. Jos silmä on ollut ärtyisä niin se varmasti on häirinnyt herra pehmeän viettikestävyyttä osaltaan.
4 kommenttia:
Luksin tottis kuulostaa olleen vähän samanlaista kuin Lystin tokoilu kokeissa. Lystin hajoamiseen tosin riitti tuuli. :/
Harmittaa se perjantainen, jotakinhan Luksiin sattui. Jos sen silmä rähmii ja aristaa, niin voihan siinä haavauma olla, joka näkyy vain eläinlääkärin värjäyksessä. Olihan siellä myös irtohiekkaa ja ojan mutalällivettä, jota on voinut silmään mennä. :(
Kävipäs paska säkä teillä! Voisin kuvitella saman käyvän omalle kohdalle kans... Merkin mielestä on tosi _epäilyttävää_, jos kesken treenien joku uusi tyyppi ilmestyy paikalle. Jatkuva hälinä ei niin haittaa, mutta auta armias, jos mennään esim. tyhjään halliin treenaamaan ja sinne tulee joku... :O
Joo, te itse asiassa tulitte mun mieleen siellä kokeessa. Oli juuri sellainen olo, että jotain tällaista se varmaan on, mutta koira voi mennä samaan tilaan ties mistä. Ei todella käy kateeksi, päin vastoin entistä isompi hatunnosto siitä miten pitkälle olet Lystin kanssa päässyt!
Silmä rähmii edelleen, mutta tänään alkoi myös pennun silmät vuotaa. Soitin eläinlääkäriin ja käydään huomenna paikan päällä, niin saadaan varmasti oikeat lääkkeet. Tytillä ei ole oireita, mutta se onkin illat tuolla sohvalla ja L&S nujuaa kaulakkain lattialla. Kuulemma koiran silmätulehdus ei oo niin herkästi tarttuva kuin ihmisten, mutta jos nyt vallan hinkkaa poskiaan yhteen, niin tarttuu kyllä. Aika mäihä jos ne muuten olisi saaneet yhtä aikaa tartunnan. Ei siis ole Lykyn jälkiä ainakaan Luksin silmissä!
Oho, sähelsin tän kanssa jotain ni nyt tulle vastaukset erillisinä.
Tasainen, kovakaan hälinä (esim. toko-sm 2010) ei oo meille ongelma, mutta just sellaset yksittäiset jutut. Kun yleisö seisoo tosiaan paikoillaan ja juttelee korkeintaan hiljaa keskenään, ja yks ajaa autolla siihen ja purkautuu ulos ja alkaa paiskoa niitä romujaan. Voi hitto mikä tuuri oikeesti, olis tullut vähän aiemmin tai myöhemmin tai jotain! Tai olis joku yleisöstä sanonut, että viitsitkö hetken odottaa kun tossa on koesuoritus kesken. Tai örf. Joo, tiiän että kyse on vaan siitä että kouluta itte koiras paremmin, enkä mä siitä ketään muuta syytäkään. Ei se ole random ohikulkijan vika jos mun koiralla ei polla kestä kasassa. Kirveltää silti mieltä.
Lähetä kommentti