Haun rullailmaisu

Haun rullailmaisussa koira ilmaisee löytämänsä maalimiehen tuomalla ohjaajalle kaulassaan roikkuvan rullan, jonka jälkeen koira kytketään liinaan ja se vie ohjaajan näytölle, eli löytämänsä maalimiehen luokse. Rullaan koskeminen muuten kuin ilmaisutilanteissa on virhe, ensimmäinen kerta ymmärtääkseni vähentää roimasti työskentelypisteitä ja toisesta koesuoritus hylätään pk-puolella. Ärsykekontrollia siis tarvitaan. Lisäksi näin monimutkaisen ketjun rakentamiseen toki menee aikaa, ja hakukoira on koevalmis (etsintä + ilmaisu) keskimäärin aikaisintaan 2-3 vuoden treenin jälkeen. Varsinkin, jos ryhmässä on pitkä talvitauko... Koska rullailmaisu on monimutkainen ketju, joka koiran täytyy osata suorittaa itsenäisesti hyvin vaihtelevissa olosuhteissa, sen kouluttamisessa ei kannata hätäillä tai yrittää oikoa, vaikka kuinka olisi kiire kokeeseen tai muuten vaan hoppu.

Jossain vaiheessa täällä kylilläkin liikkui juttua, että rullaongelmissa kannattaa kysyä minulta, ja olen sitten muutamalle toisen seuran harrastajalle neuvonut, tosin saatesanoilla "mielipide kyllä löytyy kaikkeen, mutta sen hyvyydestä ei anneta takeita" :P ... Rullailmaisun, kuten minkä tahansa muunkin asian, voi kouluttaa monella eri tavalla. Tässä alla minun ajatuksiani aiheesta.

Mitä rullailmaisussa tapahtuu?

1. koira saapuu maalimiehelle ja tarkistaa riittävän läheltä, että piilossa todella on ihminen, eikä se vain haise ihmiseltä. Kenkiin kohdentaminen jo tässä vaiheessa on eduksi (kohdentaa jalkoihin = ei voi samalla nuolla ukon naamaa). Maalimiehen tallominen ei ole suotavaa.

2. koira tarkistaa onko saatavilla a) suorapalkkaa (=maalimies aktivoituu heti kehumaan ja kaivaa palkat esille, nyttemmin olen kuullut, että hyvin voi myös olla palkkapurkki valmiiksi näkyvissä), b) irtorullaa tai jos ei, niin ottaa sitten vasta kaulastaan kiintorullan.

3. koira tuo rullan suoraan ja reippaasti ohjaajalle. Koira tekee metsässä ns. kolmion, eli tietää, että ohjaaja on siirtynyt keskilinjalla eteenpäin.

4. luovutustilanne on selkeä, säännöt ei määrittele tarkemmin luovutusasentoa, mutta kriteeristä kiinni pitämisen kannalta itse opetan ehdottomasti tuomaan sivulle ja pitämään irti-käskyyn asti. Sivulle tuominen on lisäksi näytölle lähdön kannalta järkevää (koira on valmiiksi nenä oikeaan suuntaan), ja onhan se myös näyttävää, kun koira ei räi rullaa metrin päässä ohjaajasta. Joka tapauksessa luovutuksen tulee olla selkeä sekä koiralle että ohjaajalle, eli on pystyttävä sanomaan tekeekö koira oikein ja koska se tekee väärin, sellaisia "no kai se riittää" -vaihtoehtoja ei saa olla.

5. näytä-käskyllä ilman mitään virittämisiä ja patoamisia koira lähtee määrätietoisesti suoraa reittiä (samaa kuin rullaa tuodessaan) kohti maalimiestä ja juoksee sinne liina kireällä ohjaajan edellä. Ohjaaja ei saa myöskään enää tässä näyttää kädellä suuntaa tai mitenkään painostaa koiraa lähtemään tiettyyn suuntaan. Vain yksi sanallinen käsky.

6. maalimiehelle saavuttaessa sääntöjen mukaan koiran on ilmaistava tämän olinpaikka tarkasti ja täsmällisesti, umpipiilon oven kohdan ilmaiseminen ei kuitenkaan ole oleellista. Koira ei saa tässäkään talloa tai häiritä maalimiestä. Koska selkeintä on aina opettaa mitä halutaan, eikä yrittää karsia kaikkea mitä ei haluta, ukon viereen maahan meno on hyvä käytös näytöllä. Koiran tulisi mennä maahan ja pysyä siinä rauhallisena ja tarkkaavaisena maalimiestä kohtaan niin kauan, että maalimies sanoo palkkasanan ja alkaa palkata, tai ohjaaja saapuu asemiin ja ottaa koiran hallintaan, esim. perusasentoon.

7. palkkaaminen hoidetaan ohjeiden mukaan niin, että koira oikeasti kokee palkkaantuvansa. Palkkaamisen laatu on ensiarvoisen tärkeää.

Rullailmaisu koulutetaan irtorullilla kentällä, jossa ohjaaja ja maalimies näkevät toisensa koko ajan. Lempilauseeni: koira kuin koira osaa juosta, joten juoksemisen harjoittelu ei ole oleellista. Etäisyys saa siis olla aluksi pieni, tällöin koiralla ei mene energiaakaan edestakaisin juoksemiseen ja se jaksaa useamman toiston itse asiaa. Etäisyyttä tulee kuitenkin olla sen verran, että ohjaaja kerkiää edetä "keskilinjalla" ja koira tekee kolmion.

Irtorullien kokoa ja materiaalia kannattaa miettiä. Irtorulla on koiran työväline, joten se valitaan koiralle mahdollisimman sopivaksi. Ohjaajan mielestä tyylikkäin malli ei ole hyvä valintaperuste. Nahkaisia, kankaisia, synteettisiä, muovisia, teipattuja, pehmustettuja, kovia, isoja, pieniä, ohuita, paksuja. Käytön kannalta jonkinlainen kirkas väri on eduksi, pudonneet rullat löytää paljon näppärämmin, kun ne ei ole maaston värisiä. Lisäksi ohjaaja näkee jo kaukaa onko koiralla rulla suussa. Irtorullan olisi hyvä olla mahdollisimman samanlainen kuin tuleva kiintorulla, eli u-rullaa varten esim. letkun pätkiä (voi päällystää teipillä pidon parantamiseksi), i-rullaa varten samanlaisia pikkupatukoita. Pehmeät materiaalit pysyy paremmin koiran suussa, ja useimpien mielestä niitä on myös kivempaa purra. Joidenkin mielestä ehkä liiankin kiva, rullan ei ole missään nimessä sitten tarkoitus olla lelu.

Hertan i-rulla

Ennen ilmaisukoulutuksen aloittamista koiran on osattava:

1. noutaa. Mieluiten yhdellä sanallisella käskyllä suoraan haluttuun loppuasentoon. Tästä ei kannata tinkiä. Jos noudossa on puutteita, ja koira tarvitsee paljon apuja, hetsaamista palautukseen, välikehuja tms, tai se ei esimerkiksi pidä esinettä suussaan irroituskäskyyn saakka vaan sylkee sitä miten sattuu, luvassa on vain säätöä. Ja faktahan on, että useaa asiaa ei voi kouluttaa samaan aikaan. Jos ilmaisutreeni menee noutotreeniksi, maalimies on oikeastaan aivan turhaan paikalla. Koiralle ei jää mieleen sujuva ketju tuo rulla ohjaajalle - mene näytölle palkattavaksi. Koiralle jää mieleen säätöä. Koiraa ei myöskään ole tarkoituksenmukaista palkata rullan tuonnista ohjaajalle (ihmisillä on aina hirveä tarve "voinko mä edes kehua sitä vähän" - miksi pitäisi? Ainoa palkka on lupa päästä näytölle palkattavaksi. Ohjaajan ilahtuminen ja palkkiot rullan tuonnista on lähinnä hyvää petaamista valeilmaisulle. Koira kokee kokeessa painetta, on tullut paljon tyhjiä, ohjaajalla nousee savu korvista keskilinjalla, löytyisi nyt jo! Mutta sehän on ennenkin ilahtunut kun vien sille rullan, ajattelee koira, joten ehkä ilahdutan sitä nytkin kun se käy aika kuumana... rullan tuleminen pitäisi siksi aina olla ohjaajalle aivan sama, ja ohjaajan säilyä kylmän viileänä näytölle saakka. Sielläkin toki maalimies palkkaa koiran, mutta ohjaaja saa kuitenkin osoittaa tyytyväisyyttään, jos nyt on pakko päästä kehumaan itsekin. Rullan tuonnista palkkaaminen lisäksi katkaisee ketjun, ja sittenhän meillä on kaksi osaa: etsiminen ja rullan tuonti -> palkka ja näytölle meno -> palkka. Mitä järkeä siinä on, kun ne ehdottomasti kuuluvat yhteen pötköön?)

2. juosta maalimiehelle lähetyskäskyllä

3. etäpalkkaan tottumisesta on apua, mutta mielestäni on maalimiehen tehtävä hetsata koiraa niin, että se tulee kovaa ja asenteella alusta asti. Takaperin ketjuttamalla koulutettaessa koiran taas tulee ensimmäisenä osata juosta "näytä"-käskyllä palkattavaksi.

Maalimies menee 10-20m päähän, mahdollisesti näyttää irtorullaa koiralle tai ohjaaja voi hetsata koiraa rullalla ja heittää sen sitten maalimiehelle. Maalimies on kyykyssä selin koiraa kohti ja pitää rullaa edessään. Ohjaaja lähettää koiran, ja sen tullessa ukolle ukko sovitusti heittää rullan/kierrättää sitä itsensä ympäri ja ohjaaja huutaa koiralle "tuo!". Koira ottaa rullan, ohjaaja voi tarvittaessa toistaa tuo-käskyä, jos se nouto nyt kuitenkin on vielä vaiheessa. Koira tuo rullan opetettuun paikkaan. Ohjaaja sanoo "irti". Ohjaajalla on näyttöliina valmiina (jos kaiken hallinta on hankalaa, ihan aluksi voi olla myös ilman liinaa ja antaa koiran mennä vapaana, kuitenkin vasta sanallisesta käskystä, ei karata omia aikojaan) ja turhia viivyttelemättä hän kytkee koiran, joka ei saa tempoa eikä yrittää varastaa mihinkään, ja sanoo "näytä!". Näytä-käskyn kuultuaan maalimies aktivoituu ja hetsaa koiran luokseen, joko vain kutsumalla, tai palkkoja heilutellen, tai vaikka karkuun juoksemalla. Ohjaaja voi roikkua liinassa tai olla roikkumatta, joka tapauksessa sanotaan 10-20 tällaisen treenin jälkeen ohjaajan toiminta lienee sen verran sujuvaa, että liina pitää ottaa mukaan. Näytölle ohjaaja ei missään vaiheessa saa hetsata millään lailla, se on maalimiehen tehtävä. Näytölle tullessa koirasta riippuen sen voi aluksi antaa saada palkkansa heti, tai sitten opetetaan heti alusta asti vielä maahan meno ja siinä luvan odottaminen.

Tätä toistetaan noin 6000 kertaa. Eräs kaveri väitti, että jossain on tutkittu, että sujuva rullailmaisu vaatii koirasta riippuen keskimäärin kuusi tuhatta toistoa. En tiedä lähdettä, mutta ei se nyt niin erikoiselta kuulosta. Ärsykekontrolliin saamisessa on tekemistä, joten siitä vain treenaamaan ;) Jos tekee 10 toistoa per treeni, se tietää 600 kertaa. Jos treenaa joka päivä, se on kaksi vuotta silti. Useimmista koirista ilmaisun hinkkaaminen kentällä näkyvällä maalimiehellä on jossain vaiheessa varsin puuduttavaa, joten ei kannata huolestua, jos koiran vauhti ei ole järin suuri ja eläin näyttää vähän leipiintyneeltä. Tietenkin palkan on oltava kunnossa, mutta on ne viimeiset toistot silti aina aika mekaanisia.

Ja sitten tietenkin vaihdellaan kenttää, olosuhteita ja maalimiestä.

Ennen rullailmaisun metsään siirtämistä koiran on ehdottomasti osattava:

1. rullailmaisu kenttäolosuhteissa täysin ilman apua, eli ohjaajan käskyt on "ukko", "irti" ja "näytä". Noutokäskyjä, kehuja tms ei enää tarvita.

2. etsiä maalimiehiä ilman apuja. Jälleen kerran, kahta asiaa ei kannata opettaa kerrallaan, ja jos koira tarvitsee suoraan menemiseen vielä apuja (haamu, ääni tms), on aivan turhaa yrittää samalla kouluttaa ilmaisuakin. Ilmaisun siirtäminen metsään aloitetaan joka tapauksessa lähellä näkyvissä olevilla ukoilla, mutta tarkoitus olisi nopeasti viedä ne takaisin viiteenkymppiin ja piiloon, niin, että koira joutuu sekä etsimään että ilmaisemaan.

Kun koira osaa ilmaisuketjun kentällä, on aika siirtää se metsään. Metsässä voidaan edelleen pitää ns. normaalit etsintätreenit erikseen ja tehdä erikseen ilmaisutreenejä. Aluksi mikään muu ei saa muuttua ympäristön lisäksi. Maalimies on siis ihan lähellä ja näkyvissä, tarvittaessa ohjaaja voi pari ekaa kertaa auttaa "tuo"-käskyllä. Jos ilmaisu on tehty kentällä valmiiksi, siirtymisen pitäisi sujua vaivattomasti. Mikäli ei, palaa kentälle.

Pikku hiljaa ukkoa aletaan viedä ensin kauemmas, 50-60m asti, ja sitten pikku hiljaa myös piiloon. Umppareiden ilmaisu opetetaan kanssa ensin kentällä, missä ohjaaja näkee koiran toiminnan, ja voi auttaa "tuo"-käskyllä kun maalimies työntää rullan piilosta ulos. Kun koira osaa ilmaista 60m syvällä umpparissa olevan ukon irtorullalla ilman apuja, ilmaisun voi siirtää normaalien etsintätreenien yhteyteen eli esim. ottaa tyhjiä sekaan. On tärkeää palkata tyhjistä kunnolla itse, muutenhan koiran mielestä rullan tuonti on paljon kannattavampaa kuin ilman rullaa tuleminen.

Irtorullia ja suorapalkkaa kannattaa myös vaihdella samassa treenissä. Jos koira ei ole mudin kaltainen junttura, mutta onneksi ne on vähemmistöä ;P Aluksi koira menee sekaisin ja suorapalkan jälkeen sen voi olla vaikeaa ottaa irtorullaa seuraavalla ukolla, mutta sen pitäisi mennä ohi. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen vaihe tehdä, saada koira siis ymmärtämään mikä ero näillä on, ja ennen kuin tämä on selkeää, ei kannata kiintorullaakaan miettiä.

Ennen kiintorullaan siirtymistä koiran on osattava:

1. tehdä useita tyhjiä pistoja per treeni. Se ei siis saa kuvitella, että metsästä ohjaajan luo tullessa kuuluu aina tuoda rulla, vaan sen on tiedettävä, että ilman rullaa tuleminen on yhtä hienoa. Tyhjistä siis myös palkataan kunnolla.

2. olla koskematta kiintorullaan. Kiintorulla saa olla kaulassa ihan ekoista hakutreeneistä lähtien, vaikka koiralla ei olisi hajuakaan mistään ilmaisusta tai edes noudosta. Ihan pennusta saakka. Aina. Vaikka treenataan suorapalkalla tai irtorullilla. Koira ei saa tietää päällä olevista välineistä, onko nyt kiintorullailmaisu vai suorapalkka. Sillä tulee aina olla syy mennä ukolle asti, eli kiintorulla kaulassakin tulee paljon suorapalkkaa. Jos ja kun ohjaaja ei koiran uran alussa tiedä tuleeko siitä rullakoira vai haukkuva, ja minkälaista rullaa sillä mahdollisesti käytetään, kannattaa silti laittaa sille joku rulla kaulaan roikkumaan. Haittaa siitä ei ikinä ole. Jos koira joskus koskee siihen, se vaan jätetään täysin huomiotta, otetaan nätisti irti ja jatketaan treeniä.

3. olla tottunut tyhjiin hämyumppareihin ja ymmärrettävä, että ne ohitetaan jos niissä ei ole ihmistä, ne ei siis ole mikään juttu. Olisi hyvä, että koira olisi nähnyt huomattavasti enemmän tyhjiä umpipiiloja kuin sellaisia, joissa on ihminen.

4. etsiä irtorullaa kevyestä piilosta laskemalla päätä maalimiehen luona ja tehdä ilmaisuketju loppuun niin, että mihinkään osaan ei tarvitse puuttua. On tärkeää, että irtorullaa on vähän piilotettu ja koira on joutunut joskus hetken etsimään sitä. Muuten se saattaa tulla ukolle, todeta että ei ole irtorullaa näkyvissä ja häipyä samoilla vauhdeilla. Siinä ei paljoa kerkiä kiintorullan kanssa auttaa.

Sitten palataan kentälle tai helppokulkuiseen metsään, ja maalimies jää taas lähelle niin että ohjaaja näkee mitä siellä tapahtuu. Laitetaan koira ukolle, ekalla toistolla ukolla voi olla käsi (tai se jalka, jos koira on muistettu opettaa kohdentamaan sinne) maata vasten ja käden alla irtorulla. Toisella toistolla käsi on täsmälleen samalla tavalla, mutta tyhjä. Koira kumartuu etsimään irtorullaa, jolloin kiintorulla tulee sen nenän eteen tyrkylle. Jos koira ei ota sitä itse, ohjaaja voi huutaa "tuo!" ja/tai maalimies ottaa kädellä kiinni kiintorullasta, jolloin tilanne on koiralle tuttu ja se ottaa rullan. Vaikka se on vaikuttava hetki ja näyttää huisin hienolta, kun koira tämän ensi kertaa oivaltaa, ohjaaja muistaa silti malttaa mielestä ja olla riemastumatta, ja laittaa koiran normaalin eleettömästi näytölle.

Kiintorullaan siirryttäessä on tärkeää tehdä väliin suorapalkkoja ja/tai irtorullia, jotta koiralla säilyy koko ajan syy mennä ukolle asti. Suhde on varmasti koirakohtainen. Sienelle ei voinut tehdä siirtymätreeniä näkyvillä ukoilla, se alkoi nopeasti ottaa kiintorullaa liian aikaisin. Talvella lumipenkoissa yms treenaaminen poisti ongelman, jos koira ei nähnyt ukkoa lähetyspaikalle, se meni perille asti, vaikka piilo ei kummoinenkaan ollut. Sienellä U-rullaan siirtyminen sujui tosi nopeasti ja kivuttomasti, sillä meni ekalla kerralla aika lailla jakeluun, että kaulassa on tällanen. Treeniryhmämme toisella koiralla jouduttiin enemmän auttamaan ja ylipäänsä hakemaan sopivia säätöjä I-rullaan, siinä meni kymmeniä treenejä. Se ei ole oleellista - jos pohjat on tehty huolella, kyllä se sieltä loksahtaa, vaikka hetken tuntuisikin ettei koira tajua.

Ukko on, suorapalkkaa ei, irtorullaa ei, joten pää alas ja kiintorullan otto

Oleellisia yksityiskohtia

-irtorullavaiheessa kaikenlaista "romanssia" tulee välttää, eli irtorullalla voi ihan alkuun kierrättää koiraa maalimiehen ympäri, tai esim. heittää rullan pari metriä kauemmas juuri kun koira on tulossa. Kun koiralla on irtorullan nopeasti ottamisesta ja ohjaajalle viennistä aavistus, siirrytään seuraavaan:

-irtorulla pidetään maan lähellä, aluksi näkyvissä, myöhemmin sitä voi hieman piilottaa, jotta koira joutuu todella tarkistamaan ukon/piilon. Tasapaino kunnolla tarkastamisen ja tallomisen välillä on hiuksenhieno, ei siis kannata vahingossa opettaa koiraa penkomaan ukkoa. Maan lähellä siksi, että koira oppii laskemaan päänsä rullaa etsiessään. Jos koira ei osaa laskea päätä, sillä luultavasti tulee olemaan ongelmia kiintorullan kanssa - kiintorulla tulee kivasti tyrkylle vain kun pää on alhaalla.

-kentälläkin maalimies siirtyy aina jokaisen toiston jälkeen "keskilinjaa eteenpäin" eli samaan suuntaan mihin ohjaaja etenee. Ei lähetetä koiraa samaan kohtaan missä ukko istuu kaikki 10 toistoa.

-irtorulla otetaan vain ja ainoastaan maalimieheltä. Entä jos rulla putoaa? Jos se oikeasti lipsahtaa otteesta ja koira syöksyy heti perään, nostaa sen ja jatkaa matkaa kohti ohjaajaa ennen kuin kerkiät silmää räpäyttää, älä tee mitään. Kiintorullakin voi livetä ja koira saa sen heilautetttua takaisin suuhunsa palautusvauhdin juuri edes muuttumatta. Tämä on positiivista ongelmanratkaisua. Jos rulla putoaa ja koira jatkaa matkaa ilman sitä, tai jos koira jää seisomaan hölmistyneenä rullan viereen, tai jos koira luovutuksessa sylkee rullan ennen aikojaan, tai heittelee sitä kuin lelua, sellaista ei hyväksytä. Ei pyydetä koiraa uudestaan tuomaan, ei varsinkaan lähdetä sen kanssa yhdessä etsimään pudonnutta rullaa, näytetä sitä sille ja pyydetä nyt vielä nostamaan. Koira otetaan haltuun, jätetään vaikka istumaan ja odottamaan ja mennään itse etsimään/viedään itse rulla takaisin ukolle sanoen, että otetaan uusinta. Pieni tauko toimii samalla negatiivisena rangaistuksena (palkkion mahdollisuus poistuu hetkeksi). Tärkeää on, että kukaan ei hermostu yhtään.

-umpipiiloilla irtorulla pidetään piilon sisällä ja työnnetään ulos vasta, kun kuullaan/nähdään koiran tutkailevan piiloa. Tällöin koira ei opi vain nappaamaan rullaa piilolle tultuaan, vaan tarkistaa piilon kunnolla ensin. (Ei kannata hidastella kuitenkaan niin kauaa, että kokematon koira vahingossa lähtee pois, kun "oli siellä joku mutta ei täällä tapahtunut mitään".)

-umpipiiloilla maalimies tulee aina ulos palkkaamaan koiran, ei koskaan palkkaa koiraa piilosta käsin. Tämä vähentää koiran mielihaluja tunkeutua piiloon (huomaa: pk-haussa se on virhe, pelastuspuolella jopa toivottavaa).

-näytölle lähdetään sanallisesta käskystä, ei näyttöliinan lukon napsahduksesta tms. Kun ilmaisukuvio on selvä, kouluta parissa treenissä tämäkin. Jos ja kun koira karkaa ilman lupaa, ohjaaja voi huutaa sen perään jos koira pysähtyy käskystä (tarkoitus ei kuitenkaan ole karjaista niin kovaa, että saadaan koiraa luulemaan, ettei se saa mennä lainkaan), tai maalimies vain nousee ylös ja tulee pois. Varastamalla ei siis pääse palkalle.

-näytölle veto kannattaa opettaa alusta asti. Jos koira saa yli vuoden juosta näytölle liina perässään, sen on vaikeaa oppia, että joskus ohjaaja roikkuu riippakivenä perässä. Ainakin jos se on herkkä ja nössö kuten Sieni on. Nimimerkki been there... Loppuun asti ei aina tarvitse roikkua, mutta ainakin osan matkaa. Koiran ei tarvitse vetää ihan sekona, se vain turhaan väsyttää itsensä. Määrätietoinen tuntumalla ohjaajan edessä meneminen riittää. On muistettava harjoitella myös kävelyvauhtia näytölle menoa. Kokeessa tuomari määrittelee vauhdin.

-ohjaaja etenee aina koiran lähetettyään. Jos rulla putoaa tai tulee muuta säätöä ja joudutaan uusimaan, ohjaaja ottaa silti koiran vastaan uudessa sijainnissa ja palaa sitten yhdessä sen kanssa lähetyskohtaan. Koira ei saa koskaan, edes kentällä, tottua palauttamaan rullaa omia menojälkiään.

