Olkkarijuttuja

Kotona on jumppailtu kaukoja, noutoa ja "etujalat tasapainoalustalla, takajalat kiertää" -jumppaa. Noudossa mudi on saanut nostella metskua ja hollannikas opetella luovutusta. Olen vähän tehnyt eläinkokeita mitä se oikeastaan osaa, ja kyllä se tuo kapulan hakee-käskyllä johonkin mun eteen. Aavistus siis on olemassa, mutta vinous ja väljyys tulee ihan randomilla. Jos nyt taas unohtaisi sen kapulan ja tekisi pelkkää oikeaa paikkaa ihan eteentulona.

Kaukoissa mudi tekee siistejä s-m ja s-i -vaihtoja ilman apuja. No, on se ennenkin kotona osannut eikä se ole mitään meinannut ;P Sieni taas harrastaa pelkkää avo-sarjaa. Se alkaa olla olkkarijumpattu, tarttee päästä ulos, että saa etäisyyttä. No, jos vire nousee niin helposti alkaa ennakoimaan ja säätää ihan omat vaihdot, sitä voi vielä hinkuttaa kotona. Mitenkään paketissa tää nyt ei ole vielä muutenkaan, alku on esim. aina niin että koira on vaan jossain mun edessä tms. Jättö pitää opettaa erikseen ja kaukojen vihje siihen.

Tasapainotyynyllä on pelleilty kaikenlaista. Kumpikin koira osaa korjata asentonsa mun eteen, jos itse pyörin kanssa alustan ympärillä. Ja kumpikin on yhtä toispuoleisia; vastapäivään sujuu mutta myötäpäivään on tosi vaikeaa. Perusasentoonhan ne kiepsahtaa juurikin vastapäivään, johtuu varmaan ihan siitä, että toiseen suuntaan pyöriminen on kovin hankalaa. Pyörimistä on jalostettu myös siihen, että koira ei ole mun vastapäätä, vaan perusasennossa, ja korjaa aina asentonsa kun siirryn itse vastapäivään. Sieni tekee tällä tavalla tosi hienoja käännöksiä ja luulen että tää on hyvä tapa opettaakin ne :) Tänään sillä lähti vähän pomppuvaihde liikaa päälle, tyyny on tollanen lötkö mutta kuitenkin aika kimmoisa, ja tuntui että se vaan heitteli koiraa eikä se voinut lopettaa pomppimista :D

Aamulla piilotin koirille nameja sisälle (jokaisen koiran pitäisi saada leikkiä tätä säännölliseen!). Keksin tosi hyvän uuden piilon; yksi nami meni mun kenkään. Tein sitten samalla jotain omiani ja kuuntelin kauhiaa nuuskutusta ja vähän ajan päästä ajattelin mennä tarkistamaan kengän ja nauraa partaani että muahahaa olipas hyvä piilo. Onneksi en alkanut höröttää jo eteiseen mennessä, koska koko vidun kenkä oli viety! Se löytyi sängyltä, varsinainen kuka viimeeksi nauraakaan... okei okei, hävisin tämän(kin) erän. :D Koiran nenän kanssa voi olla aika toivotonta kilpailla.