Kaunis päivä kuolla

Tänään oli Se Päivä ja kaipa se on jotain koetattava rustata, että saan bloginkin ajan tasalle. Tiedän monen kaivanneen päivityksiä, mutta rehellisesti, on ollut ihan muut jutut mielessä. Mulla ei myöskään ole mitenkään hirveä tarve raportoida potentiaalisia viimeisiä viikkoja tai päiviä, keskityin ennemmin elämään ne. Samalla kuoppasin koiraa ja tein surutyötä jo etukäteen, kun olin aivan varma, että kuvista paljastuu joku pommi ja se on sitten siinä. Toisaalta pieni osa minusta on koko ajan työntänyt koko asian pois mielestä. Mä uskon, että kun asiat on oikeasti huonosti ja koiran on aika mennä, sen silmistä sammuu se "valo" ja katseesta näkee koska on aika. Tai tarkalleen ottaen silloin on jo hieman myöhäistä, koska haluaisin että mun koirat ei kerkiä "sammua" vaan osaan päästää ne pois ennen kuin elämänhalu on niin hiipunut. Mutta Sieni loistaa kuin tähtitaivas eikä se 99,9% ajasta näytä lainkaan siltä, että tartteisi hautaamista. Ennen klinikalle sisään menoa se jahtasi oravaa pomppimalla kahden metrin korkuisia loikkia puuta vasten, enkä voinut olla ajattelematta, että tänään olisi kaunis päivä kuolla ja sille jäisi hyvät muistot sen viimeisestä tekemisestä ulkona...

Eläinlääkäri ei oikein ymmärtänyt mun selityksiä treeneissä satunnaisesti ahdistuvasta koirasta, vahingossa opetetusta passivoitumisesta ja taistelutahdon puutteesta yltäkylläisyyden keskellä, ja kuittikin alkaa "tutkimus ajoittaisen vingahtamisen ja jäykkyyden takia", vaikka nimenomaan moneen kertaan korostin, että mitään sellaisia tyypillisiä vahvoja oireita ei ole koskaan ollut...! Ensimmäisen kerran pyörittelin silmiäni heti ensi minuuteilla, kun ell kopeloi koiraa ja kysyi mitä se syö. Ehkä puolet nappulaa ja puolet raakaa, mutta nappula oli väärää ja kun sanoin että olen ajatellut kokonaan raa'alle siirtymistä, "ei sekään ole mikään hyvä". No mikä sitten on?? Arvasin vastauksen jo etukäteen niiden Hill's -säkkien keskellä aulassa vuoroa odoteltuani ja todellakin Hill's j/d nivelrikkoon 2kg 25e/12kg 87,90e olisi ainoa oikea vaihtoehto. En voinut olla sanomatta, että ai se kallein, niin tämä vielä murjaisi, että kyllä Royal Canin on vielä kalliimpaa. Olisi naurattanut, jos ei olisi ollut oma koira ja totiset hetket ennen humautusta kyseessä. Kyseinen ruoka sisältää lisäravinteet ja rasvahapot niin että sen kanssa ei tartteisi syöttää erikseen mitään, ja onhan ne lisäravinteet kymmeniä euroja per purkki, mutta hei oikeasti... lupasin miettiä asiaa, mutta kyllä se nyt on sellanen juttu, että kunhan vanha J&V-säkki on syöty pois kuleksimasta, mun molemmat koirat siirtynee pysyvästi raa'alle.

No mutta, vasemman etujalan taivutus jäykkä, tyypillistä että kuormittuu ristiin, harvemmin näkee saman puolen etusessa huonon lonkan kanssa. Oikean lonkan taivutus jäykempi kuin vasemman, selkää kopeloitiin kanssa ja siellä pientä kireyttä keskellä. Koira on vasta pari viikkoa sitten hierottu :/ Sai laseria näihin ja myös vanhaan sterkan leikkaushaavaan, niitä on kuulemma tutkittu ja vanhat parantuneet haavatkin voi aiheuttaa ihme kipuja. Anaaleissa toisella puolella tavaraa, mikähän on kun mun molemmilla koirilla nekin aina täyttyy, enkä vieläkään ole itse koskaan ymmärtänyt miten sen huomaa, ja arvatkaa muistinko taaskaan pyytää että näyttää kädestä pitäen mullekin!

Sieni ei meinannut sammua, muistelen että viimeeksi oli sama juttu, mutta en ollut varma. Kysyivät, mutta en uskaltanut luvata, että laittaa suorilta enemmän aineita. Kyllä se siitä lopulta uinahti ja sitten vaan odottamaan. Meinattiin, että kuvata lonkat ja vähän selkää kanssa samaan syssyyn. Kun se sieltäkin aristi. Väliaikatiedo tuli hyvin pian suljetun oven takaa; koiralla on luukakkaa suolessa juuri niin, että tarvittava kohta ei kuvasta näy. Miten sienistä :D Sitä sitten kuvailtiin vähän eri suunnista ja tutkittiin vanhoja kuvia, joissa myös on jotain luumössöä samassa kohdassa. Tämä ell oli sitä mieltä, että on mahdollista, että selkä ei olekaan ok ja koiralla on puutteellinen ristinikaman keskiharjanne. Löydös on kuitenkin vähäinen, spondyloosimuutoksia ei ollut ja tämä tuskin koiraa vaivaa nyt tai myöhemminkään. Jäi nyt kuitenkin kiusaamaan ja pitänee joskus vielä ottaa siitä selästä viralliset kuvat, niin meneepähän rodun terveystaulukoihin asti.

Vasen lonkka on pysynyt hyvin samanlaisena, mutta oikeassa, huonommassa, on pieniä muutoksia. Jo aiemmassa kuvassa on nähtävissä "viivoja" ja niitä on tullut vähän lisää. Muoto on muuten pysynyt varsin samana. Mä kun en noista niin ymmärrä, niin kysyin ihan suoraan, että jos vuodessa on tullut tällaiset muutokset, pitääkö mun nyt olla helpottuneempi vai huolestuneempi tämän tiedon myötä. Ell sanoi, että lähtötilanteeseen nähden tämä ei ole mikään iso juttu, eli huomattavasti karumpaa on se mikä se lonkkien tilanne ylipäänsä on, ei se, että se on nyt vähän edennyt. Muutosten nopeutta ei voi ennustaa, ja turhaan yritin kysellä montako vuotta mulla on vielä aikaa elää rauhassa tämän kanssa. Kysyin myös jatkosta noin muuten, ja uusintakuvaamista ell ei pitänyt tärkeänä välttämättä enää koskaan. Hoidetaan koiraa sen voinnin ja oireiden mukaan, antaa lonkkien kehittyä tai olla kehittymättä, vain sillä on väliä, jos koira alkaa oireilla. Hoikkana pysyminen (Sieni painoi 17,1kg ja on liian laiha, 18kg voisi olla tavoitepaino. Se oli hereillä vielä vaa'assa ollessaan ja sanoin sille ilouutiset heti; saat lisää ruakaa! :D) ja hyvä lihaskunto (lihakset oli symmetriset ja ihan ok), säännöllinen tasainen liikunta, mieluiten pehmeällä alustalla vapaana, ei äkillisiä repiviä liikkeelle lähtöjä tai pysäytyksiä eli pallon heitot pitää muuttaa hillitymmiksi, uida saa mutta aloittaa kohtuudella eikä sen tartte koko päivää siellä puljata, ettei mene jumiin kuten viime kesänä kävi). Kaverikoirien kanssa leikkiminen on ok kunhan on säännöllistä, jos pääsee vaan kerran kuussa viikonlopuksi mökille tms riehumaan itsensä piippuun, niin enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäravinteita, sain esitteitä parista tuotteesta, ja sitä ruokaa käski harkita. Akupunktiota saa lisää, suositus on kolme kertaa viikon välein, mutta kunhan näkee miten tämä nyt vaikutti. Sille siis laitettiin vajaa kymmenen neulaa puoleksi tunniksi muhimaan. Sain myös kipulääkekuurin matkaani kokeiluun, mutta sitä ei kannata nyt heti syöttää, kun akupunktion vaikutus tulee päälle. Annan sen joskus alkukesästä ja sokkotestinä niin, etten kerro tutuille, jotta saan objektiivisempia mielipiteitä onko Sieni jotenkin erilainen sen aikana. Cartrophen-pistoksista oli puhetta kanssa, mutta ell ei nähnyt niitä vielä Sienelle ajankohtaisina. Tärkeintä on siis nyt vaan ylläpitää liikkuvuutta ja hyvää lihaskuntoa.

Kaiken kaikkiaan jäi taas sellainen olo, että haluaisin muuttaa jonnekin muualle... mä olen täällä tyytyväinen lähinnä vain hierojaamme. En saanut selvää vastausta siihen, johtuuko ne käynnin syynä olleet satunnaiset treeniahdistumiset kivusta vai ei. Ehkä siihen ei kukaan muukaan osaisi vastata, ja sain nyt kuitenkin faktaa että mitään pommia siellä lonkassa ei ollut, ja kokeiluun sekä akupunktion että kipulääkkeet, kuten halusinkin. Ehkä niiden myötä olen taas viisaampi.

Sientä ei herätetty ja oli aika hankalaa saada veltto koira yksin autosta ulos ja sisälle. Neljän maissa 7h nukuttuaan koira alkoi pyrkiä jaloilleen ja vein sen ulos. Käynti oli huteraa ja koira oli selvästi vielä kännissä, mutta se kävi kahdesti piehtaroimaan auringossa käristyvään kuivaan heinään ennen kuin malttoi tehdä pissan. Se näytti siltä, että se oli kamalan onnellinen saadessaan vielä elää. <3 Kauniita päiviä tulee vielä lisää. Nyt olen aivan naurettavan kiitollinen ja lakkaan valittamasta turhista!

***

Pääsiäinen vietettiin mökillä ja koirat sai painella pihalla minkä jaksoivat. Vuosi sitten pääsiäinen oli aika monta viikkoa aiemminkin, mutta silloin silti tehtiin vielä lumipenkkoihin tunneleita mitkä mudi rikkoi menemällä istumaan niiden päälle. Nyt oltiin parhaina hetkinä t-paitasillaan auringossa! Ehkä päällimmäisenä jäi mieleen se, että koirat ei välillä oikein enää voineet leikkiä samalla lelulla ja mudi runttasi Sienen pari kertaa tosi rumasti, kun sillä meni hermo. Tämä on tehnyt tuloaan steriloinnin ja Sienen aikuistumisen myötä ja menee varmaan kohta siihen, ettei kukaan saa edes yrittää, ettei turhaan kiristä niiden välejä. Toinen, söpömpi tempaus oli pakollinen mölkyn peluu. Yleensö mudi on ollut se, joka noutaa heittokapulaa. Jostain se erottaa että juuri se iso tuodaan, ehkä koska sitä kähmitään enemmän ja se haisee eniten ihmisille? Nyt Sieni otti sen hommat ja kaikkein nerokkain oivallus oli tulla mun sivulle kun mallailin kapulan heittoa, ihan kuin oltaisiin tekemässä noutoa! Mitään en sanonut sille mutta hieman on nyt todellakin tullut sitä yritystä ja tahtoa tehdä tokoa :) Se teki sen saman jopa mutsille!

Kuvat mökiltä.