lauantai 26. tammikuuta 2013

Pelottavia hämähäkkejä ja muita

Jos annat hämähäkkikammoiselle ihmiselle 50e setelin joka kerta kun hää näkee hämppiksen, alkaako hän pelätä niitä yhä enemmän, koska palkitset pelkäämisestä?

Olen miettinyt ennenkin mitä eroa on palkitsemisella, houkuttelemisella, vastaehdollistamisella ja oikeastaan välillä sheippaamisellakin. Palkitseminen ja houkuttelu on joissain asioissa helppo erotella. Esimerkiksi jos koira ei halua mennä autoon, houkuttelua on kaivaa namit esille ja maanitella se niitä käyttäen tulemaan. Jatkossa autoon tuleminen tulee olemaan aina riippuvainen näistä nameista. Koira saattaa käydä lähellä katsomassa onko niitä nyt mukana ja päättää sitten tuleeko vai eikö tule. Palkitsemista on se, että koira ensin menee autoon ja sitten vasta kaivetaan namit esille, tai että autossa on valmiina nami (jota koira ei voi nähdä/haistaa ennen kuin tekee päätöksensä) aina joskus palkkana sisään tulosta. Tällöin koira päättää mennä sisälle ennen kuin se vielä tietää saavansa siitä jotakin, eikä sen tarvitse joka kerta saadakaan, koska satunnainen palkitseminen on tehokasta.

Mutta jos mietitään vaikka koiraa, jolla on ohitusongelma. Tässä mä sitten menen jo ihan sekaisin. Houkuttelua on imuttaa koira namien avulla ohi. Vastaehdollistamista on muuttaa koiran tunnetilaa: toinen koira = nami. Miten nämä oikeastaan eroaa käytännössä? Mitä tekee vastaehdollistaja ja mitä houkuttelija, jos koira ehtii alkaa räyhätä tai tehdä muuta ei-toivottua? Luulen, että vastaehdollistaja yrittää pysyä niin kaukana, että koira käyttäytyy vielä toivotusti, kun taas houkuttelija menee väkisin ohi meni miten meni. Mutta noin teknisesti, miten ja miksi lopputulos tulee olemaan erilainen, vai tuleeko edes? Äkkiseltään luulisi että houkuttelija on ikuisesti kiinni nameissa (ohituskäytös on täysin riippuvainen niistä), kun taas vastaehdollistaja ei ole, mutta meneekö se niin?

Entä sitten se palkitsija, miten se eroaa vastaehdollistamisesta? Ohitetaan ja jälkeen päin kaivetaan namit esille, meni miten meni? Graah, mun kuuppa leviää :D En tiedä onko sillä edes niin väliä.

Tai sitten treeneissä. Tässä tullaan siihen, että osa on sitä mieltä että esim. vauhti pitää olla alusta asti mukana, koska koira tottuu muuten tekemään vaikkapa ruutuun menon hitaasti, ja sitä on vaikea nopeuttaa enää. Osa taas ajattelee, että vauhti kasvaa oppimisen myötä, kun koiran itsevarmuus, osaaminen ja sitä kautta motivaatiokin kasvaa. Tai jos tehdään sivulle tuloa ja koira on vähän hidas. Sheippaaja sanoo, että valitse sieltä ne nopeimmat ja palkkaa vain ne, jätät hitaat huomiotta, niin jalostat käytöstä nopeammaksi. Jos nyt ei puhuta edes siitä että käytännössä se on hyvin hankalaa, kun et voi ensin ottaa kaikkia filmille, sitten katsoa hidastuksella ja valita sieltä ne 50% jotka asettui nopeammalle puolelle... palkitsija taas sanoo, että palkkaa kaikki, niin itsevarmuus ja motivaatio kasvaa, jolloin kasvaa myös vauhti. Houkuttelija ehkä lähtisi auttamaan koiraa niin, että suoritus nopeutuisi, eli veisi vaikka sinne ruutuun koiran kanssa yhdessä lelun, tai ohjaisi namikädellä koiran sivulle. Ja sitten hää on taas kusessa sen häivyttämisen kanssa, koska nopeus jää niin helposti avusta riippuvaiseksi.

Mutta se hämähäkkityyppi. Olikohan kyse kuitenkin vastaehdollistamisesta? Tyyppi tuskin alkaa varsinaisesti tykätä hämppiksistä, eikä inho välttämättä poistu taustalta, mutta niiden näkeminen varmaan alkaa olla kohtuullisen neutraalia tai jopa ilahduttavaa. Sen sijaan jos tämä viisikymppisen antaja alkaisi kanssa kirkua ja juoksisi paniikissa karkuun, hän vahvistaisi pelkäämistä ja saisi sen toisenkin varmaksi, että ne todella on kamalia, ällöttäviä ja vaarallisia ja niitä juostaan pakoon.

Ollaan siis taas sen äärellä, että mudin pärinä ohituksissa ärsyttää mua ihan kympillä. Taskut täyteen nakkeja ja vastaehdollistamaan.

13 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Joo, en mäkään tajua noita juttuja ja niiden hienoja eroja. Mutta hämähäkkikammoisena voin sanoa, että se esimerkki on lahjomista, mäkin ehkä pystyisin ottamaan hämähäkin käteen jos saisin siitä rahaa, mutta 50e ei kyllä riitä :D Koiralle et voi selittää, että ohita nyt niin seuraavan tolpan kohdalla saat namit. Ja miten loppuviimein kukaan muu kuin palkitsija pääsee nameista eroon? Mä odotan että joku viisas tulee vastaamaan jotain :D

Petronella kirjoitti...

Tosi pelottavan asian kanssa pitäisi ensi tehdä siedätystä alle ja vasta sitten voi oikeastaan vastaehdollistaa. Eli se ärsyke pitäisi olla koettavissa sellaisella tasolla ettei se aiheuta vielä "suuria tunteita". Siksi se arkielämän tilanteissa onkin niin kovin haastavaa.

Sini kirjoitti...

Siis mun mielestä palkitsemista on ihan yksinkertaisesti se, että koira saa vaikka sen namin suuhunsa. Ihan sama miten se käytös on saatu aikaan, mutta kun palkitset jostain, niin eikö se ole palkitsemista? En edes tiennyt, että se luokitellaan johonkin. :D Eikö kaikki ole palkitsijoita?

Itse yritän nyt jotain vastata tuohon vastaehdollistamiseen, mutta kokemusta ei nyt niin älyttömästi ole, joten joku muu voi täydentää tätä mun ajatusta.

Vastaehdollistaminen on juuri sitä, mitä kirjoititkin, eli koiran tunnetilaa koitetaan muuttaa ohitustilanteissa, koska perusajatuksena on se, että räyhääminen on aina epävarmuutta ja pelkoa. Ja ohitustilanteissa se tehdään siten, että heti kun koira edes huomaa toisen koiran, niin aletaan syöttämään sitä. Namia vaan tungetaan naamaan jatkuvalla syötöllä, mutta ei sen kummemmin houkutella koiraa. Koira keskittyy syömiseen jne. Tätä kun jatketaan, niin koira yhdistää toisen koiran ruokaan ja silloin voidaan pikkuhiljaa vähentää namittamista ja ehkä vaatia jotain muuta toimintoa, koska koira jo osaa odottaa ruokaa. Jos sä ajattelet hämähäkkipelkoista, niin sehän saa sen 50 e jo pelkästä vilkaisusta. Ja alkuun jatkuvalla syötöllä. :D

Koko homma aloitetaan niin kaukaa, että koira pystyy syömään ja keskittymään täysillä syömiseen (stressitason ollessa mahdollisimman alhainen). Jos koira alkaa räyhätä, niin täytyy mennä vielä kauemmas. Siitä sitten pikkuhiljaa etäisyyttä vähennetään.

Kuulostaa helpolta, mutta hankalaahan tuo tapa tulee olemaan, jos se toinen koira pölähtää kapealla kadulla vastaan tms. Siinä ei varmaan edes kerkeä alkaa syöttämään koiraa. Pohjustus pitäisi kai tehdä erikseen ohitustreeneissä, mutta meillä on sekin ongelma, että Ruka kyllä tietää milloin se on ohitustreeneissä..

