Hakua ja muuta

Sienen kiintorullan kanssa on nyt pähkäilty oikein urakalla. Maanantaina hallilla näkyvällä maalimiehellä nappasi rullan melkeen heti lähetyksen jälkeen. Kiersi kyllä ukon oikeaoppisesti ja toi rullan mulle, mutta kun en haluaisi että se ottaa rullaa mistään näkö- tai edes hajuhavainnosta vaan menee ensin perille, katsoo onko 1) suorapalkkaa (mm on aina aktiivinen suorapalkkauksessa, jotta koiran ei tarvii arpoa) 2) irtorullaa ja vasta sitten saisi tulla mieleen että onhan kiintorulla kaulassa niin otan sitten sen. Tätä on säädetty ennenkin ja uskon että näkyvä maalimies provosoi ongelman esiin. Periaatteessa haluaisin vääntää koiralle rautalankaa, että sen pitää tehdä sama kuvio vaikka ukko seisoisi päällään suoraan koiran edessä, mutta ehkä tämä on turhaa vaikeuksien kerjäämistä. Päätin siis, että se oli viimeinen kerta ilmaisua näkyvällä ukolla tälle koiralle.

Keskiviikkona yhden parkkipaikan takana puistomaisessa "metsässä", ukko valmiina piilossa paksun puun takana. Lähetyspaikkaan se ei siis näkynyt, mutta ihan silmin löydettävissä kuitenkin. Sienen muotoinen raketti teki täydellisen kiintorullailmaisun :) Tai jos nyt jotain pitäisi vähän nillittää, niin jarrut ei toimineet palautuksessa, mutta tuon koiran kanssa se on vain söpöä. Toinen irtorullalla, säädin kiintorullaa vaivihkaa kireämmälle. Oli napannut irtorullan lennosta kiertämällä ukon ja vauhtia oli taas ihan riittävästi!

Perjantaina pk-kentällä, "mökkikyläpiiloja" oli muistaakseni 6kpl pitkin poikin keskilinjan molemmin puolin, ukot oli "ykkönen" vasemmassa takakulmassa ja "kakkonen" oikealla keskellä kentän reunojen ulkopuolella pusikon puolella piilossa. Aloitin vasemmalta ja oli tarkoitus pistottaa tyhjät kummallekin puolelle. Mutta koira lähti niin kovaa ja jäin sitten taas toljottamaan että kah siellä menee... sitten se teki omatoimisen keskilinjan ylityksen ja saikin jo hajun "kakkosesta" ja nosti sen siis eka. "Ykköselle" lähetin vissiin kolmesti, kun poukkoili vähän missä sattuu. Mä en oikein ole päättänyt, vaadinko näissä mökkikylätreeneissä pistoja vai annanko pyöriä missä koira haluaa. Tai siis olen ajatellut että enemmän partiointina eli saa pyöriä omaan tahtiinsa, mutta nyt sitte aloin kuitenkin vähän nillittää pistoa... no positiivista oli se, että vaikka kiintorulla oli olevinaan niin tiukalla ettei koira saa sitä, se on joskus silti onnistunut sen ottamaan, ja aina on kai mahis että se saa sen silti. Ei paineistunut yhtään siitä säädöstä eikä meinannutkaan ottaa rullaa tutiksi, se oli hienoa se. Toisella kierroksella oli pakko vielä kokeilla umpipiiloa kiintorullalla, niin että piilo oli kiinni ja mm sisällä, eikä hällä siis mahista auttaa koiraa rullan otossa. Kyllä se vaan aika hienolta näytti, kun koira ei koskenut rullaan liian aikaisin vaan tarkisti toisen piilon ja hieman pöpelikön puolelta ennen kuin sai hajun, meni piilolle, tarkasti onko sieltä tulossa jotain, ja alkoi heilauttaa päätään niin että saa kaulassa roikkuvan rullan suuhunsa. Tää on jotenkin ihan jäätävä käytösketju ja se tuntuu edelleen ihan maagiselta että olen onnistunut opettamaan koiralleni sellaisen! Tässä vaiheessa pitää vielä kiittää kerran Hannaa, pohjat tehtiin aiemmin vanhassa hakuryhmässäni mutta Hannan kanssa tämän talven aikana tämä on viety näin pitkälle. Tällekin viikolle saatiin kolmet ilmaisut sumplittua ja sunnuntaina on vielä maastotreenit tulossa, parasta!

Sieni, maailman onnellisin koira.

