Ajatustyötä

"Kannattaa katsoa koiraansa silmiin ja miettiä, millainen harjoite olisi juuri sen mielestä erittäin hauska." (c) WIPOE

Ilman muuta olen pyrkinyt palkkaamaan koiriani hyvin, asioilla jotka ne itse määrittelevät palkaksi ja joita ne oikeasti arvostavat. Olen pyrkinyt huolehtimaan koirieni motivaatiosta ja tekemään koulutuksesta niille mukavaa. Mutta opetettavat asiat olen aina, kaikki nämä vuodet, valinnut sen mukaan, mikä minusta on tarpeellista, hyödyllistä tai välttämätöntä lopputuloksen kannalta. Käytettävät menetelmät olen valinnut monipuolisesti, en tunnusta olevani vain yhden metodin kannattaja ja jumittavani asennevammoissani tässä asiassa. Kyllä mä olen avoin kokeilemaan vaikka mitä, tosin pitkäjänteisyys ei koskaan ole ollut vahvuuteni, mutta sekin on asia erikseen. Useimpiin liikkeisiin tai osiin mulla on työkalupakissa vaikka minkälaisia kikkoja ja niistä sitten valitaan tilanteen mukaan erilaisia. Nyt heräsin siihen, että koskaan ikinä milloinkaan en ole tehnyt valintaa yllä olevan ajatuksen mukaisesti. Mikä olisi koirani mielestä hauskin tapa opetella uutta juttua tai hioa vanhan yksityiskohtia?

Sieni ei nouse hetsaamisesta tai härnäämisestä, esim. noutokapulan kanssa voin pitää ihan millaista sirkusta tahansa, eikä se vaikuta koiran vauhtiin tai ilmeeseen ainakaan positiivisesti. Koiran itsensä saa kyllä nousemaan tönimällä ja sormilla näpsimällä, ainakin kotona sohvalla. Kentällä se on oppinut olemaan aika virkamiesmäisen jäyhä.

Sieni ei myöskään pidä kilpailuasetelmasta toisen koiran kanssa. Esimerkiksi esineruudussa sille ei toimi se, että otan molemmat koirat ja toinen odottaa puussa kiinni kun toinen tekee. Tai jos lattialla on vain yksi esine ja pyydän nostamaan sen "kumpi ehtii ensin", Sieni ei lähde edes mukaan (johtuisiko esim. siitä, että näissä tilanteissa mudi huutaa jo etukäteen kuin hinaajaa ja uhkaa tappaa kaiken mikä liikkuu? Vaikka eihän se niin tekisi, Sienestä kaikenlainen huuto on kamalaa.). Toisaalta jos mudi on tuomassa mulle pyytämääni esinettä, Sieni saattaa useinkin jäädä matkalle ja napata esineen mudilta ja tuoda sen itse minulle, ja esim. tokon kaukokäskyjä voi tehdä kaksi koiraa vierekkäin, Sieneen saa sillä ihan hyvin vauhtiakin.

Joskus olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos samassa esineruudussa olisi kaksi koiraa. Käytännössä jonkun muun pitäisi olla ohjaamassa mudia esim. toiselta laidalta, koska jos lähettäisin molemmat itse, Sieni tuskin edes lähtisi vaan luovuttaisi heti. Ja sitten taas nyt lomalla kun ollaan leikitty mökin pihalla piilosta niin, että joku vie koirat sisään ja toinen menee piiloon ja huutaa "saa tulla!" jolloin hunnilauma rynniikin jo suunnilleen ikkunoista. Sieni usein löytää ennen mudia, se on selvästi ilmavainuinen siinä missä mudi jäljestää, ja koska pyörin tahallaan pitkin pihaa ennen piilon valintaa, mudilla menee turhaa aikaa jälkiä tutkiessa ja toinen on jo löytänyt.

Sieni jollain tapaa tykkää asioista, jotka olen näyttänyt sille. Esimerkiksi koirankopin katolle meno. Kun koppi valmistui, piti tietysti heti kokeilla, yltääkö koirat hyppäämään sen päälle. Taputin kattoa, hyvin riitti ponnistus. Ekana päivänä kauheasti ihailua ja sössötystä uudesta mukavasta tähystyspaikasta ja nyt Sieni hyppii sinne ainakin kaksikymmentä kertaa joka päivä ohi mennessään aina kun joku on katsomassa. Mudi ei.

Sieni tykkää myös asioista jotka se on vahingossa tai "vahingossa" keksinyt itse. Jos tietoisesti alan naksuttelemaan sille jotain juttua, se on ihan eri moodissa. Sen sijaan kun se itse tekee jotain mistä se saa kehut ja palkkaa, sen mielestä sitä on kauhean kivaa toistaa. Se myös tekee kaiken paljon paremmassa mielentilassa jos se saa itse tarjota ja olla aloitteellinen. Sivulle tulot, jäävät, kapulan nostot, kaiken. Oikeastaan se pitäisi kouluttaa niin hyvin ja perusteellisesti, että se tietäisi ennakkovirittelyistä tms aina mitä on tulossa ja "käsky" olisi vain lupa suorittaa se mihin koira olisi jo karkaamassa. Kyllähän se monessa jutussa toimisi myös kokeessa, mutta esim. evl:n zeta tai tokon ylempien luokkien kaukokäskyt vaatii että koira oikeasti kuuntelee, koska se ei voi tietää mikä käsky on tulossa seuraavaksi.

Sienelle sopii myös sellaiset yhdessä suuremmallakin porukalla tehtävät jutut. Esimerkiksi noudossa siihen ei saa vauhtia millään hetsaamisilla ainakaan ennen heiton, palautukseen kyllä paremmin. Jos koira sen sijaan vaikkapa saa viedä esinettä ihmiseltä toiselle ja ihmiset on kauhean iloisia koska kuriiri on niin pätevä, se on sen mielestä huomattavasti paljon mielekkäämpää. Tai kun kerran kokeiltiin H:n kanssa vauhdista maahanmenoja niin, että koira juoksi kahden ihmisen väliä ja maahan-käskyllä molemmat päät meni koiran luo palkkaamaan sen. Se toimi paljon paremmin kuin perinteinen vapautus avustajalla olevalle palkalle. Pari ekaa toistoa koira oli hämillään mutta sitten siitä oli selvästi hauskaa kun kaikki (no, molemmat kaksi...) meni koiran luo tarjoilemaan sille suoraan suuhun.

Houkuttelun huonous on ihan yleisesti tiedossa. Koiran seuratessa namia se ei ajattele lainkaan tekemisiään, ja kun namin ottaa pois, koiralla ei ole mitään aikomustakaan seurata pelkkää kättä saati tehdä samaa namin tuottanutta liikettä itsenäisesti. Koska sillä ei ole mitään hajuakaan mitä se on juuri tehnyt. Olen tuskaillut tätä viime aikoina lähinnä eteen tulemisen ja tokon kaukokäskyjen kanssa. Aloin jumppaamaan kaukoja pitkän kesätauon jälkeen tässä joku päivä, villi aikomukseni olisi mennä marraskuussa holskujen rotumestiksiin voittajaluokkaan saamaan edes kolmostulos. Kyllähän se niitä vaihtoja namin kanssa tekee, mutta en usko, että se oppii mitään, eikä sillä tekniikalla pääse ikinä ottamaan etäisyyttä. Kokeilinpa kerran kosketuskeppiä kaukojen liikeratojen ohjaamiseen ja sehän toimi varsin näppärästi! Tähän vielä takapalkka lisäksi niin uskon että tämä voisi olla hyvä taktiikka edetä. Sitten tuli mieleen kokeilla kosketuskeppiä myös eteen tulemiseen ja hittolainen, sehän toimii siinäkin! Ei enää mitään käsillä säätämisiä, voimakkaita ohjaava apuja joista huolimatta koira usein silti tulee vähän vinoon ja mikä vain turhauttaa mua. Ehkä mun pitää kokeilla kosketuskeppiä myös siihen eteen lähettämiseen? Ainakin jos nyt kokeilussa oleva purkkitreeni ei tuota tulosta. Se todellakin on väline mikä sopii Sienelle! Se on opetettu koiran oman aktiivisuuden ja tarjoamisen kautta eikä koiraa ole koskaan neuvottu, kielletty tai yritetty auttaa. Voisinpa opettaa kaikki asiat sillä.

No hää kyllä tietää olevansa kukkulan kinkku, eikun kunkku!

Palattiin lomalta kaupunkiin sunnuntaina ja olen käynyt kentällä tekemässä eteenmenoa fb:ssä vinkatulla purkkitekniikalla. Pakasterasialla maahan menon Sieni osasi jo ennestään ja muutama naksautus muistutti sen sen mieleen. Rasian päälle on tarkoitus jättää muutama nami, jotka koira saa syödä heti, ja rasia itsessään on vihje mennä maahan. Koira siis menee eteen rasialle, syö namit, menee maahan, jolloin ohjaaja menee avaamaan purkin josta koira saa loput namit. Aloitin tämän mökin pihalla ja nyt kentällä eilen koira teki varsin kivoja eteenmenoja! Ei se huippuvauhti ole läheskään takaisin mutta se kuitenkin juoksi ihan iloisesti eikä näyttänyt enää siltä että kohta tulee tunti turpaan. Ehkä se tästä.

Tänään oltiin S:n kanssa maastossa. Sieni teki esineruutua (20x50m, 4 esinettä; takakulmissa, lähes takana keskellä ja edessä keskellä) joka meni taas pitkästä aikaa ihan päin sanonko mitä. Koira oli autosta otettaessa oikein innokas ja virittelyesine meni hyvin. Ruutu oli tallattu pitkittäin ja seköhän nyt sekoitti koirani, kun se oli tehnyt pitkään jo varsin kivoja ruutuja. Lähti tosi hiippaillen ja luimussa, pysähteli seisomaan, löysi vahingossa esineen, sai kehut joista ilahtui kauheasti mutta ei palkkaa, lähetin uudestaan, yhtä surkea mutta löysi lopulta toisen josta sai palkan. Mitä ihmettä tässä tapahtuu ja miten se saadaan kuntoon? Aiempaan verrattuna osasin nyt pysyä ainakin itse täysin rauhallisena. Mietin, että jos koira lähtee jo väärällä ilmeellä, pitäiskö mun mennä sen mukaan ja käydä yhdessä hakemassa yksi esine. Jostain syystä se epävarmuus nyt vaan puskee sieltä, enkä ole varma eikö koira muista mitä sen pitäisi tehdä vai tuntuuko siitä että ei siellä ole mitään kuitenkaan. Voi Sieni. :( Mikä olisi sinun mielestä hauskin tapa harjoitella esineiden etsimistä? Plussaa, että ruuan jälkeen sai vielä roadkill-lelun jota repi mun kanssa ihan fiiliksissä! Olen yrittänyt nyt leikkiä sen kanssa taisteluleikkiä joka treenissä ainakin kerran.

S:n koiran jäljen muhiessa otettiin Sienelle rullailmaisua irtorullilla. Mua ärsyttää, kun koira ei tee kunnon kolmiota. Koska se mielellään palaa ainakin osan matkasta omia jälkiään ja lähtee kolmiolle vasta sitten, sen on myös vaikeampaa mennä tyhjään maastoon näytölle. Sen pitäisi ehdottomasti oppia lähtemään rullan kanssa kolmion sivulle etsimään minua koska se toimisi samalla näytöllemenoreittinä. Ensimmäisellä toistolla palasi lähetyspaikkaan vaikka näki mun edelleen, ärh. Päästin näytölle kuitenkin, ja mitä tekee koira, maahan menemisen sijaan nappaa tiukalla olevan kiintorullan kaulasta ja alkaa ilakoida sen kanssa maalimiestä liehitellen! Se ei saanut sitä rullaa edes pois suusta kun se oli niin tiukalla niinkun off-asennossa. No kun ehdin paikalle niin hörähdin sille että mitä ihmettä sä teet, otin koko pannan irti ja sanoin että kiva kun on kivaa mutta mitään palkkaa ei tällasella kyllä tarvitse odottaa. Siirrettiin maalimiestä vähän ja uusinta onnistui paremmin, kolmas vielä paremmin, eli rullan otettuaan lähti tekemään uutta reittiä kolmiolle! Luulen että tätä pitäisi nyt vaan ihan helkkaristi junnata lyhyellä matkalla. Mutta kun Sieni ei kauheasti kestä junnaamista ja toisaalta se etsiminen on sen mielestä varmaan kuitenkin kaikkein hauskinta. Ehkä mä yritän vielä saada kahdet treenit viikkoon ennen kun tulee niin pimeä että arki-iltatreenit täytyy lopettaa. Erikseen etsimistä radalla ja ilmaisua tekniikkana.

Sunnuntaina kävin kaverin kanssa treenaamassa rally-tokoa, tehtiin lyhyt rata. Sivulta seisomaan nousu toimii erillisenä temppuna mutta radan yhteydessä ei todellakaan, mudi teki kaikkea hassua ja lopulta pomppasi metrin loikalla jonnekin mun eteen seisomaan :D Se pitää hio kuntoon, ja lisäksi mun pitää opiskella mitä ne sivuaskelkyltit oikein olikaan kun osa tehtiin niin että koira on mukana (tokon normi sivuaskeleet) ja osa niin että koira jätetään odottamaan kun ohjaaja kääntyy yksin ja kutsuu sen sitten. Noin muuten meillä pitäisi olla avoimen liikkeet kasassa ja koekin on varattu lokakuulle. Oikealla puolella seuruuta olen taas tehnyt, se on edelleen aika vaikeaa. Jos palkkaan tiuhaan, homma toimii, jos yritän tehdä yhtään pitempää pätkää, koiralla tulee epäusko ja se luikahtaa jostain vasemmalle puolelleni. Täyskäännös oikealle koiran ollessa oikealla seuraamassa on tosi vaikea, se ei vaan kerta kaikkiaan taivu. Hyvä muistutus miten toispuoleiseksi toko tekeekään koiramme... lisäksi ollaan opeteltu sellaista tulppaanikäännöstä, missä koira seuraa vasemmalla ja pyörähtää vasemmalla samalla kun ohjaaja pyörähtää oikealle ja täyskäännöksen jälkeen seuraamispuoli vaihtuu. Pyysin kaveria katsomaan sitä ja koira kyllä tekee oikein, se on vaan niin helvetin nopea että se aiheuttaa vähän ongelmia. Musta on tuntunut että se häröää jotain siellä mutta ei. Ainakaan nyt. Siellä kuolleessa kulmassa ohjaajan selän takanahan voi tehdä vaikka mitä kivaa, joten mudin omia oivalluksia odotellessa...