Haku- ja ilmaisutreenit

Metsäkoululla, maassa lunta sen verran, että mättäät pilkotti paljaana mutta jäljet näkyi paikoin. Aika laiska tuuli oikealta sivurajalta päin. Oli aikataulu- ja paikkaepäselvyyksiä, ja odotellessa me kaksi paikalla ollutta kerettiin tallata alue (kaistaleet, 2 pistoa per puoli) ja odotella ja ja.. sitten keksittiin, että parkkiksella voi hyvin ottaa ilmaisua. Siispä Sienelle ilmaisutreenit (nro 5). Otin eka pari rullan tuontia heittämällä sen itse vähän matkan päähän maahan. Aika rajua pelailua, mutta laitoin koiran vaan mitenkään suuttumatta uudestaan töihin kunnes toi siististi, siitä vasta palkka. Se nosto on ihan kauhea myyrästysloikka, mutta ei tee sitä jos irtorulla on maalimiehen kädessä, niin en jaksa puuttua. Varsinaista ilmaisua kolme toistoa, ekat hyviä, alun sulkeiset taisi auttaa koska toi tosi nätisti käteen. Kolmannella maalimies meni rakennuksen kulman taakse. Sieni otti rullan, mutta sai jonkun hajun ja meni parin metrin päähän tarkistamaan sitä. Rulla pysyi koko ajan suussa, enkä ehtinyt sanoa mitään, kun se jo lähti tulemaan. Näytön jälkeen koira meni kierimään siihen samaan kohtaan, jotain kiinnostavaa siinä siis oli. Ei paskaa kuitenkaan, onneksi.

Varsinaiset hakutreenit (nro 10.) tien toisella puolen. Eka pisto oikealle; n. 40m kohdalla meni kunnon hiekkatie, ja sen takana piti mennä vielä n. 10m, maalimies oli kivikasan takana. Toinen pisto vasempaan, ihan jossain 10m kohdilla oli tosi ilkeä kivi-kalliomuodostelma, jonka keskellä oli hyvä piilo. Tallattiin alue (kaistale) pitkälle sen taakse kuitenkin, ei ihan viiteenkymppiin asti. Kolmas pisto oikealle oli tosi selkeää metsää, ja etäisyyttä otettiin siksi ihan tien laitaan asti kuusen oksan alle, varmaan n. 60m. Neljäs oikealle oli tiiviin "kuusiaidan" sisällä.

Oikealta tuli muka sitä tuulta sen verran, että meinattiin kokeilla ilman ääniapua. Ehkä olisi voinut muistaa vaikeuttaa vaan yhtä asiaa kerralla, se tie olisi ollut jo ihan riittävästi. No, koira lähti tosi määrätietoisesti ja teki pari lenkkiä siinä tiehen rajoittuvalla alueella. Kävi ihan keskilinjalla, mutta en lähettänyt uudestaan, vaan meni itse. Lopulta se sitten älysi mennä sen tien yli, taisi seurata jälkiä. Maalimies syötteli vähän matkaa ja passivoitui, jolloin koira älysi itse palata mun luokse. Ei sieltä ehkä sitten kovin paljoa tuullutkaan, koska koira ei selvästi saanut hajua. Se kyllä mun mielestä etsi eikä vain juossut.

Toinen pisto vasempaan kanssa ilman ääniä, sen olin päättänyt, koska muutenhan se kuulisi että ukko on tosi lähellä ja meininki menisi siitä pilalle. Lähti hyvin ja meni ihan läheltä ohi, pyöri aikansa tallatulla alueella (jotain se on tajunnut!), pysähtyi välillä katsomaan minulta apuja mutta kun en tehnyt mitään, jatkoi itse. Ilo oli suuri kun ukko sitten löytyi :) Palasi itse maalimiehen lopetettua palkkaamisen.

Kolmas taas oikeaan, ykkösmaalimies oli siirtynyt sinne. Jäi kuuntelemaan neloselle siirtyvää kakkosta ja otti siitä häiriötä, oli jotenkin vähän pihalla. Tässä olisi voinut ottaa sen äänen jo heti tämänkin takia. Lähetin silti ilman, lähti jo vähän huonosti ja n. 10m irrottuaan pysähtyi kuraisen metsäkoneen jäljen reunalle. Kutsuin sen takaisin ja pyysin äänen. Olishan sitä voinut hetken odottaa, mutta kun se tuulikin oli aika olematon ja matka oli se joku 60m, arvelin että ei se ihan vahingossa kyllä hajua tule saamaan, niin parasta auttaa. Äänen saatuaan lähtikin ihan sataaziljoonaa, hyvä suora pisto ja nopea löytö. Palasi täältäkin itse maalimiehen passivoiduttua.

Nelosen otin varman päälle ja pyysin suoraan äänen. Lähti hyvin, mutta joutui oikeasti etsimään, kun ukko oli siellä kuusipöheikössä. Keskilinjalla vielä rasia kissanruokaa, oli kovin tyytyväinen Sieni. Mä en tiedä jäikö mua harmittamaan vai olisinko tyytyväinen. Itseään ainakin voi vuosien jälkeenkin taas soimata siitä, että edelleenkin vain yhtä asiaa vaikeutetaan kerralla! Jos aina on ollut vähintään ekoissa äänet, niin noin leveän tien kanssa ei mitään järkeä jättää niitä pois, voi herran tähden, se tie oli riittävän vaikea sellaisenaan. Kyllä se hyvin tietää jo autolla mitä ollaan menossa tekemään, mutta se ääni on kyllä vielä tärkeä apu siihen, että koira uskoo että siellä se täti on kun riittävästi etenee.

Koiran osalta kyllä sikäli tosi hyvä, että se selvisi alun vaikeista paikoista eikä hyytynyt ollenkaan niin pahasti mitä hyvin olisi voinut, ja mitä edelleen siltä vähän pelkään! Ensi kerralla helppo treeni, kaikki äänillä tai osa vaikka näyttäytyvinä. Äänien kanssa Sieni etenee minusta hyvin suoraan, mutta ilman ääniä ja varsinkin kun tulee tällaisia, se alkaa pyöriä. Lähtee kyllä aika hyvin suoraan mutta sitten lenkittää, eikä välttämättä tajua edetä tallauksen loppuun asti, ainakaan kun tie katkaisee alueen. Kymmenennellä kerralla ei ehkä vielä tartte olettaakaan ;P Mutta eipä se koira pilalle mene vaikka välillä tulisi vähän liiankin vaikeaa, sitten vaan autetaan ja ensi kerralla palautellaan, niin tuskin jää mitään :) Kovin tyytyväinen se nytkin lopuksi oli, eikä olisi taaskaan halunnut tulla takaisin autoon.