Tunnaritestejä

Ohjattu tokotunti meni vielä sairaslomalla, Sienen kanssa "katsottiin telkkaria" yli tunti kun muut teki ja ihan lopuksi käytin oman vuoroni siihen että laitoin Satun tekemään mudin kanssa. Sitä on aina niin hauska katsoa :D Mudi oli alkuun kun S joskus muinoin keksi kokeilla sitä ekaa kertaa, vähän jähmeä, mutta tarpeeksi hyvät eväät ja vähän kannustusta niin kyllä se lähti, ja nykyään ei tartte kummoisestikaan edes hetsailla niin menee kyllä sen kanssa. Tein ensin itse tunnarin, Satu vei väärät. Ihan vaan kokeillakseni että homma toimii ja koira muistaa. Sitten Satu teki tunnarin niin että vieras vei väärät. Kaikki odotti henkeään pidätellen, että tää ei voi toimia. Pari kierrosta mudi siellä kapuloilla tekikin kun joutui selvästi varmistelemaan, mutta Satun oma sieltä sitten hälle tuotiin! Ihmeellistä :D Olin ajatellut vielä kokeilla että väärät on mun hajuisia ja oma Satun, mutta jätettiin se ensi kertaan kun nyt kaikille jäi hyvä mieli. Luulen, että toi koira on alun perin oppinut tunnarin niin että etsi se yksi erilainen, mutta nyt kun koko liikkeellä ei ole mitään väliä, niin onpas hauskaa kokeilla mitä se oikeastaan sieltä etsii.

Taidan ensi kerralla kokeilla ensin niin, että mä teen itse koiran kanssa, mutta väärät on kahden tai kolmen ihmisen viemiä eikä siten ole mahdollista valita yhtä erilaista viiden samanlaisen joukosta.  Jos se sujuu, sitten tehdään sama S:n ohjaamana. Jos sekin sujuu, sitten vieraan ohjaajan tehdessä joukkoon voisi laittaa mun hajuisia vääriä. Huisin jännää! Jos kaikki onnistuu niin laitetaan sitten joku ihan ventovieras ohjaamaan koiraa. Sittenhän viimeistään näkee, ymmärtääkö se että sen pitää etsiä kulloisenkin lähettäjän hajuinen kapula.

Lopuksi S teki mudilla vielä seuruuta (keulii :D), jotain random istumisia (ei osannut istua kun haukkua räkytti vaan ihan täysiä :D) ja ruutua (no ei osannut mennä sinnekään kun ei huudoltaan kuullut varmaan mitään ruutukäskyäkään, lopulta herneet kolahti sen verta että sai pallonsa, tai Cuzinsa). Niin, meidän Cuzit tuli jo! Oli nopea toimitus, maksettiin ne vasta perjantaina ja lupasivat laittaa postiin kun tilisiirto näkyy. Ne oli kyllä varsinaisesti ajateltu Sienelle koska mudille narupallo on ykkönen, se haluaa taistella ja mätkiä itseään sellaisella eikä vain saalistaa palloa kuten Sieni. Mudi sai kuitenkin kokeilla ja kyllä se ihan mieleen oli. Ne on vaan tollasia vinkuvia ja kestäväksi kehuttuja palloja, ei mitään sen kummempaa. Sienellä on ollut niitä vinkuvia tennispalloja mutta ne hajoaa alta aikayksikön, niin siksi piti miettiä muuta. Joku myös sanoi että jatkuvassa käytössä tennarin karkea pinta kuluttaa koiran hampaita. Kyse oli kai enemmän siitä, jos koira lussuttaa niitä kotona koko ajan, meillä ne on vaan treenileluja. Kun S teki mudin kanssa, istuin hallin reunalla missä Sienikin oli kiinni, ja se oikein korostetusti katseli poispäin että jos sen katso kentälle niin en näe mudia ja mun vinkupalloa niin ehkä niitä ei sitten ole lainkaan olemassa... :D

"mun..."

"minunpas!"

Mudille on vieraan ohjaajan kanssa toimiminen tehnyt varmasti osaltaan hyvää. Varsinkin kun se on tollasta, että ohjaaja vetää sen tahallaan ihan maaniseksi ja sössöttää lelu kädessä että kato mikä söpö tyyppi haluuksä tän! Jos koira tekee jotain väärää niin sille vaan nauretaan päin naamaa ja se saa huutaa ja porsastella minkä kerkiää. Jotenkin toisten koirien kanssa on helppo vetää ihan pellelinjalla, mutta omien kanssa aivan liian harvoin tulee tehtyä niin :/ Sitä suhtautuu turhan vakavasti ja ottaa tosissaan vaikka yrittäisi vain leikkiä ja pitää hauskaa.

Sieni oli lauantainakin kaksi tuntia ja eilen alkeiskurssin ja hakuilmaisutreenien ajan melkeen saman verran hallilla vain katsomassa muiden tekemisiä. Se on aivan ihailtavan rauhassa ja makaa välillä katollaan vaikka muut vinguttelee palloa ihan lähellä. Se sai eilen kehujakin että osaapas olla nätisti eikä turhaudu.  Niin osaa, ja kun tullaan kotiin, se on ihan tyytyväinen eikä lainkaan täynnä sellaista negatiivista energiaa mitä moni muu koira varmasti olisi. Esim. mudille ei tuollainen sopisi lainkaan, sitä vaan vituttaisi ja se jäisi "kuplimaan". Mutta on tässäkin kääntöpuolet; sitten kun haluisin saada Sienen turhautumaan ja kateelliseksi, se ei kovin helposti eikä suurissa määrin tapahdu. Enkä tiedä onko matalaviettistä koiraa järkevää opettaa vielä rauhallisemmaksi hallissa, mutta en nyt usko että pari kertaa pilaa mitään. Tämä sairasloma vaan alkaa käydä hermoille niin pahasti, että jotain on keksittävä, ja "treenitelkkari" on ollut loistava koiran väsyttäjä.