Töppösellä oli kontrollikäynti osteopaatille. Klinikan aulassa koira oli taas aivan vakuuttunut tulleensa tiensä päähän, ja kun osteopaatti tuli hakemaan meidät peremmälle, koira suuntasi päättäväisesti ulko-ovelle. Peremmälle päästyämme koira kuitenkin meni heti itse moikkaamaan osteopaattia ja kävi siinä sitten pussailemaan ihan kunnolla. :D Jossain vaiheessa se meinasi laittaa homman ihan läskiksi kieriskelemällä katollaan. Sehän on jonkinlainen väärinymmärretty stressin oire sekin, just vähän aikaa sitten luin vanhasta Canis-lehdestä tämän artikkelin (ihan lopussa puhutaan tästä "pelleilystä"). Toinen vähän vastaava on "meillä oli vieraita ja mun koira oli yötä myöten kauhean kiltti ja sosiaalinen ja osallistuvainen, se sitten jaksoi touhuta ihmisten mukana ja kerjätä rapsutuksia!" Hyvähermoinen, oikeasti tilanteessa täysin lunki ja luottavainen koira kyllä osaa myös rauhoittua ja pistää maate, sellainen ihmiseltä toiselle poukkoiluhan on nimenomaan pieni stressin ele.
No mutta takaisin asiaan. SI-nivelet hyvässä kunnossa, eka kaulanikama samoin, kallossa jotain ihan pientä hoidettavaa. Muilta osin ranka hyvässä kunnossa. Koira siis on vastannut sekä viime kerralla klinikalla että kotona jatkamaani hoitoon hyvin ja kokonaisuudessaan sen tilanne on varmasti varsin hyvä, ei syytä huoleen. Tuli sitten puheeksi se tassujen nuoleminen, mitä se nytkin teki esim. kotoa klinikalla lähtiessämme. Se alkoi jo alta vuoden ikäisenä ja ekana koiralle määrättiin punoittaviin tassuihin jotain pesuainetta. Punoitus on kuitenkin seuraus eikä mikään syy. Mitään muita oireita sillä ei ole, eikä allergioita tai oikein muutakaan ole kunnolla tutkittu. Hieronnan jälkeen tassujen nuoleminen helpottaa mutta alkaa sitten jossain vaiheessa taas. Viime keväänä se kävi uudestaan klinikalla kun sain pontta käytyäni Piiran kipuluennolla. Silloin havaittiin että selästä puuttuu se viimeinen nikama. Akupunktio auttoi. Sain ohjeen vaan jatkaa hierojalla käyntiä, kerta se auttaa.
Osteopaatin mielestä asia pitäisi ottaa vakavissaan. Sanoin, että välillä tuntuu että esim. sateesta sisään tullessa koira alkaa nuolla tassuja kuivatakseen ne, ja sitten sillä jää se vaan päälle. Osteopaatin mielestä joku muukin syy on oltava. Ja koira kyllä tekee sitä sekä liikunnan jälkeen että myös esim. keskellä yötä.
Mahdollisia syitä:
-aineenvaihdunta/verenkierto; huono ääreisverenkierto eli jalat puutuu. Koiran tassut oli varsin kylmät, mutta vielä ihan normaaliksi laskettavissa, lämpötila on aina yksilöllinen.
-hermosto; kaikki oli kuten piti eikä koiralla ole mitään jumeja missään, joten epäuskottava selitys.
-ruokavalio; ei välttämättä niinkään allergia, mutta esim. soija aiheuttaa niveloireita useilla ihmisillä. Soijaa on monissa koiran ruuissa, en muistanut onko meidän normaalissa J&V Extra Energiassa ja rally-tokosta saaduissa palkintopusseissa, kotona tarkistin, että ei. Onko soijaa nakeissa tai lihapullissa...? Noin muuten en keksi mistä se sellaista olisi saanut. Tassujen pureskelu vähän tulee ja menee ja siksikin tämä oli kyllä hyvä ehdotus, kun meillä syödään aika vaihtelevasti vähän kaikkea.
-borrelioosi on hyvin harvinainen koirilla, mutta voi aiheuttaa tällaisia niveloireita, ja on helppo tutkia verinäytteestä.
Ensimmäisenä ehdotuksena oli ennaltaehkäisevästi hieroa koiran tassuja esim. hetki joka ilta ja katsoa onko sillä vaikutusta. Toisekseen jättää se soija varmasti pois, tai mahdollisesti laittaa koira muutenkin jonkinlaiselle eliminaatiodieetille tai muuten rajoitetulle ruokavaliolle ja katsoa vaikuttaako se asiaan. Sen jälkeen voisi varata ajan klinikalle ja pyytää sen borrelioosin ja tutkituttaa koiran muutenkin (miten...?). Joka tapauksessa kuitenkin vain yksi asia kerrallaan, jotta voi varmasti tietää mikä vaikutti mitenkin. Johonkin väliin voisi myös suunnitella hierontakuurin niin, että tulisi useita käyntejä 3-4 viikon välein, ja katsoa vaikuttaako se jotenkin.
SI-nivelen kotihoitoliikettä jatketaan silloin tällöin.
***
Klinikalta ajoin hallille. Virittelin ensin kehän valmiiksi, sitten hain Sienen ja laitoin sen kanssa yhdessä kissan märkäruokaa kuppiin. Kuppi jätettiin ovelle etäpalkaksi ja koiraa ei tarttenut paljoa viritellä, kyselin että mennäänkö ja koira hyppeli ilmaan ihan siitä :D Tehtiin kokeenomainen ketjutus kaukot - luoksetulo - hyppy. Luoksetulon stoppi olisi saanut olla terävämpikin, muuten en löytänyt moitteen sanaa mistään. Kaukoilta vapauttaessa koira meinasi varastaa palkalle, mutta ei lässähtänyt yhtään vaikka hihkaisin sen takaisin. Siirtymissä ja muissa väleissä se pomppi ilmaan mun ympärillä. Lopuksi vielä vinkupalloleikkiä ja siinä lomassa pari hyppyä ja yksi lt:n stoppi.
Töppösen hain ihan vain siksi, että se aina joutuu vain katsomaan autossa. Leikittiin ensin aika pitkään ihan muuten vaan, sitten tein vähän seuruuta kohti peiliä. Hassu tunne, kun eteen katsomalla näkee mitä koira tekee, peili on kyllä niin hieno väline! Liikkeestä istuminen, kokeilin tietoisesti pitää kädet normaalissa liikkeessä antamatta mitään apuja. Istui se, peili on kiva näissäkin. Vauhtinoutoa metallikapulalla, kun puista ei näkynyt missään. Sitten laitoin mudille kanssa kissanruokaa ja tein samat liikkeet kuin Sienelle, paitsi luoksetulo pk-tyyliin läpi eteen ja hyppy hyppynoutona. Luoksetulossa banaanikaari kohti palkkakuppia, korjasi eteen mutta jäi vinoon, korjauskäskyllä tuli suoraan sivulle, otin lyhyeltä matkalta uudestaan. Hyppynoudossa tiputti kapulan korjatakseen otetta, ohhoh soosoo! Metskuahan se inhosi tokoaikoinaan ja inhoaa näemmä edelleen. Siirtymissä meinasi päästä pientä kitinää, auttaa kun antaa tässä-käskyn hiljaa ja rauhassa ja on rauhallinen omissa liikkeissään.
Pitäisi ne rally-tokon avoimen luokan liikkeet vaikka tulostaa paperille ja pitää autossa ja alkaa käydä niitä läpi. Mudi tartteisi jotain järkevää tekemistä. Vanhojen avo-liikkeiden toistaminen ei sen päätä juuri rasita. Onhan se onnellinen päästessään tekemään mitä tahansa, mutta uuden oppiminen ja vanhan toistaminen on kuitenkin ihan eri tavalla henkisesti kuluttavaa.
Sienelle on varattu sterilointi ma 11.11. Stressaa jo etukäteen, mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mutta elämä on. Isossa leikkauksessa on aina riskinsä, vaikka se onkin ihan rutiinileikkaus. Uskon että se on meidän kaikkien parhaaksi, ja mä kyllä pelkään kohtutulehdusta vanhojen narttujen kohdalla sen verta kovasti, että jos mulle vielä joskus tulee narttu niin eiköhän sekin ole sterkattava viimeistään jossain vaiheessa.
***
Illalla korokejuttuja. Askartelin vähän, tuo saa nyt kelvata tollaisenaan, ei ole sahaa käsillä että vähän kaventaisin. Teippasin mattojen liukuestesuojan korokkeeseen ja naulasin tunnarikapuloista maavaraa sen verta mitä ne on, se riittää hyvin. Sitten treenailtiin, ensin eteen tuloa ja sivulle tuloa, vihjeenä vain korokkeen sijainti minuun nähden. Kummallekin koiralle tämä erottelu oli helppoa. Sitten tein eteen tuloja eri kulmista. Minusta katsoen oikealta Sieni hakee hienosti paikkansa korokkeelle ja tulee pääosin aika suoraan ja hyvin, välillä vähän meinaa mennä mutkalle jos joutuu hakemaan paikkaa (korjaamisen sijaan pitäisi ehkä ohjata koira kokonaan pois ja ottaa uudestaan? Nyt se yrittää itse korjata mutta se pylly menee siinä helposti just ihan vänkyrään ja koira ns. lonkalleen istumaan.) Minun etuvasemmalta se ei tee sitä lainkaan. Palkkasin minne sattuu, mutta vaikka aloin tietoisesti palkata vasemmalle, koira kiersi aina palkan saatuaan sinne korokkeen oikealle puolelle ja nousi sinne vasta sieltä. Koetin rallyn sivulta eteen siirtymää eikä se onnistunut lainkaan, vielä vähemmän kuin ilman koroketta aiemmin on onnistunut! Koetin auttaa namilla ja ilman ja ei vaan suju, koira ei tee sitä alleen astumista lainkaan tältä puolelta, eikä osaa muutenkaan kiertää takajalkoja siihen suuntaan. No sitten homma seis, uusien namien lataus ja uusi suunnitelma: istuin korokkeen eteen ja naksuttelin sille askel kerrallaan sen korokkeelle nousun myös mun etuvasemmalta. Lähti se onnistumaan, ei tarttenut edes laittaa oikealle mitään estettä ettei sieltä pääse. Pari sarjaa tätä ja sitten oli iltaruokakin jo ansaittu!
Oliskohan tässä syy meidän käännösongelmiin? Mun avaruusmatematiikka ei nyt millään riitä miettimään kummin päin mun koira osaa astua allensa ja kummin ei ja miten sen missäkin käännöksessä pitäisi tehdä :D
***
Illalla korokejuttuja. Askartelin vähän, tuo saa nyt kelvata tollaisenaan, ei ole sahaa käsillä että vähän kaventaisin. Teippasin mattojen liukuestesuojan korokkeeseen ja naulasin tunnarikapuloista maavaraa sen verta mitä ne on, se riittää hyvin. Sitten treenailtiin, ensin eteen tuloa ja sivulle tuloa, vihjeenä vain korokkeen sijainti minuun nähden. Kummallekin koiralle tämä erottelu oli helppoa. Sitten tein eteen tuloja eri kulmista. Minusta katsoen oikealta Sieni hakee hienosti paikkansa korokkeelle ja tulee pääosin aika suoraan ja hyvin, välillä vähän meinaa mennä mutkalle jos joutuu hakemaan paikkaa (korjaamisen sijaan pitäisi ehkä ohjata koira kokonaan pois ja ottaa uudestaan? Nyt se yrittää itse korjata mutta se pylly menee siinä helposti just ihan vänkyrään ja koira ns. lonkalleen istumaan.) Minun etuvasemmalta se ei tee sitä lainkaan. Palkkasin minne sattuu, mutta vaikka aloin tietoisesti palkata vasemmalle, koira kiersi aina palkan saatuaan sinne korokkeen oikealle puolelle ja nousi sinne vasta sieltä. Koetin rallyn sivulta eteen siirtymää eikä se onnistunut lainkaan, vielä vähemmän kuin ilman koroketta aiemmin on onnistunut! Koetin auttaa namilla ja ilman ja ei vaan suju, koira ei tee sitä alleen astumista lainkaan tältä puolelta, eikä osaa muutenkaan kiertää takajalkoja siihen suuntaan. No sitten homma seis, uusien namien lataus ja uusi suunnitelma: istuin korokkeen eteen ja naksuttelin sille askel kerrallaan sen korokkeelle nousun myös mun etuvasemmalta. Lähti se onnistumaan, ei tarttenut edes laittaa oikealle mitään estettä ettei sieltä pääse. Pari sarjaa tätä ja sitten oli iltaruokakin jo ansaittu!
Oliskohan tässä syy meidän käännösongelmiin? Mun avaruusmatematiikka ei nyt millään riitä miettimään kummin päin mun koira osaa astua allensa ja kummin ei ja miten sen missäkin käännöksessä pitäisi tehdä :D
8 kommenttia:
Tsemppiä Sienen sterkkaan! Täällä yksi luuseri odottaa rohkeuspuuskaa, että raaskisin varata Helmille sterkka-ajan. Josko kolmas kerta toden sanois, tähän asti olen aina viime hetkillä perunut ajanvarauksen, kun ei ole ollut ihan pakko sterkata niin en ole uskaltanut viedä...
Mikä sua siinä hirvittää? Mäkin kyllä mietin jos jättäis vaan väliin, mutta enemmän siksi, että se maksaa niin hitosti ja eihän se ihan välttämätöntä ole. Nyt kolmansien juoksujen jälkeen se ei edes kehittänyt mitään kauheeta masennusta, niin kuin aiempien. Mutta kyllä se vaan helpottaa kaikkien elämää niin että en mä aio jänistää.
Oon lukenu sun blogia jo pitkään, mutta enpäs ole saanut aikaiseksi kommentoida. Nyt kun olis niin monesta asiasta jotain sanottavaa, niin piti vihdoin ruveta jaarittelemaan! :D
Miten tuo osteopaatin käsittely eroaa hieronnasta? Käytin oman koiran hieronnassa keväällä, ja silloin hieroja ei löytänyt ainuttakaan jumia, mutta en jotenkin ollut hirveän vakuuttunut siitä käsittelystä. Nyt kun ollaan koko kesä ja syksy touhuttu ja treenattu ahkerasti, mietin uutta hierontaa tai jotain vastaavaa, vaikka mitään "vikaa" ei olekaan. Nyt viime aikoina olen sitten kuullut/lukenut monen käyttäneen koiriansa osteopaatilla, ja nyt sitten mietin, että mikä on tuo ihmeihminen, joka löytää koirasta kuin koirasta vikaa, mutta parantaa sen sitten saman tien. :D
Tuo tassujen nuoleminen on tuttua täällä. Oma koira tuli 1,5 v sitten "kodinvaihtajana" tutulta hirveän stressin takia, oireina oli maanista raapimista ja itsensä kaluamista, johon ei eläinlääkärit löytäneet lukuisista tutkimuksista huolimatta mitään syytä. Omalla koiralla oli esim. kyynärät verillä sen tullessa... Ympäristönvaihdos auttoi lähes välittömästi, kun lisäksi kielsi aina em. käytöksestä. Olenko ymmärtänyt väärin, että Töppösessäkin olisi vähän stressaajan vikaa? Jos mitään "oikeaa" syytä ei nuolemiseen löydy, voisiko se olla stressioire? Toisaalta, meilläkin esiintyy tuota tassujen nuolemista edelleen jossain määrin, toisaalta koiran historian tuntien kyttään sen jokaista rapsutusta ja suun käyttöä itseensä ihan neuroottisena... :D Täytyy siis jatkossa kytätä entistä tarkemmin, jos syynä vaikka olisi jokin noista sun listaamista asioista.
Ja loppuun vielä stressinhuojennuskommentti steriloinnista! Oma koira sterkattiin vuoden alussa, ja parin päivän jälkeen se oli jo sitä mieltä, että eikö nyt voitaisi jo tehdä jotain muuta kun kiertää taloa. Kuukauden päästä osallistuttiin jo agilitykurssille. Parantui supernopeasti, eikä tullut yhtään mitään ongelmia! Haava näytti jo parin päivän päästä siltä, ettei olisi kyllä ikinä voinut uskoa, että siitä on menty läpi ja vielä roippeitakin vedetty ulos!
Mullakin on varmaan hieroja, fysioterapeutti ja osteopaatti vähän sekaisin. :D Tai hieroja on helppo erottaa, se hoitaa enemmän pinnallisesti seurausta (lihasjumit) eikä niinkään syytä. Siksi se käsittääkseni on myös halvin, meillä esim. hieronta 30e/kerta, fyssari jotain 60e/tunti ja osteopaatti 75e/45min (no se sisältää matkakulut kun tämä ihminen käy etelästä kerran kuussa täällä päin maata, normaali hinta olisi 65e).
Osteopaatti haluaa nähdä koiran liikkeet ainakin ekalla hoitokerralla, mutta pääasiassa se työskentelee käsin. Se näyttää siltä että se ei tee yhtään mitään, kosketus on hyvin kevyt. Wikipedia: "Osteopatia on manipulaatiohoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon nivelten ja pehmytkudosten toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita."
Fysioterapeutti taas "tekee enemmän" ja se sisältää paljon jumppaliikkeitä ja liikeratoja hoitavia menetelmiä. Venytyksiä, namin perässä pyörimisiä jne.
Itse olen tykännyt fysioterapiasta ehkä eniten, ja syystä että sieltä saa kattavat omalle koiralle sopivat kotiharjoitteet jotka myös opetetaan paikan päällä kädestä pitäen. Osaavasta osteopaatista on kyllä myäs paljon apua, mutta jotenkin tuntuu paremmalta kuin ei ole puolivuosittaisten tms käyntien varassa vaan voi aktiivisesti itse tehdä niitä harjoitteita kotona. :D En sitten tiedä onko se vaan mun päässä se ajatus, mun koirissa on meinaan aina jotain jumia kun missä tahansa käydään.
Suosittelen kaikille hierojaltakin puhtaat paperit saaneilta käymään joko fyssarilla tai osteopaatilla tai vielä mieluummin molemmilla. Kyllä ne ainakin mun koirista joka kerta löytää sellaisia juttuja mitä muut ei ole löytäneet... tai sitten en vaan käy riittävän usein. Maksaahan se, mutta jotenkin mä en ainakaan enää usko yhtään siihen, että ihmisen silmään oireetonkaan olisi niin terve välttämättä. Kaikki pienet virheasennot ja muut jää niin helposti huomaamatta. Sitten jos saa puhtaat paperit niin voi oikeasti olla hyvillä mielin, että kaikki todella on kunnossa. :)
Osteopaatteja vaan on tosi vähän, eikä fysioterapeuttejakaan ihan kauheasti. Hyvän luokse kannattaa matkustaa kauempaakin.
Eikös borrelioosin kanssa ole juuri se ongelma, ettei se välttämättä paljastu verikokeesta.
Kuinka kylmät Töppösen jalat ovat? Meillä on Kepa kans alkanut nuolemaan etujalkojaan ja kun olen niitä tunnustellut ne tuntuvat tosi viileältä esim. Oksiin verrattuna. Lisäksi Kepa ei oikein haluasi että jalkoihin koskettaisiin mutta täytyy otaa tuo jalkojen hierominen iltaisiin kuvioihin mukaan ja kattoa auttaisko. Hierojahan ei siitä ole mitään löytänyt, on ollut mun koirista aina jumivapain.
En tiedä koirien borrelioosista mitään.
Eija, kyllä ne aika kylmät on, selväti kylmemmät kuin Sienellä. Töppösen korvatkin on aina olleet viileät. Ehkä sillä oikeasti on huono ääreisverenkierto?
Mullahan toi joka päästä risa lussuttaa tassujaan. On vikaa ruodossa, korvien välissä ja allergiaakin. Mikään ei vaikuta tassujen lussutuksen määrään. Osteopaatille tuota ei voi viedä. Kerran on yritetty hieroa ja siitä ei tullut mitään, kun se ei anna koskea itseään...
Allergia näkyy hiivana korvissa. Tassuissa sitä ei ole koskaan ollut. Varmuuden vuoksi ja kokeilun omaisesti olen kyllästänyt tassutkit canofitella. Ei vaikutusta. Tassut on ajettu täysin kaljuksi useampaan kertaan ja ne on ihan siistit anturoiden välejä myöten.
Lussutuksen määrä on sama, olipa elämässä ollut liian jännää tai täysin tylsää. Määrään ei vaikuta keli, lenkin pituus, särkkäri tai mikään muukaan ruumiillinen rasitus tai rasittamatta jättäminen, jota voisin jollain tavalla kontrolloida.
Tolla tosiaan voisi olla huono verenkierto tassuissa, mutta voi sillä jotain muutakin, mitä ei saa millään konstilla esille. Muuta erikoista en ole siinä huomannut kuin että kynsien ytimet ei kasva pitkäksi, vaikka välillä korpinkynsillä käveleekin. Kynsienleikkuukin on sellasen kokovartalopaniikin aihe, ettei niitä saa leikattua ilman apukäsiä.
Vahvimmat veikkaukset mulla on nykyään, että lussuttaa rauhoittaakseen itseään tai sit ääreisverenkierto on vaan heikko. Palelee myös välittömästi, kun lämpötila alkaa lähestyä nollaa...
Mun ratkaisu on ollut se, että olen lakannut kyttäämästä sitä. Lussutuksen syytä tuskin saa koskaan selville ja asialle en enempää voi, joten lussuttakoot.
T: Anna
Lähetä kommentti