Töppönen on hakuillut (ilmaissut) kanssa ja viime sunnuntaina nähty täydellinen osaamattomuus tai muistamattomuus on tiessään. Tänään mm. tuttu näytölle karkaaminen ja muutenkin koiran asenne oli siinä hilkuilla, että se osaa kyllä yksin ja mua ei tarvita mihinkään. :D Se teki tänään risteilyä ilmaisuna mökkien keskellä ja tuntui kaikin puolin kivalta! Tarkkuusruutuun aloin vaihtaa kuitenkin maahan menoa, kun yhtään roskaisemmalla alustalla se kuopiminen tulee taas ja hienohelmakoira ei vain voi ottaa pienesinettä suuhun, jos roskia tulee mukaan. Sähellykseksi se meni ja hermo paloi taas kaikilta. Se on jotenkin niin ärsyttävää kun koiralla on hirveä motivaatio jos se saa tehdä itse, mutta se kestää tosi huonosti neuvomista. Sitten kun se ei ota ohjeita tai tuttuja käskyjä vastaan, mua alkaa ärsyttää, ja sen jälkeen se säätää kahta kauheammin. En nyt taas tiedä mitä teen koko tarkkuusetsinnän ilmaisun kanssa... ne sen maahan menot kun on sellaisia, että pläjähdän sinne päin esineen päälle, ja sitten kun pyydän näyttämään sen, se menee taas etsimiseksi ja kuopimiseksi. Eihän se ilmaise edes jälkikeppejä silleen että keppi jäisi koiran etujalkojen väliin sen mennessä maahan, vaan yleensä nappaa keppiä samalla ja lojahtaa sinne miten sattuu mua kohti. (Se on aikoinaan "vähän" paineistettu jäljellä, koska se oli ainoa tapa, millä sain sen ilmaisemaan ne kepit ylipäänsä.) Joten enpäs tiedä mitä ihmettä sen kanssa tekisi. Kauhea motivaatio sillä on etsiä, ja pysyy tallauksella nykyään tosi hyvin itse lyhyen liinakuurin jälkeen, eikä tartte enää estää sinkoamasta minnekään viiteenkymppiin.

Maagiset lentävät kukat!

Oikeasti ne ei vaan meinanneet pysyä kupolin päällä.

Tokon/tottiksen osalta en ole kauheasti vääntänyt. Mä en usko, että Sieni kuolee pääsiäisen jälkeen, nyt se on ollut taas niin normaali että mä vain kuvittelen ja kaikki on ihan ok. Mutta silti, kuvaukseen saakka mennään nyt varmuuden vuoksi vähän säästöliekillä. Jos olen väärässä ja jotain on kuitenkin, mä en halua että mulle jää viimeisten viikkojen muistoiksi mitään tyhmää. Se vähä mitä on tehty, on ollut ihan kivaa. Tänään ammuttiin mökkikylätreenin jälkeen ja Sieni oli jo autosta otettaessa ihan tyhmä taas. Kentällä oli toinen koirakko kanssa kuulemassa samat paukut ja yksi ihminen ampumassa. Jotenkin se heti otti painetta niistä muista ja jäi aika pälyilymoodiin. Haukkui kuitenkin pyydettäessä ja teki ihan kohtuu ok sivulle tuloja ja yhden askeleen siirtymiä eteen/vasemmalle, niin annoin sen jatkaa. Neljä paukkua yhteensä, paukkuihin ei reagoi sen pahemmin kuin mitä muuten oli. Kyllä se siitä sit lähti käyntiin ja teki pari vaihtoa kaukoja, hyppyä, luoksetulon ja juoksi pallon kanssa. Olis ehkä pitänyt käynnistellä ensin enemmän ja ampua vasta sitten. Yhtä kaikki, ampumistahan se ei itsessään pelkää tai reagoi siihen arjessa lainkaan, mutta tottiksessa sillä riittää niitä syitä yrittää paineistua ja sluibailla ja ampuminen on ehdottomasti sen mieleen sellaisena.

Sienelle on vapuksi paikka holskuyhdistyksen hakuleiriltä ehdollisella varauksella "jos mulla on vielä koira silloin". :/

Joskus tuntuu, että näin päin se pitäisi mudin kanssa tehdä.

Mudin kanssa on viikolla tehty muutama kerta tottista silleen ajatuksella, ja on sen kanssa vaan kivaa vääntää <3 Perusasentoja ajettiin kunnollisiksi, se todellakin tulee ekalla mielellään vajaaksi, varsinkin noudon irroituksen jälkeen edestä tullessaan. Kentälle menoja on tehty, pitää tehdä vielä paljon lisää ja nimenomaan eri paikoissa ja eri koirien kanssa. Noutokapulan nostoja iskunoutona, mutta mun mielestä koira ei oikein nopeudu niin kuin pitäisi. Kokeilin tuossa kerran vähän lisätä painetta siihen hommaan, eli ärjäisin heti noston jälkeen että pitäis olla jo täällä ja mikä maksaa. Tuntui hyvältä. Ylipäänsä tuo eläin tekee parhaimmillaan ja näyttävämmillään silloin kun se on hieman paineessa ja sitä kautta "paketissa", jos mennään aivan löysillä, se humputtelee eikä sillä ole mikään kiire tehdä sitä mitä mä haluan, vaan hyvin voi esiintyä omaan tahtiinsa...