Hajutunnistus

Pk-yhdistys järjesti homekoiraohjaaja Saara Pulkkisen hajutunnistuskurssin, johon ilmoittauduin koirakkopaikalle. Edellinen kurssi oli piirinmestisjäljen kanssa samana päivänä lokakuussa, mutta nyt onneksi päästiin mukaan. Mudia ensisijaisesti ajattelin, mutta koska kurssipaikkana oli yhdistyksen kentän pieni toimistorakennus, enkä tiennyt yhtään kuinka paljon porukkaa ja miten ahdasta siellä on, niin päätin ottaa Sienenkin autoon mukaan ja tarvittaessa vaihtaa koiraa lennosta. Näin niin sieluni silmin kuinka mudi vetää ihan hirveät pultit ahtaassa tilassa ventovieraiden keskelle tullessamme ja nuuhkimisista ei tule sitten hittojakaan.

Alkuun käytiin vähän teoriaa ja otettiin hyvin pian eka kierros, jonka jälkeen taas välissä teoriaa ja toinen kierros. Näin koirat sai kunnon tauot. Nuuhkiminen on rankkaa puuhaa, varsinkin nyt kun kaikki oli koirille aivan uutta ja naksutinkoulutuksessa koiran annetaan tarjota mitä se tarjoaa, eikä sitä auteta -> osalla meni hyvinkin sähellykseksi ja sellainen toki uuvuttaa. Teoriaa en kirjoittanut kovin paljoa, mutta tässä nyt pari ajatusta jotka eniten jäi mieleen. Ensinnäkin roomaan on monta tietä ja näitäkin asioita voi tehdä eri tavoilla, eri juttuja painottaen ja eri järjestyksessä edeten. Riippuu paljon myös tavoitteista; huvikseen teen hajuja kouluttavalla valeilmaisut ei ole niin vaarallisia, mutta esim. räjähdekoiran tekemä vale voi helposti maksaa jonkun hengen. Poliisikoiralaitos kouluttaa pitkään pelkkää etsimistä, jotta ohjaaja opettelee oikeasti lukemaan koiraa: koska se saa hajun, koska tarkentaa, koska oikeasti on varma että tästä se haju tulee (esim. homekoira ilmaisee aina vain kohdan mistä haju tulee, vauriokohta voi olla jossain muualla). Koiraa palkataan paljon etsimisestä ja tästä sen omasta "ilmaisusta". Vasta kun perusteita on tehty pitkään, koiralle opetetaan joku ihmisen silmään näkyvä ja käyttökelpoinen "lopullinen ilmaisu", joka on oikeasti vain koulutettu temppu. Tästä tempusta (ilmaisu voi olla esim. istuminen, maahan meno, kaivaminen, kuonolla osoitus, jne kohteesta ja etsittävästä hajusta riippuen, esim. sieniä ei kannata opettaa rikkomaan tassulla) ei pitäisi tulla alkuvaiheessa liian tärkeä, koska muuten koira mielellään tarjoaa sitä (varsinkin paineistuessaan, turhautuessaan tai ylipäänsä kaikki koirat kokeilee jossain vaiheessa valetta, koska eläimet on energiataloudellisia ja yrittävät mennä sieltä mistä aita olisi matalin) eli tekee valeilmaisuja. Usein valeet erottaa siitä, että koira ei haistele lainkaan vaan tarjoaa täysin lennosta opetettua ilmaisutemppua, koska yrittää saada sillä palkkaa (tai esim. paineen loppumaan). Tämän välttääksemme pelkkää etsimistä ja koiran omaa tarkennusta ja hajulähteen "ilmaisua" vahvistetaan valtavasti enemmän. Hajun pitää olla tärkeä, ei sen lopputempun. Lisäksi kaikenlainen koiran painostus on ehdottomasti kielletty, ja mielentilaa pitää seurata niin tarkasti että koira ei pääse huomaamatta turhautumaankaan.

