Kuulumisia

Viime viikolla vietimme lomaa Helsingissä. Terhille kiitos tottis-, jälki- ja esineruutuseurasta! Esineiltä on parit videot minunkin koirista ja ne tulee ehkä joskus tännekin. Tässä: Sieni lähtö, Sieni palautus, mudin koko setti koosteena.

Mudin tottis oli talvitauon jäljiltä aika viimeistelemätöntä, paljon pikkuvirheitä ja sitten pari isompaakin: seisomiskäskyyn ei reagoinut lainkaan ja hypyssä kiersi paluun. Korjaussarjaa ja jokunen vinkki jatkoon. Paikkamakuu ennalta ventovieraan parin (bcn) kanssa oli erinomainen ja se aina ilahduttaa taannoisten ongelmien jälkeen. Seuraavana päivänä oltiin maastoissa, mudille n. 800m jälki jonka piti olla perushelppo. Mun maalaisjuntit vaan treenaa normaalisti varsin "puhtaissa" metsissä ja Korson ulkoilualueella lukuisat lenkkeilijät talloi liki 3h muhineen jäljen niin huolella, että mudilla oli ihan todella vaikeaa pitää oma jälki. Neloskepille oltaisiin jääty jos kokeessa olisi oltu. Ehkä yleisfiilikseksi jäi sellainen hienoinen hallinnan puute, mitä itseriittoinen mudiuros käyttää kuten haluaa. Tottiksessa se pitää laittaa pakettiin ja tuoda ja viedä kentältä hallinnassa, eikä välissä ole yhtään sellaista epävirallista "tässä"-käskyn alla olemista. Esineillä se laukkoi ensin kierroksen Ihku-mudin jälkiä ennen kun ryhtyi oikeasti töihin, eikä ollut kuulemma eka mudiuros joka venyttää sääntöjä naisen takia... jäljellä annan sen edelleen kaahata ja säätää. Motivaatio ja sinnikkyys on huipussaan, mutta koko touhua leimaa sellainen vieno kaaos, ja koira väsyttää itseään turhaan tekemällä paljon ylimääräistä. Kepeiltä lähdöt pitää saada kuriin ja niihin kokeillaan yhtä namikikkaa. Jäljelläkin koirani meinasi ruveta välillä lussuttamaan jonkun toisen koiran pissoja, mikä pitää ehdottomasti kieltää siltä. SM-kisat on nyt sitten tulossa, onneksi sinne on vielä aikaa, kyllähän tässä taas työtä riittää!

Iga, mangustein! Olikin jo ikävä sua!

Töppösellä on patti vasemmassa etujalassa. Se on ollut siinä jo pitkälle toista kuukautta, ihon alla oleva pieni syylämäinen möykky. Ei irtonainen, ei vaivaa koiraa, ei ole kasvanut. Pyysin Terhin alan ihmisenä katsomaan sitä. Mudihan meinasi vähän ensin ruveta irvistelemään, mutta kokenut napakka mudien metkut tunteva ihminen ei sellaiseen lankea. Sitten se koetti heittäytyä ihan veltoksi ja pakittaa sillä tavalla pois, mutta Terhi nosti sen takaisin jaloilleen ja käski vaan uudestaan "ISTU!". Mä olisin niin halunnut valokuvan mudiparan tyrmistyneestä ilmeestä, kun se tajusi että nyt ei normaalit temput auta yhtään ja tätä akkaa taitaa olla parasta totella :D Sellainenhan se on aina ollut, se on kyllä kenen tahansa käsiteltävissä, jos ihminen tietää mitä tekee ja pistää koiran tottelemaan. Valtaosa vaan säpsähtää sitä irvistystä, vaikka olisi varoitettu ja mä olisin pitämässä koirasta kiinni eikä se oikeasti yltäisi mitään tekemään. Silloin peli on kyllä ikuisesti menetetty.

Patti on luultavasti ihokasvain ja pitänee poistaa. Seurataan, jos alkaa yhtään kasvaa, on ell-aika syytä varata heti. Jalassa on niin vähän nahkaa ja jos patti ehtii isoksi, haavan umpeutuminen on työn takana.

Sieni teki hakujuttuja rakennusetsintänä vanhan kerrostalon ullakolla. Tikkailla oleva "täti" oli varsin vaikea paikallistaa. Lisäksi se joutui iltaruokaa vasten tottelemaan ja/tai etsimään olkkariin piilotettuja leluja. Yhden päivän Sieni vietti äitin mukana sen työpaikalla. Sieni tuntui kaiken kaikkiaan jotenkin aktiivisemmalta kuin ennen, se oli konttoripäivänäkin tapaillut pokkana haukkua koneella istuvalle mutsille kun oli mielestään ruokaa vailla.

Ohituskoulu on purrut ja töppönen oli pääosin hyvin lunki, vaikka koiriahan siellä riittää. Mitään tilanteitakaan ei tullut. Noin ylipäänsä monessa tilanteessa oli sellainen norsut posliinikaupassa -fiilis. Helsingin keskusta on kamalan stressaava paikka sekä minusta, että mun koirista. Mun mielestä se ei ole minkään koiran paikka, ja mun koirista huomaa että Sienikin on siellä jotenkin rauhaton, mudista nyt puhumattakaan. Mudi on syönyt kolme viikkoa pelkkää raakaa ja kotona kutina oli jo aika vähissä, mutta heti ekana iltana Helsingissä hirveä syyhy alkoi taas. Sienikin rapsutti ekana iltana, mutta lopetti siihen. Sen on pakko johtua joko katupölystä tai sitten stressistä. Turkit on ainakin ihan kamalan likaiset ja pitää taas joku päivä pestä nuo eläimet kotona. Punnitsin koirat Helsingissä; Sieni 17,9kg ja Luksi 15,8kg. Sieni on laihtunut pari kiloa, ei haittaa yhtään. Luksilla tuntuu kylkiluut ja selkänikamat aiempaa selvemmin, mutta luulen, että se oli vain turvoksissa nappulasta. Näillä näkymin muutan Sienenkin raa'alle, kunhan vasta ostettu 15kg jahti & vahtia on tuhottu.

Loma oli lyhyt, rankka ja mukava, mutta kyllä kotiin palaaminen on kaikkein mukavinta. Yllä reissusta väsynyt Sieni kokoustaa kotiintuloiltana ja muut kuvat tämän päivän lenkiltä, pitkästä aikaa vapaana!