AMK:lla nurmikkokohdalla. Töppöselle tokoa:
*aloin - viimein evl:ssä :P - opettaa huomaamatonta signaalia, jolla saan koiran skarppaamaan. Ohjattu nouto on meidän murheenkryyni; koira ehtii helposti herpaantua sillä aikaa kun liikkuri vie kapuloita ja merkille lähtö ei tapahdu ekalla käskyllä. Ryhdistäydyn itse ja hengitän syvään juuri ennen kuin annan käskyn. Tätä aloin nyt opettaa sille, ihan vain yhdistämällä lelupalkan kyseisiin apuihin. Ajattelin ottaa sen käyttöön kaikkien liikkeiden alkuun. Kokeessa tulee kuitenkin aina perusasennossa odottelua, mitä en ikinä muista treeneissä tarpeeksi tehdä, niin olisi keino millä herättää koira vaikka liike olisikin jo alkanut.
*zeta, pelkkää seuraamista. Muutama kerta kuvio läpi, ihan vikalla osalla seisominen. Tää liike kusee kokeessa enkä oikeen tiedä miksi. Seuruu on kamalaa. Koira ei ole alussa keskittynyt ja sitten tapahtuu niin paljon juttuja niin äkkiä, että se ei ehdikään mukaan? Toivon, että alkuhenkäisy auttaa tähänkin.
*merkkiä. "Missä merkki", kehu kun bongasi ja sitten piiiitkä odottelu. Kuvittelin, että liikkuri vie kapuloita hitaasti ja hartaudella. Koira murahti kerran ohi menneelle koirakolle, mutta silti muisti mitä oli tekemässä ja käskyllä lähti heti. Pöh. Kyllä se kotona osaa!
*kaukoja. Samoin pitkän pitkä odotus. Vain yksi vaihto, ekalla istuminen, toisella kerralla seisomaan. Lelupalkka. Vähän oli hidas se seisomaan nousu mutta palkkasin silti. Nopeutta hinkataan lisää jahka saan koiran taas reagoimaan ylipäänsä ekalla käskyllä.
Olen miettinyt asiaa ja ehkä osa koeongelmaa (tuplakäskyjä) on palkkaamattomuus. Koiran keskittyminen herpaantuu koska palkkaa ei tule. Kyllä se tekee ja ihan riittävällä vauhdillakin, mutta väliajat ehtii juuri haahuilla omiaan ja toljottaa minne sattuu. Pitäis kai sitä palkkaamattomuuttakin joskus harjoitella, viimeeksi muistaakseni avo-luokan aikaan vajaa vuosi sitten tietoisesti sitä treenailtiin. Voi huoh minua. Koira on kyllä ihan kultaa kun se kestää ohjaajan virheitä ja kummallisuuksia.
Sieni piti huolta taustamelusta ja huusi vitutustaan autosta. Kun pentu oli siivosti, oli sen vuoro. Tein nurtsille pennun ekan jäljen. Namina oli lihapullaa ja murkkuja kerääntyi aivan heti, joten ei muuta kuin frolic-ostoksille. Jälki oli jalkoja laahaten tehty "jana", olisko ollut jotain kolme metriä pitkä. Alussa ja lopussa enemmän nameja, matkalla tiiviys oli tuurilla juuri sopiva. Alkuun piti vähän auttaa ekoja "askelia" näyttämällä, mutta sitten mentiin tosi mainiosti itse :) Nenä pysyi hyvin maassa ja koira tuntui aika luonnostaan tsekkaavan vuorotellen molemmat puolet ("askeleet"). Eteneminen oli hyvin hidasta, mutta se ei liene tässä vaiheessa yhtään mikään haitta. Päin vastoin, pentu todella keskittyi pohtimaan asiaa eikä vain rynninyt miten sattuu.
Jälkiasiaa olen pohtinut sen verran, että meinaan tehdä sille nyt syksyllä tavan pentutreeniä yllä kuvattuun tapaan. Ajattelin, että jos tekisi vaikka viikon ajan joka päivä, ja myöhemmin syksyllä toisen viikon. Jos ehtii ennen lumia, niin vielä kolmas kuuri. Talven aikana opetan sille maahan menon ja jälkipurkin/-kepin ilmaisun maaten. Haaveilen edelleen opettavani koko jäljen keppien etsimisenä, periaatteella että jälki on vain keino löytää seuraava keppi, ja ruokaa ei koskaan ole (metsä)jäljellä. Siten kepit toivottavasti pysyy arvokkaina. En tiedä sotkeeko nää pentuharkat sitä. Tekee vaan niin mieli tehdä jotain, mutta ilmaisua en vielä halua opettaa, niin mennään sitten näillä. Vähän kävi tänään mielessä, että FH-jäljellekin olisi hurjan mielenkiintoista yrittää jotain koiraa koulia, mutta en tiedä onko tää se. En varmaan osaa ilman apuja enkä oikeen tiedä saanko kädestä pitäen -opetusta mistään.
Sitten huristeltiin metsäkoululle. Tunti me käppäiltiin. Teen kyllä pennun kanssa kahdestaankin lenkkejä - tai ulkoiluja ne ehkä enemmän on, ei niitä juuri liikunnaksi voi mulle ainakaan laskea, kun haahuilen hitaasti eteenpäin. Pentu on kuitenkin myös aika paljon ollut mudin kanssa yhdessä metsässä. Juokseehan se hirveesti, mutta ei kuitenkaan ollenkaan koko aikaa paina mudin perässä. Pysyy tosi hyvin mun luona ja antaa mudin mennä kauempana. En silti ole varma onko nää sille liikaa. Eilen oltiin ja tänään oltiin, huomenna ainakin pidetään lepopäivä ja pentu saa käydä vain pissalla takapihalla.
Äsken iltaruuan jälkeen:
mies: tytillä on pystypyyhkijäiset! tossa sohvatyynyllä! (koira seisoi sohvan edessä lattialla)
minä: aww<3 tytti ymmärtää, ettei lattialla kannata pyyhkiä, kun joku saattais tulla roikkumaan huuleen
mies: ei lattialla oo mitään mihin pyyhkiä!
minä: ai niin, äsken ajattelinkin että töppösellä varmaan tulis kanssa pyyhkärit, mutta se on niin likanen ja paskanen ja märkä että en viittiny antaa sille mitään tyynyä lattialle
mies: tuolla se pyyhkii ikkunaverhoihin
:DDD
Pyyhkijäiset = naama vasten pehmustetta ja hinkataan sitä siihen. Tytti pyyhkii pääasiassa makuullaan ja vain naamaa, töppönen aloittaa seisten, kumartuu niin että poski alustalle, kuopii etujaloilla aikansa ja kaatuu sitten sätkimään koko koira selälleen. Tytillä erityisen hyvän ruuan jälkeen ja nukkumaan mennessä, kun liikuntaa on saatu riittävästi ja koira on tyytyväinen petiin kellahtaessaan. Töppönen pyyhkii aamulla jos se saa tulla sänkyyn mun viereen (mökillä) ja muutenkin vähän miten sattuu, kun mieli on erityisen hyvä <3
*aloin - viimein evl:ssä :P - opettaa huomaamatonta signaalia, jolla saan koiran skarppaamaan. Ohjattu nouto on meidän murheenkryyni; koira ehtii helposti herpaantua sillä aikaa kun liikkuri vie kapuloita ja merkille lähtö ei tapahdu ekalla käskyllä. Ryhdistäydyn itse ja hengitän syvään juuri ennen kuin annan käskyn. Tätä aloin nyt opettaa sille, ihan vain yhdistämällä lelupalkan kyseisiin apuihin. Ajattelin ottaa sen käyttöön kaikkien liikkeiden alkuun. Kokeessa tulee kuitenkin aina perusasennossa odottelua, mitä en ikinä muista treeneissä tarpeeksi tehdä, niin olisi keino millä herättää koira vaikka liike olisikin jo alkanut.
*zeta, pelkkää seuraamista. Muutama kerta kuvio läpi, ihan vikalla osalla seisominen. Tää liike kusee kokeessa enkä oikeen tiedä miksi. Seuruu on kamalaa. Koira ei ole alussa keskittynyt ja sitten tapahtuu niin paljon juttuja niin äkkiä, että se ei ehdikään mukaan? Toivon, että alkuhenkäisy auttaa tähänkin.
*merkkiä. "Missä merkki", kehu kun bongasi ja sitten piiiitkä odottelu. Kuvittelin, että liikkuri vie kapuloita hitaasti ja hartaudella. Koira murahti kerran ohi menneelle koirakolle, mutta silti muisti mitä oli tekemässä ja käskyllä lähti heti. Pöh. Kyllä se kotona osaa!
*kaukoja. Samoin pitkän pitkä odotus. Vain yksi vaihto, ekalla istuminen, toisella kerralla seisomaan. Lelupalkka. Vähän oli hidas se seisomaan nousu mutta palkkasin silti. Nopeutta hinkataan lisää jahka saan koiran taas reagoimaan ylipäänsä ekalla käskyllä.
Olen miettinyt asiaa ja ehkä osa koeongelmaa (tuplakäskyjä) on palkkaamattomuus. Koiran keskittyminen herpaantuu koska palkkaa ei tule. Kyllä se tekee ja ihan riittävällä vauhdillakin, mutta väliajat ehtii juuri haahuilla omiaan ja toljottaa minne sattuu. Pitäis kai sitä palkkaamattomuuttakin joskus harjoitella, viimeeksi muistaakseni avo-luokan aikaan vajaa vuosi sitten tietoisesti sitä treenailtiin. Voi huoh minua. Koira on kyllä ihan kultaa kun se kestää ohjaajan virheitä ja kummallisuuksia.
Sieni piti huolta taustamelusta ja huusi vitutustaan autosta. Kun pentu oli siivosti, oli sen vuoro. Tein nurtsille pennun ekan jäljen. Namina oli lihapullaa ja murkkuja kerääntyi aivan heti, joten ei muuta kuin frolic-ostoksille. Jälki oli jalkoja laahaten tehty "jana", olisko ollut jotain kolme metriä pitkä. Alussa ja lopussa enemmän nameja, matkalla tiiviys oli tuurilla juuri sopiva. Alkuun piti vähän auttaa ekoja "askelia" näyttämällä, mutta sitten mentiin tosi mainiosti itse :) Nenä pysyi hyvin maassa ja koira tuntui aika luonnostaan tsekkaavan vuorotellen molemmat puolet ("askeleet"). Eteneminen oli hyvin hidasta, mutta se ei liene tässä vaiheessa yhtään mikään haitta. Päin vastoin, pentu todella keskittyi pohtimaan asiaa eikä vain rynninyt miten sattuu.
Jälkiasiaa olen pohtinut sen verran, että meinaan tehdä sille nyt syksyllä tavan pentutreeniä yllä kuvattuun tapaan. Ajattelin, että jos tekisi vaikka viikon ajan joka päivä, ja myöhemmin syksyllä toisen viikon. Jos ehtii ennen lumia, niin vielä kolmas kuuri. Talven aikana opetan sille maahan menon ja jälkipurkin/-kepin ilmaisun maaten. Haaveilen edelleen opettavani koko jäljen keppien etsimisenä, periaatteella että jälki on vain keino löytää seuraava keppi, ja ruokaa ei koskaan ole (metsä)jäljellä. Siten kepit toivottavasti pysyy arvokkaina. En tiedä sotkeeko nää pentuharkat sitä. Tekee vaan niin mieli tehdä jotain, mutta ilmaisua en vielä halua opettaa, niin mennään sitten näillä. Vähän kävi tänään mielessä, että FH-jäljellekin olisi hurjan mielenkiintoista yrittää jotain koiraa koulia, mutta en tiedä onko tää se. En varmaan osaa ilman apuja enkä oikeen tiedä saanko kädestä pitäen -opetusta mistään.
Sitten huristeltiin metsäkoululle. Tunti me käppäiltiin. Teen kyllä pennun kanssa kahdestaankin lenkkejä - tai ulkoiluja ne ehkä enemmän on, ei niitä juuri liikunnaksi voi mulle ainakaan laskea, kun haahuilen hitaasti eteenpäin. Pentu on kuitenkin myös aika paljon ollut mudin kanssa yhdessä metsässä. Juokseehan se hirveesti, mutta ei kuitenkaan ollenkaan koko aikaa paina mudin perässä. Pysyy tosi hyvin mun luona ja antaa mudin mennä kauempana. En silti ole varma onko nää sille liikaa. Eilen oltiin ja tänään oltiin, huomenna ainakin pidetään lepopäivä ja pentu saa käydä vain pissalla takapihalla.
