RTK1:t mökillä

Lauantaina rally-tokokisoissa Lahdessa. Kisaan oli hirveä ruuhka ja alokasluokan 30 paikkaa oli jo mennyt ekana ilmopäivänä kun joskus aamupäivällä olin ilmoittamassa omiani! Harmitti ihan hirveästi, koska loppuvuoden kisat on kaikki jossain hornan tuutissa ja vaikka mulla oli toiveena saada kolmannet hyväksytyt tulokset tänä vuonna, en nyt mihinkään Ouluun tai Veikkolaan asti lähtisi tällaisen takia. Laitoin mailia, että varasijalle ja jos vaan voisi saada lisää tilaa, niin tulijoita olisi. Sinne sitten järkättiin paikkoja sen verta, että kaikki ekana päivänä varasijaa kyselleet mahtui mukaan, ja lähtöluettelossa oli 41 koirakkoa. Ne oli jaettu kahteen ryhmään ja me oltiin siinä ekassa. Onneksi, ajattelin vielä kisakirjeen tullessa. Kun luin sen loppuun, hymy hyytyi, nimittäin "ekan ryhmän kolme parasta ja tuomarinsuosikkiehdokas jäävät odottamaan toisen ryhmän loppuun asti mahdollista palkintojen jakoa varten". Kävi ihan mielessä, että jospa mokaisin tahallani jotain, ettei vaan saada liian hyviä pisteitä. Porukat oli tulossa viikonlopuksi mökille ja jos meidän ryhmä oli 9.15, toinen ryhmä 11.00 ja avo-luokka alkaisi 13.00, niin en nyt saakeli montaa tuntia haluisi siellä turhaan odotella kun olisi parin tunnin kotimatkan lisäksi muutaman tekemistä. No, ehkä mä törppöilisin vahingossa jotain eikä oltaisi siellä kärjessä, ja kai nyt noin isossa kisassa joku muukin saa niitä yli 90p suorituksia niin eipäs nyt olla liian varmoja voittajia.

Paikka oli ahdas, puolilämmin VAU:n halli, ja mä olen nyt viikonlopun miettinyt pidänkö vaan pääni kiinni vai laitanko tästä viestiä johonkin foorumille tai rallyn fb-kanavalle tai jotain. Ainakin nyt oksennan sen tähän. Lajia harrastaa paljon seurakoiraihmiset ja kisoissa on aina mitä erilaisimpia rotuja, mikä on musta vilpittömän hienoa. Keskimäärin nämä koirat on hyvin erityyppisiä kuin vaikkapa palveluskoirakokeiden osallistujat. Missään lajissa en ole nähnyt niin holtitonta ja kanssakisaajia kohtaan välinpitämätöntä käytöstä kuin rallykehän laidalla. Kivahan siellä lämpimässä sisätilassa on jutella tuttujen kanssa, notkua kehän laidalla ja pitää se koira kanssa mukana sen sijaan että se palelee autossa. Mutta se koira on pitkällä hihnalla ja joko tietoisesti saa tai on unohdettu ja päättää itse sinkoilla siellä narun nokassa, moikkaa kaikki kenet yltää, huutaa räksyttää ja on kaikkea muuta kuin nätisti hallinnassa häiritsemättä ketään. Eteisessä oli ihan kunnon tappelu missä kaksi isoa koiraa otti yhteen, onneksi tosin hampaiden välissä taisi olla vain karvaa eikä kenenkään nahkaa. Mä unohdin stressata koko rataa kun pelotti vaan ihan helvetisti miten mä pääsen mudin kanssa sinne kehään saakka. :( Kyllähän ihmiset aina on vähän sellaisia, että ne jää helposti eteiseen tungeksimaan. Sitten jos se oma koira on sellainen mussu, niin ei varmaan oikeasti tule edes mieleenkään että kaikki koirat ei ole. Valtaosa ihmisistä on muillakin elämän alueilla huonoja ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle, ja jos ei ole mitään kokemusta niin mörrimöykkykoirista, niin... mua kyllä inhotti viedä supersosiaalinen ja tervepäinen Sienikin sen lössin läpi kehään, musta sellainen ei vain ole oikein reilua koiraa kohtaan. Mudin kohdalla kävi hetken mielessä että pitäiskö vaan ilmoittaa että en osallistu lainkaan, mutta en mä nyt sitä varten tänne tullut kuitenkaan, niin yritettävä on.

Sieni oli numerolla yksi mikä sopi ihan hyvin. Radalla (linkki) oli muistaakseni 11 kylttiä: askel oikeaan, saksalainen tk, koira eteen-takaa sivulle, pujottelu edestakaisin, 1-2-3 askelta, vasen tk, istu-koiran ympäri, eteen-vasemmalta sivulle istumatta lopussa, spiraali vasemmalle, liikkeestä maahan, oikea tk, maali. Eniten ehkä jännitti tuo kohta missä edestä tullaan vasemmalta sivulle eikä istuta. Tokokoira ei jää sivulle seisomaan joten päätin vain lähteä ajoissa liikkeelle jotta koirat ei ehdi istua, senkin uhalla että lähden liian aikaisin eikä liike ole loppuun suoritettu. Siitä sanottiin rataan tutustumisessa että tässä pitää odottaa että koiran nenä on menosuuntaan.

Sieni ei ehtinyt käydä hallissa lainkaan tutustumassa ja vein sen siis suoraan sen koirasuman läpi kehään. Meidän suorituksen ajan jonkun koira huusi ihan kehän laidalla koko ajan. Sientä vähän ahdisti se paikka, se kyllä yritti ja mun mielestä ne itse suoritukset teki kivasti mutta seuraaminen oli aikamoista "matkustamista" ja välillä se oli jopa pois paikaltaan mitä se ei saa tehdä. Sille pitää opettaa joku ihan muu käsky koko rallyyn, en halua että seuruukäsky tuhlaantuu tällaiseen. 99p, -1p "vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu tehtävä" saksalaisesta täykkäristä, koira muistaakseni haahusi mun selän takana jotain. Aika 1:47:60. "Kaunista, tarkkaa työtä!" Kolmannella hyväksytyllä tuloksella Sieni sai RTK1-koularin ja nousi avoimeen luokkaan.

Luksi oli numerolla 17 ja sen hain halliin kun joku 13 tai 14 oli menossa radalla. Mudi oli vetänyt jo ihan hirveät kiepit autossa kun se näki muita koiria ja Sieni pääsi ja se tiesi että ollaan Jossain. Se kiljui ja pomppi mua vasten autolla. Latasin taskut täyteen nameja ja päätin syöttää sen ähkyyn siinä omaa vuoroa odotellessa, josko se sitten ei söisi ketään, pysyisi ihan kohtuu kivalla alueella eikä vetäisi hirveitä pultteja hallista. Mudi veti ovelle, siinä oli pari koiraa pihalla mutta ei se niistä välittänyt. Otin sen hallintaan ja avasin meille oven ja sillä oikein silmät pullistui päässä, korvat valui litteäksi ja se veti henkeä aloittaakseen murinan. Mä olin valmiina ja naksutin alkoi laulaa ja se murina jäi sitten vaan aikeeksi. Se onneksi pystyy syömään tollasissa tilanteissa, oikeastaan tuntuu että se syö oikein raivolla kun purkaa sitä painetta siihen. Vein sitä oikeastaan lähes imuttamalla jonnekin seinustalle missä oli vähän väljempää. Sinne kun päästiin, vaihdoin look at that -kriteereihin ja naksuttelin sille vieraiden koirien katsomisesta. Muutamalle ohikulkijalle taisin sanoa että älä päästä tänne - en mä päästänyt ketään Sienenkään luokse vaikka se olisi kyllä leikkinyt, mutta tollaset paikat on helppo tapa kerätä kaiken maailman nenäpunkit, kennelyskät ja muut tarttuvat taudit, eikä remmissä leikkiminen koekehän laidalla ehkä ole muutenkaan sitä mitä erityisesti arvostan. Noin yleisesti ottaen mudi selvisi paljon paremmin kuin uskalsin toivoa, se oli varsin syötetty kehään päästessämme eikä ollut saanut raivareita kellekään. Kehässä sitä kyllä kanssa ahdisti ja sekin meni matkustusmoodiin välillä. Yhteensä kuitenkin 98p, ykköset kolmannen liikkeen kyltin haistelusta ja kasin "astui varpaille". Aika 1:38:87 ja kanssa sama "kaunista, tarkkaa työtä!". Kolmas hyväksytty tulos mudillekin, RTK1-koulutustunnus ja siirto avoimeen.

Ekasta ryhmästä tuli neljä 99p saanutta ja kaikkien piti sitten jäädä odottamaan sitä seuraavaa erää. Totesin, että en kehtaa mennä vinkumaan että eikö voisi saada jo kisakirjaa pois, vaan istutaan sitten siellä. Käytin vähän koiria pissalla ja menin sitten Sienen kanssa takaisin halliin. Ostettiin kahvit ja halloweenkakut ja hengailtiin vaan. En antanut Sienen moikata ketään ja luoja että se kyllä yritti, sekä ihmisiä että koiria. Lopulta se luovutti ja kävi katolleen makaamaan mun jalkoihin ja keräsi "no ei se ainakaan stressaa" -ihasteluja :D. Kisapaikalla oli epävirallinen halloweenrata jossa oli kaikkea hauskaa, mm. avo-luokan houkutus-kyltti jossa oli yhtenä houkuttimena koirankupissa olevat muoviaivot :D. Se maksoi 5e arvostelun kanssa tai 2e ilman, otin ilman. Radalla sai palkata koiraa ja minähän palkkasin sen mitä mudilta niitä nameja oli jäänyt. Nyt Sieni teki jo paljon paremmin, toki palkkauskin vaikutti halliin tottumisen rinnalla, mutta ei mennyt matkustusmoodiin lainkaan. Radan jälkeen jotkut kävi siinä vielä ihastelemaan että missä luokassa ollaan eikä meinanneet uskoa kun sanoin että just vasta noustiin avoimeen :D. Niitä ihmisiä Sieni sai käydä pussaamassa ja sitten taas istuttiin hallin reunalla ja harjoiteltiin itsehillintää. Kyllä se pari tuntia aika nopeasti kuitenkin meni ja sitten jännättiin lopputuloksia. Jos tokalta radalta tulisi 100p suorituksia, tai nopeita 99p, niin mehän oltaisiin odotettu turhaan eikä oltaisi kolmen parhaan (=palkittavat) joukossa enää lainkaan... no ei niitä tullut, ja tuomarin suosikkikin tuli tästä jälkimmäisestä ryhmästä, mutta onneksi järjestäjällä oli pelisilmää ja antoivat sille ekasta ryhmästä valitulle "ts-ehdokkaalle" jonkun lohdutuspalkinnon ettei ollut turha odotus sillä. 99p suorituksia oli se neljä ja meidätkin palkittiin kaikki, neljäs sai jonkun pienemmän varapalkinnon sekin. Sieni oli sijalla 3 ja sai 4kg kallista RC-ruokaa sekä kangaskassin jossa oli pari pussia jotain luita ja nameja ja ihmisten suklaata.

Sitten kotimatkalle, matkalla poimittiin hoitopaikkaa tarvitseva Vieno kyytiin ja mentiin sinne mökille. Pihasta on kaadettu ja paloiteltu yli kymmenen puuta ja pöllejä roudatessa se aika sitten menikin. Koirat osallistui kiitettävästi, oli keppiä jos jonkinlaista :D Töppöstä lapsetti ihan kauheesti ja se juoksutti narttuja enemmän kuin ne olisi ehkä enää viitsineetkään. Kyllä kahdessa tai kolmessa koirassa on iso ero eikä kolmas joissain tilanteissa todellakaan mene siinä sivussa, mutta toisaalta taas tuntuu että ihan sama. Ahtaassa mökissä sisällä niitä on vaan liikaa joka tapauksessa, niin sama se on kompastella kahteen tai kolmeen. Ei mulle kyllä vuosiin ole todellakaan kolmatta tulossa mutta näitä on aina hauska miettiä silti!