Kaikenlaista

Iltapäivällä ennen treenailuja ulkoilutettiin vähän kameraa lähimetsässä, kun oli tollanen outo valoilmiö!

Mudin kanssa ilmaisu (nro 5)- ja tottistreenit pk-kentällä. Mentiin pyörällä (1,8km per suunta antaa kansalaisen karttapaikka matkaksi).

Haussa neljä toistoa ilmaisua. Kaksi ekaa toistoa ukko kyykyssä, jälkimmäisillä makasi. Nyt otti rullan hyvin, toi vauhdilla, luovutti nätisti ja kaahasi näytöllekin tosi vauhdilla. Näyttöliinaa kytkiessäni koira kääntyy jo katselemaan ukon suuntaan, eikä sillä ole mitään apuja näytölle. Kyllä pehmeän koiran mieleen jää nopeesti mistä saa ihania herkkuja. ;) Tässä video, suoritus yksi ja kaksi. Mudilla on päällä just sellaset vermeet mitä kotoa sattui löytymään kaikkien muiden ollessa edelleen jumissa siellä autossa, älkää ihmetelkö niitä. Mähän ilmoitin mudin 2.6. hakukokeeseen kun oli rajoittamaton ja yksi seurakaveri menossa kanssa. Sain tästä jo aika keskustelun fb:ssä, joten jos joku haluaa vielä haukkua mut esim. näiden videoiden jälkeen, niin antaa tulla :D Ei nyt oikeestaan hirveesti liikuta. Rajoittamattomassa kokeessa en vie kenenkään koepaikkaa. Seuraava perustelu oli se, että pilaan koiran koko tulevan haku-uran kiirehtimällä. Öö, täh? Jos se ei ole todellakaan koevalmis, en vain mene ja menetän rahani. Jos menen, ja siellä alkaa tapahtua jotain totaalisen kamalaa, keskeytän. On epäreilua viedä koira niin pian ja se alkaa tehdä valeilmaisuja ja olen kamala, hullu, tyhmä, plaaplaa... no, yllytyshullu kyllä, ja onhan tää nyt vähän äkkiä, ja itsekin olisin kyllä sanonut varmaan jollekin muulle vastaavassa tilanteessa että ootko ihan varma että kannattaa. Mutta MENI JO SE ILMO JA MAKSU ja no can do sen suhteen! Sain myös kommenttia, että enkö olekaan niin perfektionisti minä mua on pidetty. Joissain asioissa kyllä, tässä näemmä en. Itse olen innoissani ja musta on vaan hauskaa kokeilla vähän erilaista lähestymistä kokeeseen, sitä vatvomista ja vatulointia olen kyllä tehnyt kanssa ihan tarpeeksi. Ja sitten vikana, en vain tiedä hausta hevon vittujakaan ku luulen että se on näin helppo homma. Niin, en tiedäkään :D Ja siksi musta just onkin niin todella, todella virkistävää tehdä jotain hassua, kun olen ollut ihan tarpeeksi kurttuotsa ja tosikko monen muun asian suhteen!

Toisten treenien ajaksi mudi sai lainata autopaikkaa, eivät halunneet omilleen häiriötreeniä missä mudi huutelee tolppaan köytettynä hävyttömyyksiä "pois mun kentältä stna!!". Se huusi sitten M:n auton penkiltä... Kunhan se oma auto tulee takaisin, otan kyllä vihdoin projektiksi ommella mudin puoleen veräjää kunnon peitteet, ettei se näe ulos. Jospa sillä oikeesti on niin stressaava elämä että pitäisi vähän panostaa?

Tottiksessa oli kaksi muuta koirakkoa samalla aikaa kentällä pyörimässä. Kentälle meno hallinnassa, seuruuta, istuminen, juoksusta maahan, juoksusta seiso. Seuruu oli karmeeta painamista-pompotusta varsinkin juoksussa ja esim. seisomisen teki siksi kanssa sellasella homoloikalla ihan tosi oudosti. Luoksetulo, jossa tuli pokkana suoraan sivulle, tai yritti mutta laitoin jalan eteen enkä päästänyt. Läheltä pari toistoa ja sitten uudestaan pitkältä matkalta. No nyt tuli eteen mutta törmäsi aika rajusti. Ainakin sillä on nykyään vire kohdillaan, mutta se tekee näitä kaikkia muita lieveilmiöitä, niin en oo kyllä yhtään tyytyväinen nykytilaan. Eteenmeno oli hyvä vaikka pieni kumipallo hävisi aika hyvin lumeen, mutta älysipä putkiaivo juosta suoraan meidän tulojälkiä niin hyvin sinne löytyi. Pari toistoa matalaa hyppyä. Ensin mentiin hallinnassa esteelle, mikä oli jostain syystä vaikeaa. Sitten muutama hyppy ja yksi hyppynouto kumipallolla, hyvin toimi.

EN POSEERAA TÄLLÄKÄÄN KERTAA.

Kotimatkalla mudi oli pyörän vierellä jopa ihan mukava. Lähtiessä ei ollut... se sai oikeesti varmaan liikaa akupunktiota, tai ne anaalit kevensi oloa niin, että nyt siitä on tullut ihan H U L L U. Sitten kun se ei oikein ole edes millänsäkään kun sitä ojentaa, vaan nousee vaan siitä. Yyyh, en mä ehkä koskaan haluakaan mitään viettipommia.

No, kotona ehdin hetken istua persiilläni ja sitten toisen koiran kanssa samaan paikkaan. Vaikka sillä pyörällä pääsis paljon nopeemmin kuin kävellen, ei se kyllä ollu vaihtoehto Sienen kanssa :D Käppäiltiin siis vetotreeneihin.

Sieni sai vetää tällä kertaa kärryjä pulkan sijaan. Nyt pysyi aisojen välissä paljon paremmin, mutta alkuun oli taas vähän jänskää saada se kärry liikkumaan. Mutta kyllä se siitä, pari kierrosta mentiin ja jatkamme harjoituksia :)