Sini kirjoitti...

Siis mun mielestä palkitsemista on ihan yksinkertaisesti se, että koira saa vaikka sen namin suuhunsa. Ihan sama miten se käytös on saatu aikaan, mutta kun palkitset jostain, niin eikö se ole palkitsemista? En edes tiennyt, että se luokitellaan johonkin. :D Eikö kaikki ole palkitsijoita?

Itse yritän nyt jotain vastata tuohon vastaehdollistamiseen, mutta kokemusta ei nyt niin älyttömästi ole, joten joku muu voi täydentää tätä mun ajatusta.

Vastaehdollistaminen on juuri sitä, mitä kirjoititkin, eli koiran tunnetilaa koitetaan muuttaa ohitustilanteissa, koska perusajatuksena on se, että räyhääminen on aina epävarmuutta ja pelkoa. Ja ohitustilanteissa se tehdään siten, että heti kun koira edes huomaa toisen koiran, niin aletaan syöttämään sitä. Namia vaan tungetaan naamaan jatkuvalla syötöllä, mutta ei sen kummemmin houkutella koiraa. Koira keskittyy syömiseen jne. Tätä kun jatketaan, niin koira yhdistää toisen koiran ruokaan ja silloin voidaan pikkuhiljaa vähentää namittamista ja ehkä vaatia jotain muuta toimintoa, koska koira jo osaa odottaa ruokaa. Jos sä ajattelet hämähäkkipelkoista, niin sehän saa sen 50 e jo pelkästä vilkaisusta. Ja alkuun jatkuvalla syötöllä. :D

Koko homma aloitetaan niin kaukaa, että koira pystyy syömään ja keskittymään täysillä syömiseen (stressitason ollessa mahdollisimman alhainen). Jos koira alkaa räyhätä, niin täytyy mennä vielä kauemmas. Siitä sitten pikkuhiljaa etäisyyttä vähennetään.

Kuulostaa helpolta, mutta hankalaahan tuo tapa tulee olemaan, jos se toinen koira pölähtää kapealla kadulla vastaan tms. Siinä ei varmaan edes kerkeä alkaa syöttämään koiraa. Pohjustus pitäisi kai tehdä erikseen ohitustreeneissä, mutta meillä on sekin ongelma, että Ruka kyllä tietää milloin se on ohitustreeneissä..

Merkki-mudi kirjoitti...

Operantin ehdollistamisen teorian mukaisestihan palkitsemista on se, mikä saa toivotun toiminnon x tapahtumaan entistä useammin.

Mää ajattelisin niin, että ensin aloitetaan siedättämällä / vastaehdollistamalla (mitä eroa näillä on?!?). Nää liittyy klassiseen ehdollistamiseen, eli koiran ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Palkkaa vaan tulee, kun kohde on näkyvissä riippumatta siitä istuuko, makaako, mihin koira katsoo. Ihmisen tehtävä on pitää ärsyke niin kaukana, että koiran mieliala säilyy positiivisena.

Eli tässäkin koiraa palkitaa, kun se entistä useammin / varmemmin esim. pysyy rauhallisena, kun vieras koira lähestyy. Siedättäminen / vastaehdollistaminen on se koko prosessi, siihen vaan liittyy koiran palkitseminen (eikä esim. rankaiseminen huonosta käytöksestä).

Sitten jos tästä halutaa edetä, niin usein kai siirrytään operanttiin ehdollistamiseen. Odotetaan, että koira tekee jonkun tietoisen valinnan (ottaa kontaktin vaikka) ja siitä palkitaan.

Mummielestä siis, voin olla ihan hakoteilläkin.

Googlettelepas muuten BAT training, ajattelin, että Merkillisen skitsoiluihin tästä vois olla apua. Caniksessakin oli lähiaikoina juttu tästä.

Eijan holskut kirjoitti...

Houkuttelusta sen verran, että sanotaan "jos houkuttelet, houkuttele kunnolla". Ja ehdottomasti kokeintaan kolme kertaa, eläin jää houkutteluun koukkuun tosi helposti uusia asioita opeteltaessa.

Eijan holskut kirjoitti...

