Tää on ihan kiltti

Mä olen treenannut nyt pari viikkoa ohituksia, eli sen aikaa mitä ollaan kaupungissa oltu. Palkkaamalla ei voi vahvistaa pelkoa, ja koska mudin käytös kumpuaa ahdistuksesta, syötän sitä ohituksissa riippumatta siitä mitä koira tekee. Sehän vastaa koulutukseen tosi nopeasti ja hyvin pian itse taas alkoi ilmoittaa vastaantulijat tulemalla mun viereen kävelemään, katsomalla vuoroin mua ja toista koirakkoa ja odottamalla palkkaa. Paljon on aivan hiljaisia ohituksia, mutta varsinkin pimeällä isolle karvaiselle koiralle saattaa edelleen päästä pieni murahdus. Aion jatkaa koiran syöttämistä ainakin vuoden loppuun asti ja katsoa sitten mikä on tilanne.

Keskiviikkona oltiin iltalenkillä, kun yhtäkkiä jostain pihasta ryntää räkä roiskuen rääkyvä sakemanni. Sen takaa joku akka kiljuu Nelliä, mutta Nelli (jos se oli se koira?) ei yllättäen kuule. No, minusta olisi aivan kohtuutonta odottaa että mun koirat seisoisi paikallaan katsomassa kun toinen tulee kimppuun, ja mudihan ei missään tapauksessa niin tee. Sieni saattaa jopa tehdä, mutta sitä taas ei ole sille opetettu, se vain provosoituu todella harvoin. Mudi siis sai raivarit, mutta kääntyi yhdellä kutsulla pois. Jumalan kiitos siinä pihassa olikin joku verkkoaita joka piteli sitä koiraa ainakin sen aikaa että me liuettiin kiireesti alta pois ja se nainen kai yritti pyydystää koiraa pannasta kiinni. Tässä vaiheessa mudi oli taas oikein hienosti ja sai palkkaa taskusta. Mua silti harmitti pitkään, on niin helvetin turhauttavaa vastaehdollistaa koiraa ja yrittää vakuuttaa sitä että kukaan ei aio syödä sitä ja se voi olla ihan rauhassa, kun aina välillä jokuhan nimenomaan aikoo!

Olen jo aikaa sitten tiedostanut, että toisten käytökseen ei voi vaikuttaa, oma on ainoa mihin voi. Olen kehittänyt aika hyvän zen-mielentilan ja opetellut ottamaan kaikki tilanteet vain haasteina, "jee nyt saadaan harjoitella tätäkin", mutta en mäkään ihan mahdottomiin pysty. Kanssaihmisten syyttely ja "miksi toi tekee noin" ja "ei vittu mikä tumpelo" -tyyliset ajatukset ei johda yhtään mihinkään. Eikä se ole kenenkään muun vika että mun koiralla on luonteessa sellaisia puutteita, että tilanne on mikä on. Mutta on vaan niin paha mieli kun se koira joutuu sellaisiin tilanteisiin mihin sen ei koskaan pitäisi joutua, enkä mä mahda asialle mitään. Muuttaisin heti mökille tai mieluiten vielä kauemmas erämaahan, jos se olisi mitenkään mahdollista. Nyt on mentävä näillä.

No tänään sitten! Tultuani töistä mentiin aamupissalle tohon läheiselle metsätielle, mulla koirat flekseissä. Oltiin juuri tulossa 90 asteen mutkalle mistä mun polku yhtyi metsätiehen. Mudi oli vähän jäljessä nuuhkimassa ja Sieni katsoi eteenpäin tosi kiinnostuneena, mutta se nyt katsoo mitä tahansa pikkulintuja ja puista tippuvia lehtiä ja herra ties mitä kaikkea "jee! lintu!" tai "jee! lehti!" tai "jee! mitävaan!" niin siihen ei järin ole luottamista. Ei tullut mieleenkään että sieltäpä tulee pieni terrieri irrallaan ja tupsahtaa suoraan Sienen naamalle. No, mudi huomaa ja saa raivarin, mä hihkaisen omistajalle että ottaa koiransa pois täältä, nappaan mudia valjaista ja roikatan sitä kauemmas kun se typerä terrieri tulee vaan mudia kohti (miksi ne irtokoirat on vielä aina jotenkin niin kielitaidottomia? toinen raivoaa täysillä ja yksi vaan edelleen meinaa tulla moikkaamaan? häh?). Sieni katselee hämmästyneenä kun toinen koira poukkoilee siinä mun ja sen toisen ihmisen väliä, joku pappa sen kanssa on ja se ei tee oikein mitään. Sanon uudestaan että älä päästä sitä tänne ja kun se on nyt vähän kauempana, vaiennan mudin. Joka tietysti tappelun makuun päästyään ei meinaa uskoa ja kivahdan kovempaa että riittää. Siinä vaiheessa yleensä hiljenee omat ja naapurin koirat... sillä aikaa se toinen kai saa koiransa kiinni ja jää seisomaan keskelle tietä katsomaan minua. No mä sanon vielä että tää ei oikeen tykkää että sen luokse tullaan, kuten näkyi tai ainakin kuului. Pappa ei edelleenkään vastaa mitään. Mä sitten otan koirat hallintaan vierelle ja mennään ohi, tosin mudi ei edelleenkään halua taipua ja nappaan sitä uudelleen valjaista että ymmärrätkö sä mitä tässä tarkoittaa. Ohituksen jälkeen tulee mieleen että olishan mulla ollut jotain nameja taskussa, mutta ei kyllä tullut mieleenkään siinä härdellissä alkaa niitä sillä kolmannella tai neljännellä kädellä kaivaa esille.

Ja taas ollaan varmaan aika lailla lähtökuopissa. No, elämä on. Pari viikkoa töitä jotta joku muu voi sitten päästää oman "tää on ihan kiltti" koiransa taas hallitsemattomasti meidän luo. Ihmisillä ei varmaan ihan vilpittömästi tule mieleen, että ei kyse ole siitä että mä pelkäisin niiden koiran olevan vihainen (jos mun koirat painaa yhteensä 40kg ja sen 5kg?), vaan tiedän oman koirani olevan. Älä päästä sitä tänne -> "ei ku tää on ihan kiltti, ei hätää". Whaat? Oikeastaan ihan käsittämätön vastaus joka ei sovi aiempaan kommenttiin lainkaan, puhutaanko me aivan eri asiasta niinkun :D Naurattaisi, jos ei olisi oma lehmä ojassa, tai koira ahdistuneena. Vaikka mulla olis kaksi sienistä superkilttiä ja sosiaalista koiraa niin en mä nyt jumaliste haluisi silti vierasta koiraa siihen kahden fleksin sekaan kapealla kuraisella polulla leikkimäänkään!

Tekisi mieli ensi kerralla kokeilla etten tee mitään. Jos heittäis hihnat käsistä ja kääntyisi vielä eri suuntaan ja lähtisi vaikka kälppimään. Olen aika varma, että mudikaan ei aloita puremista, eli jos toinen koira tulee ystävällisesti niin tilanne voisi ihan lauetakin. Edellyttäen että mudi ei ota remmistä tukea, ja että se toinen ei sitten iholla ollessaan päätäkin aloittaa tappelua. Tosin Sieni aiheuttaa ongelmia sikäli että mudihan puolustaa voimakkaasti sitäkin, ja jos Sieni vaikka meinasi yhtään alkaa leikkiä toisen koiran kanssa, mudi menisi siinä vaiheessa väliin jo ihan uudesta syystä. Jotenkin on sen verta isot panokset että ei ole tehnyt mieli kokeilla. Se on ainakin ihan vissi että kerran puremaan päästyään tuollaisella koiralla se kynnys madaltuu kerrasta ihan olemattomaksi, ja vaikka tilanne ei millään tavoin olisi mun syytä, niin kyllä mä vaan pitäisin sitä omana vikanani jos mun koira purisi toista koiraa. Ei sellaista kukaan halua kontolleen. Roikotan sitä siis jatkossakin valjaista tai pannasta tai vaikka kaulanahasta jos niikseen tulee. 

Oi voi.

PS. Aamulla maa oli mukavasti huurteessa ja aiheutti villit pyyhkärit!