Äsken iltaruuan jälkeen:
mies: tytillä on pystypyyhkijäiset! tossa sohvatyynyllä! (koira seisoi sohvan edessä lattialla)
minä: aww<3 tytti ymmärtää, ettei lattialla kannata pyyhkiä, kun joku saattais tulla roikkumaan huuleen
mies: ei lattialla oo mitään mihin pyyhkiä!
minä: ai niin, äsken ajattelinkin että töppösellä varmaan tulis kanssa pyyhkärit, mutta se on niin likanen ja paskanen ja märkä että en viittiny antaa sille mitään tyynyä lattialle
mies: tuolla se pyyhkii ikkunaverhoihin
:DDD
Pyyhkijäiset = naama vasten pehmustetta ja hinkataan sitä siihen. Tytti pyyhkii pääasiassa makuullaan ja vain naamaa, töppönen aloittaa seisten, kumartuu niin että poski alustalle, kuopii etujaloilla aikansa ja kaatuu sitten sätkimään koko koira selälleen. Tytillä erityisen hyvän ruuan jälkeen ja nukkumaan mennessä, kun liikuntaa on saatu riittävästi ja koira on tyytyväinen petiin kellahtaessaan. Töppönen pyyhkii aamulla jos se saa tulla sänkyyn mun viereen (mökillä) ja muutenkin vähän miten sattuu, kun mieli on erityisen hyvä <3
3 kommenttia:
http://www.malinuts.net/artikkelit.html
Tuolta löytyvillä Vesa Kuosmasen jälkiopeilla myö lähettiin peltojälellä liikenteeseen. Sitten kävi niin hyvä tuuri, että päästiin Sinnan ollessa pentu vieläpä Kuosmasen jälkileirille, niin tuli kyllä hyvä opastus. Pohjat tehtiin siis hyvin pitkälti pellolla ja hiljalleen on siirrytty mettään. Pellollakin aiotaan kuitenkin vielä jatkaa, jotta tarkkuus säilyy. Ja eihän sitä tiedä, vaikka joskus fh-jälellekin pääsisi.
Kiitos linkistä!
Luksi on opetettu juuri makkararuudun kautta "makkarajanalle" ja siitä askelväliä pidentäen. Ekan kesän se jäljesti vain pellolla ja sen jälkeen se ei juuri ole peltoa nähnytkään kuin hyvin satunnaisesti, lähinnä olosuhteiden pakosta.
En kuitenkaan oikeen ole tyytyväinen tuohon tyyliin. Luksille jäljestäminen itsessään on hyvin palkitsevaa (monelle taitaa olla, osin varmaan synnynnäistä? Sitten sitä vielä vahvistetaan koko pentuaika makkarajäljellä!) ja keppien kanssa on enempi vähempi ongelmaa. Kuitenkin ne kepit on ainoa asia, millä kokeesta saa pisteitä. Tarkka ja upea jäljen ajo ei lohduta yhtään jos kepit jää metsään.
Jossain vanhassa Canis-lehdessä oli aikoinaan artikkeli jäljen opettamisesta. Opetetaan pennulle ensin haluttu ilmaisu joko namirasialla tai suoraan kepillä, naksuttimen kanssa se käy nopeasti. Kun tämä on hallussa, tallataan makkararuutua vastaava alue ja kylvetään sinne esineitä. Koira saa sitten ilmaista niitä, mistä sitä palkitaan. Samalla se yhdistää, että esineet löytyy tallatulta alueella, ei sen ulkona. Pikku hiljaa sitten ihan samalla tavalla muutetaan keppiruutua "janaksi" ja siitä jäljeksi. Lopulta jälki on vain koiralle merkattu reitti mistä seuraava ilmaistava keppi löytyy. Keppimotivaation pitäisi ainakin olla huipussaan tällä tapaa.
Fh-jäljelle tuo ei tietenkään sovi ollenkaan. Metsässä mun puolesta menköön vaikka osin ilmavainullakin, sama se millä se ne kepit mulle nostaa. :D
Heip, hyvä pointti. Sinnallakin on välillä ollut sitä, että se vain nuuhkaisisi esineen ja jatkaisi jälkeä ("Minä HALUAN jälestää!" -asenteella). Esineet on siis alkuun opetettu erillään jälestä ja siinä ei ole ollut mitään arpomista. Mutta jos on pidempi jälki niin silloin esineetkin ovat saaneet arvoa. Meiän kouluttaja sanoikin, että pitkällä jälellä koira mielummin palkkaa itsensä välillä :)
Lähetä kommentti