Erottelua

Viime viikolla olimme Eijalla treenailemassa, lisäksi Sieni ja Oksi pääsivät leikkimään aidatulle pihalle. Kadun varteen jätetystä autostani kuuluvasta ulvonnasta päätellen myös mudi olisi halunnut mukaan bileisiin. Tyypillistä mudia, haluaa palavasti jotakin vaikkei edes tiedä mistä on kyse. Mudihan ei todellakaan tule toimeen vieraan uroksen kanssa, tai ainakaan katso kun se leikkii Sienen kanssa. Mutta ainahan sitä saa haluta ja kokea suurta vääryyttä tullessaan unohdetuksi. Muutama suttuisen sään kuva:

Sieni teki eteen-sivulle-erottelua, tunnaria, kaukoja ja ruutua. Treenitila oli meille todella uusi kokemus, lisäksi häkissä oleva Oksi varsinkin alkuun oli hämillään vieraista ja järjesti häiriötä. Muuten osasin mitoittaa treenit hyvin eli aloittaa helpommista jutuista, ja Sienikin onnistui kivasti ja oli ihan ok vireessä. Paitsi. Tunnari. Otin neljällä kapulalla, mun, Eijan ja kanelin hajuiset sekä yksi tyhjä. Koira ei haistellut lainkaan ja nosteli mitä sattuu ihan kuin ei tietäisi yhtään mitä ollaan tekemässä, ja keskeytyksen (häkkiin laitoin) otti selvästi tosi raskaasti. Neljännen kerran jälkeen otin vaan kaksi kapulaa, hajuton ja oma, että sain sen kerran palkattua ja annoin olla. Tunnari on ylipäänsä nyt vähän huonossa jamassa, joskus koira ei selvästi vain haistele, enkä osaa sanoa, onko kyse enemmän paineesta, tylsistymisestä vai mistä. Siitä oma postaus joskus.

Töppösen suhteen koin suurimmat elämykset. Se sai näyttää rally-tokon alokasluokan kyltit ja toimia Oksille häiriökoirana tehden jotain vaan. Varsinainen aihe oli hajuerottelu, Eijalla on hieno purkkirata kuudelle purkille. Halusin ylipäänsä jonkun asiasta ymmärtävän katsomaan tätä meidän sähellystä. Meidän hajuerottelu on toiminut niillä yhden päivän kursseilla aina hienosti ja koiraa on ylistetty, mutta kotona koko homma leviää alta aikayksikön ihan helvetinmoiseksi säheltämiseksi enkä koe lainkaan edistyväni. Homma saattaa hetken näyttää toimivan max kahdella häiriöhajulla ja sitten koira alkaa paiskoa purkkeja ja ilmaista ihan mitä sattuu. Oikeastaan en haluaisi sille mitään maahanmenoa lainkaan, sen pitäisi pysähtyä ja pitää kuonoa valitsemansa purkin päällä ilmaisuna. Se toimii aina hetken, kunnes vire lähtee nousuun, ja sitten paiskominen ja maahan menot alkaa.

Ei olla tehty tätä pitkään aikaan, mutta muistuttelin nyt parina iltana kanelin hajuisella purkilla + yhdellä tyhjällä mikä oli jutun juoni. Otin mukaan kanelini ja treeneissä aloitettiin sillä. Taisi olla ensin yksi tyhjä ja sitten heti lisättiin toinen tyhjä, ja sen jälkeen nopeasti koko rata täyteen. Koira teki hyvää erottelua, palkkasin sen kyllä heti sen tultua oikealle purkille. Eihän se silloin kerkiä tehdä virheitä, mutta haluaisin, että se ehtisi kuitenkin valita itse, enkä naksauta vaan kun se vasta tarkastaa ja tee siten työtä sen puolesta.

Tauon jälkeen lisättiin häiriöhajuja, oli ainakin basilikaa, jotain kirveliä tai muuta yrttiä, lihapullaa ja olisko pari purkkia jääneet tyhjiksi. Koira erotteli edelleen varsin hyvin, muistaakseni jokunen virhekin saatiin tässä. Ja nyt tärkeä oppi: virheen sattuessa palkkion mahdollisuus poistuu, eli oikea purkki poistetaan välittömästi rivistä. Olen pitänyt sitä poissa pitkään, siis helposti jonkun viisitoista sekuntia, puoli minuuttiakin. Siinä ajassa mudilla sitten alkaa keittää, se säätää sen ziljoona juttua, olen saattanut kieltää sitä ja odottanut että se rauhoittuisi ennen kuin laittaisin purkin takaisin. Olen pitänyt oikeaa purkkia aivan liian pitkään poissa! Riittää, että koira selvästi sekunniksi luopuu valitsemastaan väärästä ja esim. vilkaisee ylös jos oli kumartunut purkin päälle. Tällöin oikea purkki laitetaan heti takaisin, ettei koira kerkiä tehdä välissä mitään muuta ja ketjuta niitä toimintoja väliin. Toimi hyvin ja koira pystyi virheen jälkeen jatkamaan, mitä ei kotona juuri ole tapahtunut. Palkkasin sen ensin purkin päältä, sitten heitin yhden namin koiran taakse että sain sen kauemmas, ja käskin sinne odottelemaan makuulle siksi aikaa, että purkkeja sai rauhassa siirtää joka toiston jälkeen. Rytmi tuntui hyvältä ja hallinta piti mudin kivasti kasassa ja keskittymisen hienosti asiassa.

Oksin ilmaisuja

Tässä välissä tehtiin muistaakseni erikseen pelkällä yhdellä purkilla ilmaisua. Logiikka oli taas niin yksinkertainen, että enpäs ollut tajunnut itse. Ilmaisu on kuonon laittaminen purkkiin/sen päälle ja pitäminen siinä pari kolme sekuntia. Maahan meno on siis virhe. Mitä tehdään, kun koira tekee virheen? Kieltäminen on vaan lietsonut sen sinne sfääreihinsä ja kieltäminen nyt muutenkaan harvoin kertoo koiralle oikein mitään, varsinkaan kun kuonojutulle ei ole mitään käskyä millä sitä voisi ohjailla. Miten olisi negatiivinen rangaistus, palkkion mahdollisuuden poistaminen? Otetaan se purkki mitään sanomatta ja hermostumatta pois, odotetaan että koira nousee (tai pyydetään se nousemaan) ja heti purkki takaisin tarjolle uutta yritystä varten. Lisäksi alussa onnistumisprosentti on paljon suurempi, jos purkki on ohjaajalla kädessä, ja sitä lasketaan pikku hiljaa lähemmäs maata. Maassa oleva purkki provosoi ainakin tämän koiran menemään maahan, syystä että se ilmaisee jäljellä ja tarkkuusruudussa maahan menemällä. Ilmaisua olen jatkanut kotona, ja kädessä olevalla purkilla onnistumisprosentti on jo aika korkea ja siinä on vähän kestoakin.

Lähtöhajun antamiseen opetetaan erikseen vihje. Annetaan koiran haistaa kädessä olevaa purkkia, palkataan siitä pari kertaa, ja sitten ohjataan koira radalle, jossa alkuun ei tartte olla kuin yksi vastaavan hajuinen purkki. Palkataan ilmaisusta ja lisätään pikku hiljaa ensin tyhjiä ja sitten muita hajuja. Nyt kun meillä ei ole tätä, etsittävä haju on kerrottu koiralle palkkaamalla vaan sen päältä. Tämä annetun hajun yhdistäminen siihen mitä haetaan, on kuitenkin se mikä mua tässä kiehtoo, kun tavoitteena on nimenomaan antaa lähtöhajua, laittaa koira jonnekin ostarin pihalle "etsi jälki" -käskyllä ja se sitten nostaa ja ajaa sieltä sen oikean jäljen niiden ziljoonan harhan seasta. Siksi vain, että kiinnostaa koulutuksellisena haasteena, tästä ei ole tulossa mitään tositoimien id-koiraa sen koommin ihmisten kuin kadonneiden lemmikkienkään etsintään. Tätä lähtöhajun ottoa me ollaan nyt kotona tehty, käsky on "haju" ja kyllä se sinne purkkiin hengittää useita sekunteja naksua odotellessa, mutta epäilen tajuaako se silti että sillä hajulla on joku merkitys. No, kunhan saisi jonkun radan rakennettua (ei kiitos enää irrallisia juomalaseja paiskottavaksi! Koira oli luonnostaankin paljon korrektimpi Eijan radalla), niin saa sitä annetun ja etsittävän hajun yhteyttä selvennettyä.

Vikassa setissä tehtiin sitten sitä, mikä mua eniten kiinnostaa, eli id-hajuerottelua. Piti ihan miettiä kuka voi koskea mihinkin, ja asian määräsi se, että Eija oli aamulla ottanut purkit pesukoneesta ja koskenut niihin kaikkiin. Tällaisessa harjoituksessa ne nyt ihan varmasti haisee kaikki edelleen, joten sama haju ei voi olla etsittävä haju, koska kaikissa tyhjissäkin olisi se. Etsittävä haju oli siis minun ja häiriöhajuina oli muistaakseni tyhjiä (vai olikohan ne niitä basilika ym. purkkeja?). Koska minä en voinut koskea purkkeihin ettei vääriin olisi tullut kanssa mun hajua, Eija hoiti kaikki siirtelyt. Olisi kannattanut kirjoittaa aiemmin, koska nyt en enää muista miten tämä meni, mutta menipähän jotenkin. Kiitos Eija kivasta päivästä :)

MPKY:lta tuli taas pyttyä jos jonkinlaista vuoden 2014 saavutuksista.

Oksi teki jossain vaiheessa omalla vuorollaan värierottelua. Aihe oli mulle aivan vieras, mutta näytti niin hauskalta, että tänäänpä sitten aloitin itsekin. Löysin kaapista kaksi pakastepurkin kantta, haalea sininen ja kirkkaampi punainen. Koirat ymmärtääkseni näkee parhaiten sinistä ja keltaista väriä (lähde: liikkurikurssi, jossa merkkien värejä eri taustoja vasten pohdittiin), joten valitsin sinisen kuumaksi kohteeksi. Muistin myös syöttää koiran ennen treenejä, mudin kanssa ei vaan voi treenata kotona ennen iltaruokaa, koska se ei kestä nahoissaan, eikä tee mitään järkevää, kun sen mielesssä on vain ruokakuppi.

Ensimmäinen ongelma oli välineet. Eijalla oli niin hyvä systeemi, jakkara itselle ja pieni pöytä kansille, kuppi lattialla koiran palkoille ja namit oli taskussa. Sienen kanssa joku sellainen varmaan toimisi mullakin, mutta mudin sähellyksen asteen huomioon ottaen, juuei. Laitoin siis valitun sinisen kannen pienen väärinpäin olevan muovikorin päälle. Koira tarjoaa koria korokkeena ja rynnii suunnilleen syliin kun en ollut varautunut moiseen. Laitoin kannen vähän korkeammalle keittiöjakkaran päälle ja siirryin hieman kauemmas, koira tarjoaa edelleen koroketta. Laitoin jakkaran kyljelleen takaisin matalammaksi, sen päälle levyksi Sienen takajalkakorokkeen, sen päälle kankaan (mudikin on käyttänyt samaa koroketta) ja sen päälle kannen, mudi tarjoaa edelleen koroketta ja kaataa koko paskan. No sitten kokeillaan laittaa kansi lattialle. Mudi tarjoaa pari kuonokosketusta joista saa palkan, mutta sitten hermostuksissaan muuttaa kosketusalustaksi, eli koskee etutassulla. En palkannut, ja sitten se sekä seisoo alustalla että tökkää sitä kuonolla. Voi huoh, mitä sitten tehdään? Annoin sen tehdä niin, mutta heti kun lisäsin parin sarjan jälkeen väärän kannen, homma hajosi eikä koira miettinyt yhtään, kunhan steppaili missä sattuu. Sen pitäisi käyttää silmiä, ja haluaisin että se ilmaisee vain kuonolla. Keksin sitten kokeilla pitää kantta kädessä ja niin sain kivoja pontevia nenäkosketuksia. (Jos mudia ei olisi ruokittu ennalta, se olisi töninyt kantta niin, että se tuskin olisi pysynyt mun kädessä. :D Ei ole nappulaa talossa, joten nameina oli lenkkimakkaraa, huonommat eväät olisi olleet mieleeni draivin vähentämiseksi.)

Parin 100% sarjan jälkeen lisäsin tarjolle väärän värisen kannen. Virheestä poistin oikean kannen saatavilta ja palautin sen heti, kun koira luopui väärästä. Se kokeili myös pitkäkestoista nenäkosketusta, silloin poistin vääränkin. Aika nopeasti se ihan selvästi pääsi kärryille mikä on pelin henki, ja se oli hienon tuntuista se! Tuli vaan varmaan vähän liian pitkä setti kaikkinensa, koska loppua kohden se alkoi vinkua ja kytätä jäljellä olevia makkaroita ja tökki todennäköisemmin namikupin puolella olevaa kantta. Lopetin onnistumiseen, huomenna uusi setti. Tämä se on hauskaa. :D

Tänään päivällä tavattiin maailman suloisin, reippain, pätevin ja hassuin pieni tyttö Flinga. Sieni oli liian tuttavallinen ja pentu kiljui sen leikkiyrityksille. Sieni pahastui kun kiellettiin rynnimästä pentua nurin ja ignoorasi sen sitten täysin. Tyttöjen jutut löytyi vasta lopuksi Sienen lumipenkkasukellusten yhteydessä, mitä isot edellä, sitä pienet perässä! Töppösen meinasin jättää pois matkasta, mutta se niin harvoin pääsee tällaisiin, niin ajattelin kokeilla sillä varauksella, että setämies joutuu pian takaisin autoon. Sen vaihtoehdot on a) joko ignoorata pentu täysin ja b) lapsiinsekaantuminen. Pentu oli vielä niin nuori, että se ei selvästi ollut mikään tyttö lainkaan, joten menimme a-valinnalla. Töppösen mielestä se oli ihan ok jos se pysyi vähintään muutaman metrin päässä, mutta sen tuttavallisemmaksi ei tarvinnut heittäytyä. Pennuille töppönen on onneksi varsin kohtelias eikä se niissä tilanteissa ensimmäisenä ainakaan murise tai mitään, se vaan häipyy. Se varmaan mietti koko ajan, että jumaliste nyt jos tämä on joku juoni kuitenkin "ensin tutustutaan ulkona ei-kenenkään-maalla" ja kohta se muka tulee meidän autoon ja meille! No ei ole tulossa, mutta ehkä seuraavasta sukupolvesta sitten joskus ;)

Liikkuroinnista puheen ollen, aloitin urani viikonloppuna. Olin menossa talkoisiin koneelle, kun aamulla pari tuntia ennen kokeen alkua tuli tekstari, että sovittu liikkeenohjaaja on sairastunut ja sihteerin hommat vaihtuukin liikkurointiin. No eihän siinä auta kuin paniikissa kaivaa säännöt, liikkurivihko ja söhertää pikaiset kehäkaaviot muistilapuille! Onneksi kyseessä oli vain alo & avo -luokat, mutta 14 koiraa oli silti ihan riittävästi. Ylemmät luokat olin osin koneella ja osin evl:n kehäapuna, ja siinä vikoille koirille kapuloita ja kaukokäskytaulua kuskatessa ei päässä kyllä liikkunut enää edes silmät. No eipähän kerinnyt jännittää kauaa, ja kai se ihan hyvin meni, ainakaan ei tullut sitä "käännös oikeaan, eiku vasempaan, eiku ööö.. no mene nyt edes johonkin päin!" -hetkeä. :D

Liekö syytä kehystää ekat kehäni tauluksi!