Maanantain tottelut

Hitsi että on löytynyt kiva maanantaiporukka :)

Eilen täysin uudessa treenipaikassa Sienelle aloituksia, ruutua ja tunnaria. Aloitukset toimii treeneissä hyvin niin, että otan koiran ja 10s sisällä meidät kutsutaan "seuraava!" joko pk-tyyliin ilmoittautumaan tai sitten tokotyyliin niin että kehässä ohjataan johonkin kohtaan ja määrätään rintamasuunta. Kokeeseen se ei kantanut, ja syy on se, että kokeessa sekä matka autolta kehään, että odotusaika, on selvästi pitemmät. Koen, että treeneissä mun ei tarvii tehdä mitään, se virittää itse itsensä. Kokeessa niin ei ole käynyt, joten en ole osannutkaan tehdä sitten mitään. Nyt luodaan tuohon rutiini ja tehdään siihen myös tosi paljon pitempi odotus. Sovittiin, että kaveri treenasi oman koiransa kanssa mitä halusi ja laittaa sen sitten maahan ja karjaisee mulle "seuraava!". Näin en voinut yhtään tietää, miten pitkään se meinaa tehdä, enkä voinut myöskään ennakoida kehään menoa kuten olisin voinut, jos se olisi vienyt koiran ensin autoon tms. Nyt se siis tuli aika yllättäen se hetki, ja tahallaan varmaan vanutti vielä hemmetin pitkäksi, ehti jo alkaa hermostuttaa! Mutta koira oli oikein hieno <3 Näitä lisää! Pitää vielä miettiä nyt ihan tarkasti se koko kaava, luultavasti otan sen ensin hetkeksi että se saa vähän haistella ja katsella paikkaa, teen pari sivulle tuloa/haukutusta tms, laitan autoon, ja sitten vasta the kentälle tulo.

Ruudussa lähetyssivun vaihtoa. Tötsät oli omat, mutta paikka tosi uusi: pitkähkö nurmi. Pääasiassa ihan sairaan hienosti, pikkasen alkoi valua eteen (koska ottaa koppeja heittelemistäni nameista eikä palkka tule sinne minne pitäisi), ja epäröinnin jälkeen maltoin jättää yhden liian eteen jääneen toiston palkatta. Olisi ruvennut pyörimään ruudussa, kutsuin pois. Seuraavalla hienosti suoraan taakse. Ai vitsi se tunne kun me ymmärretään toisiamme :)

Tunnarissa puhuttiin siitä ongelmasta mikä meillä on, eli että kaksi onnistuu ja kolmas ei ikinä. Oltiin sitä mieltä, että epävarmuutta, ja että vaikka tunnari on näennäisen yksinkertainen liike niin monelle koiralle sitä ei voi tehdä kuin yhden ainoan kerran, tai ne luulee että se meni jotenkin huonosti tai siinä oli jotain vikaa ja tuo sitten vääriä tai keksii omia sovelluksia. Hämärästi muistan, että töppöselläkin oli tällainen vaihe, joten nyt ehkä sitten kuitenkin luovutan asian suhteen ja tyydyn kahteen toistoon. Siinä oli ihmisiä katsomassa ja epävarmuus näkyi ekalla toistolla hyvin: otti oman tullessa kohdalle, mutta jatkoi oma suussa haistelua ja pudotti sen, kävi kapulat läpi ja otti sitten uudestaan oman. Palkkasin sen tästä, ilman muuta. Ajatella, että jostain saa sellaisia ohjeita, että heti pitää kieltää että omaa ei syljetä. Jos koira on epävarma, ei se itsevarmuus ainakaan kieltämällä kyllä kasva! Seuraava toisto meni paremmin ja siihen lopetettiin.

Pönellä oli kanssa ihan loistavat treenit. Ensin siruntarkastus, ekalla toistolla siinä lähellä oli yksi koira, sitten vaihdettiin tuomaria ja meillä oli kaksi häiriökoiraa, toinen tosi lähelläkin. Pöne kyllä "jäykistyy" tarkastushetkellä, mutta fyysisesti se on aika rento, pidän siitä kiinni ja tunnen siksi sen kropan kädessäni. Tämä siis hienosti. Tehtiin myös yksi ilmoittautumaan meno, tässäkään ei mitään, näihin silti nyt vaan lisää treeniä aina kun mahdollisuus, jotta voimme mennä kokeeseen luottavaisin mielin.

Varsinainen treeni oli rallya, meillä oli alokasluokan rata ja voittajaluokan rata erikseen. Alokasluokan radalla ei mitään ihmeitä. Voittajaluokan lähellä treenasi yksi omia juttujaan ja radan vieressä oli käytösruutu, ja yllättäen siellä ollut narttu sai pönen koekoomaan, juuri sellaiseksi mitä se oli viime kokeen alussa: ei keskity asiaan ja on tosi jäykkä ohjata. Nyt se ei kitissyt lainkaan nartun perään, vaan ylipäänsä meni vaan siihen "gulp" -tilaan kun on liikaa kaikkea ja meinaa alkaa ahdistaa. Ekana kylttinä oli vielä puolenvaihto takaa, sitten istu, koira eteen, takaa oikealle, istu. Uusittiin nämä molemmat x kertaa, koska koira ei tehnyt puolenvaihtoa ekalla käskyllä ja eteen tulo oli tosi vajaa, ja jos eteen asti pääsi niin ei kuunnellut mitään vaan tuli vasemmalta sivulle eikä vasemmalta oikealle niin kuin olisi pitänyt. Lopulta mä otin sitä naamasta kiinni ja sanoin sille painokkaasti, että nyt kuule tarttis ruveta pystymään, ja muutin käskytystä niin etten pyytänyt vaan käskin. Mutsi aina sanoo muutenkin mökillä meidän treenejä katoessaan, että älä juttele sille, vaan käske sitä, niin menee paljon paremmin :D Ja se on kyllä ihan totta. Siitä se ratakin sitten alkoi sujumaan ja pääsin lopultakin palkkaamaan kun koira oli oikeasti mun kanssa samalla kanavalla! Tämä oli loistavaa koska en ole kauhean usein saanut tätä ilmiötä treeneissä esille. Oli alun perin tarkoitus treenata palkatonta rataa + käytösruutuun siirtymistä, mutta nyt kun suunnitelma piti muuttaa, palkkailin sitten radalla kun teki hyvin.