Kupla

Olen tehnyt eläinkokeita. Kaikki yhtään tosissaan harrastavat tietää ne "keskity koiraan, luota siihen, usko teihin tiiminä" -mantrat. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se ajatuksen voima on vasta nyt ihan oikeasti kirkastunut mulle. Prosessi alkoi varmaan siitä, kun motivaatiota operantisti -kurssin ekalla kerralla Tanja havaitsi, että mikäli namipussi oli mennyt ruttuun tms enkä saanut namia taskustani naksun/palkkasanan jälkeen niin sujuvasti kuin olin odottanut, ja hetken mielessäni tuskailin että tule nyt sieltä, koira reagoi hienoisesti jo siihen mun ärtymykseen. Mun ei todellakaan tarvii suuttua tai olla pettynyt siihen, jos ajatus harhautuu mistä tahansa syystä, se huomaa sen. Tällä viikolla on tehty kokeita sekä normaalissa perusasennon häiriötreenissä, että ampumisessa. Häiriötreenissä olin päättänyt, että me ollaan Sienen kanssa kahdestaan sisällä kuplassa ja häiriö ulkona, eikä mikään maailmassa pysty rikkomaan sitä meidän kuplaa. Riippumatta siitä mitä koira tekee, se on parhain tatti maailmassa. Hyvinhän se nämä handlaa sikäli, että harvoin se meinaakaan mennä häiriöön, mutta usein se on vähän varovainen ja saattaa olla aavistuksen lintassa siinä perusasennossa. Nyt se oli aivan eri tuntuinen ja se itseluottamus suorastaan säteili siitä.

Eilen ammuttiin toista kertaa tällä systeemillä, ja olin samalla tavalla päättänyt, että me ollaan kuplassa ja se pauke sieltä kaukaa kimpoaa meidän kuplasta pois eikä pääse meitä häiritsemään, ei edes kuulla sitä. Ja mitä helvettiä, koira oli aivan erilainen kuin edellisellä kerralla! Kyllä se nyt kaukana on vielä siitä mikä mulla on mielessä valmiista suorituksesta, ja ampuja on niin kaukana kun meidän kentällä pääsee (vajaa 100m?), mutta ero oli silti melkoinen ekaan kertaan nähden.

Ailahtelevainen vire on ollut viime aikoina iso ongelma. Koirassa on aivan hirveä ero eri tilanteissa, tosin nyt ehkä enemmän niin päin, että niitä liian korkeita vireitä (eli kun ollaan kahdestaan) on aivan liikaa. Eteen-sivulle-erottelu jossain vaiheessa oli jo menossa jossain reilun 10 askeleen etäisyydellä oikein hyvin, ja nyt ollaan palattu taas nollaan, takana useita treenejä ettei se kuuntele yhtään mitään edes sillä kahden askeleen etäisyydellä. En ole selvästi ollut kriteerissä tarkka, koska mun molemmat koirat osaa tehdä sivulle tulossa sellasen kivan loikan mun naamalle. Tällä viikolla Sieni on tehnyt myös eteen tuloja niin, että matkalla kolhaisee mun silmälaseja. Lisäksi se on aiemmin sotkenut erottelua vain niin, että tulee väärin sivulle vaikka piti tulla eteen, mutta tällä viikolla edes se sivulletulo ei ole ollut mikään varma ja sivu-käskyllä saattaa siis tulla eteen. Jotenkin se nyt vaan on edelleen musta niin kauhean herttaista, kun toinen on niin "joojoo mä tiiän tän!" vaikka tekee koko ajan väärin, mutta nyt on kyllä tänään mennyt hermo niin, että se on saanut tehdä kerran virheen ja vielä jatkaa, mutta toisesta peräkkäisestä homma seis ja koira pois. Pitää varmaan miettiä vähän tiukempaa palkkion mahdollisuuden poistoa, mielessä on se taannoin täälläkin mainitsemani kanajuttu, missä kahden minuutin sessiossa virheestä tuli puolen minuutin tauko. Päivässä kanalla oli 4x2min aikaa treenata ja se sai ruokaa vain silloin, joten puoli minsaa oli kallis moka ja saattoi vähän jäädä nälkä. Vähän eri asia kuin Sienen mahdollisuus välittömään uuteen yritykseen. Nyt kun se kyllä kivasti yrittää, niin ehkä sääntöjä pitäisi vähän kiristää, ja oikeasti laittaa sille vähän isompi merkitys, että ei vaan räiski mitä sattuu, vaan oikeasti yrittäisi tehdä oikein...

Ryhmätreeneissä koira reagoi edelleen tosi voimakkaasti toisten tekemisiin ja sen mielestä on hirveää, jos joku muu komentaa omaa koiraansa. :( Se ei ollut nuorena näin herkkä, ongelma kehittyi pahaksi vasta vuosi sitten. Tähän kyllä pitäisi auttaa tuo tiedostamani kupla-ajatus, mutta mun on vaikea keskittyä vain omiin juttuihin silloin kun ryhmässä on sellainen yleinen härdelli että kaikki tekee omiaan ja pitää katsoa ettei ole kenenkään edessä, ja kun kuka tahansa saattaa tehdä mitä tahansa. Ei toista koiraa tarvitse edes mitenkään kovasti kurittaa, vähempikin riittää kauhistuttamaan Sienen. Otin sille ryhmäpaikan ensi jaksolle, mutta nyt alan olla sitä mieltä, että ehkäpä perun sen kuitenkin vielä. Mua ei huvita käydä siellä eikä me olla edistytty yhtään mihinkään. Hallitut häiriötreenit menee tosi paljon paremmin. "Pitäähän sen tottua", on sanottu, ja moni varmaan ajattelee tätä lukiessaankin niin. Pitääkö? Jos joskus olen koekehässä ja joku karjaisee koiralleen siinä kehänauhan vieressä kymmenen metrin päässä meistä, lupaan että voin kyllä keskeyttää sen kokeen sitten siihen. Ainakaan ei ole mitään mieltä yrittää opettaa koiralle mitään uutta, tai edes viedä kotona osattuja asioita halliin, jos ja kun ympäristö saattaa torua väärään aikaan. En missään tapauksessa tarkoita syyttää muita, ihan oma vikanihan se on, että annoin koiran altistua vuosi sitten, ja kyse ei tosiaan ole mistään hakkaamisista tms, ihan pelkkä kuuluva "EI!" pahimmillaan riittää. No joka tapauksessa se tottuminen ei hallitsemattomassa kaaoksessa ole tapahtunut, enkä usko että tapahtuukaan, joten en näe järkeä jatkaa. Ainoa mitä vielä mietin on se, että ottaisin ne illat oikeasti vain siltä kannalta, että menen tekemään paikallaolot ja sitten omalla vuorolla pari minuuttia kuplaa perusasennossa ja lähden kotiin. Tai sitten Sieni tekee paikallaolot ja mudi yksilöliikkeitä, sille tekee kuitenkin ihan hyvää olla säännöllisesti häiriössä kun se nyt rally-tokoa meinaa vielä kisata.

Ruudussa on ollut pitkä, viikon mittainen tauko. Tuon viime ruutupostauksen hyppy-ruutu-erotteluvideon jälkeen en ole tehnyt, jäi ärsyttämään huono meininki siinä, ja nyt koko homma onkin sitten aivan hukassa. Tosin yllättäen huomasin, että ajattelemani helppo 1m etäisyys olikin ehkä se ongelma ja kun kokeilin 2-3m päästä, koira suoriutui huomattavasti paremmin. En voi kyllin korostaa sitä, että tässä nyt selvä syy miksi ne perusteet pitäisi tehdä huolella eikä yrittää kiirehtiä. :P Se on kiva kun pääsee etenemään nopeasti, mutta se romahtaminen sitten vituttaa kahta kauheammin. Ärsytti tänään päivällä tuo eteen-sivulle-erottelu niin, että hetken kävi mielessä, jos vaan lopettaisi kaiken. Koiran motivaatiossa ei ole tällä kertaa mitään vikaa, mutta minä en vaan näytä osaavan. Voi niinku vittu!