maanantai 3. lokakuuta 2016

Aika loppuu kesken

Tänään molempien kanssa pellolla. Sieni ajoi 150 askelta jossa max kolmen tyhjiä, esineilmaisu lopussa tooosi hidas, mutta muuten oikein hienoa työtä, tyhjillä meinaa jo ruveta vauhti kiihtymään! Pönelle kaksi jälkeä. Eka jälki itseni tekemä kaarisyherö, eli neljä kaarta, niiden väleissä max 15 suoraa, suht paljon ruokaa ja vain lopussa esine. Ilmoittautuminen ok, samoin paalulle meno, söi siinä hartaasti ja siitä rauhassa jäljestämään lähtö. Kaarrokset meni tosi hyvin! Tajusin etten ole treenannut sellaisia oikeastaan juuri lainkaan, joten nytpä tuli kokeiltua kerralla enemmänkin. Esineilmaisu oli hidas, pysähtyi seisomaan ja taisi harkita hetken että jäljestää sen yli, mutta meni sitten maahan kuitenkin.

Toinen jälki oli vieraan tekemä, myös vieras harha. Noin 400 askelta, 20 palaa ruokaa jotka ohjeena hävittää ennen harhaa. Paalu tyhjä. Esine vain lopussa. Harha (punainen) tehtiin samaan aikaan varsinaisen jäljen kanssa ja harhan tekijä lähti "alhaalta ylöspäin". Vihreä on minun reitti tuodessani koiraa tietä pitkin ilmoittautumaan. Tuomari meni 20m meidän edellä peltoon, ja koira ei sitä huomannut vaan alkoi murista pellossa tönöttävälle hirviölle. En reagoinut mitenkään, laitoin vaan liinan asemiinsa ja otin koiran hallintaan. Se oli jo lopettanut ja ihan ok, mutta hallinnassa kävelystä ei ollut tietoakaan. Hiihdettiin siitä sitten tietä pitkin edestakaisin, kunnes se seurasi minua eikä kammennut koko ajan tuomaria/peltoa kohti "tiedän että jälkeni menee tuolla". Jäljen tekijä oli puutteellisen ohjeistukseni takia vain kävellyt ja tökännyt paalun peltoon, ei siis mitenkään seissyt paikoillaan leveämpää ruutua paalun vieressä. En tiennyt tätä, joten olin epäonnekseni päättänyt samalla harjoitella tosi vinoa paalulle tuloa eli toin koiran niin että jälki lähti tulosuuntaan nähden 90 astetta vasemmalle. Jäljen tekijä oli vielä paalun kohdalla vissiin juuri harpponut eteenpäin, joten tarkalleen paalun vieressä ei ollut askeltakaan. Alku meni siis täysin pieleen ja koira ampui ensin yli, sitten pyöri minkä liina antoi tilaa. Koira nosti takajäljen ja oli erittäin sinnikkäästi ("löysin prkl jotain niin tästä on pidettävä kiinni") menossa sinne, en tietenkään päästänyt. Lopulta se älysi kääntyä sen verta kunnolla, että sai jäljestä kiinni. Ja sitten mentiin, ekasta kulmasta räikeästi yli, tokassa vähän parempi, kolmas taas useampi koiran mitta pitkäksi. Asenne oli jotenkin kovin "joojoo", jälkeen päin toki helppo sanoa, että se surkeaksi mennyt alkusähellys paineisti koiran sellaiseksi. Ekaan harhakohtaan reagoi päätä kääntämällä, vika kulma pari koiran mittaa pitkäksi, toiseen harhaan ei reagoinut mitenkään. Esineelle tullessa oli niin paineessa, että nappasi sen suuhunsa, heitti sen johonkin ja rojahti naama kohti minua maahan. En hyväksynyt tällaista, ja siinä sitten hierottiin aika pitkään että sain koiran menemään maahan suoraksi ja esineeseen koskematta. Siitä se sai vain kehut ja vapautuksen ja palkat jäi mun taskuun.





Että silleen... edelleen sen näkee jo mennessä, jos hallinta kusee ja koiran asenne tässä-käskyyn on sellainen "kävele sä mihin haluut, mä oikaisen ainakin tonne paalulle" eli se ei oikeasti seuraa ja pidä aktiivisesti paikkaansa, jälkikin lähtee aivan väärällä asenteella. En vaan oikein vieläkään tiedä miten mä taon sen kalloon sen seuraamisen tärkeyden, ehkä pitäisi taas tehdä pari treeniä missä palautan sen autoon jos se ei seuraa oikealla asenteella? Kun ei sitä oikein mikään komentaminenkaan ole auttanut, ja toisaalta mitä enemmän me tapellaan sen kanssa, sen enemmän se kuitenkin pinnan alla ottaa pulttia ja se näkyy heti levottomuutena jäljellä. Mutta miten viedä se seesteisesti ja hermostumatta paalulle, niin että se kuitenkin pysyy hallinnassa?

Ilmeisesti kokeessa jäljen lähtösuunnan tietää ainakin suunnilleen, eikä koiran tartte osata lähteä paalulta 90 astetta vinoon, joten varsinaista jäljen nostoa ei tartteisi edes treenata. Siitä en ole varma onko kokeessa paalun vieressä aina seisty molemmilla jaloilla, toivottavasti on, koska nyt tämänkertainen oli sen "tyhjän" paalun takia ihan hitokseen hankala ja se huono lähtö pilasi kaikki kulmat ja esineilmaisun.

Tuntuu taas, että aika loppuu kesken.


***

Illalla lähinurtsilla vielä ilmaisun muistuttelua. Ei niin mitään ongelmaa, suora, nopea ja pää pysyi ylhäällä.

3 kommenttia:

Eila kirjoitti...

En osaa ottaa kantaa tuohon tunnetilan luomiseen, mutta tuohon tyhjien kohdalla kiihyttämiseen tartun. Minä kävin kesällä peltojälkileirillä, jossa neuvottiin, että laittaa (siinä vaiheessa toki, kun koira hanskaa pidemmät tyhjät) vaan yhden namin askeleelle. Sillä välttyy sillä ryysimiseltä - ainakin Brimiin tehosi.

Eli Brimille tein vireen nostatukseksi tiheämpään namitettua jälkeä: kolme tyhjää, nami, viisi tyhjää, nami, seitsemän tyhjää, nami, viisi tyhjää, nami jne. Sitten voi pidentää välejä ja edelleen vaan se yks nami.

laura kirjoitti...

Tarkoitatko just sitä, että tyhjien jälkeen ei koskaan tule "namisuoraa" vaan vain yksi nami? Esim. 10 tyhjää, 10 namia aiheuttaa rynnimistä koska koiralla on kiire sinne missä ruokaa taas on, sen sijaan esim. 10 tyhjää, 1 nami, pari tyhjää, 10 namia toimisi paremmin? Oon kuullut tosta kanssa.

Mun pitäisi Sienen kanssa nyt ylipäänsä päättää onko mulla tässä lajissa jotain tavoitteita vai ei. Nythän se on tähän saakka ollut sellaista, että olen läiskinyt ruokaa peltoon ja koira on vaan saanut syödä, ja musta on ollut hupaisaa katsoa miten siihen on kehittynyt vetoa ja asennetta. Jos sille meinaa jotain kouluttaa niin nyt pitäisi alkaa miettiä mitä tekee ja miten tekee :)

Eila kirjoitti...

Juuri sitä tarkoitan! Ja niiden parin tyhjän jälkeen olisi vain se yksi nami ja taas tyhjää. Sekin sitten pitää ottaa huomioon, että tulee aina erille askeleelle.

Sehän se tosiaan kannattaa päättää nyt, ettei tule tehtyä mitään peruuttamatonta :D