Veto!

Jos joku ei jo tiennyt, niin se vidun auto makaa korjaamon pihassa ja odottaa että päätän tehdäänkö sille 800e remppa vai pannaanko romuksi. Siinä on ollut enemmän vikaa kuin edellisessä vanhassa oli koskaan, ja vähän kyllä tekis mieli räjäyttää koko paska ja ostaa uusi. Millä rahalla. Ja saisin ehkä vielä rikkinäisemmän, mistäs noista ikinä tietää.

Huomenna siis pyörällä töihin, ja kävin äsken kaivamassa sen tuolta hangesta, missä se on koko talven ollut. Tai no ihan talon seinustalla puoliksi katoksessa jopa, mutta onhan sinne tuiskunnut. Jos kävisi mudin kanssa vähän kokeilemassa että se toimii ja pääsen sillä yöllä töihin. Nooo, lukko ja vaihteet on arvatenkin umpijässä, mutta onhan mulla lukkosulaa. Ainakin siellä autossa mikä on hornan perseessä. No, ähelsin pyörän sitten tähän huimaan 27m2 asuntooni sisälle, jumala oli puolellani ja se jopa mahtui taipumaan eteisestä peremmälle. Pumppukin löytyi, toimi ja sain ilmaa renkaisiin. Siinähän tuo pyöräkin sitten vastoin tahtoaan väistämättä suli ja päästiin matkaan. Reilu 5km lönkyttely mudin kanssa ja kyllä hermo lepäsi. Mudi sai vissiin yliannostuksen akupunktiota, koska se on ollut suorastaan riehakas. Heittelee tyhjää jogurttipurkkia itsekseen, saa hepuleita tyhjästä, on ihan intopiukassa kaikesta ja menojalka vipattaa niin että en tahdo perässä pysyä. Ainahan se polkemaan lähtiessä hyppiipomppiiloikkii ja kiljahtelee että ei se nyt niin tavatonta ollut tälläkään kertaa. Olisi halunnut painella laukalla ja vetääkin, mutta kielsin moiset ja pakotin sen menemään ravilla. Yritti kyllä vielä loppumatkasta että voisko nyt vähän kiihdytellä. Ei voinut.

Kai sitä voi aloittaa pyöräilykauden jo nyt jos haluaa stna! :D Sientä en uskalla liukkailla viedä, kun mulla on ihan tavan renkaat, ei mitään talvinastoja, ja sen pyöräilykoulutus jäi syksyllä VÄHÄN vaiheeseen. :D (Eli meinasin mennä turvalleni ihan hyvällä pohjallakin...)

Hetken hengähdys ja sitten koiran vaihto, käppäiltiin Sienen kanssa pk-kentälle. Seura peräänkuulutti koiria erilaisiin tapahtumiin lapsia ajeluttamaan, tarvetta olisi uusille koirakoille, jotta tämä rahankeruumuoto voidaan säilyttää valikoimissamme. Välineet ja koulutus tarjotaan, koiralle kriteereinä ehdoton lapsi- ja ihmissosiaalisuus, toisia koiria pitää sietää sen verta että tapahtumissa on usein toinenkin koira samaan aikaan töissä. Fyysinen koko sen verta suuri, että jaksaa vetää lasta, työvuorot on normaalisti ½-1h kerrallaan. Kysyin riittääköhän tollanen 20kg siro narttu, ja vastaus oli että kokeillaan. Siispä ei muuta kuin tänään järkättyyn tutustumistilaisuuteen. Muutenhan se olisi maailman paras koira tollaseen hommaan ja kaikkien kanssa niin pomminvarma kuin eläimestä nyt kukaan uskaltaa luvata.

Liian isot valjaat :D

Paikalla oli uusina vain yksi beussi meidän lisäksi. Sieni oli niin pieni, että ei löytynyt riittävän minimaalisia valjaitakaan, mutta ne pienimmät nyt just auttoivat sille kokeilun ajaksi. Pulkka oli kuulemma kärrejä kevyempi aloitus, niin otettiin se.

Valjastus oli vähän jännää, mutta kerkesi siinä sitten vähän pussailla kuitenkin. "Mä en nyt oikein näe laittaa näitä remmejä kiinni, kun sää vaan siinä pussaat koko ajan" tuli noottia heti :D Sehän nyt on vähän sellaista mielistelyä, Sientä jännitti ne aisat niin kantsii varmuuden vuoksi lipi lipi oon sitten vaan ihan pieni ja poloinen älkää olko vihaisia mulle.

No sitten vain menoksi. Oli vähän omia makkaroita mukana ja lisää saatiin jonkun toisen taskusta. Alkuun se olikin tosi tosi jännää, koira hyppäsi pari kertaa poikittain aisojen yli ja koetti rimpuilla valjaista peruuttamalla ja kaikkea. Kuvassa alla on just se sen luimu ilme "mua hakataan", ja aikamoinen ristiriita sillä selvästi oli kun meitsi juttelee että tule tule vaan, mutta pulkka hyökkää niinko kimppuun jos tottelee.

Jos sä sanot sienitule niin mun pitää tulla, mutta kun mä liikun, toi pulkka hyökkää, nyt ei sipali jummarra!

Mutta kyllä se siitä alkoi sujua. Avustaja auttoi pitämällä aisoista kiinni. Aisojen takia rykelmä kääntyy aika tosi kankeasti ja se oli muutenkin vähän jännää, kun aisa koski kyljestä koiraan. Tarpeeksi laaja kaarros, niin meni paremmin.

Pari kierrosta tyhjällä pulkalla ja sitten varikolle riisumaan. Tiistaina on toinen vastaava tutustumispäivä, mennään kokeilemaan uudestaan miltä sitten tuntuu. Nopeasti se nytkin lähti tuosta kehittymään ja ei ollut kuulemma yhtään ihmeellinen ensimmäinen kerta, kyllä ne koirulit aina tohon tottuu vaikka alkuun ei siltä tuntuisikaan. Sitähän tässä nyt edelleen mietitään jaksaako se mitään lapsia vetää, mutta kunhan tottuu ensin tohon systeemiin, se selviää sitten kokeilemalla.