Aatoksein

1,5h lenkillä, osa aikaa irti, mukavasti päätä tuulettamassa itse kukin. Sienestä on ollut fb:ssä laajahko keskustelu, ja osa on eri mieltä mun kanssa, mutta mulla on silti oma näkemykseni ja näillä nyt tullaan menemään:

* arjessa kaikki ilmainen pois. Ei jatkuvaa paapomista ja vanutusta vain koska se on niin hassu. Oville, tien ylityksiin yms istutaan/maataan/seistään käskyn mukaan odottamaan. Irti pääsee vaihtelevan pituisten sulkeisten jälkeen. Irti ollessaan luoksetuloja ja maahan/seisomaan pysäytyksiä, joista saa joskus materiaalista hyvää ja joskus vain hyvän mielen. Mä olen oikeestaan sitä mieltä, että näiden pitäisi olla normaaleja asioita jokaisen koiran elämässä. Oli mun edesmenneellä ja oli töppösellä sen nuoruudessa, oli Sienelläkin pentuna. Mutta kun se oli niin helppo eikä koskaan uhmannut mitään, kaikki sulkeiset oli helppo vaan jättää pois, kun ei niitä "tarvita". Ei tarvitakaan siinä mielessä, että toi koira ei ole lainkaan dominoiva eikä sille kehity "valikoiva kuulo" kuten mudille, jos sitä ei säännölliseen muistuta kuka täällä käskee. Mutta miksi kaikki vahvisteet ja palkkiot juoksee mun käsistä täysin vastikkeetta? Se on todella tärkeää, minusta sekä koulutuksen kannalta, että myös ihan koiran henkisen hyvinvoinnin kannalta. Että sen tekemisillä on väliä ja sillä on mahdollisuus valita ja vaikuttaa elämäänsä. Istu niin pääset irti, älä istu, niin et pääse. Tajuatteko mitä haen takaa?

* ruokakuppi lentää jonnekin komeron perukoille ja se syö vahvisteena omista valinnoistaan, tai on syömättä jos niin valitsee (se on vähän löysä ja pieni kiinteytyminenkään ei tekisi lainkaan pahaa). Ohjatut treenit on helmikuun ajan tauolla enkä meinaa nyt muutenkaan sotkea koeliikkeitä kovin paljoa tähän. Mutta elämässä on paljon pieniä juttuja joita tekemällä saa ruokaa, ja jos ei halua tehdä, kysytään huomenna uudestaan. Tarkoitus ei ole missään nimessä antaa sen kärsiä nälässä ts. vaatia niin vaikeita asioita mitä se ei voi osata, vaan ihan pikkujuttuja, joista alkuun tulee suorastaan kohtuuttoman ruhtinaallinen palkka korostamaan sitä, että valitsit oikein. Aion olla tarkkana myös siitä, että ruoka on taskussa tai muualla piilossa eikä koskaan kädessä valmiina, koska imuttamalla ja houkuttelemalla olen jo saanut opetettua sen siihen, että se katsoo ensin mitä on tarjolla. Ihan tavan nappulat saa riittää. Se on todella, todella ahne koira.

* mä meen jonnekin joogazumbahihhulointiin kasaamaan pollani. Mua vituttaa, turhauttaa ja raivostuttaa tää tilanne, mutta tiedän ja yritän kovasti joka hetki myös muistaa, että koiran vika se ei ole. Koira tekee just sitä mikä on sille kannattavaa, mihin se on tottunut, millaiset säännöt sille on opettu.

* se ei ole enää tyhmä, hassu, sienen muotoinen pikku idari. Se on ihan normi koira jolta voi vaatia ja jolle voi opettaa ihan samoja juttuja kuin mudillekin. Olen tehnyt monena päivänä tässä lähiaikoina pudonneen esineen noutoa flekseillä. Yleensä on ollut tumput tai jotain pehmeää, mutta joku kerta ei ollut sellaisia mukana ja käytin fleksejä. Sieni lähti kovaa, mutta lähellä tajusi että ei juma tää onkin joku tyhmä juttu eikä sellanen kiva pehmo minkä päälle voi hypätä ja minkä voi tappaa. Se haisteli fleksiä ja loikki tyhjin suin takaisin. Yritin laittaa sen uudestaan jolloin sama toistui. "No Sieni nyt vaan on vähän tyhmä eikä tajuu taaskaan, hör hör :D" ja mudi sai noutaa kaksi kertaa. Sieni, joka kantaa ihan mitä vaan ja tuhoaa joka materiaalia? Aika hyvin se mua kouluttaa antamaan periksi. Eilen illalla tajusin tän ja pistin sen nostamaan fleksiä pihassa, ei niin mitään ongelmaa. Tänään tein tarkoituksella pudonneen noudon niillä samoilla flekseillä, en laittanut kuin jonkun 50m koska arvelin että joudun itse palaamaan takaisin. Sinnehän se taas meni kovaa ja jäi seisomaan fleksin viereen. Ei tää kuulu tähän leikkiin, tässä pitää olla sellanen pehmeä esine. Odotin ja autoin että "anna!" ja odotin lisää. Nuuhki fleksiä, katseli olisko lähellä jotain muuta minkä vois ottaa, meinasi lähteä tietä yhä kauemmas etsimään jotain muuta, seisoi vaan ja katsoi, kävi maahan, lähti sitten tulemaan pois sieltä. Menin vastaan ja toistin että "anna". No menee ihan luimuun ja emmää, ihan tyhmä leikki, en tykkää tästä enää. En antanut sen tulla mun luokse, vaan kävelin vastaan ja olin lopulta fleksin vieressä itse käsi ojossa sitä kohti, "anna", just toi tosta ja nyt just tähän käteen kiitos. Oli just sen näköinen että mua aina hakataan ihan hirveesti, mutta antoi sitten kuitenkin, johon vilpittömän iloinen "hyvä!". Heitin fleksin tietä pitkin noin viis metriä ja lähetin hakemaan, hetken mietti nostoa mutta toi, ja kehuista riehaantui kovasti. Sitten jätettiin se fleksi takas siihen ja mentiin lähetyspaikkaan sinne 50m päähän. Nyt lähti hitaalla laukalla sen näköisenä että hitsi ku tässä nyt kävi näin, mutta meni sinne, taisi hetken miettiä, nosti ja lähti palauttamaan ihan hyvällä vauhdilla. Toi jopa ihan käteen asti heittelemättä lainkaan matkalla. Tästä sai nyt sitten palkkaa, kuppasia nappuloita taskussa, joista se eilisillan paaston jälkeen riemastui niin että puri sormille ja oli ihan väkkärällä. Luulen että tämä oli todella kuvaava esimerkki siinä missä on menty metsään. Se ei tee jotain ja mua naurattaa kun se on niin hassu, tyhmä, urpo ja poloinen herra mutiin verrattuna eikä se vaan tajua että ton fleksinkin voi nostaa ja tuoda. Olikohan nyt ihan niin kuitenkaan? Se tekee mitä haluaa ja kun ei halua, se vetää sen surkimuskortin, jolloin nauretaan, säälitään, autetaan, houkutellaan tai annetaan olla. Ei sille tarvii suuttua, jos nytkin olisin käynyt karjumaan ja vienyt sen niskaperseotteella että alas hakea nyt, niin ei ihan varmasti olisi tehnyt yhtään mitään. Mutta kun yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja olla että nyt tehdään kuten mä sanoin eikä auta esineen valitsemiset, ja menin kädestä pitäen sinne vielä vaatimaan että tuo tuossa noin, ihan tasan näet sen itsekin eikä tässä nyt aleta etsiä mitään muuta esinettä mistään, ja sä kyllä niin tiedät mitä tarkoittaa "anna" että alas antaa nyt, niin tekihän se. Tätä mun mielestä tarkoittaa se vaatiminen mikä tältä koiralta on jäänyt ihan kokonaan puuttumaan.

* lenkillä kaikki odota, reunaan, älä vedä, ei saa kieriä fleksissä kun se menee vitun ärsyttävästi jalkoihin solmuun yms jutut käyttöön ja toimimaan. En paljoa käskyttele koska ei se tajua kuitenkaan. Odotan että se lakkaa kierimästä ja selvitän narun ja viidennellä kerralla huokaan ja viidennellätoista kiroan, mutta eihän nyt koiralle voi opettaa, että kieri irti ja narussa seisot jaloillasi, vois vaikka tulla paha mieli ku sanois "ei" kun se meinaa kaatua. Reunassakaan se ei osaa kävellä, niin turha käskyttää, yrittää vaan remmillä ohjata ja toivoa että se pysyy siellä, ja kun se sadannen kerran poukkoaa keskelle katua, kiroaa taas itsekseen että voi helvetin uuno. Kas kun tänään kokeilin napakkaa "reunaan!" -käskyä, niin sinne sujahti kumpikin. Kyllä mudikin välillä valuu takaisin, ja toi on ollut sellainen käsky mistä ei ole vapautusta vaan se on voimassa vähän aikaa. Mutta jos pitäis edelleen pysyä siivosti reunassa niin olisko uusi käsky mitään? Sen sijaan että huokaan että no nyt se ei taas tajunnu ja tuli heti pois sieltä. :X Mä jotenkin varon muutenkin arjessa kieltämästä tai ohjaamasta sitä, en niinkään ehkä siksi ettei tule paha mieli, vaan koska se on niin tollo ettei se tajua kuitenkaan. Ei varmaan, jos ei edes yritetä. Ei kai niitä juttuja mudillekaan ole opetettu muulla ku ziljoonalla toistolla, ja ei kai se nyt koiraa kummempi ole.

* kotona pois-käsky. Sieni tulee vessaan, jopa saunaan ja suihkuun, se kerjää ruokaa ku syön, se osallistuu ihan kaikkeen. Se on niin hassu kun se haluaa osallistua ihan kaikkeen ja tumputtaa sillä paksulla hännällään seiniin ja lattiaan ja TUMPS TUMPS TUMPS. Mutta välillä vituttaa että mees nyt siitä, mutta ei silti tuu käskettyä, koska sitten tumppu lakastuu ja Sieni menee pieneksi ja surkeaksi. Pahinta on kun tuun kotiin, kun se tulee ahtaaseen eteiseen säätämään ja etusieni pussaa ja takasieni huiskii hännällä silmiin, silmälasit ottaa osumaa ja ärsyttää siinä riisua kenkiä kun on suu ja silmät ja kaikki täynnä koiraa. Iloista koiraa, joka on vaan niin hassu, että ei sitä raaski käskeä istumaan tai pois tai mitään. Pikkasen ongelmaa, tuntuuko teistäkin siltä?

*lenkin jälkeen kävin pihalla ottamassa pientä treeniä. Sieni ei saanut eilen kotona mitään ruokaa, söi vaan treeneissä sen vähän minkä sai. Sillä oli ihan hirveä nälkä. Kotoa keräsin kaikki luun kannat ja lelut pois lattialta, nyt loppui vapaa tarjoilu. Pistin sille pannan ja hihnan ja meininkinä että jos se meinaa jäädä, vedän sen vaan mukaan. Seuruuta 7 - 10 - 5 askelta, kahdesta ekasta hieman nappulaa taskusta kädellä ja vikasta pakasterasia jossa reilusti ruokaa. Kaksi ekaa otosta teki ihan ok ilmeellä, pystyy parempaankin mutta mitään hihnoja ei tod tarvittu, niin "jes" ja ruokaa taskusta. Vikan otin perusasennosta perusasentoon ja eka otos oli vähän hajamielistä, joten kehuin vaan "hyvä" ja uusi. Se oli parempi, joten taas "jes" ja syömään. Ahmi niitä kuivia nappuloita niin että meinasi tukehtua niihin, pitää ehkä vähän kostuttaa niitä nyt tän ajaksi. Meininki olisi nyt se, että jos meinaa sluibata, kerran otan sen hihnalla mukaan ja samalla sanon "oho" virheen merkiksi. Jos ei paranna, vien sen sitten vaan takaisin sisälle tai autoon tai pois ja ruoka jäi saamatta. Kun tekee, saa ruokaa. En nillitä tekniikasta enkä nyt alkuun odota kovin kummoista virettäkään, kriteeri on vaan se että aktiivisesti tekee niin kuin pyydetään. Kun tää pelin henki alkaa selvitä, haluan että se tekee vähän paremmalla ilmeellä, mutta uskon että motivaatio kasvaa itsestään. Tää ei varmasti toimi koiralle joka ei ole ahne, eikä Sienelläkään toimisi lelun kanssa. Se olisi vaan että no ei sitten saatu lelua, ei se mitään. Mutta ruoka on sille tosi tosi tärkeetä ja sen eteen se kyllä on valmis tekemään töitä, siinä missä joku nirsopetteri toteaisi että no ei sitten syödäkään. Jumalan kiitos tää on edes niin ahne, jos ei olisi, en usko että mitään olisi tehtävissä. Aion siis ensin opettaa sille, että ruoka tulee vain tekemällä annetut käskyt. Kun se on selvä, kiristän sääntöjä vähän, että käskyt pitää toteuttaa riittävän nopeasti ja teknisesti oikein. Alkuun nyt riittää se että se aktiivisesti valitsee tehdä sen sijaan että laamaantuu.

* fb:ssä oli juttua vireen nostosta ja motivaatiosta ylipäänsä. En oikein ymmärrä miten voin tehdä sen ilman että se on houkuttelua? Lelun kanssa se ei toimi. Se kyllä leikkii ja ilahtuu yleensä lelusta ja se toimii sille jonkinlaisena palkkana, mutta jos härnään sitä ja otan sitten lelun itselleni, se ei tee juuri mitään, vaan on vaan sitä mieltä että aijaa se loppui vissiin nyt, keksitään sitten muuta. Tai jos hetsaan sitä ja pyydän siitä jonkun käskyn, niin se ei tee hyvällä vauhdilla, vaan enemmänkin lässähtää "ai tässä aletaan nyt vaatia jotain eikä vaan leikitäkään, olkoon sitten". Saan sen kyllä noin muuten, siis ei treenin yhteydessä, kilahtamaan niin että se haukkuu mulle ja puree mua (pulkkamäki, hippa, yms). Jos taas hetsaan sitä ruualla ja sitten kun se tavoittelee sitä hyvin, käsken jotain, niin mitä muutakaan se oikeastaan on kuin houkuttelua?