 |
| Suljettu - valituksia ei oteta vastaan! t. muri |
Rallykisoissa Lahdessa. Pelkkä avoin luokka, me tokassa ryhmässä, jossa rataantutustuminen vasta puolen päivän maissa. Radalta tuli tosi paljon sekä nollia (pisteet alle hyväksytyn rajan eli 70p) että viivoja (hylätty), houkutus oli ainakin monelle vaikea. Siinä oli kankainen namipussi ja joku pieni pehmolelu, ja se namipussi oli siinä tosi tyrkyllä houkutukseen tullessa. Rata oli tosi suojaisa, läpinäkymättömillä aidoilla aidattu kahdelta sivulta ja kahdella sivulla oli hallin seinä. Kehä oli metrin irti seinistä joten kyllä sieltä karkaamaan pääsi. Äänet tietysti kuului aitojen ylikin, mutta ei monikaan koira minusta ympäristöstä ottanut häiriötä, ne nollat/hylyt tuli ihan vaan sen oman radan takia.
Tosi kiemurainen se rata olikin: lähtö, istu - koira eteen - takaa vasemmalle istumaan, istu - 270 vasemmalle, saksalainen täyskäännös, istu - käännös vasempaan - istu, kieppi, istu - maahan - istu, istu - täyskäännös vasempaan - istu, pujottelu, hyppy, houkutus, seiso - kierrä koira, täyskäännös oikeaan, normaali käännös vasempaan, istu - jätä koira kun ohjaaja siirtyy askelen oikealle - kutsu koira sivulle, täyskäännös vasempaan, koira eteen - vasemmalta sivulle, maali. Lisätty linkki ratapiirrokseen
Halliin sisälle tultaessa eteinen oli hyvin hämyisä ja täynnä häkkejä ym roinaa. Lähempänä oli toinen kehä, jossa oli epävirallinen rata (2e - ennen omaa vuoroa en koomassani pystynyt ja jälkeen päin en jaksanut, en kummankaan koiran kanssa, vaikka olisi epäilemättä kannattanut). Sen takana oli virallinen rata, jonne mentiin noin 1,5m leveää käytävää pitkin, joka oli jotain 15-20m pitkä. Käytävän vasemmalla puolella oli aksakehiä, jossa aamulla oli joku ollut treenaamassa - joku joka ei ollut edes meinannut pysyä radalla... nyt siellä ei onneksi enää ollut kehään, mutta sitä samaa 1,5m käytävää jonotettiin kehään ja toiseen suuntaan tultiin kehästä pois. Ahdisti ehdottomasti eniten pelkkä kehään pääsy. Oltiin taas aika ajoissa, käytin mudia vähän pissalenkillä, treenasin pihalla ja pistin sen autoon. Sisään vein sen kun meitä ennen oli joku viisi koiraa. Se viedään tuollaisiin paikkoihin niin, että minä menen edellä ja katson ettei kukaan ole tulossa suoraan suuhun. Kun koira näkee sisälle ja vetää henkeä sen puoli sekuntia ennen kuin tulee ahdistus ja ääni, sen suu tungetaan täyteen nakkia ja sitten vain imutellaan se asemiin. Eli johonkin mahdollisimman syrjään missä kukaan ei ole tai tule ihan iholle. Peli muutetaan look at that -henkiseksi ja kaikesta ympäristön katsomisesta saa jessin ja lisää nakkia. Minuuttien kuluessa koira kyllä yleensä tasaantuu ja pikku hiljaa alan pyytää siltä jotain temppuja.
Jouduttiin nyt vaan sinne jonoon paljon aiemmin kuin olisin halunnut. Pistin koiran makoilemaan "käy siihen" ja palkkasin alkuun taas edessä tai takana olevan katsomisesta. Aina kun joku tuli ohi, eli kehästä tuli yksi koira pois, nostin omani ylös, käänsin sen selin ohi menevään ja annoin sen imuttaa namia kourastani. Selvittiin aika hienosti. Yksi koira meinasi jossain vaiheessa tulla tosi lähelle jonottamaan, jolloin sanoin, että voitko jättää vähän enemmän tilaa. Se ei oikein meinannut ensin uskoa, tai jäi jotain siihen jankkaamaan, ja juuri kun olin ärjäisemässä että whatever mutta älä oikeesti päästä sitä koiraasi tämän luokse, tuli järkkäri (sisäänheittäjä) juuri siihen kanssa sanomaan, että on tossa tilaa eikä tartte olla metrin välein. Edelleen tässä lajissa näkee jonkun verran niitä, joilla selvästi on sosiaalinen ja kiva koira, jonka voi antaa olla pitkällä remmillä ja harhautua moikkaamisetäisyydelle toisista ihmisistä ja koirista. En usko että kukaan tahallaan haluaa kiusata muita, ihmiset ei vaan tule ajatelleeksi asioita jotka heitä ei millään lailla ole koskaan koskettaneet. Sitten kun siinä kuuntelee toisten juttuja ja katsoo kun suurin ongelma tuntuu olevan saada koira menemään käskystä maahan, tai yksi murehti kun on niin paljon pysähdyksiä kun koira istuu kuulemma aina vinoon. :D En tarkoita vähätellä, lajin hyvin erilaiset harrastajat on minusta ihan oikeasti rikkaus. Mutta no, ongelmansa kullakin, mä kun en kerkiä niitä teknisiä asioita lainkaan murehtia kun tosiaan pelottaa eniten että millaiset pultit ennen kehää ehditään vetämään. Tekniikkaa on kuitenkin aika helppoa kouluttaa, sosiaalisuutta tai hermoja koiraan ei kovin paljoa koulutuksella saa lisää... mutta jos koira ei oikeasti mene käskystä maahan, tai ei osaa istua sivulle vaan pyllähtää aina minne sattuu vinoon, niin ehkä ollaan vähän liian aikaisin kokeessa ja olisi itselle ja varsinkin sille koiralle reilumpaa vielä hieman treenata lisää? No joo, ja ehkä mun mudin kaltaisten koirien kanssa ei pitäisi mennä kokeeseen lainkaan? Toisaalta kehässä meillä on kivaa, vain se ahdas odotus on se ongelma.
Joka tapauksessa olin syöttänyt koiran hyvään ähkyyn jo ennen radalle pääsyä. Alku tuntui ihan kivalta, se oli jopa hieman matalassa vireessä, tai ei ainakaan keulinut yhtään. Pärskähteli kyllä alusta asti, joten ehkä se matala vire oli vaan mun toiveajattelua. Seiskalla (i-tk vas-i) koira alkoi pomppia, se tekee täykkärit siis siististi askeltaen kun on vielä riittävän matalassa vireessä, jos vire nousee, se alkaa hyppiä ne. Seuraavana olikin sitten se pujottelu, jossa viime kisan spiraalin tyyliin pomppasi kainaloon. Hyppy oli aksahyppy, se meni ihan hyvin, eli vien koiran kurissa ja nuhteessa hyvin lähelle ja luotan yllätykseen kun ihan kohdalla käsken sen hypätä (muuten se hyppää 5m loikan enkä ikinä ehdi kohdalle, jolloin se kääntyy = rintamasuuntavirhe = -10p). Houkutuksessa tajusin että kierrän niitä helvetin törppöjä väärään suuntaan, juuri niin kuin rataan tutustumisessa ajattelin, että näin kuin ne minusta olisi loogisemmat, se juuri ei mene, joten yritä muistaa :D No en sitten ruvennut uusimaan. Koska mulla tässä hieman väkisinkin ajatus harhautui, jo hyvää vauhtia sfääreihin nousemassa oleva koirani alkoi vinkua. Seuraavat kyltit se vinkui yhä kovempaa ja kaikki käännökset oli rumia. Viimeisellä, siis juuri viimeisellä sitten repesi ja eteen tulon sijaan se pomppasi naamalle ja laskeutui jonnekin hypäten suoraan takaisin sivulle. Öö, ahaa, jäädyin hetkeksi täysin itse :D Ilmoitin sitten kuitenkin uusivani, vaikka tiesin, että ei se tästä enää parane. Se on jännä juttu, että vaikka vuodet kuluu ja lajit vaihtuu, se koiran persoona ei minkään koulutuksen ja oman osaamisen lisääntymisen myötä muutu mihinkään. Se on aina ollut hyvin "alkukantainen" ja itsepäinen sikäli, että se ei ole järin vastaanottavainen ohjaukselle eikä se oikein anna kenenkään tai minkään vaikuttaa itseensä, kun se on jotain päättänyt. Joku uusiminen jota ei ole koskaan edes harjoiteltu, vaan puhkaisee niitä kuplan roippeita entistä pahemmin, joten sillä uusimisella sen eteentulo oli joku mun ympäri kiertäminen ja jumalaton kiljuminen ja tuntui, että nyt kun vielä jotain säädän niin se roikkuu sitten kohta varmaan hihassani. Karjaisin sen siis pysähtymään perusasentoon ja ilmoitin, että ei tässä nyt kannata enää uudestaan yrittää uusia kun ei tää tästä mihinkään parane, joten käveltiin maaliin. Jäljelle jäi tuskan hikiset 75p, "hienoa innokasta työskentelyä. Vasta viimeisellä kyltillä uudet kujeet =) Olisit vielä uusinut!" Juu no onneksi tunnen koirani enkä uusinut, olisi jäänyt alle hyväksytyn rajan silloin kun vielä yksi miinus kymppi olisi otettu... :D
Tulos kun tulos joten se oli niinkun RTK2 ja siirto voittajaan. Viikon päästä olisi ollut koe tarjolla, mutta ei mitään järkeä. Nyt hajoo pakka niin pahasti, että kasaillaanpa ihan rauhassa taas ennen seuraavaa koitosta. Viikon välit kokeille on aivan liian lyhyet. Kuvittelin että tällaisessa lajissa se ei haittaa, mutta kylläpä vaan haittaa silti. En treenannut yhtään tänä aikana. Pitäisi ehtiä ihan kunnolla tekemään sekä tekniikkaa että kokonaisuuksia. Ensi viikolla on seuran möllitokokoe, johon ajattelin mennä Sienen kanssa, mutta ehkäpä tämä herra tulee kanssa vetämään jonkun luokan kokeenomaisesti läpi ja palkaksi saa pelkät kehut. Nyt on taas se palkan odotus aivan liian korkealla, sehän tämän aiheuttaa. Lisäksi nää hallikokeet on aina enempi vähempi hirveitä, ja toi VAU:n halli sellainen ahtaista ahtain paikka, mihin tän kanssa ei kyllä järin kannattaisi lainkaan mennä. Ulkokoe, missä olisi tilaa rauhassa pelata sen kanssa kymmenen minsaa pallolla ketään häiritsemättä, pistää se puoleksi tunniksi ennen omaa vuoroaan vielä autoon ja sitten väljää reittiä kehään niin ettei sitä tartte syöttää lainkaan tai ainakaan kovin pitkään siinä mennessä. Lisäksi sille pitää nyt ehdottomasti tehdä kokeenomaisia pitempiä kokonaisuuksia, ja jos minkäänlaista perseilyä alkaa tulla, viedä se suoraan pannasta autoon. Ennen mä olisin kovistelemalla laittanut sen ruotuun, nyt en halua enää tehdä niin, ja musta toi sen vire on kyllä tosi kiva. Palkatta jääminen ja tälle pelkkä tekemisen keskeytys on tehokas rangaistus, joten käytämme sitä. :) Jotkut möllikokeetkin olisi kiva löytää ja käydä siellä treenaamassa. Tämä on vähän sama kuin aksassa, kun oot maksanut ja ajanut 150km, ja koira varastaa lähdöstä, on niin vaikeeta keskeyttää siihen, vaikka kuinka olisi tarpeen ja etukäteen suunniteltu. Möllikisoissa voisi sitten hyvin viedä sen pois kesken radan jos sekoilumoodi iskee.
Videota ei edes kuvattu ja vaikka olisikin, niin tuskin olisin hirvinnyt edes katsoa sitä, julkistamisesta nyt puhumattakaan.
Halliin sisälle tultaessa eteinen oli hyvin hämyisä ja täynnä häkkejä ym roinaa. Lähempänä oli toinen kehä, jossa oli epävirallinen rata (2e - ennen omaa vuoroa en koomassani pystynyt ja jälkeen päin en jaksanut, en kummankaan koiran kanssa, vaikka olisi epäilemättä kannattanut). Sen takana oli virallinen rata, jonne mentiin noin 1,5m leveää käytävää pitkin, joka oli jotain 15-20m pitkä. Käytävän vasemmalla puolella oli aksakehiä, jossa aamulla oli joku ollut treenaamassa - joku joka ei ollut edes meinannut pysyä radalla... nyt siellä ei onneksi enää ollut kehään, mutta sitä samaa 1,5m käytävää jonotettiin kehään ja toiseen suuntaan tultiin kehästä pois. Ahdisti ehdottomasti eniten pelkkä kehään pääsy. Oltiin taas aika ajoissa, käytin mudia vähän pissalenkillä, treenasin pihalla ja pistin sen autoon. Sisään vein sen kun meitä ennen oli joku viisi koiraa. Se viedään tuollaisiin paikkoihin niin, että minä menen edellä ja katson ettei kukaan ole tulossa suoraan suuhun. Kun koira näkee sisälle ja vetää henkeä sen puoli sekuntia ennen kuin tulee ahdistus ja ääni, sen suu tungetaan täyteen nakkia ja sitten vain imutellaan se asemiin. Eli johonkin mahdollisimman syrjään missä kukaan ei ole tai tule ihan iholle. Peli muutetaan look at that -henkiseksi ja kaikesta ympäristön katsomisesta saa jessin ja lisää nakkia. Minuuttien kuluessa koira kyllä yleensä tasaantuu ja pikku hiljaa alan pyytää siltä jotain temppuja.
Jouduttiin nyt vaan sinne jonoon paljon aiemmin kuin olisin halunnut. Pistin koiran makoilemaan "käy siihen" ja palkkasin alkuun taas edessä tai takana olevan katsomisesta. Aina kun joku tuli ohi, eli kehästä tuli yksi koira pois, nostin omani ylös, käänsin sen selin ohi menevään ja annoin sen imuttaa namia kourastani. Selvittiin aika hienosti. Yksi koira meinasi jossain vaiheessa tulla tosi lähelle jonottamaan, jolloin sanoin, että voitko jättää vähän enemmän tilaa. Se ei oikein meinannut ensin uskoa, tai jäi jotain siihen jankkaamaan, ja juuri kun olin ärjäisemässä että whatever mutta älä oikeesti päästä sitä koiraasi tämän luokse, tuli järkkäri (sisäänheittäjä) juuri siihen kanssa sanomaan, että on tossa tilaa eikä tartte olla metrin välein. Edelleen tässä lajissa näkee jonkun verran niitä, joilla selvästi on sosiaalinen ja kiva koira, jonka voi antaa olla pitkällä remmillä ja harhautua moikkaamisetäisyydelle toisista ihmisistä ja koirista. En usko että kukaan tahallaan haluaa kiusata muita, ihmiset ei vaan tule ajatelleeksi asioita jotka heitä ei millään lailla ole koskaan koskettaneet. Sitten kun siinä kuuntelee toisten juttuja ja katsoo kun suurin ongelma tuntuu olevan saada koira menemään käskystä maahan, tai yksi murehti kun on niin paljon pysähdyksiä kun koira istuu kuulemma aina vinoon. :D En tarkoita vähätellä, lajin hyvin erilaiset harrastajat on minusta ihan oikeasti rikkaus. Mutta no, ongelmansa kullakin, mä kun en kerkiä niitä teknisiä asioita lainkaan murehtia kun tosiaan pelottaa eniten että millaiset pultit ennen kehää ehditään vetämään. Tekniikkaa on kuitenkin aika helppoa kouluttaa, sosiaalisuutta tai hermoja koiraan ei kovin paljoa koulutuksella saa lisää... mutta jos koira ei oikeasti mene käskystä maahan, tai ei osaa istua sivulle vaan pyllähtää aina minne sattuu vinoon, niin ehkä ollaan vähän liian aikaisin kokeessa ja olisi itselle ja varsinkin sille koiralle reilumpaa vielä hieman treenata lisää? No joo, ja ehkä mun mudin kaltaisten koirien kanssa ei pitäisi mennä kokeeseen lainkaan? Toisaalta kehässä meillä on kivaa, vain se ahdas odotus on se ongelma.
Joka tapauksessa olin syöttänyt koiran hyvään ähkyyn jo ennen radalle pääsyä. Alku tuntui ihan kivalta, se oli jopa hieman matalassa vireessä, tai ei ainakaan keulinut yhtään. Pärskähteli kyllä alusta asti, joten ehkä se matala vire oli vaan mun toiveajattelua. Seiskalla (i-tk vas-i) koira alkoi pomppia, se tekee täykkärit siis siististi askeltaen kun on vielä riittävän matalassa vireessä, jos vire nousee, se alkaa hyppiä ne. Seuraavana olikin sitten se pujottelu, jossa viime kisan spiraalin tyyliin pomppasi kainaloon. Hyppy oli aksahyppy, se meni ihan hyvin, eli vien koiran kurissa ja nuhteessa hyvin lähelle ja luotan yllätykseen kun ihan kohdalla käsken sen hypätä (muuten se hyppää 5m loikan enkä ikinä ehdi kohdalle, jolloin se kääntyy = rintamasuuntavirhe = -10p). Houkutuksessa tajusin että kierrän niitä helvetin törppöjä väärään suuntaan, juuri niin kuin rataan tutustumisessa ajattelin, että näin kuin ne minusta olisi loogisemmat, se juuri ei mene, joten yritä muistaa :D No en sitten ruvennut uusimaan. Koska mulla tässä hieman väkisinkin ajatus harhautui, jo hyvää vauhtia sfääreihin nousemassa oleva koirani alkoi vinkua. Seuraavat kyltit se vinkui yhä kovempaa ja kaikki käännökset oli rumia. Viimeisellä, siis juuri viimeisellä sitten repesi ja eteen tulon sijaan se pomppasi naamalle ja laskeutui jonnekin hypäten suoraan takaisin sivulle. Öö, ahaa, jäädyin hetkeksi täysin itse :D Ilmoitin sitten kuitenkin uusivani, vaikka tiesin, että ei se tästä enää parane. Se on jännä juttu, että vaikka vuodet kuluu ja lajit vaihtuu, se koiran persoona ei minkään koulutuksen ja oman osaamisen lisääntymisen myötä muutu mihinkään. Se on aina ollut hyvin "alkukantainen" ja itsepäinen sikäli, että se ei ole järin vastaanottavainen ohjaukselle eikä se oikein anna kenenkään tai minkään vaikuttaa itseensä, kun se on jotain päättänyt. Joku uusiminen jota ei ole koskaan edes harjoiteltu, vaan puhkaisee niitä kuplan roippeita entistä pahemmin, joten sillä uusimisella sen eteentulo oli joku mun ympäri kiertäminen ja jumalaton kiljuminen ja tuntui, että nyt kun vielä jotain säädän niin se roikkuu sitten kohta varmaan hihassani. Karjaisin sen siis pysähtymään perusasentoon ja ilmoitin, että ei tässä nyt kannata enää uudestaan yrittää uusia kun ei tää tästä mihinkään parane, joten käveltiin maaliin. Jäljelle jäi tuskan hikiset 75p, "hienoa innokasta työskentelyä. Vasta viimeisellä kyltillä uudet kujeet =) Olisit vielä uusinut!" Juu no onneksi tunnen koirani enkä uusinut, olisi jäänyt alle hyväksytyn rajan silloin kun vielä yksi miinus kymppi olisi otettu... :D
Tulos kun tulos joten se oli niinkun RTK2 ja siirto voittajaan. Viikon päästä olisi ollut koe tarjolla, mutta ei mitään järkeä. Nyt hajoo pakka niin pahasti, että kasaillaanpa ihan rauhassa taas ennen seuraavaa koitosta. Viikon välit kokeille on aivan liian lyhyet. Kuvittelin että tällaisessa lajissa se ei haittaa, mutta kylläpä vaan haittaa silti. En treenannut yhtään tänä aikana. Pitäisi ehtiä ihan kunnolla tekemään sekä tekniikkaa että kokonaisuuksia. Ensi viikolla on seuran möllitokokoe, johon ajattelin mennä Sienen kanssa, mutta ehkäpä tämä herra tulee kanssa vetämään jonkun luokan kokeenomaisesti läpi ja palkaksi saa pelkät kehut. Nyt on taas se palkan odotus aivan liian korkealla, sehän tämän aiheuttaa. Lisäksi nää hallikokeet on aina enempi vähempi hirveitä, ja toi VAU:n halli sellainen ahtaista ahtain paikka, mihin tän kanssa ei kyllä järin kannattaisi lainkaan mennä. Ulkokoe, missä olisi tilaa rauhassa pelata sen kanssa kymmenen minsaa pallolla ketään häiritsemättä, pistää se puoleksi tunniksi ennen omaa vuoroaan vielä autoon ja sitten väljää reittiä kehään niin ettei sitä tartte syöttää lainkaan tai ainakaan kovin pitkään siinä mennessä. Lisäksi sille pitää nyt ehdottomasti tehdä kokeenomaisia pitempiä kokonaisuuksia, ja jos minkäänlaista perseilyä alkaa tulla, viedä se suoraan pannasta autoon. Ennen mä olisin kovistelemalla laittanut sen ruotuun, nyt en halua enää tehdä niin, ja musta toi sen vire on kyllä tosi kiva. Palkatta jääminen ja tälle pelkkä tekemisen keskeytys on tehokas rangaistus, joten käytämme sitä. :) Jotkut möllikokeetkin olisi kiva löytää ja käydä siellä treenaamassa. Tämä on vähän sama kuin aksassa, kun oot maksanut ja ajanut 150km, ja koira varastaa lähdöstä, on niin vaikeeta keskeyttää siihen, vaikka kuinka olisi tarpeen ja etukäteen suunniteltu. Möllikisoissa voisi sitten hyvin viedä sen pois kesken radan jos sekoilumoodi iskee.
Videota ei edes kuvattu ja vaikka olisikin, niin tuskin olisin hirvinnyt edes katsoa sitä, julkistamisesta nyt puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti