Superkoiria

Kata sai mutkin pohtimaan syntyjä syviä. Oikeestaan tämä lähti tosta eilisillan blogikommentista, että PMK:n sedät oli kehuneet että olipas näpsäkkä holsku. Ne tulokset on muuten tänään tullu koiranettiin, oliko pikkasen nopeeta toimintaa! Ihan varmaan on joku sähköinen kokeiluversio tai joku, eihän ne ole ehtineet torstai-illan kokeesta edes normi postissa vielä koko liittoon. :D

"Kyllä se sieni on oikeesti tosi super-koira. Ei ehkä sillain suojelukoira-tyyppisesti, mitä siitä ehkä odotettiin, vaan sillain bortsutyyppisesti. Eihän kukaan sano bortsustakaan et se on paska jos ja kun ne on nöyriä ja niidenkin kanssa se pitää aina huomioida koulutuksessa, mutta sit kun sellaiset koirat oppii ja toimii niin ne tekee aina parhaansa! Sienestä voi tulla ihan mitä vaan haluat siitä tulevan! Ja nyt sä kuulit sen joltain täysin ulkopuoliselta, ni ehkä uskotkin :D" [FB-yksärikeskustelua]

Meri myrskysi aika lailla

Luulin että Kata vittuili mulle, kun se on koko päivän puhunut ihan pehmeitä, mutta sillä on vaan joku sellanen päivä ollut jo eilisestä asti. Selvisi kun luin sen blogia. Mutta aloin nyt joka tapauksessa taas oikeasti miettiä samaa mistä Kata kirjoitti. Että jos joku tavis mustin omistaja seisoo koulutuskentän vierellä katsomassa, niin lähes aina se on ihan kauhean otettu ja vaikuttunut miten hyvin se koira totteli ja osasi ihan ihmeellisiä asioita. Vaikka omasta mielestä sen asenne olisi ollut blaah, seuruu olisi ollut sinnepäin laahustamista, luoksetulo hidas ja voimaton ja noudossakin vähän pyöräytti kapulaa suussa. Totta kai kun itse harrastaa ja kisaa eikä ole enää ihan aloittelija, ne kriteerit nousee. Mutta ehkä ne on mulla nousseet vähän liikaakin? Luksi nyt edelleen on mun eka harrastus- ja palveluskoira ja kyllä mä muistan kun sen ekana vuonna kaikki oli kauheen vaikeeta ja ihmeellistä ja usein ristiriitaista. Jotain seuruun alkeisopetusta junnattiin pitkään, kun en vain osannut. Samoin maahan menohan sille opetettiin väärin ja se ei koko ekana vuonna mennyt lainkaan maahan jos seisoin, kun olin jumittanut sen siihen että mun piti olla kyykyssä. Se piti opettaa kokonaan uudestaan. Eikä tästäkään ole aikaa kuin 4,5v, siinä ajassa on toki opittu paljon mutta toisilla on joku kymmenes harrastuskoira menossa ja varmaan taas silloin puhutaan hiukan eri tason ohjaajastakin.

Sieni aalloissa!

Tuo viime viikon tokokoe oli jotenkin tosi tarpeellinen mulle tähän saumaan. Mäntynen oli aika löysä tuomari joo, mutta olis se ykkönen ollut silti, vaikka olis ollut tiukempikin tuomari. Olin vielä ennen koetta ihan sitä mieltä, että mitä hittoa me täällä tehdään räpeltämässä. Koko kevät on ollut tasapainoilua vireen ja vähäisen tekniikan opettamisen välillä, ja olin aika epävarma miten sillä mahtaa toimia ne liikkeet kokonaisina, kun niitä on varsin vähän niin tehty. Sieni ei kestä kovinkaan paljoa toistoja - ei kestä mudikaan, mutta jotenkin Sienen kohdalla se ärsyttää mua paljon enemmän. Mudi alkaa enemmänkin pelleilemään omiaan, Sieni taas lässähtää, kun tulee liikaa junnaamista. Mudin saa ainakin tekemään sen yhden kelvollisen vielä kun sille ärjäisee tarpeeksi, Sientä ei saa. Tietysti ihan hyvä kysymys voisi olla, miksi ohjaajan on pakko ahnehtia liikaa, eikä ole vieläkään taitoa lopettaa ajoissa, ettei koiraa tartteisi ajaa tällaiseen tilaan. Minusta moni koiran puutteeksi leimattu piirre on ihan vaan ohjaajankin mokia.

Rantautuminen

Sieni on kuitenkin varsin nopea oppimaan ja aika vähillä toistoilla tuo koekin suoritettiin. Rutiinin vuoksi haluaisin paljon enemmän niitä toistoja, mutta siinäkin on kyse ehkä enemmän ohjaajan pääkopasta, kuin oikeastaan koiran osaamisesta? Vaikea luottaa kun se ei ole ziljoonaa kertaa näyttänyt osaavansa niitä juttuja. Mutta voihan se silti osata, ja osasikin. Se ei ole sähäkkä eikä mikään voimakas koira, mutta sen valtteja voikin olla suoritusvarmuus ja tasalaatuisuus. Mun on hyvin vaikea kuvitella, että se keksisi jotain omia kuvioitaan kesken kaiken, mitkä taas on mudin kanssa ihan normisettiä. Toko-SM on reilun viikon päästä, meiltä ei ole kukaan menossa, mutta laitetaan nyt tunnelman vuoksi viime vuoden seuruukaavio by mudi. :D Sieni on niin rehellinen ja luotettava ja nössö koira, että se tekee varmasti just sen minkä osaa. Jos ei tee, voi katsoa vain peiliin.

Ja on siinä nössöydessä ne puolensa. "Ei ku mä yritän tässä saada sut tajuamaan, että sinä itse oot varmaan ainut sen koiran tunteva ihminen, joka sitä morkkaa.. Ja väkisinkin lipsahti paskaholskukin, vaikka senkin käyttö piti lopettaa jo aikaa sitten. Sieni on hyvä sieni, mistä tulikin mieleen et näitkö uusimman musti ja mirri mainoksen, jossa oli namilelu magic mushroom "ei mikään tavallinen tatti, vaan ällistyttävä taikasieni!" Hitto mä putosin sille :D Toi lause pitäisi laittaa sun johonkin treeniliivin rinnuksiin." [FB] taikasienilinkki

Mudi ei saanu juotua ku sen töppöset olisi kastuneet, hyi

Tätä mä mietin aivan erityisen pitkään. Ja sitä edellistäkin. Odotinko mä liikaa jotain suojelukoiratyyppistä? Voimakasta, kiihkeää, vietikästä? Olihan sen isällä se ring-tulos ja taustalla niitä ei-ihan-perinteisiä pitkiksiä. Varmaan odotin, ja jäin siihen kiinni, enkä osannut nähdä muuta kuin sen pettymyksen kun se ei ollutkaan sellainen. Ihan kun kaikkien oikeasti tartteisi olla sellasia, ja ihan kuin menestyminen mun tavotteissa ei olisi mahdollista ilman sellaista koiraa. Siitä puhutaan paljon, ja minäkin jankutan sitä muille ja myös itselleni, että hyväksy koira sellaisena kuin se on ja opettele näkemään ne sen hyvät puolet ja blaa blaa. Olen tiedostanut tämän pitkään, mutta luulen että olen edelleen vähän vaiheessa siinä prosessissa. Kun ei se vaan tapahdu ihan käden kääntessä ja käskemällä. Onneksi mulla on paljon ihmisiä jotka uskoo meihin - holskupalstalla Sienen tokotuloksesta ja sen yhteydessä olleesta kuvasta on tykännyt tasan 100 ihmistä. Wow! Siitä tuli hyvä mieli. Ja Katallekin kiitos taas tästä keskustelusta!

Kupissa ei myrskyä.

PS. Sieni haukkuu pyörälle -video. Olisin joskus vuosi sitten vedonlyönnissä luvannut vaikka syödä hatullisen paskaa, jos joku olisi keksinyt yllyttää. Olin nimittäin niin kokeillut kaikki perinteiset lelulla härnäämiset ja toisen koiran käytön mallioppimiseen. Sitten keksin talvella mennä kylppäriin piiloon ja pitää ovea niin pienesti raollaan, että koira ei mahtunut perään. Sieltä kun aikani huutelin, se paitsi raapi seinät, myös sanoi pii. Ja siitä se sitten lähti. :D Se ei edelleenkään sano kuin kerran "hau!" jos haukutan sitä normaalisti. Pyöräilemään lähtiessä aukesi ihan eri tavalla, ja taidan opettaa sen nyt tolla loppuun asti. Tossahan on jo ihan kiva kiihkeä sävykin!

PS2. Tänään tein koirille töissä turvekentälle jäljet, 100 askelta per kuono. Mudilla oli enemmän tyhjiä ja kaksi kulmaakin, Sienellä suoraa ja vain jokusia tyhjiä. Kenttä oli "aalloilla" kuin mikäkin kuoppainen perunapelto ja paikoin oli vähän vaikeeta kun askeleet upposi uraan tai nousi sen yli, mutta molemmat selvisi ihmeen hyvin! Itse alusta ei näyttänyt niin vaikeelta mitä olin kuvitellut. Tätä voisi tehdä lisääkin sen minkä mun paska selkä kestää kyykkimistä. Tai sitten jättää ne ruuat pois ja antaa mennä epätarkemmin, kun tuskinpa meillä niitä peltojälkitavotteita nyt kuitenkaan ikinä tulee olemaan.