Tökkivät esineet

Haun ilmaisua on tehty eilen pk-kentällä ja tänään hallin kupeessa. Sienen osalta sekä vinoa palautusta niin, että koira on mm kanssa ja katsoo mun etenemistä ja saa sitten rullan, että myös koko kuviota lähetyksineen. Sen kanssa kaikki on varsin mallillaan. Ennen kiintorullalle siirtymistä sille pitää vielä opettaa rullan otto niin että maalimies kierrättää sitä ja koira siis oppii kiertämään ukon (tarkistaa umpipiilot kunnolla, valeilmaisujen ja hajun perusteella sen kummemmin tarkentamatta -tyyppisten ennakointien vaara vähenee oleellisesti kun koiralla on selkeä tehtävä ennen rullan ottoa - sehän ei voi samalla ilmaista ukkoa 5m... 10m... 15m jne päästä ja kiertää tätä) ja rullan palautus mun sivulle. Sivulle tuontia voisi periaatteessa varmaan tehdä itsekin, siis antaa koiralle rullan suuhun ja auttaa sen sivulle, mutta pelkään hirveästi että se sotkee sen tavan noutoon. Siksi haluaisin, että hakuvermeiden lisäksi koira tässäkin ottaa joka ainoalla kerralla rullan ukon kädestä. Ukko voi toki seistä ihan metrin päässä, mutta silti. Avustajan puuttuminen taas tekee sen, etten missään tapauksessa saa päivittäin treenattua tätä :/

Luksi aloitti ilmaisut eilen aika pitkän tauon jälkeen, ja pohjiakaan sillä ei ollut kuin varmaan joku max kymmenen ilmaisutreenikertaa. Ihmeen hyvin se muisti, varsinkin sen näytölle menon. Eilistä leimasi sellainen yleinen hösellys ja hallinnasta ei ollut tietoakaan, ja lopuksi koiran valjaista pamahti se jo kauan odottamani naru poikki kun se karkasi näytölle... se sotki rullan ottoja ja maahan menoja ja ehti tehdä ihan kaikkea, mutta saatiin niitä onnistuneitakin toistoja. Tänään mm seisoi (eilinen kyykyssä) ja yhtään ennenaikaista maahan menoa ei nähty, mutta koira sylki rullaa mun ja mm väliin ollessaan vasta tulossa mulle, ja joka näytölle ja aika monella rullan tuonnillakin hyppäsi päin minua/mm. Nyt olin tarkka ettei se karkaa mihinkään ilman lupaa ja sikäli onnistui paremmin, koira myös tuntui keskittyvän eilistä enemmän tekemisiinsä. Pudonneet rullat otin kokonaan alusta asti uudestaan. Kyllä sillä ihmeen hyvä käsitys on kuitenkin noin treenimäärään nähden mitä siellä suunnilleen on tarkoitus tehdä. Pehmeän koiran etuja, sille jää asiat mieleen ;)

Ennen hakutreenejä oltiin pitkästä aikaa metsälenkillä ja voi pojat että kaikki meistä oli kaivanneet sitä! En tiedä miksi tulikin melkein kahden viikon tauko. Liikaa töitä, korjaamolla ollut auto, karu sää kesärenkaille jne. Lenkin jälkeen tein esineruudun n. 10x50m, kaksi esinettä vasemmalla melkeen takakulmassa ja oikealla sivurajalla puolivälissä. Tuuli puuskittain takaa eteen päin, mutta pitkään oli ihan tyyntäkin. Sieni lähti ekalle pistolle ihan kohtuullisen hyvin, jäljesti vähän, ja se lähempi hanska löytyi aika pian. Toiselle sitten ei millään, sellaista nysväilyä. Koetin vähän patistella että menes nyt siitä, ei auta. Lähetin pari kertaa uudestaan ja hieman alueen sisältä ja kyllä se lopulta sitten laahusti sinne taka-alalle. Meni varmaan 10min yhteensä mutta lopulta se toi sitä toista hanskaa sieltä takanurkasta. Ennen palkkaa pyysin sitä haukkumaan ja sillä jotenkin syttyi valot päälle siitä. Ehkä sitä pitäisi haukuttaa ennen joka lähetystä ja ennen jokaista palkkaa? Mä en rehellisesti sanottuna oikein tiedä mikä tässä tökkii. Hakumetsässä se ei koskaan ole tuollainen. En tiedä voiko se sotkea tätä jälkeen, nytkin se välillä selvästi meni mun jälkiä pitkin? Hakupalautteen jälkeen kävi mielessä sekin, onko se siksi tollanen nysvä, kun tääkin on sen mielestä tylsää ja niin nähty? Miten voi vaikuttaa jos koira ei edes lähde etsimään? Vai onko tää liian vaikeeta? Miksi se lähtee aina ekalle paremmin kuin tokalle? Eikö se viittaisi enemmän motivaation kuin osaamisen puutteeseen? Nytkin ne näki autosta että kävin jotain siellä metsässä tallomassa. Pitäisikö sille tehdä jotain ihan pentuhetsaustreenejä että avustaja vie esineet? Tai viedä yhdessä, että koira luottaa että on siellä jotain kun lähetän? Vai pitääkö sille taas ottaa kuuria että kuppi tulee kun esineet on haettu ja jos ei huvita, ei sitten ole ilmeisesti nälkäkään?

Luksille roiskaisin ne esineet suunnilleen samoihin kohtiin. Koira oli tosi vaisu itsekseen, palautukset varsinkin oli tosi löysät! Joku puoli minsaa tai max minsa niin molemmat oli silti kädessä. En tiedä onko silläkin joku motivaatiopula, se oli siellä kokeessakin jotenkin niin kummallinen. En mä mielestäni kovin paljoa esineruutua treenaa. Saa jäädä talvitauolle kokonaan. Pitäisi lukea vanhaa blogia ja tutkailla töppösen kehitystä, muistelen että silläkin oli aluksi vaikeaa ja jossain vaiheessa vaan itseluottamus ja sinnikkyys asettui kohdilleen. Töppöselle olen ainakin talvella tehnyt kentällä isoilla näkyvillä esineillä ihan vaan irtoamista ja ohjautumista suoraan sinne mihin lähetetään, samaa voisi tehdä Sienelle kanssa. Sitten mä jäin miettimään sitä Sientä, ehkä sille ei vaan sovi tollanen itsenäinen vapaa työskentely mitä mudi taas tekee hyvin. Jospa sille pitäis opettaa pistot? Se varmaan tuntuu koirasta paljon enemmän siltä että me tehdään yhdessä ja se saisi tukea minulta. Mutta en tiedä riittäisikö sillä motivaatio juosta 50m suoraan, 5m takarajaa, 50m takaisin minulle jne. 50m alueelle menee kymmenen tällaista pistoa. Toisaalta kun se ei kaahaa ja sillä on aika hyvä käsitys nenän käytöstä, sen ei tartteisi edes kauhean kovaa juosta että ehtisi ihan hyvin tarkastaa koko alueen. Plääääääh...