Cityjälkeä

Kaveri harrastaa ihan oikeaa id-jäljestystä, missä koiralle annetaan jäljentekijän lähtöhajua ja se itse etsii oikean jäljen ja ilmaisee sen varrelle jätetyt pienet esineet. Ohjeena oli ottaa noin kolikon kokoisia ja minäpäs etsin kaikkea mahdollista kun innoissani olin. :D Lopulta jäljelle pantiin nylonnauhan palanen, hiuspinni, ponnari, kindermunasta tullut ohut pitkulainen lelu ja muutama muu. Lähtöhajua varten minigrip-pussissa oli joku kankainen pieni liina (ei se kai ollut ihan wc-paperia?) millä mun piti kaivella niska-yläselkä-aluetta miten nyt omalla kädellä takin alle ylsin. En ole nähnyt touhua koskaan livenä ja se oli aika jännää! Kyseisellä koiralla on tehty paljon lähtöhajuun perustuvaa esineiden ilmaisua niin että esineet on olleet levällään, ja sillä ei ole vielä kovin tarkka käsitys jäljen etenemisestä. Se oli vähän sellaista pyöriskelyä siis, loppua kohti paransi. Kaikkinensa silti ihan tosi ihmeellinen kokemus. Häiriöitä tarvitaan mutta hankalaahan se on välillä keskeyttää autojen tulon ajaksi jne, tosin kaverikin sanoi että keskeyttäminen kuuluu oleellisesti asiaan ja siksi alusta asti koiran on ihan hyvä oppia että välillä odotetaan että autot tai ihmiset menee yli ja sitten taas jatketaan.

Vaihtarina sain kanssa jäljen, mutta koska mun muri ei ole tehnyt lähtöhajuun perustuvaa jäljestystä ja kovan alustan juttujakin paljon enemmän hiekalla kuin asvaltilla, pyysin että sen jälki menee alkuun nurtsilla, asvalttitien yli, piennarta pitkin ja lopussa oli tullut pätkä jollekin hiekkaosallekin. Kolme keppiä ja pituutta yhteensä joku reilu 100m. Jäljen nosto tuli vähän tyhmästi, ei ollut mitään merkkiä minkä olisi voinut laittaa paaluksi. Pyysin n. 20 askelta alkuun namitusta koska kaveri oli reilu puoli tuntia aiemmin kusettanut koiraansa siinä nurtsilla, niin ajattelin, että namitettu annettu jälki kertoo mudille että nyt jäljestetään tuoreinta. Lopulta päädyin lähettämään koiran jäljelle niin että janaa tuli joku pari metriä. Se nyt oli vähän tyhmää koska koirahan ehti sitten napsia niitä nameja myös taakse päin ennen kuin käänsin sen. Ja sitten mentiin kovaa, märillä käsillä oli taas kurjaa roikkua siinä liinassa. Hyvin se tyhjää nenää ja asvaltille tullessa tuli liian kovaa, pyöri hetken ja sitten itsenäisesti tarkensi työtään ja jatkoi jäljestystä. Kaksi ekaa keppiä ilmaisi kääntymällä mua kohti, vikalla oli jopa aika kohtuullisen suorassa. Kaverin mielestä varmat, nopeat ilmaisut, mua ärsyttää se kääntyily :D Ihan eri näkemys kun aivan eri lajeja ollaan tehty. Ja enhän minäkään harrasta peltojälkeä niin onko sillä oikeasti väliä vaikka se koira siellä esineellä pyörii... mutta siis jälki olisi voinut olla heittämällä ainakin tuplasti pidempi ja vaikeampi, ensi kerralla sitten! Voisi sille opettaa noita pienesineiden ilmaisuja kanssa, nyt pientareella pilkkopimeässä ne normi kepitkään ei tietty näkynyt sieltä mutta jos meinaa jatkaa niin vähän pitäisi saada huomaamattomampia esineitäkin.