Mudien tokotreenit

Mudien tokotreffit oli tänään. Osallistuin vain non-mudilla, kun tilaa jäi ja päätettiin että mudistien vääränrotuiset saavat kanssa tulla (mudi itse on tottelevaisuuslomalla helmikuuhun saakka). Sienelle oli tilattu alo-avo-kokeenomainen kehä, jossa sovellettuna aloa vielä lyhyempi seuruu, liikkeestä maahan avona, luoksetulo läpi, liikkeestä seis avona, kaukot ja hyppy. Oli tarkoitus tehdä kokeenomaisena, mutta koira oli niin laama ja epävarma että päätin ennen aloitusta että palkkailen.

Alkuun evl:n koiran avuksi paikalla istu (2min, olin näkyvissä) ja paikalla makuu (2min, olin vajaa puolet alusta piilossa, lopun näkyvissä). Istuminen hieno, makuussa ei mennyt ekalla maahan ja istumaan nousu oli vähän vajaa. Levollisen oloinen oli kyllä.

Omista kehään meno ja seuruun alku oli kauheaa tahmaa. Olin pyytänyt usean vieraan ihmisen kehään ja kolme kyyläävää liikkuri-tuomaria oli vallan järkyttävää. Otin koko seuruun alusta uudestaan, tuli se mukana sitten ja loppua kohti jopa vähän tsemppasi.

Liikkeestä maahan menossa seuruu taisi olla ok, mutta jäi seisomaan rauhoittelemaan itseään. Uusinnalla teknisesti hyvä, mutta ilme oli ahdistunut, vastasi kyllä kivasti kehuun.

Luoksetulossa vapautin leluun pelkästä läpijuoksusta. Lähti ja tuli ihan hyvällä työskentelylaukalla.

Liikkeestä seis muistaakseni ok. Kehuin useita kertoja liikkeen aikana äänellä ja ilme pysyi parempana. Seisomisen jälkeen taputtelin koiraa pitkään ja hartaasti ja nyt se alkoi olla vähän normaalimpi, puri mua ranteeseen yms.

Kaukoja ei ole tehty jätön kanssa koskaan, ja vaikka menin ihan koiran eteen käskyttämään, se luuli silti että tää on joku häiriöpaikkamakuu ja nousi vasta tokalla kauhean epävarmana. Piristyi kehusta ja loput teki paremmin, kehuin jokaisen äänellä.

Hypyn toiselle puolelle olin pyytänyt avustajaa viemään namilätkän koiran huomaamatta samalla kun tehtiin kaukoja. Jo esteelle mennessä koira olisi karannut hypylle ja käskylläkin irtosi oikein hyvin. No, ei se pahaa tehnyt se palkka siellä siltikään.

Teknisesti osaa mutta hirveän kiltti, epävarma ja herkkä, oli diagnoosi. Masentavaa mutta totuus. Tää oli sellainen huonohko sieninen suoritus, ei se onneksi ole ollenkaan aina noin kauheaa, mutta miksi se on nyt mennyt tällaiseksi ja mitä sille tehtäis, olisi tärkeä kysymys. Pee käski miettiä, kehunko mä sitä liikaa ja yritän itse vapauttaa ja kannustaa koiraa mutta onnistunkin vaan hämmentämään sitä entisestään. Sille pitäisi nyt rakentaa itseluottamusta ja rutiinia.

Voi sieni sieni, kyllä sä osaat!

No vau!

Pus pus

Treenin jälkeen käytiin lenkillä; Helmi, Praha, Vinka ja Pava -mudit sekä vääränrotuiset Liv & Sieni sulassa sovussa :D

Epistä kun siänillä on niin pitkät jalat!

Juhlakalu ei ollut mukana lainkaan, mutta mun ihanat mudikaverit muisti meitä kuitenkin tällaisella :) Mudin kommentti on että en olis tehnyt koko ykköstulosta jos oisin tiennyt miten vidusti sitten joutuu näihin noloihin kuviin!!