Kipu

VARPS:n järjestämällä Leena Piiran kipuluennolla Varkaudessa. Arvelin jo etukäteen, että kotiin palatessa mun molemmat koirat itsestäni puhumattakaan ollaan kaikki monttukamaa. Olin aivan oikeassa. Luennoitsijalla oli todella paljon asiaa ja ihan hyvä ulosanti, powerpointit olisi voineet olla paremmatkin. Eniten mua jäi häiritsemään se, että luennoitsija puhui paljon terveestä rakenteesta/huonon rakenteen aiheuttamasta kroonisesta kivusta ja silti hänellä itsellään oli ollut sakemanneja ja welsh corgeja ja nykyään kolme bostoninterrieriä - varsinaisia koiranjalostuksen helmiä, eh? Lisäksi ilmassa oli pientä ylihysteerisyyttä. Varmasti jokainen on sairas kun tarpeeksi perusteellisesti tutkitaan, ja musta nyt vaan oli vähän liikaa hössötystä että normaali terve koira pitäisi joka lenkin ja koirakaverin kanssa leikkimisen ja treenin jälkeen käydä läpi ja tarkistaa että kaikki on kropassa kunnossa. Jossain kohtaa hän sanoi, että koiraa hoidetaan sen verran että kivun kanssa pystyy elämään - olisin kaivannut painokkaamman ilmaisun siitä, että jossain kohtaa omistajan tehtävä on miettiä onko koirasta enää eläjäksi. Nyt tuntui, että sen kun hoidetaan vaan. Mutta kaikkinensa oli ihan tosi antoisa luento ja suosittelen kyllä, Piirahan onkin yksi oman alansa ehdottomia The Nimiä ja tuskin syyttä :) Tänään ja huomenna hää ottaa vielä Varkaudessa vastaan koiria mutta eihän me sinne mahduttu.

Tässä luentomuistiinpanot, oranssilla omat lisäykset.

Koiran kipu

-vaikea huomata. Koira peittää kivun, koska se merkitsee heikkoutta. Eroja rotujen ja yksilöiden välillä, mutta kaikki koirat ovat mestareita kompensoimaan kivun aiheuttamia puutteita.

-vietti- ja stressitaso vaikuttaa kivun aistimiseen, vietikkään on vaikea näyttää kipua -> harrastuksissa kipu ei näy arjessa-vähempiviettisestäkään koirasta. "Ei se voi kovin kipeä olla kun se tekee noin innoissaan" on siis valheellinen tulkinta.

-sisäelin- ja kroonista kipua koirien on vaikea näyttää, akuuttia kipua helpompi. Esim. jos koiralla on 2-kyynärät ja D-lonkat niin varmasti jossakin on kipua koko ajan, koira ei edes tiedä mitä on olla terve ja kipu on ollut sen normaali olotila pennusta asti.

-akuutti kipu kestää 3-6 viikkoa ja sen koira näyttää paremmin.

-koira ei normaalisti valita ääneen. Niillä ei ole kykyä vaikeroida, voivotella, marista, itkeä, kuvailla kipua tai kerjätä myötätuntoa "kylläpä on taas selkä niin jumissa, voi voi minua". Jos koira joskus huutaa tai ulahtaa kivusta esim. noustessaan ylös tai kääntäessään päätään, se on otettava hyvin vakavasti.

-nykytutkimusten (lähteet jäi kiinnostamaan) mukaan kivuliaita tulehdustiloja on mm. nivelrikko, hammassairaudet, kynsivallin tulehdus, korvatulehdus, anaalirauhastulehdus ja virtsatieinfektio. "On Mustilla x mutta ei se haittaa sitä" ei siis ole totta.

-kivun aiheuttama sympaattisen hermoston ja hypothalamuksen stimuloituminen johtaa katabolisten hormonien mm. ACTH:n, kortisolin, adrenaliinin ym. lisääntyneeseen erittymiseen -> elimistö on stressitilassa. Tämä on tahdosta riippumaton asia.

-kivun lajeja on mm. kudoskipu, hermokipu ja valitettavasti myös kipu, jonka syytä ei tunneta. Hermokipuun liittyy kivun säteily eli esimerkiksi etujalkojen nuoleminen voi olla rintarangasta tai lavasta säteilevän kivun hoitoyritys. Toki myös etujalan nivelissä tai ihossa voi olla kipua. Vasen taka + oikea etu (ja päinvastaiset jalat) on parit ja oireet voi mennä ristiin koirassa.

-omistajan havainnot ja koiran tunteminen on avainasemassa kivun määrittämisessä. Jokainen on oman koiransa tulkki! "En mä tiiä, ei sillä varmaan oo merkitystä" on vihoviimeinen lause minkä eläinlääkäri/fysioterapeutti/osteopaatti/jne haluaa kuulla. Kaikki kertoo jostakin ja vain omistaja tietää millainen koira on kotona. Vastaanotolla viretila usein nousee ja/tai koira stressaa, jolloin kipu ei tunnu eikä koira pysty näyttämään sitä.

Kivun huomaaminen

-ensisijaisesti käyttäytymisen muutos. Tunne koirasi normaali käytös!

-kipu nostaa stressitasoa ja tulee ylilyöntejä arkikäytökseen, esim. remmirähjäys, perheenjäsenten keskinäiset välit. Vanhat pelot usein palaavat. Koiran on vaikea rentoutua, mieliala vaihtelee jopa saman päivän aikana, rauhoittavien signaalien käyttö lisääntyy. Usein jaksottaista, jolloin on hyviä ja huonoja päiviä, välillä normaali koira vain "tulee hulluksi".

-koira on normaalisti perusiloinen ja elämäänsä tyytyväinen (mua jäi vähän hämäämään tämä, onhan niissä aikamoisia temperamenttieroja? Ehkä luennoitsija ei tarkoittanutkaan, että kaikki on iloisia hössöttäjiä?). Esimerkiksi kun tullaan kotiin, terve koira ilahtuu kovasti. Jos koira muuttuu apaattiseksi tai "murjottaa", jotain on vialla.

-rauhoittavien signaalien käyttö liittyy sekä itsensä että muiden rauhoitteluun. Esimerkiksi lähestyvälle ihmiselle viestitään, että mulla on kipeä paikka tuossa, varo vähän. Paimenet ovat erityisen ilmeikkäitä, muutkin rodut toki käyttävät rauhoittavia signaaleita, mutta rotu- ja yksilökohtaisia eroja. Opettele tunnistamaan oman koirasi elekieltä.

-vetäytyminen yksinäisyyteen, passiivisuus, masentuneisuus, läähättää herkästi ja paljon (tai hengitysrytmin muutos muuten), öinen levottomuus (läähätys, vaihtaa paikkaa), tarpeiden tekeminen yksin tai yöllä kertoo voimakkaasta stressistä.

-vanhan koiran ei kuulu olla masentunut, vaan seurata elämää! Toki esim. aistiensa aiheuttamien rajoitusten raameissa, mutta "se on jo niin rauhoittunut eikä tee enää oikein mitään" ei ole söpöä, vaan oire jostakin.

-öinen levottomuus: tuki- ja liikuntaelimistön kivut, esim. selkäsärky -> pieni liike helpottaa, joten koira vaihtaa paikkaa usein. Koiran kuuluu normaalisti nukkua rauhassa ja tällainen ei ole normaalia. Toki huomioitava esim. turkkirodut kesähelteillä, koiran voi olla vain kuuma, mutta vaeltelu on silti oire jostakin epämukavuudesta.

-koira nuolee (kipunuoleminen on monotonista, maiskuttavaa, vertaa kuin ihminen hieroisi kipeää sormea tms), puree, raapii kivuliasta aluetta tai sen säteilykipualuetta

-sävähtää kosketusta, iho värisee, koira vapisee (älä sotke innostuneeseen "heitä jo se pallo" -vapinaan, vaan esim. paikallaan rentona seisova koira vapisee ja on jopa poissaolevan oloinen)

-kehossa tai nivelissä oleva turvotus (tuntuu vesipatjalta tai nivelneste on paksua)

-lämpötilaerot kehossa

-ravistelee paljon. Ravistelu on stressin poistoa, voi myös yrittää poistaa epämiellyttävää oloa.

-ruokahalun/juomisen muutokset. Juominen lisääntyy stressin noustessa, voi myös vähentyä. Normaali määrä ½ dl / elopainokilo / vrk, kesällä ja treeneissä enemmän. Vapina syödessä: koiran paino on etuosassa kun se kumartuu syömään, ja jos koira on jäykkä selästä, vapina puskee läpi selästä takajalkoihin.

-silmien ilme ja pupillien laajuus; hyvinvoivalla koiralla on kirkas, valpas ilme, ja silmien väri on puhdas. Stressi vaikuttaa maksaan, joka puhdistaa verta -> häiriö tässä näkyy silmien "verisyytenä".

-hännän asento ja liike. Häntä voi lakata heilumasta kokonaan, tai koira pitää sitä oudosti.

-koira hakee epänormaalin paljon kontaktia tai vetäytyy omiin oloihinsa, riippuu yksilöstä.

-ei halua pitää suussa noutoesinettä, lintua tms, huono puruote, ei pysty hyppäämään ollenkaan tai esineen kanssa jne. muutokset treeneissä -> niska- ja selkärankaoireita jotka tarkastettava, koira ei "vittuile"!

-kyljissä oleva turvotus (älä sekoita rehelliseen läskiin) = ruoka ei sovi koiran aineenvaihdunnalle koska neste kertyy väärään paikkaan. (Tämä on Sieni. Lisäksi se piereskelee aika lailla, joten hyvästi J&V)

-lenkin jälkeen kokeile aina koira läpi, kylmät ja kuumat paikat ei ole normaaleja. Kuuma on ylirasittunut ja kylmä on huono verenkierto siinä kohtaa. Oikein liikkuva koira ei ole erilämpöinen. Ulkoa tultua kovallakin pakkasella pitää olla puolen tunnin kuluttua normaalilämpöiset jalat. Jos ei ole, verenkierrossa on häikkää.

Kivun huomaaminen liikkeessä ja liikkumisessa

-ontuminen liikkeessä tai liikkeelle lähdettäessä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että yhden askeleen kevennys = kipu tulee nivelestä. Kun on ottanut useita askelia, ei näy enää, koska nivel "voideltuu". Jos ontuminen taas alkaa lenkillä ja pahenee = oire tulee pehmyskudoksesta (lihas, kalvot, jne).

-raajojen liikkeet rajoittuneet, ahtaat tai epäsymmetriset. Takaa katsoen jalkapohjan anturan pitää heilahtaa joka askeleella näkyviin, silloin koira liikuttaa takajalkaa riittävän taakse. Jalan ei pitäisi jäädä "kyytiin" ylös, mikä on esim. terriereille tyypillistä. Takaa kinner pitäisi olla lantion kanssa samalla leveydellä ja varpaiden eteenpäin, edessä varpaat olkapäästä suoralla linjalla.

-ei liiku kaikilla askellajeilla, peitsaa, laukkaa jo hitaassa vauhdissa tai laukkaa epäpuhtaasti. Koirilla on kolme askellajia ja niitä kaikki on tarkoitus käyttää.

-ei hyppää; tasolle ja yli hyppääminen on eri asioita ja koira voi vältellä vaan toista näistä!

-välttää portaissa kulkua. Jos ylös, ongelma takaosassa, jos alas, etuosassa.

-kävellessä koiran selkä liikkuu matomaista loivaa liikettä, nuori kehittymätön koira paljonkin. Jos ei, jäykkyyttä. Ravissa selkä taas on jäykkä, koira jaksaa liikkua pitkään, kestävyysharjoittelu tästä syystä aina ravissa. Ontuminen ilmenee usein kävelyssä mutta ei ravissa, koska ravissa "noste" peittää kivun ja eteneminen on usein sujuvampaa.

-laukassa selkäranka pyöreäksi supistumisvaiheessa ja auki ojentumisvaiheessa. Jos selän liike ei näy, ongelmia rangassa, nivelissä tai lihaksissa. Laukassa takajalkojen ponnistuksen tulee aina olla eritahtinen, tasatahtinen "pupuloikka" on oire jostakin.

-peitsaus varsinkin nuorella koiralla oire, johon suhtauduttava vakavasti (ei otettu kantaa remmissä vs. vapaana, oletan, että koskee vapaana omaan tahtiin liikkuvaa koiraa). Kylkiluut jäykät, rintaranka ei pääse kiertymään -> peitsaa. Jää helposti tavaksi jos ei heti puututa.

-koiran pitäisi pysähtyä neljälle jalalla tasan. Jos leviää, jättää takajalat taakse, etujalat harottaa tms, keho ei ole tasapainossa. Ei ole olemassakaan vain hassua tapaa seistä oudosti.

-koira seisoo köyryssä (poislukien italianvinttikoira ja bedlingtoninterrieri, nuo rakenteen kukkaset), selkä on notkolla, takaraajat lähekkäin polven ja kintereen kääntyessä ulospäin, eturaajat lähekkäin ranteen kääntyessä ulospäin, tai raajat liian avoimena

-kantava narttu: pennut kasvaa kohdussa, sisäelimet antaa tilaa niille vetäytyen eteenpäin, kylkiluut antaa tilaa niille ja pullistuu ulospäin. Penikoinnin jälkeen kylkiluut ovat tästä syystä jäykät -> selkä putoaa notkolle helpottamaan tätä ja mahdollistamaan liikkumisen -> jää helposti ongelmaksi jos nartun kuntoutumiseen ei kiinnitetä huomiota.

-koira roikottaa päätään seistessään tai kävellessään. Pään kannossa on sekä rakenteellisia että yksilöllisiä (kuinka kiinnostunut koira on ympäristöstään) eroja, tutustu koiraasi.

-ei saa käännettyä päätä sivulle tai alas eturaajojen väliin

-ei halua liikkua, on haluton ja kävelee esim. omistajan takana lenkillä

-pysähtyy lenkin aikana jopa istumaan tai makaamaan, kävelyvauhti laskee alkulenkistä loppua kohti

-ei venyttele etu-/takaraajoja tai venyttelyn määrä/laatu muuttunut, tai koira piehtaroi paljon erityisesti puunrunkojen, käpyjen tms päällä

-hieroo selkäänsä esim. tuolia tai omistajan jalkaa vasten

-nukkumisasento tai -paikka muuttunut (lämmin/kylmä, kova/pehmeä, yksin/seurassa)

-istumaan/maahanmenotekniikka tai vauhti muuttunut, tai ei istu/makaa enää ollenkaan. Steppailu ensin kipeiden nivelien voiteluun ja menee vasta hetken kuluttua istumaan/maahan.

-makaa vinossa, istuu lantionsa päällä selkä köyryssä, maahanmeno liukuen (kyynärät on kipeät eikä halua koukistaa niitä, joten liukuu etujalat suorana maahan)

-vaikea olla kyyryssä ulostaessaan (kävelee tai on epänormaalin pystyssä), uros nostaa vain toista koipea/kääntymällä kääntyy että saa valittua aina sen tietyn puolen jalan, tai sillä on huono tasapaino ja meinaa aina kaatua

-vino ravi. Vinoudet asennoissa usein syytä kaatumisista, liukastumisista, törmäyksistä tms.

-jahtaa häntäänsä, vetää tai puree sitä -> alaselkä/lantio-ongelma

Kivun hoito ja ennaltaehkäisy

-kipulääkkeet tarvittaessa, homeopaattiset aineet (no juupa). Kroonisen kivun hoitoon kipulääkkeet mietittävä erityisen huolella, koska niillä on edelleen paljon sivuvaikutuksia (närästys, suolisto-ongelmat yms). On todella ikävää, jos koiralla on sitten kipeiden lonkkien lisäksi myös kipeä vasta.

-akupunktio: todella hyviä kokemuksia, jos taitava tekijä.

-lisäravinteet, EPA-rasvahapot. Parantaa nivelnesteen määrää ja laatua. Myös koirille, joilla ei ole vielä mitään ongelmia, ennaltaehkäisyksi kovassa käytössä oleville harrastuskoirille nivelten "säästöksi", alkaen jopa noin vuoden iästä. Bioglutamin, Nutrolin Nivelmoniteho, Nutrolin Senior (myös nuorille) ainakin hyviä.

-fysioterapia, osteopatia, hieronta tarpeen mukaan, uinti ja muu liikunta vaivan mukaan

-riittävä lepo! Harrastuskoirien omistajilla välillä vaikeaa ymmärtää levon tärkeyttä myös kivun ennaltaehkäisyssä. Suositeltavaa pitää treeni-/kisapäivän jälkeen aina täydellinen lepopäivä, joka sisältää vain ulkoilua, ei lajiharjoittelua. Ihmisilläkin on kesä- ja monilla myös talvilomat, koirillekin pitää antaa useiden viikkojen tai jopa kuukausien taukoja aktiivisen harjoittelun väliin.

-leikki ihmisen kanssa. Palloleikeissä heitto aina alakautta ja hiljaista vauhtia. Koira ei saisi singota täysillä pallon perään, koska silloin se myös tekee äkkijarrutuksen pallon kohdalla. Jos koiran rungon pituus on normaalissa seisoma-asennossa metrin, lukkojarrutuksessa pallon päällä se menee hyvin paljon kasaan ja jopa mutkalle -> välilevyt ovat todella kovilla ja loukkaantumisen riski iso. Vietikäs koira ei osaa yhtään varoa, joten ihmisen tehtävänä on säästää koiran kroppaa. Katso myös mihin heität, "oho, seinä tuli eteen" on ihmisen vika, koira ei sellaista ymmärrä varoa.

-repimisleikissä ihminen vain pitää lelusta kiinni ja koira ravistaa. Koira osaa arvioida ravistuksen voiman ja mikä vielä tuntuu sen niskassa hyvältä, ihminen ei. Lelua vedetään aina niin matalalla mitä koira leikkisi toisen koiran kanssa. Koira laskee pään selkälinjan jatkeeksi eli sä'än taso on oikea korkeus. Jos koiran pää on ylöspäin ja veto tulee sinne, niska ja selkä on todella kovan paineen alla ja loukkaantumisriski on suuri.

-toisen koiran kanssa leikkiminen vain samankokoisten ja tasaväkisten koirien juttu! Taklaaminen ja päin juokseminen on jollekin roduille (australianpaimenkoirat, malinoisit, rottweilerit) ja yksilöille tyypillistä, mutta ehdottoman kiellettyä. Sekä törmääjä että "uhri" ovat todella kovilla ja moinen kuluttaa kummankin kroppaa kovasti. Koiraa voi opettaa leikkimään nätisti (miten se tehdään, jäi epäselväksi). Kotimatkalla oli juttua, että jollain toimii se, kun antaa toiselle tai kaikille koirille lelut suuhun, niin juoksentelevat nätisti niiden kanssa runnomatta toisiaan.

***