Muri. Sydän.

Piirinmestaruusjälkikokeessa Pieksämäellä, tuomarina Ilkka Halonen, hyvin tuulinen päivä. Voinette uskoa, että mietin pitkään ja hartaasti koiran ilmoittamista, ja vielä ilmoittautumisen jälkeen oli sellainen olo, että onhan tässä varaa jänistää jos siltä tuntuu. Koiraa on hoidettu ja sen kanssa on treenattu, ja vaikka se on tuntunut hyvältä ja ollut fyysisesti kunnossa, ei mun ole ollut helppoa päästä yli siitä mitä keväällä tapahtui. Tiedän, että koirat on eläimiä, ei koneita, ja koskaan ei pidä sanoa "ei mun koira koskaan" tai "kyllä mun koira aina". Tiesin, mutta ymmärsin sen vasta kun se oikeasti tapahtui minulle. Minusta sellainen on syytä ottaakin raskaasti, eikä kuitata vain olankohautuksella. Mä olin aika varmana jo pistämässä pillit pussiin ja koiran eläkkeelle, mutta mm. Multamäen Terhi ja Korrin Suski loi muhun uskoa ja varsinkin Suskin "sulla on korkeasti koulutettu koira, kokeeseen vaan siitä" jäi vahvasti mieleeni. Mutta silti, entä jos? Nykyään mä vaan tiedostan että yhtä lailla se "entä jos" on läsnä niillä, kenellä mitään ei ole vielä käynytkään. Suorastaan vaarallista tuudittautua siihen "ei mun koira ainakaan" -ajatukseen. En mä nyt tarkoita että kaikki maailman koirat on jotain käveleviä aikapommeja jotka puree jotakin hetkellä minä hyvänsä. Tarkoitan vaan sitä, että korkeasti koulutettu, paljon treenannut ja kisannut, vahvan rutiinin omaava koira on sekin vain eläin. Eläin, jolla voi olla huono päivä, kipuja, ihan mitä vain mikä vaikuttaa sen käytökseen. Kipujen merkitystäkään en ennen oikeasti kunnolla ymmärtänyt. Piti käydä aika pohjalla, että silmät aukesi. Kaipa sitä muutkin on omalle koiralleen välillä turhan sokeita, ja suotta mä enää itseäni soimaan. Niin kävi, otin opikseni ja menin monessa asiassa itse eteenpäin.

Koe alkoi onneksi maastoilla. Koirakoita oli 7kpl, mikä oli kolme enemmän kuin viime vuoden mestiksissä. Muutama on varmaan muuttanut piirin alueelle tai noussut tällä kaudella kolmosiin, koska oli ihan ventovieraita, ja aika pienet nää piirit kuitenkin on. Jo arvonnassa tuuri oli jumalauta kerrankin puolellani ja sain numeron 2 (ykköstä ei ollut, se oli varajälki). Eka jälki eli ei hermoja raastavaa tuomarin odottelua, ekana tottikseen eli aloitus liikkeistä. Mä olen tainnut aina tai ainakin melkein aina olla ekana paikallaolossa.

Koirien tarkastus tehtiin autoilla kauempana, koska kentälle ei saanut tuoda yhtään koiraa ennen tottisvuoroa. Mun koiralla oli kevyt-BoT päällä ja ennen kuin sain sen ähellettyä ja koiralle oikeat pannat kaulaan, suurin osa oli jo käynyt tuomarin luona eikä siinä ollut yhtään koiraa esillä mun mennessä. Autolla kerroin koiralle että "hampaat" ja katsoin hampaat ja painelin sitä niskasta. Sitten mentiin tässä-käskyllä tuomarin luokse. Koira oli intopiukeena menossa vissiin kentälle tai jotain. Otin sen asentoon ja käskin vielä "odota", vähän silmät pyöri päässä mutta varsin lunkina oli. Sirukin kerrankin löytyi melkein heti ja se oli siinä. Kehuin ja vapautin koiran joka alkoi pomppia mun naamalle, ja vein sen takas autoon.

No, sitten siirryttiin jälkimaastoon. Reitti oli tosi helppo, ihanaa että takaisin paluu olisi kanssa suora eikä tartteisi paniikissa muistella mistä oikein tultiin. Muut jäi matkasta ja viimein mekin oltiin tuomarin kanssa perillä. Maasto oli tosi avaraa mäntykangasta ja ihan tien vierestä oli lähtenyt monesta paikkaa isoja metsäkanalintuja ajaessamme tietä pitkin. Yksi pyöräilijä tuli kanssa vastaan, muuten ei näkynyt ketään. Otin koiran autosta, tuomari ja miespuolinen toimitsija kävi asioita läpi vähän kauempana. Koira kyllä minusta näki ne. Pukiessani sille valjaita oli tullut valmista ja toimitsija kehtasi kommentoida mudin kauniita kiharoita, ja mudihan sai ihan hirveet kilarit. Ei se sitten ehkä ollut tajunnut kuitenkaan että siinä on ihmisiä vai miten se nyt niin järkyttyi kun joku mies uskalsi meille puhua? Mudi huuti ja mä yritin sitä hyssytellä, vähän siinä arvoin kuinka kovaa kannattaa komentaa vai annanko olla, mutta koirien luoksepäästävyyttä kai arvioidaan koko kokeen ajan ja toimitsijalle haukkuva mudi ei järin vakuuttane? Otettiin ilmottautuminen, missä mudi vähän tuhahteli edelleen, mutta ei oikein selvästi kellekään niin ei kukaan mitään sanonutkaan. Siirryttiin siinä janan kohdalle, juttelin koiralle että jälkihommia ja pistin sen maahan kun katsoin janan takamerkit. Ihan metri janan oikealla puolella meni joku kuppanen polku ja kysyin saanko lähettää siitä. Ei saa. Mudi oli edelleen jossain ihme sekotilassa ja välillä sanoi yksittäisiä "hau!" ja välillä vähän vinkui ja kiljahteli. Olis pitänyt viritellä vielä uudestaan että jälkihommia olisi. Tai olisi pitänyt ottaa se sivulle ja tehdä kunnon lähestyminen janan suuntaisesti. Nyt mä kutsuin sen siitä jotenkin vaan sivulle ja olin jo valmiina lähetyspaikalla. Käskykin oli joku hiljainen "jälki..." ja mudi parka oli ihan kuutamolla. Se otti pari askelta, sitten tarkisti jonkun 6-7m vasempaan, saman verran oikeaan, siinä oli varmaan ollut kanssa niitä lintuja tai sitten se vaan tutkaili että mitähän täällä pitäis olla kun ei nyt oikein ole mitään mutta jotain toi akka selkeästi odottaa. Hermostuksissani liikuin askeleen tai pari eteenpäin, tiedän että niin ei saa tehdä ennen kuin liina on suorana, mutta jotenkin ajatuksissani arvelin että oma eteneminen auttaisi koiraakin. No ei, mudi jopa jäi seisomaan ja katsomaan minua, mitä se ei kyllä koskaan tee. Otin sen uudestaan sivulle ja juttelin että otetaas nyt ihan uudestaan, jälki pitäis löytää, missä jälki. Uusi lähetys "JÄLKI!!" ja vahva käsimerkki eteen, nyt ampaisi normaaliin tyyliinsä täysiii. Ihan pikkasen se kiersi jonkun puun tai jotain ja poukkasi hetkeksi vähän sivuun, muuten varsin suora ja jälki leikkasikin janan jossain puolivälissä jo. Varma nosto oikealle ja hyvä etten hämilläni jäänyt siihenkin jotain säätämään kun odotin että takaa huudetaan jotain perään :D Onneksi tajusin pitää pääni kiinni ja koira sitten alkoikin kiskoa niin että havahduin pitämään myös liinasta. Kerin sitä aika paljon lyhyemmälle ja sitten me mentiin!

Jäljen eka kulma tuli hyvin pian, varmaan se 50m. Kulmasta ihan hetikohta oli eka keppi, josta koira ajoi yli, mutta mä astuin sen päälle. Stoppasin koiran, potkaisin ärtyneenä keppiä ja motkotin koiralle että mitä ihmettä, näitä ei jätetä tänne kun sulla se nenä on ja tää on sun tehtäviä. Koira ilmaisi sen, palkkasin sen siitä. Sitten mä varsin sisuuntuneena päätin että nyt kun me ollaan selvästi oikealla jäljellä ja saatiin se jälki ees säädön jälkeen ylös, tänne ei tultu pelleilemään, vaan se koirahan ilmaisee ne kepit. Jälki oli ihan hirveetä syheröä, minusta kulmia oli pahimmillaan tyyliin 10m välein ja yhden melkein-paluuperänkin (10m-10m-10m laatikko...) koira teki. Se jäljesti tosi tarkasti jäljen päällä ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Pari kulmaa meni lenkittämällä, muuten se ei juuri edes tarkistellut. Mun piti jokaisesta kepistä katsoa että onhan ne meidän ratatunnuksella ja ettei se kutonen vaan kohta jo tule, mun mielestä se jälki teki meinaan sellasta siksakkia että pelkäsin että koira on oikonut jonkun pätkän. Toisaalta se työskentely ei näyttänyt siltä. Hirvitti silti, missään vaiheessa ei ollut mitään pitkää suoraa ja keppejä tuli jotenkin liian usein minusta. Neljännellä kepillä alkoi tosissaan jännittää, että toivottavasti seuraavassa ei vielä lue kutosta. Vaan vieläpä nousi tavan keppi ja lopulta sitten se viimeinenkin :) Aikaa meni 18min, ja mä jarrutin aika kovasti ja nelosella ja vitosella makuutin koiraa hetken että sain tasata omaa hengitystä. Toiselta se meinasi varastaa ja ärjäisin sille (joku anonyymi voi taas puuttua tähänkin sanavalintaan :D) että kuulitko maahan. Sillä oli vähän just sellanen asenne, että joojoo mää tierän. Nyt kun osaan vaatia (pidättää) sitä oikein, se kyllä tekee hyvin töitä, mutta just kepillä ja sen jälkeen se mielellään poistuisi hallinnasta ja päättäisi itse singota jatkamaan.

Paluuaikaa koekeskukseen oli annettu 20min, olihan se pieni ja kuoppainen tie mutta aiiiika yläkanttiin minusta silti. No, kerrankin saatoin aivan rauhassa ajella takaisin eikä ollut edes kuvitteellista kiirettä keppien palautukseen!

Neljä koiraa taisi tuoda kaikki kepit ja loput sitten 4-5 kpl. Janalta kaikille jotain +-30p, tuomari oli sitä mieltä että se voimakas puuskittainen tuuli vaikeutti ja jokaisella oli jotain häröilyä. Parilla taisi olla jo sellainen tilanne, että edes täysillä esinepisteillä ei maastopisteet riittäisi koulariin, mutta kukaan ei keskeyttänyt. Meille janalta 32p, "saisi edetä jo ensimmäisellä lähetyksellä" tai jotain :D Jäljeltä siis yhteensä 162p. Onneksi mun liikkuminen janalla ei vienyt koko janaa nollille tai jotain!!

Seuraavaksi esineet. Oikeastihan tauot oli aika pitkiä, kun oli vain yhden tuomarin koe. Mua ei enää ihan hirveästi jännittänyt mutta ilmainen ruokakaan ei maistunut, kahvia ja pullaa kyllä otin. Sovittiin, että mennään numerojärkässä esineisiinkin. Käytin mudia vähän kusella ja otin autolla yhden esineen noston ja luovutuksen (muistatkoettäethyppääsitten!) virittelyksi. Jätettiin palkka autolle venaamaan. Vähän aikaa piti vielä odotusmerkillä hengailla odottamassa, laitoin mudin maahan, mutta otinkin vielä kävelemään ja nuuhkimaan puskia. Sitten kutsuttiin peremmälle, mudi sanoi BUF! sillekin naistoimitsijalle. Mentiin hallinnassa vajaa 100m polkua. Esineet oli siis ihan hallin vieressä metsässä. Takaraja oli siinä kohtaa mistä se suo alkaa ja ruutu oli 90 asteen kulmassa lähestymissuuntaan nähden. Eli tullessamme polulta paikalle oikealla oli alueen oikea etukulma ja 50m suoraan eteenpäin vasen etukulma. Ilmoittautuminen uudestaan, alueen merkkien tsekkaus ja sitten jostain syystä päätin että aloitan sieltä kauemmasta reunasta. En ollut varma pitääkö koira olla jo vapaana, mutta kukaan ei siitäkään sanonut mitään niin en irroittanut. Mudin kanssa hallinnassa vielä sinne, ja tein sellaisen pienen kaarroksen että sain pari metriä lähestyttyä alueen sivurajan suuntaisesti ja annettua koiralle suunnan. Sitten otin sen irti ja hetken siinä järjestelin remmiä, että koira ehtii nuuhkia. Tuuli oli edelleen varsin voimakas mutta puuskittainen ja tuli alueen takarajalta eteenpäin. Helppo nakki, ajattelin.

Lähti vasenta sivurajaa ja eteni n. puoliväliin, kunnes poukkasi voimakkaasti oikealle ja meni melkeen oikeaan takakulmaan. Pyöri siellä aikansa ja tutkaili aluetta, mitenkään loogisestihan se ei normaalistikaan etene mutta nyt se oli jotenkin vielä oudomman näköistä. Eikä mitään löydy ja paniikki alkoi hiipiä mieleen. Koira liikkui koko ajan ja tarkasteli sitä oikeaan takakulmaa moneen kertaan, näytti ihan siltä että sillä on haju mutta ei se koskaan jätä esinettä ja se tuli sieltä aina itsenäisesti pois. Kutsuin sen pari kertaa takaisin ja kerran se tuli itsekin, ja lähetin aina vähän eri kohdasta uudestaan. Parin minuutin kohdalla tuli keskeltä esine. Sitten vaan etsittiin ja koirakin alkoi olla jo vähän ihmeissään, koira joka rakastaa esineruutua ja on siinä todella hyvä! Kysyin jossain vaiheessa että paljonko aikaa on, mutta tuomari hörähti että on mitä on, kaikki ne pitäisi sieltä löytää. Ja mitä väliä, ei mulla ole mitään "nyt oikeesti töihin!" -käskyä, niin sama se onko minuutti vai kaksi. Sitten kuului "aika" ja koira oli vasemmalla aika edessä ja sai juuri hajun (se kyllä oli mennyt ihan ekassa lähetyksessä jo hyvin läheltä siitä, miksei silloin saanut hajua? Tai sitten se sai hajun mutta samalla jotain tuli oikealta takaa, kun se koukkasi niin voimakkaasti sinne? Niin se kyllä saattaa vaihtaa esineitä, varsinkin jos saa ekan hajun heti niin ei millään malttaisi tuoda sitä kun etsiminen on kivempaa). En sanonut mitään, olisi kai pitänyt huutaa koira pois, mutta ajattelin että ihan itsekkäästi odotutan nyt sen verta että koiran kannalta annan sen tuoda sen esineen vaikka sitä ei hyväksyttäisi enää. Tuomari sitten mietti hetken ja sanoi hyväksyvänsä sen vielä, kun koiralla näytti olevan haju kun aika päättyi. Työskentelystä otti kolme pistettä pois, koska koiralla saisi olla vielä parempi motivaatio esineisiin, nyt se vähän vaan juoksentelee siellä, ja oikean takakulman esineen kyllä löysi muttei halunnut tuoda sitä. Vastalause, Luksi ei jätä esineitä. Tai en mä tiedä, se vasemman etukulman esinekin oli vähän outo juttu. Kokeen seitsemästä koirasta vain yksi toi sen oikean takakulman ihme esineen, kaikki muutkin pyöri siellä ja tuomarin mielestä merkkasi sen, mutta ei nostaneet. Se oli musta nahkainen lompakko ja siinä oli suopursumättäitä, ja esine oli ymmärtääkseni vielä painettu sinne mättääseen eikä vain tiputettu sen päälle, koska piirinmestikset. Mä luulen, että juuri esineen kohdalla oli jonkun elukan kuset mikä ainakin mun koiraa ällöttäisi kauheasti, tai sitten se suopursu ja puuskittainen tuuli oikeasti vaan pyöritti hajua niin että koirat ei löytäneet itse esinettä vaikka niillä oli haju siitä ja ne pyöri hyvinkin lähellä. Ihme homma kerrassaan! Mä en usko että mun koira olisi jättänyt esinettä nostamatta vaikka sitä olisi kuvottanut joku haju siinä lähellä, uskon että se ei vain oikeasti ollut löytänyt sitä. Mutta miksi sinnikäs mudi ei malttanut tarkentaa kunnes löytää? Ei se ole koskaan siinäkään vaiheessa luovuttanut, ja mä en kutsunut sitä edes pois sieltä tai millään tavalla ohjannut sitä, mikä olisi häirinnyt sitä. Esineistä siis yhteensä 21p. Neljäs tai viides koira oli mennyt haukkumaan aivan esineruudun takana olleelle marjastajalle, en tiiä mistä se oli sinne hiipinyt vai oliko se siellä koko ajan mutta niin kyykyssä että ei aiemmin huomattu. Jumalan kiitos se ei meidän aikana näkynyt, mudi olis saanut varman slaagin!

Kaikki esineet tuonut koira oli tuonut vain 5 keppiä jäljeltä, joten tässä vaiheessa edelleen maastopisteet oli hyvin tasan ja mestaruus ratkaistaisiin tottelevaisuuksien perusteella. Nyt yksi alle 150p maastopisteitä saanut koirakko halusi keskeyttää ja hän sai kisakirjansa ja lähti kotiin.

Mun parina oli bc-uros, jonka ohjaaja pyysi että voidaanko ottaa harjoitusilmoittautuminen parkkiksella. Ilman muuta voidaan :) Se meni oikein hyvin. Mun jännitys oli edelleen laskenut, vaikka tottishan se oli mikä mua eniten alun perin stressasi. Laskeskelin, että 87p tottis pitäisi tehdä että saisi ykköstuloksen. Kyllähän se sellaisen tekee jos mitään isoa ei mokaa. Mudi oli jotenkin vähän sen oloinen, että ennemmin pitäisi ravistaa kuin hetsata. Jotenkin sitten aloitus tulikin vähän äkkiä enkä mä kerinnyt pitää sille mitään sulkeisia. Hain koiran autosta, en näyttänyt sille mitään palkkoja, vein hallinnassa kuselle ja hallinnassa kentälle. Yksi patukka oli jääny taskuun ja heitin sen siinä vielä pois kaikkien silmien alla just ennen kun mentiin kehään. Kävi mielessä, että onko palkan jättäminen kehän ulkopuolelle ihan sallittua, mutta myöhäistä... pitkä kisatauko näkyi kyllä taas siinä että mä olin vähän kujalla tekemisistäni.

Ilmoittautumisessa meinasi pälyillä paria, se murahti meille ja mudi vastasi, kielsin katsomasta sinne päin ja sitten onneksi aloitettiin jo. Mudi oli minusta vähän nukuksissa, pientä herättelyä ehkä olisi kuitenkin voinut tehdä. Seuraamisessa reagoi ampumiseen pomppaamalla ekasta aika rumasti ylös-eteen (miten niin palkattu kainalosta paukuista?), tokasta laimeampi, sitten taisin kuiskata sille uuden "seuraa!" josta se pomppasi vielä kerran. :D Pari kontaktikatkoa mutta pääosin ihan kivan tuntuista. Henkilöryhmässä ahdisti, tein pysähdyksen heti jotta sain annettua uuden käskyn jatkoon. Pälyili ja ehkä hieman jätätti, tai sitten se vain tuntui siltä, koska arvosana pompuista huolimatta erinomainen. :O Liikkeestä istumisessa annoin kuulemma käsiavun, jonka vuoksi hyvä. Parin koira oli jo meidän seuruun aikana alkanut haukkua paikallaolopaikalla, mikä vähän ahdisti mudia. Maahanmenossa tuli luoksetulon kovaa mutta suoraan sivulle, olisko ollut EH. Parin koira nousi istumaan ja haukkui edelleen siinä asennossa, mudia hermostutti se ja niin alkoi minuakin sitten. :/ Yhdessä me pälyiltiin että kai se nyt pysyy siellä. Tuomari kirjoitti arvosteluita aika pitkään, ja tässä vaiheessa tuijotti hetken myös paikallaolevaa koiraa, mutta ei pyytänyt ohjaajaa kytkemään sitä tms vaan antoi sen jäädä haukkumaan. Seisomisen luoksetulossa mudi pälyili toista koiraa ja teki siksi pienen kaarroksen. Toinen oli tainnut mennä takas maahan ja haukkui vähemmän. Olisi pitänyt olla suora ja nopeampi, olisko ollut EH. Tasamaanoudossa meno ja nosto hyvät mutta paluu ravilla, kehuja tuli ohjaajan hyvästä jaksotuksesta :D Ehkä EH tai H. Hyppyesteet oli aivan uudet ja valkoiset, vaaleaa kenttää vasten... mä olin jo arvellut että mudi ei ehkä hyppää. Hitto kun ehdin ottaa sen jo sivulle, ja perusasennon saa ottaa vaan kerran, niin en sitten ilennyt enää sitä hetsata. Olis voinut vähän hyppyyttää mua vasten tms kun tuomari taas hartaasti kirjoitteli papereihinsa. Näissä odotuksissa mudi ehti vähän lässähtää pälyilemään sitä toista koiraa, joka onneksi oli loppua kohti koko ajan hiljaisempi ja makasi paikoillaan. Hyppynoudossa siis kiersi menon, mutta siisti nouto ja paluuhyppy, niin jotain pisteitä vielä tuli vaikka arvosana puutteellinen. A-estenouto muistaakseni erinomainen. Eteenmeno tosi reipas ja suora ja meni ekalla maahankin, joskin mun silmiin olisi se osannut pläjähtää nopeamminkin! Paikallaolo erinomainen, mulla kurkkua kuivi niin että yskin piilossa ihan huolella, ja kaikesta huolimatta jännitti ihan helvetisti että mitähän nyt tapahtuu. Kaveri yleisöstä siinä nyökkäili että hyvin menee, ja saatoin kurkistaa pari kertaa itsekin. Aivan rauhassa se siellä oli, vaikka pari haukkui edelleen ja esim. kaikki noutokapulat saalisti voimakkaasti muristen. Ehdin siinä myös laskeskella että aika tosi hilkulle menee se 87p, mutta jos pisteet ei riitä, ne ei riitä. Kielsin itseäni jossittelemasta sitä menohyppyä vaikka harmittihan se ihan hirveästi. Yleisöstäkin kuului sellainen voihkaisu kun koira kiersi esteen. :/

Yleisesti ottaen koira sai kehuja teknisestä osaamisesta ja hyvästä yhteistyöstä ja vietikkyydestä. Minusta se olisi saanut olla paljon vietikkäämpi, olisi pitänyt alussa hetsailla. Menee osin senkin piikkiin, että mudi parkaa ahdisti se pari. Ihan tosi, tosi mahtavaa, että se kuitenkin pystyi tekemään siitä huolimatta! Loppuarvostelun aikana koira piippaili välillä, mutta treenaaminen näkyi onneksi siinä että oli se välillä pitkään hiljaakin. Sitten sillä oli tylsää niin se koetti vähän päristä jonnekin yleisöön ihan vaan saadakseen mut kieltämään sitä. Nostin sen ylös ja käänsin maahan naama eri suuntaan, niin se auttoi. Piinaa oli kuunnella ensin koko arvostelu ja vasta lopussa saada pisteet, mutta tottis yhteensä 89p ja sehän riitti!!! :)

Lopuksi otin koiran sivulle ja mentiin hallinnassa pois kentältä. Tai pari kolme kertaa sai huomauttaa kun mudin mielestä voi jo huutaa ja rynniä autolle missä se luuli jonkun palkan olevan, vaikkei ollut mitään nähnyt. Sitten me tehtiin seuruuta niin kauan että koira lopetti häröilyn ja vasta sitten vapautin sen kiskomaan mut autolle. No olihan siellä nyt herkut mudille. Tätä pitää kyllä vielä työstää, vaikka sitä arvostelun aikana kiljuvaa koiraa ei enää arvostella niin ei helkkari että on raivostuttavaa.

-> tottis videolla, kiitos kuvaamisesta H.K.!

Pari sai 83 tai 84p ja tasan 270p, onnea vielä heille jos tämän näet! Mun piti vielä varmistaa sihteeriltä että onhan mulla oikeasti ykkönen, ja kyllä vain! 272p. Sitten piti odottaa vielä kaksi muuta tottisparia. Nyt maistui jo ruoka ja juttukin irtosi ihan eri tavalla, mukavaa oli höpöttää ihmisten kanssa. Mua ei alun perinkään kiinnostanut se piirinmestaruus ja nytkin oli sellainen olo, että ihan sama, mä sain ykkösen ja se on täydellisen riittävä. Katsoin muiden suorituksista vain osan enkä tiennyt toisten saamia pisteitä. Sitten ne päättyi ja tuomari tuli sisälle ja tuloksia täyteltiin. Lopulta ulos vietiin tulostaululle lista ja en ehtinyt edes paikalle kun sieltä huusivat että me voitettiin. Mitä?! :D No niinhän siinä sitten kävi, se kaksi pistettä riitti ja kukaan ei enää ohi kiilannut. Me tehtiin se <3 Paitsi että mä olin jo lopettamassa koko harrastusta mutta sain itseni ja koirani koottua vielä lähtemään kokeeseen, me tehtiin siltä hyvin huteralta pohjalta ykköstulos ja vielä voitettiin! Olosuhteet oli sen tuulen takia ilmeisen haastavat joten ei auta kuin olla tyytyväinen. Sydämellinen kiitos vielä kaikille meitä auttaneille ja meihin uskoneille, onneksi painostitte mut vielä jatkamaan. Nyt se olisi viimeistä vaille käyttövalio, mun ensimmäinen harrastuskoira, jonka kanssa haasteita ON riittänyt. PM-12 & -13 Takkutukan Uudet Kujeet edelleen inhoaa poseeraamista: