Tokoilta ja ihan heeeeelvetin hieno ilta olikin, not. Alo-avoryhmässä kukin teki luokkansa läpi, 2 kpl alo-koiria ja 3 kpl avo-koiria, me vikana. Alkuun yhteinen paikalla makuu 2,5min. Sieni reunimmainen oikealla. Hyvin maahan, jätin tuomarille yhden namin jolla käydä palkkaamassa n. puolivälissä, itse menin piiloon koko ajaksi. Vahdin ikkunan takaa ja kehuin pari kolme kertaa äänellä. Namin viennistä koira meni ihan luimuun ja oli varma että tää on joku häiriöharkka ja söi sen tosi varovasti, joten ei sitä jatkossa. Oli muuten levollinen ja hyvä ilme. Ylöskin nousi ekalla, joskin hieman vajaaksi jäi.
Autossa odotusta tuli siis aika pitkä aika. Autosta otettaessa koira pomppi mun ympärillä ja oli ihan innoissaan. Halliin mennessä se sitten huomasi että reunalla istuu viisi ihmistä ja laski kuin lehmän häntä, eli vetäisi aivan luimuun. Alkuperusasentoon tulo oli jo tahmeaa. Seuruu alo-mittainen kaavio ja ihan hirveetä koomaa, joten kaivoin namit taskusta ja imutin.Silloin teki hyvin.
Liikkeestä seisominen selkä yleisöä kohti, huijui. Ekalla jäi noin liikkurin käskyn kohdalla luimuun seisomaan, hain mukaan, mutta jäi taas ja otin alusta. Sanoin että käskee tuplasti ja teen vasta tokalla. Nyt muistaakseni kesti ekan, mutta toisella ennakoi -> uudestaan alusta vielä kerran. Seisoi luimussa, kehuin "hyvä, odota" taakse mennessäni. Sivulle jähmeä. Sienivinku palkaksi.
Luoketulon tein alo-tyyliin koska mitään stoppia se ei osaa. Kohti yleisöä, joten lähti hyvin mutta puolivälin jälkeen hidasti raville ja pari metriä ennen mua meinasi tehdä kokonaan stopin, mutta tulikin hiljaa sivulle. Niin vinoon, että korjautin. Taputin vain, ei muuta palkkaa.
Liikkeestä maahan menossa pyysin kanssa tuplakäskytyksen. Muistaakseni ei ennakoinut mutta ilme oli varsin luimu. Sivulle nousu jähmeä. Sienivinku.
Nouto kokeenomaisena. Ei oo koskaan tehny mutta paskaako väliä, ei tää enää huonommaksi voi mennä. Odotti hyvin, lähti hitaalla laukalla jonka muutti raviksi ennen kapulaa, siisti nosto ja hitaalla ravilla reilu puoliväliin takaisin, johon jäi seisomaan. Autoin käsiavulla ja peruuttamalla eteen. Vähän ennakoi irroitusta, sivulle tulossa ihan wtf, mutta ei edestä sivullekaan oo taitu juuri tehdä. Sienivinku.
Kaukot vapaasti maahan laittaen ja ihan edestä ohjaten. Selkä yleisöä kohti ja liikkurin kahiseva takin hiha oli tosi hurjaa, mutta teki kuitenkin ekalla kaiken, istumiset enempi vähempi kyyryjä. Tuli vissiin 6 tai 8 kaikkinensa. Palkkasin pari vaihtoa välinamilla ja lopussa vapautus koppina tulevaan namiin.
Hyppy, lähti hyvin ja istuikin ihan ok, mutta jäi selkä kohti mua. No selvisihän se syy moiseen vauhtiin - hypyn takana oli putki, joka kyllä oli kiinni, mutta silti... kävin palkkaamassa ja erikseen pelkkä paluuhyppy namilla sivulle auttaen.
