Viisi vuotta sitten syntyi maailman kultaisin, onnellisin, hassuin,
pienin ja suloisin tyttö, joka sai sittemmin nimekseen Sieni. Se
matkusti veljensä kanssa Belgiasta asti ja päätyi lopulta minulle. En
rehellisesti aivan tiennyt mitä olin ottamassa ja jossain määrin olit
sellainen haaste, tutkimus siitä, miksi pitkiksillä ei muka oikein ole
tuloksia ja eikö niitä saa jos tarpeeksi vaan haluaa. Siitä alkoi minun
matkani itseeni, erilaisiin koulutusmenetelmiin, pohdintoihin siitä
mikä on tärkeää ja mikä ei ole. Kesti vuosia ymmärtää, että sinä yrität
aina parhaasi - minusta ei todellakaan voi sanoa samaa. Uskon, että
kaikella on tarkoitus, että sinun tehtävänäsi on opettaa minulle jotain
tärkeää tästä elämästä. En ole koskaan tavannut ketään muuta, joka
osaisi iloita niin suuresti niin pienistä asioista, nähdä kaikissa ja
kaikessa aina ensin jotain hyvää, nauttia elämästä ymmärtäen että se on
tässä ja nyt, ei menneessä, eikä tulevassa.
Paljonpaljon onnea 5v tatille<3
***
Illalla hakutreenit, jossa vasemmassa etukulmassa kiintorullailmaisu ja näytölle hetsaus (treeni on ylläri ylläri purrut, eli vauhti jo taas selvästi parempi. Pitää muistaa jatkossa että säännöllisen epäsäännöllisesti hetsattuja näyttöjä), oikeassa etukulmassa kolmen hengen kimppapiilo eli "joulu" tai tässä tapauksessa synttärit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti