tiistai 19. tammikuuta 2016

Pentuja siellä ja täällä

Ota pentu. Koska sulle tulee kolmas koira. Miksi et ota. Onhan se varmaan ihan luonnollista, että kun avoimesti olen ollut tyytymätön kummankin koirani kanssa harrastus- tai erityisesti kisaamismahdollisuuksiin, ihmiset ehdottelee uuden pennun hankintaa. Harmi, että mulla ei edelleenkään ole yhtään pentukuumetta, eikä seuraavaa ole näillä näkymin useaan vuoteen tulossa. Tälle vuodelle on suunnitteilla useampi ihan kiinnostava mudipentue (on ollut useita vuosia, jolloin minua kiinnostavia yhdistelmiä ei ole ollut), ja holskujenkin osalta on väläytelty tuontikoiria ja muita kiinnostavia mahdollisuuksia, mihin periaatteessa voisin tarttua. Mutta en nyt kuitenkaan ole tarttumassa, ja ohi menee kaikki tämänkin vuoden mahdollisuudet. Tuleehan noita aina uusia :) Havahduin sitten kuitenkin huvikseni miettimään, mitä mä sen seuraavan kanssa haluaisin edes harrastaa.

Ehkä mua eniten kiinnostaa tällä hetkellä haku. Jälkikään ei ole poissuljettu, mutta meillä on niin kiva hakuryhmä ja viihdyn nykyään kimppatreeneissä, niin epäilen tulisiko yksinään kauheasti jäljestettyä. Tietysti jos olisi sellainen nopeasti autossa latautuva, kestävä kisakoira, voisin nähdä itseni innostuvan EK:stakin ihan oikeasti.

Toko on out, en usko, että kisaan siinä enää koskaan millään koiralla, ja se seuraava tulee opettelemaan ensisijaisesti tottikseen hyvän tunnetilan ja jättää ne tekniset nillitykset vähemmälle. Toivon koiraa, jonka kanssa kyllä voi hieroa ja hinkata, mutta lähtökohta tulee silti nyt ekaa kertaa olemaan mielentila ennen tekniikkaa.

Vähän yllättäen mua kiinnostaa kovasti myös rally-toko, ja esim. seuraamisen tämä tuleva koira opettelee pennusta pitäen sekä vasemmalla että oikealla. Tasapuolisemman kuormituksen lisäksi siitä on paljon hyötyä, että kumpikaan puoli ei ole selvästi vahvempi. Rallyssa on tosi paljon "teknistä nillitystä" erilaisine käännöksineen ja minusta niitä on hauskaa opettaa. Hauskaa on myös se, että temput ei kuitenkaan ole yhtä teknisiä kuin moni juttu esim. tokossa, ja väljyys, hitaus tms ei niin haittaa.

Agility menee aika lailla tonne toko-osastolle, pidän sitä nykyisellään aika koiranrikkomislajina ja se on aivan liian totista huippu-urheilua ollakseen enää mun juttu.

Jos mulla olisi ehjä koira, joka tykkäisi juosta ja vetää, voisin myös nähdä itseni innostuvan jostain canicrossista tms vetolajista. Suksia en ehkä kuitenkaan ottaisi alleni mutta pyörän selkään voisin vielä hypätä kaahailemaan! :D







Hakukoirana saa nyt toistaiseksi kuitenkin vielä toimia Sieni. Kävi kuten ihmiset mulle povasi, nälkä kasvoi syödessä ja minusta olisi huisin kiehtovaa treenata kolmosluokkaan, tai jopa SM-kisoihin. Sienen osalta en tiedä, miltä tuleva kausi näyttää, onko se enemmän sellaista kivakivaa ykkö-kakkosluokan rataa vai kokeilenko enemmän tosissani millaisia haasteita se kestää ja miten pitkälle saan sen maastoissa vietyä. Tottikseenhan meidän pk-ura kaatuu joka tapauksessa. Luultavasti käydään yksi avoimen luokan koe, jos tottis kusee, se oli ikuisesti siinä. Jos tottis sujuu edes jotenkin, se oli silti mahdollisesti siinä.

Rallykoirana ajattelin vielä vähän aikaa sitten mudia, vaikka sen kanssa kokeissa ongelmia riittääkin. Se osaa oikealla seuruun ja se osaa aika paljon kieppejä ja käännöksiä, ja niiden yhdisteleminen olisi sille just loistavaa aivojumppaa. Nyt olen kuitenkin yhä enenevissä määrin ruvennut ajattelemaan, että oppiihan se Sienikin samat temput, kun alkaa opettaa. Sienen temperamentilla ne myös kokeessa onnistuu paljon paremmin, ja sen kanssa on niin terapeuttista kisata, kun se odottaa nätisti omaa vuoroa ja kehässä se ei taatusti ainakaan kiehu ja kilju. Rallyssa Sieni viime kokeessakin oli kuulemma kerännyt kehuja kehän laidalla, suoritusta ihailtiin ja kehuttiin koiraa kauniiksi. :D Siellä sen kanssa ei tarvitse kokea sellaista riittämättömyyden tunnetta, eikä mikään puuttuva vietikkyys varmasti estäisi sitä esim. valioitumasta. No, mikäpä estäisi mua harrastamasta ja kisaamasta molempien kanssa.. mudin kanssa elossa ja harrastamisessa mulla vaan on tällainen viha-rakkaussuhde, ja nyt kun masentaa se vireongelma niin en halua treenata lainkaan.

Ei kommentteja: