Leikkimään

Taisteluhalu. Sehän on tälle koiralle se moottori. Taisteluhalu. Sehän on tälle koiralle se moottori. Sehän on tälle koiralle se moottori. Moottori. Taisteluhalusehänontällekoirallesemoottori taisteluhaluuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuugh....

8-viikkoisena Suomeen saavuttua (c) Sanna Korhonen

8-viikkoisena Suomeen saavuttua (c) Sanna Korhonen

Syksyllä 2011 viikko Sannalla (c) Sanna Korhonen

Tauollakin kerkiää repiä! Kiteen leiriltä 2012 (c) Katri Kulkki

Yritin etsiä kuvia, joissa Sieni leikkii ihmisen kanssa (tai ei ainakaan yksin eikä toisen koiran kanssa, tuossa yllähän se esim. roikkuu jalkapallomaalissa). Niitä ei ole juuri nimeksikään. Sen kanssa ei yksinkertaisesti vain useinkaan leikitä vetoleikkejä. Etsin kuvia pentuajoista aloittaen ja sieltä niitä vielä löytyi, samoin suunnilleen ekan vuoden ajoilta. Sitten muutamat yksittäiset kuvat, jotka kaikki on jostain leiriltä tai tapahtumasta. Tietysti läheskään joka treeniä ei kuvata, mutta kyllä mudista on aivan huomattavasti enemmän lelussaroikkumiskuvia kuin Sienestä.

Luonnetesti sai mun pään todella sekaisin. Se leikki siellä paremmin kuin olin odottanut ja tuomarien mielestä taisteluhalu nimenomaan on koirani kantava voima. Miksi se ei sitten leiki? Tai miksi se ei palkkaannu sillä? Kyllähän se siis leikkii, mutta se usein näyttää siltä, että leikkii koska ymmärtää että siltä odotetaan sellaista ja se on sille jonkinlainen suoritus. Nimenomaan minun kanssa, muiden kanssahan se järjestään leikkii paremmin. Yksikseen, toisten koirien, toisten ihmistenkin.

Luonnetestissä (c) Sanna Korhonen

Pentuna se puri kaikkea ja ihan koko ajan. Se oli jatkuvasti kiinni esim. hiuksissa ja koruissa, jotka oli sille jonkinlainen pakkomielle. Sitten kun kukaan ei halunnut enää pitää pentua sylissä, se puri lahkeisiin. Niin kai kaikki pennut. Tai ei ehkä kaikki, mutta se on ihan normaalia ja jopa varsin toivottavaa. Sienikin on ollut normaali lupaava pentu. Siinä ei ollut mitään vikaa, päin vastoin se oli pentueensa lupaavin narttu ja valittiin siksi Suomeen.

8kk, (c) Eeva Pitkänen

8kk, (c) Eeva Pitkänen

Mikä meni pieleen?

Itsemurhajäniksiä ei ole eli lelua ei työnnetä koiran suuhun, ohjaaja ei saa painostaa koiraa olemalla liian voimakas tai aktiivinen ja jokaisella koiralla on ne omat juttunsa mistä ne tykkää eniten, ne pitää vain löytää. Taistelu vai saalis, haluaako koira jahdata vai purra, omia vai tuoda revittäväksi, vääntää voimainsa tunnossa vai voittaa helposti. Tiedän kyllä, mutta jotain minä varmasti teen Sienen kanssa väärin. Enkä mä edes oikeastaan tiedä mikä on sen mielestä paras lelu (jos vinkupalloa ei lasketa) ja miten se haluaa sitä käytettävän.

Viettitestaus 10kk (c) Noora Hämäri

Viettitestaus 10kk (c) Noora Hämäri

Azuricoyotes-leiri 2013 (c) Sanna Korhonen

Azuricoyotes-leiri 2013 (c) Sanna Korhonen

Luulin, että me leikitään enemmän. Tiedän, että heitän sille usein vinkuvan pallon, josta se ilahtuu ja palkkaantuu ihan oikeasti. Mutta pallon kanssa juokseminen ei käsittääkseni järin puhuttele taistelutahtoa. Se vetäisi lelua, taistelisi ja vääntäisi, jos vaivautuisin leikkimään sen kanssa. Nimenomaan leikkimään, niin ettei se minullekin olisi joku tottelevaisuustreenin pakollinen osa, joka pitää suorittaa tietyllä tavalla, jotta voi sanoa palkanneensa taisteluleikillä...

Patvinsuo 2014 (c) MH

Olen listannut blogin sivussa olevaan kalenteriin aika kasan pk-kokeita. Olin ihan hilkulla ilmoittamassa sen viikonloppuna äkkilähtönä hakukokeeseen Nastolaan, sinne olisi kai vieläkin vapaita paikkoja. Maastot se varmasti suorittaisi mutta tottis ei vain ole aivan valmis. 70p riittäisi, en minä edes yritä tähdätä mihinkään ysiviitoseen, mutta haluan että se suorittaa sen 70p hyvällä mielellä omalla tasollaan ja tekee asiat kuten sille on opetettu, eikä saa sitä säälistä rimaa hipoen tekemällä jotain surkeaa ahdistusesitystä. En halua viedä sitä sellaiseen tilanteeseen. Lisäksi mä ehkä ajattelen tätä koeasiaa nyt taas vähän nurinkurisesti - koiraa pitäisi treenata rauhassa keskittyen niihin treeneihin ja sitten kun huomaa että sehän tekee kaiken aivan seuraavan koeluokan tasoisesti, alkaa katsella kokeita. Minä katselen kokeita ja yritän kiireesti saada sen valmiiksi johonkin niistä. Miksi? Mihin on kiire? Mitä sitten kun se saisi HK1 nyt syksyllä ja HK2 voisi tavoitella vaikka ensi keväänä? Mitä se tekee vuoden päästä syksyllä? Se ei minusta edelleenkään ole voittajaluokan koira ja luulen että sen ura jää avoimen luokan koulariin.

En tiedä, tuleeko se syksyn aikana sen valmiimmaksi ja ilmoitanko sitä lopulta yhteenkään noista listaamistani kokeista. Meille voisi tehdä hyvää ihan vain leikkiä yhdessä.