Houkuttelusta sen verran, että sanotaan "jos houkuttelet, houkuttele kunnolla". Ja ehdottomasti kokeintaan kolme kertaa, eläin jää houkutteluun koukkuun tosi helposti uusia asioita opeteltaessa.

Jenna kirjoitti...

Mitä mä koulutuksesta yhtään ymmärrän, niin ei palkitseminen, houkuttelu, vastaehdollistaminen ja sheippaaminen ole täysin erillisiä asioita.

Esim. sekä houkuttelu että vastaehdollistaminen ovat molemmat klassisen ehdollistamisen hyväksikäyttöä, molemmissa koira tavoittelee namia (tai lelua). Sheippaamisessa koira taas oppii toimintansa seuraamuksista, eli ehdollistuu operantisti. Tästä erosta on mun mielestä hyvin selitetty täällä.

Klassinen ehdollistuminen on aina mukana kaikessa. Jos koiran kanssa alkaa treenata istumisia toisen koiran tullessa vastaan, se istumisen lisäksi myös vastaehdollistuu kyseiseen ympäristöön ja ympäristössä oleviin ärsykkeisiin ml. toiseen koiraan (olettaen että istumista on treenattu positiivista vahvistetta käyttäen eli se on koirasta kivaa). Klassista ehdollistumista ei voida koskaan täysin poissulkea mistään toiminnasta, se kulkee koko ajan mukana.

Palkitseminen taas on vähän epämääräinen termi, mitä sillä tarkoitetaan? Onko tarkoituksena vahvistaa käytöstä ts. lisätä sen todennäköisyyttä? Vai vaan ruokkia tai leikittää koiraa, jolloin syöminen tai leikkiminen ei varsinaisesti liity mihinkään käytökseen?

Antamassasi ohitusesimerkissä houkuttelija samaan aikaan vastaehdollistaa kuin houkuttelee. Jos niille joku ero halutaan hakea, niin vastaehdollistaja palkkaa koiraansa silloin kun se katsoo toista koiraa (koska siihen sen halutaan vastaehdollistuvan) ja houkuttelija silloin kun koira keskittyy omistajaan ja/tai kädessä olevaan namiin.

Molemmissa tapauksissa jos koira alkaa räyhätä, se joko viedään kauemmas (otetaan välimatkaa kunnes koira ei enää räyhää = ei ylitetä ärsykekynnystä) ja jatketaan vastaehdollistamista/houkuttelua sieltä mahdollisesti tullen taas hiljalleen lähemmäs. Jos kyseessä on autenttinen ohitustilanne lenkillä eikä välimatkaa voi ottaa, niin viedään vain oma koira sukkelaan ohi, koska tilanne on menetetty jo. Parempi onni (= parempi ennakointi) ensi kerralla! Käytännössä näillä ei ole juuri eroa, koska molemmissa tapauksissa toisen koiran ilmaantuminen maisemaan ehdollistetaan tarkoittamaan ruokaa. Vastaehdollistuminen on ehkä hitusen voimakkaampaa silloin, kun koira saa katsoa toista koiraa samalla kun mukavia asioita tapahtuu, kuin jos se joutuu "sulkemaan silmänsä pahuudelta" eli seuraamaan namia tai tapittamaan omistajaansa.

Tässä pari ihan valaisevaa pätkää vastaehdollistamisesta:
http://www.youtube.com/watch?v=3PhqFdaNduo
http://www.youtube.com/watch?v=3n_fPKPLA2g (tästä on myös osat 1-4)

Palkitsemiseen en tosiaan voi ottaa kantaa, koska se ei ole ihan yksiselitteinen termi. Palkitsemisella ymmärtäisin, että koiralle opetetaan (häiriöttömässä ympäristössä) jokin vahva peruskäytös (esim. kontaktissa käveleminen, istuminen, käsikohdennus...) ja kun tämä käytös on riittävän vahva ja hyvin yleistetty, otetaan se mukaan ohitustilainteisiin. Keksitään koiralle siis jokin muu tehtävä ohituksen ajaksi ja palkitaan sitä, aluksi tietysti paljon jo ohituksen aikana ja homman alkaessa sujua vähennetään palkkausta kunnes yksi iso loppupalkka riittää. Muutoin palkkaamisen käyttäminen ohitustilanteissa on vähän hassua, koska ei ole olemassa käytöstä, mitä haluttaisiin vahvistaa. Pelkkä "palkkaaminen" = syöttäminen/leikkiminen ei siis varsinaisesti opeta tai vahvista mitään, kuten mainitsitkin. Se ei siis sellaisenaan ole minkään kouluttamista saati auta ohituksissa.

Kilpailevan käytöksen opettaminen on kuitenkin siitä kiva maneeri, että samalla koira hiljalleen vastaehdollistuu automaattisesti ympäristöön ja tilanteisiin (vaikka varsinaista vastaehdollistamista ei tekisikään), eikä sitä tarvitse vastaehdollistaa jokaiseen ärsykkeeseen erikseen, kun aina voi vain vaatia sen yhden ja saman käytöksen, samalla koira pysyy hanskassa tuli vastaan mikä tilanne tahansa koska siltä voi aina pyytää tätä peruskäytöstä oman sooloilun sijaan.

Jenna kirjoitti...

(Tää ei anna mun kirjoittaa näin pitkiä tarinoita kerralla. Tästä tuli nyt jatkotarina.)

Periaatteessa pelkoa ei voi vahvistaa ruoalla, koska syömisen ja pelkäämisen vaatimat tunnetilat ovat niin kaukana toisistaan. Koira ei voi syödä kun se pelkää eikä pelätä kun se syö. Mutta koira saattaa kuitenkin oppia vahingossa käytösketjun, jossa se luulee, että ensin pitää jollain tapaa reagoida ja kertoa omistajalle, että tuolta tulee koira ja vasta sitten saa nakkia.

Tietysti voitaisiin sheipata haluttu ohitus, kuten Emma Parsons kertoo kirjassa Ääni rauhoittaa. Merkataan siis esim. naksuttimella se sadasosa kun koira ei räyhää (esim. vetää henkeä huutelun välissä) ja aletaa sheipata siitä. Se tosin on pitkä ja kivinen tie, enkä ainakaan itse jaksaisi sellaista.

Ruutuesimerkissä taas pitää toki muistaa, että klassinen ehdollistuminen on aina mukana, eli tunnetila ja vire yhdistyvät aina suoritukseen. Ei siis kannata kaivaa verta nenästään vaatimalla rättiväsyneeltä koiralta sähäkkyyttä. Mutta myös oppimisen kautta nopeutta hakevat ihmiset ovat ihan oikeassa. On tietysti koiria, jotka tekevät kaiken täysiä vaikkeivat tiedä edes mitä ovat tekemässä, tietyissä roduissa näitä riittää. :D Meidän muiden pitää ensin opettaa koiralle, mitä sen pitää tehdä ennen kuin se voi tehdä saman vauhdilla. Mutta tietysti pitäen huolta, että koira on treenatessa virkeä, jotta nopeuden saaminen ylipäänsä on mahdollista. Toisaalta liian korkeassa vireessä koira ei enää kykene oppimaan, joten pitää löytää se oman koiran yksilöllinen sopiva virealue jokaisen liikkeen opettamiseen. Nopeutta saa lisäksi myös sillä, että palkka tulee nopeasti ja vire yleensä nousee ihan silläkin, että parantaa palkan laatua.

Sivulletulossa on mun mielestä niin monta liikkuvaa osaa (ts. niin monta läpikäytävää kriteeriä), jotka vaativat tarkkuutta ettei siihen voi ottaa mukaan vauhtia heti aluksi. Muutoin vauhdin saamiseen pätee aikalailla samat asiat kuin ruutuun: treenataan virkeällä ja valmiiksi työskentelyhaluisella koiralla, palkka tulee nopeasti ja palkka on niin hyvä että koira haluaa heittää volttia sen eteen. Tämän jälkeen jos hitaus vielä on ongelma, niin toki voi sheipata vielä nopeutta lisää, mutta silloin palkkaaminen vain nopeimmista 50 prosentista on aika tiukka kriteeri. Karen Pryor sanoo yhdeksi helpoksi nopeuden lisäämisesimerkiksi sen, että laskee/ottaa aikaa vaikka viiden toiston avulla, kuinka monta sekuntia keskimäärin koiralla menee suorittaa tehtävä. Sen jälkeen palkitsee kaikki suoritukset, jotka tapahtuvat tätä keskiarvoa nopeammin. Kun 90% suorituksista ovat keskiarvoa nopeampia, ottaa taas uuden keskiarvon ja jatkaa samaan malliin kunnes suoritusnopeus alkaa miellyttää.

P-nella kirjoitti...

Siedättämisessä epämiellyttävään ärsykkeeseen totutetaan asteittain aloittaen sellaiselta tasolta joka aiheuttaa korkeintaa lievää huolestumista. Siitä sitten altistusta nostetaan tottumuksen mukaan. Siihen ei siis liity palkitsemista.

Vastaehdollistamisessa taas yritetään muuttaa sitä ärsykkeeseen liittyvää tunnetilaan parittamalle se uudelleen johonkin miellyttävään seuraamukseen.

Periaatteessa pelkoa ei voi vahvistaa ruoalla, koska syömisen ja pelkäämisen vaatimat tunnetilat ovat niin kaukana toisistaan. Koira ei voi syödä kun se pelkää eikä pelätä kun se syö.

Minä olen sitä mieltä, että tämä väittämä ei käytännössä täysin pidä vettä, vaikka sitä usein kuuleekin... Oman kokemukseni mukaan monet koirat voivat mainiosti syödä vaikka olisivatkin jossain määrin peloissaan tai vähintään kokevat olonsa epämiellyttäväksi. Eikä vastaehdollistuminen silloin toteudu toivotulla tavalla vaikka koiraa kuinka syöttelisi ja syöttelisi sen tuntiessa olonsa tukalaksi. (Päin vastoin minusta tuntuu että ahneella koiralla ruokapalkkioon liittyvä kiihtymys voi jopa pahentaa tilannetta.) Tämän vuoksi rähisevien koirien pelkkä ohitustilanteissa namittaminen tuottaa aika harvoin pysyviä tuloksia.

P-nella kirjoitti...

Ja vielä vauhdista... Ei-luonnostaan-sähäkälle koiralle vauhdin lisääminen jälkeenpäin opittuun asiaa on kyllä sikäli hankalaa että itse lähtisin kyllä siitä että koira on alusta asti halutussa vireessa, mutta tehtävä vaan on pilkottu niin pieniin paloihin että koira pystyy niistä suoriutumaan vähän vähemmänkin stoalaisessa mielentilassa. :)

Noora kirjoitti...

Lyhyesti vaan, kun en lukenut kaikkia kommentteja enkä tiedä toistanko jotakin pahasti, mutta jos kommentoin silti...

Ohitustilanteessa vastaehdollistaminen ja houkuttelu eroavat yleisesti ajoituksensa puolesta. Houkuttelu yleisesti aloitetaan kun OMISTAJA havaitsee ohitustilanteen lähestyvän ja syöttää koiraa kunnes tilanne on ohi. Vastaehdollistamisessa tarkoitus on aloittaa syöttäminen kun KOIRA havaitsee ohitustilanteen lähestyvän, eli kun koira näkee/kuulee/haistaa ohitettavan asian. Mielleyhtymä ohitettavaa kohtaan muuttuu nopeammin ja voimakkaammin kun harjoitteleva koira tietää tarkalleen mikä aikaansaa sille mahtavan palkkiosateen.

Tavallaan houkuttelussahan ohitettava tilanne on häiriö namin seuraamiselle/syömiselle, koska houkuttelu alkaa ensin ja monesti ohitettava koira on kerta toisensa jälkeen liian suuri häiriö pelkälle syömiselle.

Oikein ajoitetussa ja toteutetussa vastaehdollistamisessa tai opetetun käytöksen kautta siedättämisessä toisesta koirasta tulee vihje ottaa kontakti ruoan toivossa (vastaeh.) tai aloittaa korvaava käytös.

Noora kirjoitti...

Tulikohan mun kommentti perille asti...? ;)