Juuei, fiilis on lähinnä se että lopetan sen kanssa koko paskan. :/ Puhuttiin sitten pitkään siinä paikalla olleiden kanssa. Mun pitää lopettaa kaikki houkuttelu, koska nyt olen opettanut sen ihan avuttomaksi. Mitään ei tartte tehdä, koska jos vähän luimuilee, tulee nakki nassuun ja sen perässä sitten autellaan. Siltä ei vaadita mitään, vaan lelut ja palkat sen kun heiluu teki tai oli tekemättä ihan mitä tahansa. Olen epäselvä koska meni oikein ja koska väärin, väärät pitää merkata selvästi heti esim. "oho" eikä nauraa koiralle ja mennä epämääräisesti korjaamaan tai ottamaan sitä uudestaan mukaan. Se että olen yrittänyt vaan olla kannustava on ollut tosi epäselvää. Se ei vastaa tossa tilassa yhtään kehuun tai mihinkään, koska on oppinut että ei tartte, ei ole väliä mitä se tekee, mä pidän kyllä sirkusta yllä. Sitten vielä palkkaan sen heitettävällä lelulla jonka kanssa se pitää vähän omaa kivaa sen sijaan että se leikkisi mun kanssa. Ja jos kohtelen sitä kuin ikuista pentua joka on niin surkea poloinen ja säälin sitä koko ajan, miksi sitten olen pahoillani kun se on sellainen. Ton tyyppinen koira nyt vaan jää vellomaan siihen eikä esim. pistä ihan ranttaliksi. Se on mennyt todella paljon alakanttia sitten sen marraskuun lopun kokeen ja ehkä se kokeenomainen suoritus oli osasyy, mitään muutakaan ei keksitty. Kiva kuulla joltain joka ei ole nähnyt meitä moneen kuukauteen, että onpas se surkean näköinen, mitä oikeen on tapahtunut.
Yleisöstä paineistumiseen ei keksitty mitään ja mun ainoa ajatus on se, että sille jäi sieltä kokeesta se mieleen. Paljon porukkaa, outo tilanne, ei palkkaa. Ymmärtäisin jos mudi olisi sellainen, koska se oikeasti stressaa moisia paikkoja, mutta Sieni joka on supersosiaalinen ja vapaalla menisi häntä heiluen moikkaamaan kaikki? Miten vitussa se vetää niin paiseeseen siitä että pari ihmistä istuu keskenään hiljaa jutellen siellä reunalla?
Tjooh. Vaihtoehto olisi kai esim. lopettaa kotona kaikki ilmainen lässytys ja paapominen ja pistää koira ansaitsemaan kaikki ruokansa. Kun se tekee, se saa syödä, jos se valitsee olla tekemättä, se on "oho" ja saa sitten seuraavana päivänä uuden mahiksen. Omat tunteet ja vitutus täysin pois päältä. Luulen että tää vois vaikka toimia sille. Mutta suoraan sanottuna nyt vaan vituttaa niin saatanasti että tekisi todella, todella mieli vaan luovuttaa. Itsehän olen sen tollaseksi saanut mutta saanko mä sitä enää korjattua, siinäpä dilemma.
Samalla se voi sitten lopettaa haun ja jäljenkin, kun ei tottis tuu ikinä kuosiin, ja ehkä se agilitylaamailu onkin ihan samaa että ei vaan huvita ku ei ole pakko ja diipadaapa?
Mudi kävi pikaiseen kentällä jossain välissä ja teki seuruuta, jäävät, luoksetuloja ja eteenmenon. Oli kumman häiriöherkkä ja olisi pitänyt ensin leikittää eikä mennä suoraan kahden koirakon sekaan seurauttamaan, nyt meinasi mennä tappeluksi alussa. Ekan pallopalkkauksen jälkeen sitten lähti käyntiin ja se sentään teki kivasti.
7 kommenttia:
Meillä on Emma aina juoksujen jälkeen vähän vaisu. Sipsistä ei niin paljon huomaa, ja kyllähän Emmakin iloisesti tekee, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen on vaisumpi kuin normaalisti. Jos teillä oli nyt juoksujenkin aikaan tuota ongelmaa, niin ehkä tämä johtui siitä samasta. Tai siis ainakin osittain, varmaan lisäksi myös siitä minkälainen koira vaan on ja noista muista huomioista joita olit itse tehnyt (passivoituminen ja oma käytöksesi jne.)
Kyllä se siitä sitten kun on sellainen hetki että voit alkaa keskittyä siihen vireeseen ja unohtaa kaikki varsinaiset liikkeet siksi aikaa. Mun mielestä se kannattaisi tehdä mahdollisimman pian, koska tuollaiselle koiralle ei vauhti tule ilmaiseksi ja mitä pidempään se saa olla paskatilassa, sen vaikeampi sitä on alkaa sitten korjaamaan. Aloita ihan vaikka jonkun virittelysanan tai -rituaalin opettamisella, sanot sen ja leikit n. 30-50 sek alkuun sillä sun tikku-hässäkällä. Sama homma seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, myöhemmin leikkiaikaa voi pidentää jos koira jaksaa ja leikkikertoja olla useita päivässä. Muttei mitään 5 minuuttia 5 kertaa päivässä.. 10-20 kerran jälkeen koirassa pitäis huomata jotain tapahtuvan kun sanot sen sanan/teet ne jutut, siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa.
Facebook-analyysit tänne kanssa. Pieniä lisäyksiä väleissä.
Vastalause Terhille tähän "mulle on piirtynyt sellainen kuva, että Sieneltä on vaadittu aivan liian teknistä suoritusta aivan liian nuorena". Luksi vietiin burn outtiin ennen 1v ikää ja Sienen kanssa on aivan erityisesti varottu samaa, ja sen kanssa tehtiin tosi vähän ja vaadittiin vielä vähemmän, oli pelkkää kivakivaa. Ja on edelleen. Mulla on joka treenissä monta eri lelua taskussa, on milloin mitäkin toinen toistaan parempaa namia, on niin ymmärtäväistä ja kannustamista ja ällökivaa että yrjöttää. Jos joku ei heti onnistu, otetaan namit ja lelut esille ja autetaan, koska pitää olla niin kannustava ja positiivinen herkälle koiralle, joka ei vaan vielä osaa. (Miten vitussa se nyt yhtäkkiä lakkasi osaamasta esim. ne alokasluokan liikkeet, jotka teki kympin arvoisesti liki kaikki siellä kokeessa?)
Arjessa siltä ei vaadita yhtään mitään, kaikki ulko-ovelle, ruokakupille yms istumiset on jääneet pois, koska se ei tartte niitä. Se on niin epädominoiva ja helppo että ei sitä tartte "kyykyttää". Toisin kuin mudia, joka oikeasti muuttuu rasittavaksi, jos sillä ei ole tarpeeksi sulkeisia. Se pääsee irti joka päivä tekemättä mitään, se leikkii kavereiden kanssa tekemättä mitään, kuppi tulee nenän eteen tekemättä mitään, treeneissä makkaraa tungetaan suuhun tekemättä mitään - niin miksi vaivautua? Mun mielestä se on hyvin koulutettu ja mukava, tottelevainen koira, mutta ehkäpä sen eteen ei ole tehty mitään, kun se vaan luonnostaan on sellainen? Onkohan siltä koskaan vaadittu missään että nyt me tehdään niin ku mä sanon? Se ei mene irti ollessaan moikkaamaan ketään, mutta eipä sekään juuri ole mun ansiota, kun ei se ole paljoa yrittänytkään. Se ei ole terävä eikä paljoa vahdi, tosi hyvin hanskassa, vai olisko se vaan luonnostaan niin lunki tässäkin suhteessa :P Se antaa kaikkien käsitellä, on antanut pennusta asti, ei tippaakaan kunniaa mulle. Onkohan koskaan ollut mitään asiaa mitä se oikein kovasti haluaa, mutta minkä olen evännyt siltä? Joku jäniksen takaa-ajo? Sekin on ollut sellainen kertakarjaisu mistä se on järkyttynyt niin että jänö on unohtunut. Mitään, mistä olisi pitänyt neuvotella, ja koira olisi pitempään yrittänyt kokeilla että eikö sittenkin voisi? Ei nyt tuu mieleen. Se vaan on niin arkihelppo ja "vähäviettinen" ja sellainen vaatimaton.
>>
Kyllä se ON herkkä ja pehmeä siinä mielessä, että jos vaikka ravistan sitä niin ku mudia, niin se järkyttyisi ikihyviksi. Mutta nyt tässä on kyllä käynyt ihan tasan niin, että joskus vähän hissutteli -> kaivoin heti namit ja avut takas esille kun se on niin pieni ja herkkä ja tarttee tukea ja ei vaan osaa ja plaaplaa. Sen sijaan että oisin nätisti mutta napakasti sanonut että nyt höpöhöpö, töihin siitä. Pikku hiljaa se sitten koulutti mut pitämään yhä isompaa sirkusta. Se tekee edelleen varsin kivasti keskenään, lenkillä tms, KUN SILLE ITSELLEEN SOPII ja kun se saa ehdottaa että nyt mua huvittais vähän seurata, anna pelle namia. Sitten ku sitä ei huvita, se vetää laamaksi, ja sirkuspelle on heti valmiina showhun. Mitä namia sais olla, kelpaako tällanen lelu, entäs tää, ai no ei sitten, ettei tuu paha mieli kelleen.
Ei sitä varmasti perinteisillä pakotteilla, hihnasta nyppimällä tms saa tekemään. Enää ainakaan. Mutta koska kaikki, siis korostan ihan kaikki valta on ihmisen käsissä, mä päätän koska/mihin/missä/mitä se kusee, paskoo, syö, nukkuu, tapaa, näkee, liikkuu jne jne, mulla on kyllä kaikki mitä tarvitaan. Tee niin kuin mä sanon niin saat mitä itse haluat. Jos kaikki on ilmaista, eikä "tottelemattomuudella" ole mitään seurauksia, miksi vaivautua? Tyhmähän se olisi joka silti tekisi.
Se varmaan meni sen marraskuun lopun kokeen jälkeen vähän epävarmaksi. Itsehän vein sen sinne kylmiltään, ei se ollut mitään palkatonta koko alo-luokkaa koskaan tehnyt läpi, lähellekään. "Mutta se on niin helppo palkata laumavietillä niin ei se haittaa". No tekihän se, mutta ehkä se sitten oli sen jälkeen vähän vaisu treeneissä -> enemmän palkkaa ja helpotusta palautteluksi. Tai ihan varmuuden vuoksi vaan kivakivaa, en mä edes muista. Sitten tuli vielä ne juoksut jotka oikeesti vaikutti, ja kierre oli valmis.
Mutta ei siltä oikeesti vaadita arjessa mitään, ja nyt töissä kun mietin tätä, niin oikeastaan melkeen varon komentamasta sitä. Kun tuun kotiin, se tulee häsläämään eteiseen ja ärsyttää ottaa kenkiä pois, kun se pussaa ja paukuttaa hännällä silmiin, mutta ei nyt tuu mieleen käskeä poiskaan, kun toinen on vaan niin hassu eläin. Lenkillä se saa poukkoilla pitkin katua kun ei se osaa tai "osaa" (=kun on joku hassu lumipaakku kadulla, meenpä katsomaan jne jne, ei siitä seuraa mitään) kävellä reunassa, irti se pääsee sen ku vaan vedän pannan sen päästä, vapaana ollessa en käskytä kaukaa maahan, odottamaan tai mitään kun ei se tajuu (itsestäänkö mudikin oppi vai opetettiinkohan sille joskus jotain, välimatkaa asteittain lisäten?), vessaan se tulee mukaan koska on niin hupaisaa kun se paukuttaa häntää kolmeen seinään samaan aikaan eikä ny voi poiskaan käskeä ku se haluaaaaa, ruokaakin se kerjää pöydästä ja aika usein saa kun se on niin hauska kun se tekee sen maaten, monessa, ah niin monessa paikassa sille vaan nauretaan että voi ku sipuli on vähä tyhmä. Pahnanpohjimmainen, ikuinen pelle, joka ei tajua mistään mitään. Onkohan se oikeesti niin tyhmä vai onko siitä vaan tehty sellainen sanomatta koskaan että nyt pitäis vähä yrittää?
Tunnistan Lauran kirjoituksessa täysin samat asiat kuin mihin olen Romeon kanssa törmännyt. Pitääkö koiralta vaatia enemmän ja jos, niin millä keinoin? Keppiä vai porkkanaa, kun kysessä on vielä pk holsku.
En väitä että meidän koirat olisivat samanlaisia, mutta tuo ns. holskuus paistaa hyvin noissa kummassakin koirassa. Mitä Sientä olen tavannut, se on mielestäni jopa äärimmäisen herkkä ja ohjaajapehmeä koira, jos vertaan vaikkapa joihinkin muihin tuntemiini lähipiirin holskunarttuihin. Sienestä jäi mielikuva, että se on varmaan sellainen koira, jolla on koko ajan ns. tutka päällä erilaisiin ympärillä oleviin fiiliksiin ja se haluaa NIIN tosi, tosi kovasti miellyttää kaikkia ja tehdä oikein.
Niin paskalta kuin se kuulostaakin, niin itse unohtaisin kaikki Sienelle asetetut tavoitteet toistaiseksi ja lähtisin ns. puhtaalta pöydältä liikkeelle kunnon tauon jälkeen. Mikään ei etene, jos tuskailette nyt molemmat koulutuksen ja treenien kanssa. Sieni kyllä vaistoaa sun mielialat ihan varmasti ja sen, ettet ole täysin tyytyväinen siihen teidän treenatessa. Tämä voi olla mahdollisesti se kaikkein suurin syy sen passivoitumiseen ja ns. ajoittaiseen laamailuun. Ei holskua tässä asiassa huijata. Voisiko olla, että Sieni jopa rauhoittaa tällä käytöksellään sinua?
Romeon kanssa meillä oli ihan samanlainen vaihe, kun tuskailin sen kanssa sitä kun oli tarkoitus mennä BH läpi. Mitä enemmän treenattiin ja mitä enemmän yritin viedä sitä eteenpäin, sen passiivisemmaksi koira kävi. Oma asenne koko touhuun oli täysin väärä. Koira ei vaan ollut vielä riittävän valmis siinä vaiheessa, joka oli helppo huomata vasta näin jälkikäteen. Nyt kun olen hyväksynyt (lopulta) tämän, niin asioita tehdään tänä päivänä koiran ehdoilla, sen omien vahvuuksien mukaan ja nimenomaan niitä tukien, homma toimii jotenkin nyt tosi paljon paremmin ja koulutus jopa etenee ja ennen kaikkea se on kivaa.
Sieni on nuori ja mukava koira ja sinä Laura taitava ohjaaja. Varmasti aikuisuuden myötä Sienen koulutettavuus vielä vaan paranee jopa huomattavan paljon ja uskon, että noilla sun kolutustaidoilla pääsette pitkälle... niin pitkälle kun mitä pk-holskun kanssa voi ylipäänsä päästä... ;) Teillä on hyvät pohjat, joten niistä on hyvä jatkaa, kunhan saatte yhteispelin kunnolla sujumaan.
Sieni tarviysee minusta ennen kaikkea aikaa ja sinä malttia. Hommat eivät ehkä etene holskun kanssa sitä tahtia, mitä mudin kanssa olet tottunut, joten voin hyvin kuvitella Laura toisaalta tuon sun tuskasi. Sun pitää vaan hyväksyä se, ettet saa siitä TVA:ta niin nopeasti kuin mudista, mutta että ei se teiltä mahdotonta ole. Tsemiä nyt vaan, kyllä ne asiat alkavat vielä sujua.
Onhan niitä pk-holskujakin ihan temperamenttisia nähty, vaan yksilöerothan ne ainoastaan lopulta ratkaisee. Uskon kuitenkin että yhtä lailla sillä tulisielulla kuin "torkkuvalla" saa tuloksia tehtyä, haasteita tulee kaikilla aina olemaan kun ei olla täydellisiä, ei koirat eikä ohjaajat.
Mutta siitä menee koirat JA ohjaajat sekaisin kun mietitään yksi päivä että "ei se vielä osaa, helpotetaan vähän" ja sitten toisena että "kyllä nyt pitäisi jo onnistua (perkele, perkele tottele!)".
Nyt vaan omat aatokset kuriin, et ajattele ketään muuta kuin itseäsi ja koiraasi, etkä stressaa mistään mitä sen pitäisi (omastamielestä) osata/kyetä/haluta ym. Keskityt niihin asioihin, jotka siinä koirassa on parhautta kuten ahneus, nöyryys (se on myös hyve!), "iloisuus" ym. ja niillä mennään mitä on saatu ja annettu!
Allekirjoitan Annen kirjoituksen täysin. Monesti pitkäkarvaholskuja pidetään ohjaajakovina jne, kun ne on suhteellisen itsenäisiä, mutta mitä itse olen niitä nähnyt, omia ja muiden, niin melkein kaikki on mun mielestä todella ohjaajapehmeitä. Laamamaisuus ja hidastelu on sitä rauhoittelua ohjaajaa kohtaan.
"Mulla on joka treenissä monta eri lelua taskussa, on milloin mitäkin toinen toistaan parempaa namia, on niin ymmärtäväistä ja kannustamista ja ällökivaa että yrjöttää" En tiedä oliko tää jotenkin sarkastisesti kirjoitettu, mutta ehkä tämä on se ongelma? Kyllä holsku (tai mikä tahansa pehmeä koira) tietää milloin se sun innostuminen on aitoa ja milloin ei..
Pidä tosi tosi pitkä tauko vaan tokohommista, arvota vaikka sen ruoka ja sheippaa sille vaikka jotain temppuja sinä aikana. Siinä se oppisi vähän oma-aloitteisuutta. Käykää treeneissä vaan leikkimässä kuin hullut, niin eiköhän se mielentila siitä muutu.
Kärsivällisyyttä vaan kehiin. :) Ja tsemppiä!
Lähetä kommentti