Päivä 2

Yö meni paremmin, mutta jos elämä olisi aina tällaista, vetäisin kyllä itseni jojoon alta aikayksikön. Sieni on aika hyvin oppinut, että törppö "huljuu" kun vaan väkisin painaa ja kääntyminenkin sujuu jo paljon paremmin (ja mudi väistää yhä liukkaammin, olen varma että sen hermorakenne ei kestäisi jos se joskus joutuisi pitämään törppöä, saa nähdä kestääkö vielä 8-9vrk törppöpään kanssa elämistäkään... sen saa viedä kaverille mutta en itse haluaisi olla siitä yli viikkoa erossa, niin koetetaan pärjäillä vielä. Jossain vaiheessa se voi kyllä sinne mennä muutamaksi päiväksi tuulettamaan hermojaan). Vähän se yöllä haki paikkaa ja läähätti, tosin herään joskus muutenkin siihen että se läähättää sängyssä. Poiskaan ei voi mennä koska tyhmä mikä tyhmä, niin kuumissaan on sitten väkisin oltava. Luulen että jos se tulee pois sängystä, mudi ei ehkä päästä sitä takaisin, ja siksi se haluaa pitää paikkansa.

Aamusta ajoin mudin kanssa hallille. Meidän seurassa, ja varmaan monessa muussakin, on ollut tapana että valioitumisesta tarjotaan kakkukahvit treeniryhmälle. Töppösen kakku oli aikoinaan kaverilta tilattu ja heitin nyt että teetkö Sienen muotoisen kakun kanssa. Olisi tehnyt, ja varmasti ihmiset kakkua syö jos joku sellaisen roudaa hallille, oli syy mikä tahansa :D Mutta se nyt tuntui vähän suuruudenhullulta. Mä en ole vieläkään oikein osannut päättää onko Sienen TK2 valtavan vai vaan pienen ylpeyden aihe. Päätin sitten, että kyllä se aika iso juttu rodun tilastojen valossa on. Jos nyt ei kakun arvoinen niin jotain pientä teki mieli keksiä, ja sittenpä vahingossa välähtikin :D

Harmi että en kerinnyt viedä niitä eiliseksi, jolloin Sienen ryhmätunti oli. No, kaikki käy omatoimitreeneissä kanssa niin toivotaan että ehtivät saada muutaman sienen ennen kuin muut ne pistelee. Eihän noista taida kukaan kauheesti tykätä mutta oli nyt vaan niin hyvä läppä että oli pakko. :D Te jotka tätä luette niin sieltäpä sitten löytyy tokohallista!

Mudi sai valita halusiko se agi- vai tokopuolelle ja se otti agin. Valmiina ollut rata oli hirveän hankala hahmottaa ja siinä oli monta vaikeaa paikkaa, mm. putkelta toisen putken edessä oleville kepeille irtoaminen. En tarkoituksella saattanut mudia kovin lähelle, vaan annoin sen yrittää itse, ja vaikeeta oli ennen kun alkoi sujua. Mudi huusi räkä roiskuen eikä ihan hirveesti edes yrittänyt kuunnella, mutta kyllä me lopulta mentiin niin kuin minä halusin. :) Erikseen treenasin vähän A:ta ja pyörittelin parilla hypyllä erilaisia kuvioita. Ei käänny kovin ketterästi, joskus se oli paljon taipuisampi. Henkisesti. Siitä se minusta tuolla koiralla on kiinni, jos se ei ole kunnolla käsissä niin sitä on raskasta ohjata. Se kyllä halutessaan osaa kääntyä varsin tiukasti.

Palattuamme mudin kanssa vaihdoin koiraa. Sienen kanssa oltiin vähän pitemmällä ulkoilulla eli jotain reilu 100m suuntaansa. Touhu oli kuin villivarsaa taluttelisi ja teemana suolet putoooo. Koira kiskoo remmissä -> "ei". Koira ottaa laukka-askelia -> "ei!". Koira himoitsee tuulen pyörittämää roskaa -> "EI". Koira hyppää myyrän puskemaan multakasaan -> "EI!!". Koiraa turhauttaa kun kaikki kielletään ja se hyppää täysin varoittamatta mun naaman korkeudelle ilmaan -> "EIIIIIII!!!!". Tulen varmaan parahtelemaan kieltoja yhä enenevissä määrin.