-haku on tiimityötä. Opeta koiralle kunnolla luovutusasento, pitäminen, näyttökäskyn odotus jne, ja pidä kiinni kriteereistäsi, mutta älä nillitä tahallasi ja yritä provosoida virheitä. Jos sää on lämmin ja koira on tehnyt lukuisia tyhjiä ennen löytyä, ja sitten se läähättää sivullasi ja rullan pito on siksi tosi hankalaa, älä ole vittumainen ja jää odottamaan josko se kohta putoaa ja pääset "vaatimaan". Älä myöskään ala hätäillä ja tehdä töitä koiran puolesta, esim. kalastelemaan rullasta koppia vasta kun koira on kääntymässä sivullesi. Anna sen tulla rauhassa, mutta tee sitten oma osuutesi turhia kuhnailematta. Sinulla ja koiralla on kummallakin omat osuutenne, älä tee sen töitä, mutta ole sille mukava työpari.

-kokeessa koira tekee aina maksimissaan kolme ilmaisua. Jos on raskas sää ja koira läähättää voimakkaasti, sen on hankalaa pitää rullaa suussa ja tiputtelu alkaa helposti. Varsinkaan opetteluvaiheessa on turhaa ajaa koiraa virheeseen tekemällä liikaa toistoja. Toisaalta kuten yllä kirjoitettu, toistoja tarvitaan paljon. Kannattaa miettiä jotain sellaista järjestystä, että koira tekee neljä toistoa, menee autoon kaikkien muiden treenien ajaksi ja tekee viimeisenä toiset neljä toistoa tms.

-I vai U vai joku muu? Kiintorullan malli on valittava koiran mukaan. Se on työväline ja sen tärkein tehtävä on olla toimiva käyttäjilleen, ei näyttää hyvältä tai olla se kallein mikä ohjaajalla sattuu laatikossa valmiina olemaan.

-kiintorullailmaisun suhde irtorullailmaisuun ja/tai suorapalkkaan on koirakohtainen. Minun koirani ovat keskenään aivan ääripäät: Sienellä on paljon suorapalkkaa, seuraavaksi eniten irtorullaa ja vähiten kiintorullaa. Se toimii sille, ja sillä on selkeä kaava mitä se ukolla etsii: järkässä suorapalkka-irtorulla-kiintorulla. Se osaa ilmaista eikä jää kyttäämään palkkaa. Suorapalkka on hyvä varsinkin silloin, kun etsintä on ollut jollain tapaa haastava, tai jos koulutetaan jotain tiettyä asiaa (esim. eteenpäin kääntyminen), jolloin koiran on saatava vahviste heti oikeasta toiminnasta. Lisäksi mielestäni on aivan turhaa jatkuvasti juoksuttaa koiraa edestakaisin ja siksi käytämme paljon suorapalkkaa. :) Mudilla taas ei voinut olla koskaan suorapalkkaa. Se jää niin kiinni saavutettuihin etuihin, että irtorullan tuonti unohtui kokonaan ja koira jäi rulla suussa ukolle makoilemaan "eiks voitais ottaa sitä palkkaa jo nyt, ei jaksa hakea ohjaajaa tänne, lupaan etten kerro jos syödään eväät jo nyt!". Ehkä kokemus olisi mahdollistanut suorapalkankin, se jäi kokeilematta.

-kiintorullan kanssa toimin itse jossain määrin mukavuusalueella, ja esim. rakennuksilla/raunioilla tai mökkikylätreeneissä mielelläni otan sen pois, jotta koiralla ei ole virheen mahdollisuutta. Se on periaatteessa ihan hyvä tapa, mutta kun koira oikeasti osaa, ihan hyvin se voi etsiä mökkikylätreeniä kiintorullan kanssa. Jos se ilmaisee tyhjän mökin, sittenhän vain päästään kouluttamaan koiraa! Valeilmaisujen varalle pitää aina ollu etukäteen mietitty suunnitelma, varsinkin tällaisissa erityisen provosoivissa tilanteissa. Samoin on hyvä sopia ryhmässä, mitä maalimies tekee, jos näkee koiran tulevan jo valmiiksi rulla suussa.

-mökkikylätreeni on erityisesti rullakoirille erittäin hyvä harjoitus. "Mökit" on siis umpipiiloja ja niitä on talvella kentällä tai kesällä vaikka metsässä paljon ja lähekkäin. Aluksi koiralle voi näyttää, että maalimies menee yhteen niistä, kokeneemmille ukko on valmiina tai jopa huijataan näyttämällä piiloutuminen vihreään mökkiin, viedään koira hetkeksi pois ja sillä aikaa ukko vaihtaa siniseen mökkiin. Tämä opettaa nenänkäyttöä, piilon huolellista tarkistusta ja myös näytölle oikeaan osoitteeseen menoa. Aluksi suorapalkka, sitten irtorulla, osaava koira voi hyvin tehdä myös kiintorullalla. Ainakin saadaan rehellinen palaute kuinka ärsykekontrollissa se rullan otto on, ja kuinka huolella koira tarkastaa maalimiehen hajun lähteen ennen rullaan tarttumista. Vaikeutta lisää vielä se, että edellisellä koiralla on ollut ukko eri mökissä ja siellä on tuore haju. Koesääntö sanoo, että jos alueella on käyttämättömiä umpipiiloja, niiden ovet tulee jättää auki, jotta koiralla on mahdollisuus tarkistaa piilojen olevan tyhjiä. Tästä me ollaan pidetty treeneissäkin kiinni, mutta voisin mä joskus kokeilla ovet kiinnikin. Kyllä koira haistaa onko mökissä 70kg lihaa vai onko se vain äsken ollut siellä ja nyt jo mennyt muualle.

-sitten kun koira todella osaa ilmaista normaalitilanteessa ja on ehkä käynyt jo kokeessakin, koulutuksen ei kuitenkaan tarvitse jäädä siihen... Sienelle sattui tässä eräänä päivänä vahingossa aika hyvä häiriö: toisen puolen maalimies tuli keskilinjalle myöhemmin perässämme, eli juuri koiran tuodessa rullaa jo toiselta puolelta. Ihan hetken koira näytti miettivän, että mistä toi tohon tuli ja missä se ohjaaja olikaan. Se toi rullan ok, mutta ajatusten hajoaminen näkyi siinä, että näytölle koira vei vähän ohi piilon ja joutui etsimään ukon uudestaan. Keskilinjalla voi siis olla kaikenlaista: ohjaaja voi solmia kengännauhoja koiran tullessa, ohjaaja voi olla huomaamatta rullaa tuovaa koiraa ja kävellä vaan keskilinjaa eteenpäin (jos normaalisti kääntyy vastaan odottamaan sitä), ihmisiä voi olla oikein rypäs siinä ohjaajan edessä, juttelu voi olla äänekästä jne. Voidaan toki olla montaa mieltä tällaisen tahallisen häiritsemisen tarpeellisuudesta, mutta toisaalta, kokeessakin voi aina vahingossakin sattua kaikenlaista. Muutaman kerran tahallaan provosoituna koira sitten tuskin menee hämilleen kokeessakaan vaikka jotain muuta outoa tapahtuisi.

-valeilmaisuja? Ensinnäkin, relax, ohjaaja ei saa koskaan osoittaa minkäänlaista tunnetilaa teki koira rullan kanssa ihan mitä tahansa. Miksi koira ottaa rullan väärässä kohdassa, mitä se haluaa saavuttaa sillä? Missä kohtaa ilmaisu- tai etsimisketjua sillä on puutteita? Voiko se olla ihan oikeasti vain vahinko? Sienelle on tiettävästi kerran ainakin käynyt niin, että sen jalka meni rullan läpi, rulla ei lauennut ja koira yritti vapautua sieltä ottamalla rullan suuhunsa. Tällaisiin ei kannata suhtautua mitenkään, korjaa välineet ja laittaa koiran uudestaan hommiin. Oikeisiin valeilmaisuihin ei sitten usein olekaan niin helppoa ratkaisua ja ennen kuin lähtee tekemään mitään, kannattaa huolella yrittää purkaa tilanne ja päästä kiinni ongelman syihin.