Hyvä kisakoira (pk jne) on ehdottomasti eri koira kuin hyvä työkoira! Työkoira ei saa olla liian korkeassa vireessä, isossa kohteessa voi olla jopa 40min etsintä ennen taukoa ja useita tällaisia settejä päivän aikana. Stressaantunut, turhautunut tms koira voi olla työssä hyvin vaarallinen. Läähättävä koira ei siis pysty haistamaan tehokkaasti, koska tehokkaan syvälle menevän nuuhkutuksen edellytys on kiinni oleva suu. Koiralla tulisi olla hyvä hermorakenne ja työmoottori, jotta se jaksaa tehdä hommia, mutta enemmän sellainen dieselmalli kuin nykyään pk-tottiksen ihanteena oleva viettipommi. Lisäksi jo alkeisopetuksesta alkaen koiran tunnetilaan tulee kiinnittää tarkasti huomiota; suu auki läähättävä koira ei saa ikinä jatkaa hommia. Esimerkkinä kerrottiin tilanne, missä nuori maliuros oli ollut purkkiradalla, kun viereisessä huoneessa jostain syystä ollut vanhempi uros (yleensä viereisessä huoneessa ei ole ketään) oli alkanut haukkua. Nuorempi koira oli heilauttanut häntää hämillään muutaman kerran ja alkanut hieman läähättää ja vissiin pieneksi hetkeksi vain pysähtynyt ihmettelemään. Sen sijaan, että sitä olisi komennettu että nyt töihin siitä, tai annettu sen itse valita jatkaako se, sen työ keskeytettiin välittömästi ja se vietiin tauolle. Pienikin stressiele -> ei saa jatkaa! Hyvä työkoira on lisäksi motivoitunut tekemään töitä ohjaajan kanssa ja sen hallinta on kunnossa. Homeen haju on koiralle lähtökohtaisesti hyvin merkityksetön, ja vaikka se on saanut siitä paljon palkkaa, se silti luultavasti mieluummin menisi katsomaan kohteessa pizzaa syövän perheen eväitä tai nuuhkisi pihalle pois alta siirretyn juoksunartun hajuja. Sen tulee kuitenkin häiriöistä huolimatta pystyä keskittymään täysillä ohjaajan antamaan tehtävään.

Koira haistaa ilmaan kaasuuntuneen hajun. Hajut nousevat ylöspäin, varsinkin lämpimällä ilmalla ja esim. sisällä käytössä olevan patterin vieressä. Aineen molekyylipaino vaikuttaa myös suuresti hajun käyttäytymiseen (levittäytymiseen), ja TNT jonka molekyylipaino on suuri, on ehkä haastavin etsittävä haju. Jos koiran nenä ei osu juuri hajun kohdalle, koira ei vaan saa hajua. Molekyylipainot tulee ottaa huomioon työkoiria koulutettaessa, ja esim. TNT:n kohdalla opettamiseen vaaditaan täysin puhdas tila, missä ei koskaan käsitellä tai harjoitella muita hajuja. Muuten ei voi olla varma mitä hajua koira oikeasti etsii. Ilmaan kaasuuntunut haju voi olla hyvin eri suhteessa kuin etsittävät aineet. Esim. vesilasissa 99% vettä ja 1% asetonia -> kaasuuntuneena lasin yläpuolella on 7,5% vettä ja 92,5% asetonia!

Hajuerottelu on koiralle hyvin helppoa, vain ihminen tekee siitä vaikeaa. Esim. tokon tunnistusnoudon pitäisi olla ihan todella yksinkertainen ja nopea juttu, mutta ihmisillä on silti ihan hirveästi ongelmia senkin kanssa.

Me oltiin ensimmäinen koirakko tänään, yhteensä tuli neljä kierrosta. Koira saisi tulla vapaana sisään huoneeseen ohjaajan ollessa passiivinen ja antamatta mitään käskyjä. Ohjaaja kävelee harjoitusta kohti ja koira toivottavasti kiinnostuu itse siitä. Avustaja naksauttaa, jolloin ohjaaja menee palkkaamaan koiran hajun päältä. Palkan suunta on tärkeä! Lisäksi huomasin tänään muutenkin, miten monella on puutteita ihan mekaanisissa perustaidoissa. Koiraa ohjataan tiedostamatta käsillä ja vartalolla, otetaan nami valmiiksi käteen ja ehkä laitetaan se huomautuksesta pois ja koko ajan se käden liike häiritsee koiraa ihan hirveästi, yritetään höpöttämällä auttaa, ja sitten kun sanotaan että tämä on viimeinen ja sen jälkeen vie koira pois, palkataan se kuitenkin normaalisti ja sitten vain unohdetaan se tai ollaan liian hitaita sen pyydystämisessä -> useat tarjoaa uutta nuuhkaisua jolloin kukaan ei ole naksauttamassa ja koulutus on kaikkea muuta kuin sujuvaa ja loogista! Sen sijaan se vika palkkaushan pitäisi tehdä esim. niin, että nyrkissä on useampi nami ja antaa osan hajun päältä ja imuttaa lopuilla koiran kauemmas, tai antaa namit hajun päältä ja ottaa samalla koiraa pannasta ja vetää sen heti kauemmas. Monella se koira ei myöskään pysynyt lainkaan siinä harjoituksen luona, vaan liihotti pitkin yleisöä, eikä edes tullut kutsuista takaisin. Jos ei ole paljoa naksuteltu niin ihan ymmärrettävää että koira ei tajua tarjota, kun se ei ymmärrä että tässä on nyt joku juttu. Mutta mä en tällaisia päästäisi irti lainkaan vaan koiralla olisi vain sen (hyvin lyhyen) remmin mitan verran tilaa hillua. Silloin se vahingossa paljon todennäköisemmin tekee jotain haluttua, eikä nuohoa yleisöä ja skannaa kahvipöytää. Häiriöttömyys ei toteutunut kovin hyvin, kun ihmiset tuli ja meni vähän miten sattuu, ovi kävi jopa kesken toisen koiran harjoituksen ja yhtä ainakin ulkoa kuuluva kolina häiritsi aivan hirveästi. Sen ohjaaja onneksi tajusi itsekin ennen seuraavaa kierrosta sanoa, että voisiko kaikki olla nyt hetken hiljaa ja paikoillaan. Musta sen pitäisi olla itsestään selvää mutta eipä ole kaikille, ei... Lisäksi huomasi selvästi minkä koirien kanssa on sheippailtu asioita ja minkä ei - huomattavasti helpompaa oli niillä ekoilla tietysti. Tunsin piston sydämessä, mudi oli ihan super mutta Sieni ei kyllä olisi varmaan ollut, joten nyt pitäisi taas panostaa pilipalinaksutemppuihin! Ja se kuuluisa seuraava pentu sitten opettelee kanssa oikein urakalla tarjoamaan kaikkea.

Hajuna käytettiin teetä, eli teekupissa oli kastettu talouspaperi, joka oli metallisessa "säilykepurkissa", jonka kannessa oli reikiä, ja tämä metallipurkki oli ison kiviharkon sisällä. Lasipurkki olisi paras, siihen jää vähiten häiriöhajuja. Harkon merkitys on vain pitää purkit paikallaan. Tänään parikin isoa koiraa sai siirrettyä niitäkin; moni turhautuessaan alkaa kuopia tassulla ja tyrkkiä niitä ja niin juuri kävi. Kaikki oheishajut pitää häivyttää, nyt siis kouluttaja siirsi purkkeja käsin, tyhjissä ei ollut mitään. Eli purkkeja voisi siirtää pinseteillä tai kumihanskoin ja tyhjissä voisi olla kanssa märät talouspaperit, jolloin saadaan kerrottua koiralle, että ei etsitä märän talouspaperin hajua eikä ihmisen hajua, vaan sitä teetä. Sitten pitäisi taas nollata kumihanska ja pinsetti jne. Periaatteessa "kaikki haisee" ja sellaista tilannetta, että purkkiradalla olisi vain teen haju, ei saada aikaiseksi. Koirat on kuitenkin aika hyviä yleistämään ja esim. yhdelläkään sienikoiralla ei ole tiettävästi ollut lainkaan vaikeaa kun se on oppinut radalla sienen hajun, vaikka metsässä niitä sieniä kukaan ei ole pinsetein asetellut, eikä niissä siten ole yhtään pinsetin hajua. :D

Jokaisen toiston jälkeen samalla kun harkkojen paikkoja vaihdettiin, metallipurkkien kannet pyyhkäistiin etanolilla. Näin hajupurkki ei haise koiran kuonolle, kuolalle, ohjaajan kädelle saati kädestä palkatessa tippuneille nameille.

Eka kierros: yksi harkko, jossa haju oli. Perinteinen katsoo-lähestyy-koskee-haistaa -lähestyminen. Oleellista palkata hajun päältä. Luksi eteni nopeasti, aloitti jo viemällä kuonon harkon päälle. Joku 4-5 toistoa ja se myös nuuhki.

Toinen kierros: kaksi harkkoa, tyhjä (ei edes talouspaperia) ja tee. Tee oli eka oikean puoleisessa, sitten koiran kanssa eteiseen oven taakse jonka aikana vaihdettiin tee vasempaan, ja vikana vielä niin että edessä oli tyhjä ja takana tee. Joka kerta se meni suoraan teeharkolle ja nuuhki sitä, mistä klik ja palkka. Kolme toistoa ja ulos. Vahinko, ajattelin.

Kolmas kierros: lisättiin toinen tyhjä harkko eli 2+1. Muodostelmaa vaihdettiin muistaakseni kolme neljä kertaa, aina koiran kanssa eteiseen ettei se näe, ja tässä ohjaajakaan ei tiennyt enää missä teen haju on. Katse tai rintamasuunta ohjaa tosi helposti oikealle ja sellaisia apuja tulee välttää. Nyt koira nuuhki myös vääriä, mutta toisella toistolla ainakin se oli menossa oikean yli, selvästi reagoi siihen ja palasi takaisin että tämä se on mistä palkka tulee. Vahinko, ajattelin silti vielä :D Osa koirista tarjosi sinnikkäästi vaan yhtä randomilla valittua harkkoa ja tässä vaiheessa nimenomaan alkoi paiskoa sitä turhautuneena kun palkkaa ei tyhjästä tullut. Osalla se näytti enemmän sellaselta arvailulta että jos ei kerta tämä niin sen on oltava toi viereinen sitten. Jokunen siellä näytti myös oikeasti ymmärtäneen että se haju on se pointti. Tänään oiottiin tosi monta mutkaa, koska yhden päivän koulutuksessa ei muuten olisi edetty mihinkään. Oikeasti perusteet pitää opettaa paljon hitaammin, että koira todella ymmärtää tässä sen hajun olevan oleellista, eikä vain arvaile.

Neljäs kierros oli sitten vapaaehtoinen ja sitä ei kaikille tehty. Harkot otettiin kokonaan pois ja teetä sisältävä metallipurkki piilotettiin huoneeseen, ja koiran tuli etsiä se. Näinköhän se toimii joo, mutta sen kun kokeillaan! Eteisessä oli avustaja toisen teepurkin kanssa, koiralle annettiin siitä lähtöhajua, jotta se tietää mitä etsitään. Toki ne oli sitä teetä jo useita toistoja nuuhkineet, mutta lähtöhajun antaminen on kuitenkin ihan hyvä rituaali ja muistuttaa koiraa vielä homman nimestä. Vieras oli eteisessä käsi ojossa purkkia tarjoten kun koirakko tuli sisään, ja kaikki koirat taisi luonnostaan sitä nuuhkaista -> naks ja nami siitä. Yksi nuuhkaisu riittää. Sitten ovi auki ja peremmälle, koiralle sai antaa jonkun "etsi" -käskyn. Mä en sanonut mitään. Mudi ryysi sinne missä harkot oli aiemmin olleet, se juoksi jo tuolta kakkoskierrokselta aina suoraan sinne välittämättä yleisöstä tuon taivaallista. Nenä kävi niin että tuhina kuului, se tyhjäsi sitä samalla tavalla kuin jäljellä :) Purkki löytyi tosi nopeasti, siitä naks ja palkka. Kysyivät haluanko ottaa vielä toisen, ja menin eteiseen uutta piilotusta varten. Lähtöhajua ei olisi tarttenut nyt ottaa, mutta sanoin että haluan siitä sen rutiinin ja nuuhkaistaan siksi uudestaan. No nyt se avustajan ojentama purkki ei sitten kiinnostanut ja mudi tarjosi vain sivulle tuloa. Näytin lopulta kädellä että sain sen kuonon sinne päin, ei se tainnut edes nuuhkaista mutta jotain piti tehdä. Tarkisti tietty edellisen piilon, sitten kiipesi tuolikasalle ylös, purkki oli aika lähellä lattiatasolla ja luultavasti se haju levisi sinne ja koira teki ihan oikein vaikka se näytti hassulle. Nenää tyhjäsi kuitenkin koko ajan. Nuuhki vähän kouluttajan karvasaappaita, joita nuuhki melkeen kaikki muutkin :D, ja just kun pelkäsin että kohta se kusee siihen niin jatkoi etsimistä. Mä olisin yksin ollut jo sitä mieltä että ei tästä tule mitään, ei se tiedä mitä on tekemässä eikä ikinä löydä. Mutta sieltä se purkki sitten löytyi! Mitä helvettiä :D Mun koiralle se hajukuva tuli kuulemma näin nopeasti oikeasti selkeäksi ja se ymmärsi mitä etsitään.

Nyt on motivaatio kyllä katossa! Pitäisi keksiä jotain vähän pienempiä raskaita pidikkeitä hajupurkeille, tai alkaa lotota että voisi ostaa sen ok-talon mihin saisi harkot tai ihan oikean purkkiradan ;D Eniten mä olen kyllä ylpeä siitä, että koiralla ei ollut mitään ongelmia siellä ahtaassa sisätilassa, se oli hyvin motivoitunut ja itsevarma ja kävi jossain vaiheessa jollain kierroksella vähän lipaisemassa tuolilla istuvan kouluttajan naamaakin. Eli nousi sitä vasten pystyyn. Kilipää mudi! Tuntuu kyllä että aina silloin kun etukäteen varoittelen että kukaan ei sitten koske tai puhuttele tuota koiraa kun se on vähän sellanen, se yllättää ja on hyvin lunki ja sosiaalinenkin. Ehkä mä itse jännitän vähemmän kun olen varoittanut ja voi olettaa että ihmiset osaa käyttäytyä. Tai sitten se on vain niin tuulella käyvä ja ei voi aina tietää.

Videoita:
-kolme purkkia "siellä se oli!"
-kolme purkkia / tarkastaa kaikki
-eka etsimisharjoitus
-toka etsimisharjoitus (minut käskettiin lähemmäs, jotta ehdin nopeammin palkkaamaan purkille, koira ei varmaan olisi apuja tarvinnut)