Sitten alkoi bikinikausi! Valvonnan alla ollessa kokeillaan nyt  mun vanhaa uimapukua. Katselin kaupasta jotain trikoohousuja, mitälie legginsejä ovatkaan (minä en harrasta sellaisia), ja vaikka halvimmat oli jotain vitosen vaan niin tuntuu kertakaikkisen typerältä ostaa koiralle upouusi vaate, käyttää sitä viikko ja heittää roskiin. Taidan raahautua jonnekin kirppikselle. Koirat sai kongeihin maksalaatikkoa ja syötyään Sieni touhusi hetken omiaan ja kävi sitten onneksi vain nukkumaan ronklaamatta haavaansa. :) Olisi kaikkien kannalta huomattavasti mukavampaa jos osan päivästä voisi olla ilman törppöä. Mahakaan ei varmasti ole kipeä koska koira makaa parhaillaan sammakkoasennossa.

***

Ilta: bikinit toimi hyvin ja koira on saanut olla kotona ilman törppöä. Päiväunieni ajaksi kyllä törpön päähän, vaikka ei se ole aikonutkaan kaivaa haavaansa uikkareiden läpi. Vähän on aikaista vielä tehdä omatoimista tikkien poistoa, joten ei kiitos mitään riskejä. Tuntuu, että elämä alkaa voittaa muutenkin, nukuin melkein 4h päiväunet ja ehkä jään henkiin ;P

Lelut on saaneet kyytiä niin että ihan hilkulla on ollut pitääkö keskeyttää, hyppimään ei tartte ruveta. Illalla sitten kävin ensin mudin kanssa vajaa tunnin lenkillä, ja palatessani sisältä kuuluu ulvontaa. Mitä vittua! Jäin odottamaan ja juuri kun mietin että jos se ei kohta hiljene, menen karmit kaulassa sisälle kertomaan että pää kiinni siellä. Kuuli varmaan että tultiin oven taakse, koska vaikeni. Vaihdoin koiraa, Sienen kanssa n. 1km köpöttely joka oli kaikin puolin karmeaa. Vetää, sinkoilee, saa hepuleita, kun estetään vaakatasossa niin vaihtaa ylöspäin suuntautuvaksi hyppelyksi. Jonkun talon pihasta sitten taas hyökkäsi rääkymään joku pieni terrieri, se taisi olla fleksissä siinä pihassa (pimeässä, wtf?) olevan ihmisen kanssa. Sieni vaan jäi seisomaan ja katsomaan ja kun menin kehumaan sitä, ihan yksi rauhallinen "hyvä" vaan, se sai sellasen hepulikohtauksen ja alkoi loikkia mua vasten. Ihmiset vähän varmaan katsoo kun ensin kehuin ja sitten aloin rääkyä "ei! lopeta! nyt varovasti!!" Toinenkin ohitus tuli ja nyt olin varautunut ihan tosi lyhyellä remmillä, mutta yritti se silti iloissaan poukkoilla minne sattuu. Mudia kun on paljon palkattu ohituksista ja Sieni on kanssa saanut osansa, niin vähän niin kuin ennakoi vissiin ruokaa tulevan mun taskusta.

Huomenna illalla mä otan sen siteen pois ja se on vietävä kunnon lenkille. Voitais ajaa keskustaan ja käppäillä citylenkki. Nyt yritän säästellä, ettei se kastuisi. Sitten kun se on pois, antaa kastua, koiran maha pitää joka tapauksessa suihkuttaa jokaisen ulkoilun jälkeen. Huh heijaa, mahtaa olla pitkä viikko vielä edessä...

Viimeinen kipulääke tuli nyt yötä vasten. Tulehduskipulääkettä on vielä kolme tabua (=la-aamulla viimeinen).