Laitetaan nyt tännekin, niin jää johonkin ylös paremmin kuin facebookissa. Viikko sitten koira vingahti autoon hypätessään. Ei siihen ensimmäiseen kertaan varmaan niin kiinnitä huomiota, mutta sama toistui seuraavana päivänä, sitten kerran treeneissä lelussa roikkuessaan, kerran olohuoneessa Sienen kanssa seistessä ja jotain touhutessaan, kerran kun venytteli takajalkojaan. Yhteensä vinkaisu on siis tullut nyt varmaan 6-7 kertaa, joista useampi kerta on autoon hypätessä. Ei koskaan autosta alas tullessa, vaan aina ylöspäin mennessä. Muutaman kerran vinkaisun jälkeen koira on mielestäni vilkaissut oikean puolen takajalkaa/takaosaa. Vinkaisu on enemmän sellainen haikea, surullinen, hiljainen ääni, ei mikään viiltävä kiljaisu. Sen jälkeen koira on aina jatkanut sitä mitä on ollut tekemässä, ts. tuntuu että kipu ei jää päälle.
Tietenkään se ei arista mitään, ei jalkaa, ei selkää, ei vatsapuolta, vaikka on käännelty ja väännelty. Tassussa ei ole haavaa tai mitään muutakaan silmin nähtävää ongelmaa. Anaalit sillä oli täynnä, kun älysin kokeilla, toinen puoli oli aika tukkeessa mutta saatiin tyhjennettyä. Sen jälkeen muistaakseni päivän tai parin ajan oli hiljaista ja kuvittelin jo, että ongelma ratkesi. Eilen kuitenkin tuli taas autoon hypätessä yksi vinkaisu. Joka kerta se ei autollakaan vinkaise, tosin nyt olen nostanut sen kyytiin. Kotona se kuitenkin nukkuu paljon koirasohvalla enkä ole täällä koskaan kuullut sen vinkuvan sinne mennessään. Se myös muuten hilluu, hyppii ja riehuu aivan normaaliin tapaansa.
No, ensi viikolle on aika eläinlääkäriin, sitä sitten taas mennään. Minä vielä alkuvuonna irtisanoin sen vakuutuksen, vuosi vuodelta on hinnat nousseet ja ehdot tiukentuneet, niin alkoi tuntua, että maksan tyhjästä. Onhan sieltä rahaa saatu takaisin, mutta joka vuosi on silti nähdäkseni jääty miinukselle. Normaali 200e käynnistä itselle kun jäi se 60e + jäljelle jäävästä osuudesta 25% = 95e, eli korvaus oli noin satasen. Näitä sai tehdä kolme vuodessa niin oltiin vasta aika nollilla. Tietty jos yhden kalliimman reissun ottaisi, niin vakuutus maksaisi kerralla itsensä takaisin. Esimerkiksi sen magneettikuvauksen, mikä nyt taas kummittelee mun mielessä. Selässähän sillä jotain varmaan on, se puuttuva L7 kun lähtökohtaisesti jo tekee siitä sairaan selän, mutta näkyisipä se tavan röntgenissä. Tai sama se, eiköhän pöne kuole kuitenkin. Miten voi yhdelle koiralle tulla niin paljon kaikkea? Tässä surun ja huolen keskellä olen tajunnut ajatella sitä, että jumalan kiitos en antanut sitä nuorena miehenä jalostukseen. Olihan se silloin 3-4-vuotiaana täysin terve ja toimiva koira. Nämä kaikki ihme jalat alta -kohtaukset, nenäverenvuodot ja tämä viimeisin vinkuminen on tulleet vasta 6-7 -vuosien jälkeen. Voi pöne. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti