Kattilansillan kentällä. Siellä oli jotain ihme rojukasoja, lautoja ja jotain. Tein valmiiksi ohjatun noudon, myös kapulat paikoilleen. Oikea oli ihan yhden mudin korkuisen lautakasan edessä. Lisäksi laitoin yhden merkin parin kasan väliin ihan erilleen, toiseen suuntaan.
Töppöselle ensin muutamia perusasentoja. Otin nimenomaan pienen "mennään" -siirtymän ja sitten alkuperusasento. Oli suoria ja hyviä, kas kummaa, miksei kokeessakin voinut olla :P Tiedän, että itse tarkistelen ja säädän sitä alkuasentoa ihan liikaa, ja osin siksi koirakin jää huonosti. Pitäis vaan pysähtyä ja käskeä sivulle niin kyllä se hyvin tulisi.
Sitten hieman seuruuta. Seuruuttelin niin läheltä kasoja ja sen verta pitkää pätkää, että sain kontaktin tippumaan ja pääsin huomauttamaan. Kas kummaa, sille pitää kokeessakin ennen kehään menoa varmaan ottaa pätkä, saada virhe, huomauttaa siitä ja sitten se vasta herää ja tekee kunnolla.
Merkkiä, eka sillä yksittäisellä. Kyllä nyt osasi. Muutama pelkkä kierto ilman stoppia. Sitten ohjattu, otin sen oikean. Juuri kun olin lähettänyt koiran merkiltä noutoon, kaukana kentän päässä tuli näkyviin koira. Mudi unohti kapulan, alkoi rääkyä ja jolkotti sinne päin. Karjaisin kitapurjeet lepattaen ja juuri kun olin lähdössä hakemaan omani niskaperseotteella, sen jalat kääntyi takaisin päin. Noloa, todella noloa :/ Olihan siinä nyt monen monta kymmentä metriä väliä, eikä se ollut siis oikeastaan mikään ihan läheltä piti -tilanne, mutta olisin halunnut silti pyytää anteeksi siltä koirankusettajalta. Ei kenenkään pitäisi joutua edes miettimään tuleeko vieras koira luokse. Väännettiin sitten mudin kanssa siitä noudosta vielä hartaasti. Se oli hankalassa paikassa se kapula, koira ei jostain syystä hahmottanut. Kielsin keskikapulalle menon ja kielsin kauas oikealle sivulle "en tiiä mitä ees etsin, mutta juoksenpas tonne kun se sinne päin huitoo" -säntäilyn. Lopulta kävin nostamassa oikeaa kapulaa koiran odottaessa alussa. Auttoi, kapula löytyi. Loppuun vielä muutama merkki, vähän hitaita, enkä palkannut ennen kuin meni laukalla. Prässin jälkeen juomaan ja autoon.
Sieni, joka kiljui autossa koko sen ajan mitä treenasin mudin kanssa, pääsi myös kentälle jahka hiljeni. Alkuun leikkiä lapasella. Pentu sai kolmesti voittaa ja tuoda lelun takaisin. Kun päästän irti, peruutan heti pari askelta ja kutsun pentua nimellä, näin se ainakin tuo lelun takaisin. Tätä pitää vielä treenata paljon, haluan että koira itse tyrkyttää lelua mulle, eikä mun tartte olla se aktiivinen osapuoli.
Muutama toisto istumista namin kanssa (hmm, ihan kun sanallinen vihje toimisi jo?), yksi maahan meno (ei todella toimi, ei mene käsiavullakaan sujuvasti), muutama otos sivulle tuloa namilla imuttaen. Lopuksi vielä pätkä lapasen vetoa ja pentu autoon.
Apteekissa ja kaupassa käynnin ajan koirat venasi autossa. Pennusta kuuluu korkeintaan muutama hiljainen pii, kun mudin treenin ajan se kiljuu kurkku suorana. :P Jätin auton Anttilan alakerran parkkiin ja käytiin Sienen kanssa kiertämässä Anttilan kortteli. Ihmisiä ei ollut keskustassa niin paljoa kuin kuvittelin, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Alkuun pentu oli mukavan rauhallinen ja lähinnä istui ja katseli. Lopuksi kirjaston edessä suihkulähteellä ja siinä nurtsilla tuli aivan hirveä hepuli; tyyppi riepoi remmiään ihan raivoissaan ja sinkoili minne sattuu. Pidin siitä rauhallisemmasta pennusta enemmän noin niinko keskustakävelyllä! Yksi nainen kävi silittämässä, pentu meni itse moikkaamaan ja heilutteli tyytyväisenä häntää, mutta naisen lähtiessä pentukin unohti koko tyypin eikä haikaillut sen perään tms. Yksi ukko katsoi tarpeelliseksi kommentoida kanssa:
setä: onpas söpö pieni piski
minä: eikös ookin, se on 11 viikkoa
setä: kyllä sille pitäis jotain myrkkyä antaa, ettei kasvaiskaan isommaksi
No hyvää päivänjatkoa vaan sullekin! Vedä kuule itse myrkkysi niin pääsee maailma moisesta hirviöstä eroon. Ihminen on kaikkein sairain. Pienestä se munkin päivä meni pilalle, ei pitäisi välittää random tyypeistä mitään, mutta mutta.
Töppöselle ensin muutamia perusasentoja. Otin nimenomaan pienen "mennään" -siirtymän ja sitten alkuperusasento. Oli suoria ja hyviä, kas kummaa, miksei kokeessakin voinut olla :P Tiedän, että itse tarkistelen ja säädän sitä alkuasentoa ihan liikaa, ja osin siksi koirakin jää huonosti. Pitäis vaan pysähtyä ja käskeä sivulle niin kyllä se hyvin tulisi.
Sitten hieman seuruuta. Seuruuttelin niin läheltä kasoja ja sen verta pitkää pätkää, että sain kontaktin tippumaan ja pääsin huomauttamaan. Kas kummaa, sille pitää kokeessakin ennen kehään menoa varmaan ottaa pätkä, saada virhe, huomauttaa siitä ja sitten se vasta herää ja tekee kunnolla.
Merkkiä, eka sillä yksittäisellä. Kyllä nyt osasi. Muutama pelkkä kierto ilman stoppia. Sitten ohjattu, otin sen oikean. Juuri kun olin lähettänyt koiran merkiltä noutoon, kaukana kentän päässä tuli näkyviin koira. Mudi unohti kapulan, alkoi rääkyä ja jolkotti sinne päin. Karjaisin kitapurjeet lepattaen ja juuri kun olin lähdössä hakemaan omani niskaperseotteella, sen jalat kääntyi takaisin päin. Noloa, todella noloa :/ Olihan siinä nyt monen monta kymmentä metriä väliä, eikä se ollut siis oikeastaan mikään ihan läheltä piti -tilanne, mutta olisin halunnut silti pyytää anteeksi siltä koirankusettajalta. Ei kenenkään pitäisi joutua edes miettimään tuleeko vieras koira luokse. Väännettiin sitten mudin kanssa siitä noudosta vielä hartaasti. Se oli hankalassa paikassa se kapula, koira ei jostain syystä hahmottanut. Kielsin keskikapulalle menon ja kielsin kauas oikealle sivulle "en tiiä mitä ees etsin, mutta juoksenpas tonne kun se sinne päin huitoo" -säntäilyn. Lopulta kävin nostamassa oikeaa kapulaa koiran odottaessa alussa. Auttoi, kapula löytyi. Loppuun vielä muutama merkki, vähän hitaita, enkä palkannut ennen kuin meni laukalla. Prässin jälkeen juomaan ja autoon.
Sieni, joka kiljui autossa koko sen ajan mitä treenasin mudin kanssa, pääsi myös kentälle jahka hiljeni. Alkuun leikkiä lapasella. Pentu sai kolmesti voittaa ja tuoda lelun takaisin. Kun päästän irti, peruutan heti pari askelta ja kutsun pentua nimellä, näin se ainakin tuo lelun takaisin. Tätä pitää vielä treenata paljon, haluan että koira itse tyrkyttää lelua mulle, eikä mun tartte olla se aktiivinen osapuoli.
Muutama toisto istumista namin kanssa (hmm, ihan kun sanallinen vihje toimisi jo?), yksi maahan meno (ei todella toimi, ei mene käsiavullakaan sujuvasti), muutama otos sivulle tuloa namilla imuttaen. Lopuksi vielä pätkä lapasen vetoa ja pentu autoon.
Apteekissa ja kaupassa käynnin ajan koirat venasi autossa. Pennusta kuuluu korkeintaan muutama hiljainen pii, kun mudin treenin ajan se kiljuu kurkku suorana. :P Jätin auton Anttilan alakerran parkkiin ja käytiin Sienen kanssa kiertämässä Anttilan kortteli. Ihmisiä ei ollut keskustassa niin paljoa kuin kuvittelin, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Alkuun pentu oli mukavan rauhallinen ja lähinnä istui ja katseli. Lopuksi kirjaston edessä suihkulähteellä ja siinä nurtsilla tuli aivan hirveä hepuli; tyyppi riepoi remmiään ihan raivoissaan ja sinkoili minne sattuu. Pidin siitä rauhallisemmasta pennusta enemmän noin niinko keskustakävelyllä! Yksi nainen kävi silittämässä, pentu meni itse moikkaamaan ja heilutteli tyytyväisenä häntää, mutta naisen lähtiessä pentukin unohti koko tyypin eikä haikaillut sen perään tms. Yksi ukko katsoi tarpeelliseksi kommentoida kanssa:
setä: onpas söpö pieni piski
minä: eikös ookin, se on 11 viikkoa
setä: kyllä sille pitäis jotain myrkkyä antaa, ettei kasvaiskaan isommaksi
No hyvää päivänjatkoa vaan sullekin! Vedä kuule itse myrkkysi niin pääsee maailma moisesta hirviöstä eroon. Ihminen on kaikkein sairain. Pienestä se munkin päivä meni pilalle, ei pitäisi välittää random tyypeistä mitään, mutta mutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti