Kummallinen jälki

Metsiksellä, tein jäljet muhimaan ja käytiin sillä aikaa lenkillä.

Sienelle ehkä joku vajaa 400m, U:n muotoinen kahdella suoralla kulmalla oleva jälki. Vanheni tunnin. Jana pari metriä, jälki lähti vasempaan. Jäljellä oli viisi keppiä, ei lainkaan palkkapurkkeja. Jäljen nosto oli täydellinen: koira teki kauniin 90 asteen kulmaan janalta jäljelle ja lähti varmana oikeaan suuntaan. Eka keppi oli varsin pian palkkana, mutta koira mennä posotti siitä yli. Stoppasin ja kysyin että jäiköhän sulta jotain, ja koira tuli sitten takaisin päin ja ilmaisi kepin naama kohti minua. Palkkasin sen siitä. Eka kulma oikeaan aivan kiskoilla. Tokasta kepistä meni koiran mitan yli, pyörähti itse etsimään sitä ja ilmaisi taas naama kohti minua. Kolmas oli hyvin pian tokan jälkeen ja sen ilmaisi hyvin. Toinen kulma oli tietysti myös oikeaan. Koira teki hienon kulman, mutta sitten sille tuli joku epäusko ja se lenkitti vastapäivään kierroksen juuri siitä kulman kohdassa tarkistaen jos jälki meneekin jossain muualla. No ei mennyt, ja jatkoi sinne minne alun perin oli jo menossa. Neljäs keppi oli kallion päällä aikamoisen jyrkänteen reunalla, en tiennyt etten pääse siitä suoraan alas ja siksi kulma tulikin kepin kohdalle kun oli pakko mennä sitä reunaa pitkin vähän matkaa. Sieni meni kepistä yli ja ihmetteli kanssa vähän sitä jyrkännettä, mutta reagoi keppiin ja ryhtyi tarkentamaan sitä palaten taas taaksepäin ja ilmaisten naama kohti minua. Rymyttiin se rinne alas, koira veti koko ajan kevyesti jäljellä ja sillä oli hyvä imu eteenpäin. Vika keppi oli yhden kiven vieressä ja koirapa veti yli reagoimatta keppiin mitenkään. En oikein muutenkaan tykkää puuttua jos koira ei reagoi keppiin - mitä järkeä opettaa että mä kyllä tiedän missä ne on ja suutun jos ne jää, kun en oikeasti kuitenkaan tiedä? Saahan sillä koiraan painetta, jolloin kepin löytäessään se on kauhean tyytyväinen kun se merkitsee sille jonkinlaista rauhaa, mutta ei se minusta kuitenkaan ole oikea tapa. Haluaisin, että koira itse haluaisi löytää ne kepit. Ja paine nyt ei ainakaan lisää nenänkäyttöä ja keskittymistä mitä keppien nouseminen lähinnä vaatisi, vaan tuottaa lähinnä sähellystä, minkä minä ainakin aiemmin olen virheellisesti voinut tulkita työskentelyksi...

Niin, vikalla kepillä on vaan se ongelma, että jos koira ei ilmaise sitä niin mistä se sitten palkataan. Minusta voi aivan hyvin (loppu)palkata taskusta kun koira selvästi keskittyneesti jäljestää maavainuisesti, mutta jos vikalta kepiltä on autolle ehkä 20m tietä pitkin, niin mitä jos se koira ei vaan enää esitä sellaista työskentelyä mistä haluisin sen palkata? Ehkä vika keppi pitäisi jättää kauemmas, ja jatkaa jälkeä metsässä vielä jonkun 50m ihan just tältä varalta, mutta mä olen niin yyyberlaiska että ei tule kuuloonkaan.

Siispä pysäytin Sienen ja tein kuten ekalla kepillä, odotin että se tulee takaisin. No se tuli, mutta ei silti saanut hajua kepistä, ja vieressämme ollut tie ja näkyvä auto selvästi häiritsi sitä. Olen jo opettanut senkin siihen, että kun auto näkyy, loppu häämöttää... se ei sitten oikein tiennyt mitä tehdä, mutta teki kuitenkin jotain (mikä oli tietysti aivan loistavaa) ja lopulta sai hajun kepistä ja toi sen mulle ennen kuin ehdin mitään tehdä. Otin sen siltä, laitoin sen parin metrin päähän jäljelle takas maahan ja lähetin koiran jälki-käskyllä. Jotain siinä vielä säädettiin ja lopulta autoin koiraa maahan-käskyllä. Ihan hyvin se siis yritti kaikkea mutta mitään hajuakaan sillä ei enää ollut siitä jäljestä. Kepit oli ehkä vähän niukasti hajustettuja, mutta en mä kyllä koskaan pidä niitä mitään puolta tuntia taskussa, niin kuin koeohje sanoo. Ehkä pitäisi. Tai sitten vaan kouluttaa ne elukat niin että ne kepit nousee. Jälkeen päin ajateltuna Sieni oli ehkä kepeillä vähän hämmentynyt siitä, että missä purkit on. Sillä on ollut purkit aika monta viime kertaa ja nyt vaihdoin ihan lennosta kepeille, kun koko jälki-idea tuli vähän äkkiä eikä mitään purkkeja ollut mukana. En tiedä, jospa se tekisi tämän loppukauden vielä niillä purkeilla kuitenkin? Tai keppi purkin päälle? Nyt sillä oli kiva draivi noin muuten, ja se työskenteli hyvin sen yhden tarkistuslenkinkin. Mutta en mä silti halua että tämäkin koira menee siihen, että ne kepit on vain hidaste siellä... tää on kyllä kamalaa tasapainoilua itse jäljen ja niiden keppien välillä.

Luksille oli pelkkä jana. Vanheni vajaa 1,5h, janan pituus ehkä 15m, jälki lähti oikeaan. Vein koiran hallinnassa autolta janan alkuun (tartti vain kolme huomautusta että "tässä" ei ole 2m mun edessä! possu mikä possu!) Terhi antoi vinkin kiihkeän koirien janalle: "Kuumakalleille auttaa janalla se, että ajaa pitkän janan (50 m) ihan lyhyellä liinalla koiran persiissä kiinni, siis max parin metrin liinalla. Eli "työnnät" koiraa suoraan eteenpäin omalla liikkeelläsi, etkä päästä sitä haahuilemaan sivusuunnassa. Sitten heti janan ja jäljen leikkauskohdan jälkeen n. 10 m:n päähän keppi tai namipurkki tai namikasa, johon on pakko regoida ja edelleen ajat lyhyellä liinalla. Sitten, kun koira on rauhoittunut jäljen edetessä, sille voi antaa enemmän liinaa ja vapautta työskennellä. Katso myös janalla tuulensuunta, eli mieleellään myötätuuli, jotta koira ei saa jäljestä mitään hajua ennen kuin ylittää sen. Pieni paine persiissä saa kuumakallet työskentelemään tarkemmin ja hallitummin ;)" Annoin jo jälki-käskyn varsin napakasti että se oli enemmän käsky kuin lupa, ja sitten menin siinä parin metrin päässä liina kireellä koiran perässä. Toimi, se teki loistavan janan! Jälkeen reagoi vasta kun törmäsi siihen, tarkisti pari koiran mittaa takajälkeä ja kääntyi itse mitä se ei ole aikoihin tehnyt kun ei ole sekoilultaan ehtinyt analysoida sitä jälkeä saati ajatella mitään! No mutta sitten mä vissin riemastuin tästä liikaa, kun annoin sille aivan liian vapaasti liinaa. Keppi oli jossain 30m päässä, koira sai ehkä 5m ennen minusta ilmavainua siitä tai muuten vaan imppasi jotain nokka pitkällä, mutta en antanut sen edetä nenä ylhäällä. Sitten se alkoi heittää niitä volttejaan taas ja kiskoi vaan minne sattuu, ja onnistui jotenkin ohittamaan koko kepin ja oli melkein liinan mitan sen yli. Hilasin sen takaisin ja vähän ärähdin että töihin siitä nyt, niin johan taas nenä aukesi ja keppi löytyi. Ei nyt järin tehnyt mieli kuitenkaan palkata sitä tällaisesta minun löytämästä kepistä, joten lähetin sen vielä jatkamaan jälkeä ja ajoin pari metriä liina tiukalla persuuksissa kiinni, ja hyvästä jäljestämisestä vapautin sen taskulle palkalle. Vähän se oli että wtf mutta hetsasin vielä kunnolla palkkaan niin kyllä se sen jäljen jätti.

***

Illalla Sienelle tunnaria, koska arvasin että tämän päiväinen jälkikeppisekoilu näkyy siinäkin. Se nyt vaan sotkee niitä edelleen :( Mulla ei ole mitään kummempia virittelyitä, ehkä ennen tunnaria pitäisi ottaa vaikka pari sivulle tuloa tokon merkiksi? Tai pelkän yhden kapulan luovutus edessä? Olen tehnyt tunnaria tähän saakka aina jossain missä kapuloita saa vähän piiloon, eli nurtsi, ihan sammal jne missä toki olen aikoinaan tehnyt keppijälkeäkin. Ei nyt sinänsä mikään ihme että sotkee, mutta ihan turhaa stressiä se tollaselle herkälle koiralle aiheuttaa. :/ 

Ekalla toistolla "kukkapenkin" kivireunuksen vieressä, osa kapuloista oli siinä 10cm korkeella ja osa maan tasalla, siinä oli puiden lehtiä ja sellaista. Ekalla toistolla levitin väärät kohtuullisen levälleen, oma oli ylhäällä oikealla. Koira etsi hyvin, merkkasi oman, mutta reagoi siihen vain muljauttamalla silmiään. Jatkoi nuuhkimista eikä härkkinyt vääriä, tuli uudestaan omalle, nosti sitä. Sitten en malttanut enää olla hiljaa, vaan kehaisin että kyllä se se on. Toi sen mulle varsin varovasti ja ilahtui palkasta ihan suhteettomasti, "ai mä osasin sittenkin!". Toisella toistolla poistin osan vääristä ja laitoin 6 jäljelle jäänyttä vähän normaalia väljempään ympyrään. Oma oli "kello viidessä". Nyt taas kauhean hienoa nuuhkutusta, merkkasi oman, jatkoi etsimistä, läjähti maahan kapuloiden päälle. Kannustin vähän, että missä se oma on, niin nuuhki uuden kierroksen ja toi sen mulle. Nyt se oli jo paremman näköinen valmiiksi, mutta kehut ja palkka sai sen edelleen vallan punastumaan. Voi höpsöä koiraa. Aika hienoa, että se teki kuitenkin, mutta millä mä nyt autan sitä erottamaan nämä liikkeet? Jälkivaljaat ja sanallisen käskyn erot kun ei näytä riittävän. Tosin tää oli tarkoituksella koe, ja nyt kun sillä kerta oli täysin näkyvillä ympyrässä 6 + 1 kapulaa eikä sillä ollut mitään ongelmia etsiä omaa nenällä, emme ehkä enää tartte mitään nurtsia tai metsän sammalta nyt ainakaan. Mutta silti, teen mä joskus jälkikeppien ilmaisuakin vaan jossain näkyvällä alustalla. Ehkä se rutiinikin auttaa.