sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Seems like the drama never ends

Mun mudi aiheuttaa mulle pahanlaatuista mielialanvaihtelua. Tokokokeessa Kouvolassa, oli lahjakortti, en muuten ehkä olisi jaksanut ajaa sinne asti, mutta tuo meni nyt vanhaksi ja pitipä käyttää pois. Eija sitten kutsui meidät samalla kylään Sienen kanssa, sitä mä melkeen enemmän odotin kuin koetta, ei siis tosiaan suurta uskoa koiraan. Jotenkin on vaan treenit jääneet vähälle ja pläääääh.

Koepaikalla mudi oli ihan pilli kurkussa. Varsinkin yksi kokeeseen osallistunut flattinarttu oli nyt jotenkin liikaa ja mudi oli ihan tillintallin siitä! :O Team Vienolassahan on juoksunarttu ja ollaan Sienen kanssa tuotu sieltä hajuja kotiin, mudi on yrittänyt vähän raiskailla Sientä ja kaikkea, kaipa tääkin oli sieltä koska se ei todellakaan ole normaalisti tollanen. EVL:ssä viisi koirakkoa, paikallaolot ekana, sitten kahdessa osassa, liikkeet onneksi sekoitetussa järkässä. Me oltiin numero 4. Koe ulkokentällä.

Paikalla istu: kitinää viereisen flatin suuntaan ja huono fiilis mulla jo ennen jättöä. Oli kuitenkin ollut hyvä, 10.

Paikalla makuu: pilli auki liikkeiden välissä, pelkäsin jo että lennetään kehästä. Yritin pujottelututtaa koiraa jalkojen välistä mutta herra muti ei pystynyt, koska viereinen koira. Otin sen sitten vaan tiukasti hallintaan. Oli vähän nuuhkaissut maata, 9½.

Ennen ekoja yksilöliikkeitä kävin vähän hallin takana ravistamassa. Siis otin seuruuta ja palkkasin narupallolla, ja mudihan ei olisi halunnut palloa, vaan mennä kuseskelemaan -> kunnon karjaisu että ala tuoda se pallo tänne revittäväksi. Tollasella sen saa vähän heräämään ja reviteltiin siinä sitten ihan kivasti, se oli melkeen normaali itsensä.

Seuruu: 7½. Ei vittu mitä tahmaa! Jossain vaiheessa vähän jätätti ja hyvin alussa koetti myös puskea takaa mun jalkojen väliin, minkä teki viimeeksi sm-tokoissa kesäkuussa. Se ei koskaan ole pk-kokeessa tällanen, mistä vitusta tää johtuu?! Yritin itse olla tosi rauhallinen ja reagoida liikkuriin vähän viiveellä. Niin ja siinä kun se puski mun jalkojen väliin, tallasin sen varpaille ja se kiljaisi. Loppua kohti sitten paransi ja oli siellä varsin kivaakin, mutta sitten taas esim. juoksussa kupli vähän yli ja pompotti. Tuomari sanoi, että se oli aluksi ihan kujalla mitä tehdään. No niin oli.

Luoksetulo: 8½. Kutsuin vikan pätkän "tule", koska jos pyydän "sivu" tai "tänne" niin se tekee aina eri tavalla kuitenkin. Nyt se tuli suoraan sivulle. Stopit vähän venyi, vauhti oli kiva. Itse olin ihan tyytyväinen, ei se parempaa osaakaan.

Ruutu: 10. Oli se tosi hieno, vauhdikas ja määrätietoinen muuten, mutta seuraamaan tulo taas ihan karmeaa, ei kontaktista tietoakaan. Ruutu erottui ihmissilmään tosi hyvin, siellä oli vaan metsää kentän taustalla, ja mun mielestä kaikki koirat löysikin sinne hienosti.

Tunnari: 10. Joo, se palautti laukalla! :) Hitaalla, mutta silti. Tästä olen ylpeä.

Hyvillä mielin palkalle ja hetkeksi autoon ennen vikaa kehää. Jotenkin se oli ihan hyvän tuntuinen vielä kehään mennessä, mutta mutta...

Metallihyppynouto: 8. Tässäkin pisteet musta yläkanttiin, oli meinaan kauhiaa ottaa metallia suuhun ja sitä piti vähän tassulla pyöräyttää ja kiljahtaa sille kapulalle. Hidas paluu. En tajua mikä tässäkin on, kun on sillä tästä ysejä-kymppejäkin.

No sitten siellä jossain takana kävi auto. En tiedä tuliko joku vai oliko lähdössä, ei siis mitään ovien pauketta, vaan auton moottori vaan oli käynnissä ja auto paikallaan. Sehän oli kauhean vaarallista ja mudi jäi siihen kiinni, näin sen heti. Yritin sitä siinä vähän hyppyyttää rintaa vasten, kun tiedän, että Riikan kehässä saa palkata koiraa tempuilla tms. suht rajustikin.

Kaukot s-i-s-m-i-m: 7. Selkä häiriöön päin ja ekaan käskyyn reagoi vain vetämällä korvat ihan luimuun. Loput sitten teki, mutta ihan siinä ja siinä kyllä varmasti oli, niin tahmeaa oli. Pikkasen tuli eteenpäin.

Ja taas yritin vähän riehuttaa, mutta ei lähde kunnolla. Tai hyppi se, mutta oli jumissa yhä. Ja senhän tietää mitä se meinaa:

Zeta i-m-s: 5. Ei istunut, ja maasta seuraamaan lähtöön tuplakäsky, koske ekalla vaan möllötti jumissa. Se ei istu jos se ei täysin keskity, sen mä tiesin jo etukäteen, mutta toi maahan jumahdus oli kamalaa, sekin vielä. :(

Ohjattu, vasen: 5. Varsinainen jännitysnäytelmä ja olin ihan varma, että tähän kosahti meidän ykkönen. Olen edelleenkin vähän epäileväinen tulikohan siinä oikeesti liikaa käskyjä ja nolla olisi ollut oikeampi, mutta paha sanoa, eikä tää jälkimmäinen setti tullut teknisestä ongelmasta johtuen videollekaan. No, ollaan tyytyväisiä siihen mitä saatiin! Eli merkille ihan suht hyvin tähän tahmaan nähden, ravasi vaan vikat metrit. Jäi vaan ihan hirveän vajaaksi oikea kylki kohti mua (kiertää merkille myötäpäivään). No kapulalle lähti vauhdilla, meni kohti keskikapulaa ja sitten ehkäehkä olisi korjannut itse vasemmalle. Ehdin kuitenkin karjaista stop ja siinä sitten oli sitä säätöä. Vasen sieltä kuitenkin tuli ja Riikka ei oo mikään ihan lepsu ja "en 'kuullut' lisäkäskyjä" -tuomari, joten kaipa me se vitonen oikeasti vielä ansaittiin.

En ollut katsonut ollenkaan mitä saatiin näistä jälkimmäisistä, ja fiilis oli se että ei varmaan riittänyt ykköseen. Vaan niinpä sitten kuitenkin tuloksena 257,5p, EVL1, sij. 2./5.! Puolitoista pistettä yli rajan riittää hyvin. ;D

Mulla oli koepaikalla saakelin huono olo, en ollut lainkaan tyytyväinen ekan enkä vikan kehän tapahtumiin ja koiran asenteeseen, vitutti ihan tosissaan ja mietin taas että tää saa olla kyllä tässä. Jotenkin mun ensireaktio on vaan se, että mitä helvetin väliä jos siellä jossain 50-100m päässä on joku autojuttu, miksi et vaan voi keskittyä tähän mitä ollaan tekemässä. Kotimatkalla kuitenkin pääsin yli omasta asenteestani. Jos lusikalla on annettu, ei kauhalla voi vaatia. Pieni muti parka, jos maailma on sen mielestä vaarallinen, se ei siitä muuksi muutu vaikka mua kuinka vituttaisi. Tällä koiralla on ne puutteet mitkä sillä on, ja parasta mitä voin tehdä on tukea sitä, ei hermostua siihen. Mä en ole hyvä ihminen, en aina vaan OSAA. :/

Teen Sienen Oksi-vierailusta oman postauksen jahka saan kuvat käsiteltyä. Tokokokeen ekoista yksilöliikkeistä on video, linkki. Toisella osalla tuli tekninen häiriö eikä filmiä saatu.

Ei vittu taas miten noloa posettaa! t. muti

8 kommenttia:

Merkki-mudi kirjoitti...

Me ei olla edes kisattu, mutta mä niin tiiän ton tunteen! Siis kun koira jää johonkin omasta mielestä ihan mitättömään juttuun kiinni, eikä pysty kykeneen. :( Mulla meinaa räjähtää pää välillä ihan treeneissäkin (mm. se kun odottelin 20 min tyhjässä hallissa, että hiljenee...).

Mää oon käynyt omia hermoja treenaamassa nyt syksyn arkitokossa = paljon (ei-aina-niin-hallinnassa olevia) koiria ahtaalla kentällä / hallissa = Merkin mielestä hirveää. Aluks ärsytti, kun ei mahduttu "oikeaan" tokoryhmään, mutta tästä on kyllä varmaan meille enemmän hyötyä. Viimeks oli ehkä 4. kerta ja oli jo vähän parempi, mitä aikaisemmat.

Mutta eihän toi Merkin ongelma ikinä poistu kokonaan, pitää opetella elämään sen kanssa. Ja toivoisin oppivani, miten sen saa parhaiten taas palautumaan töihin.

On nää sellasia... Välillä niin :x ja välillä niin <3

Anonyymi kirjoitti...

Onnea vielä tätäkin kautta :). Eipä ollut huono suoritus ollenkaan, taidat olla täydellisyyden tavoittelija :).

Mietin vielä tota auto-juttua... Siinä ekan osion "maahan" 4 minuutiksi osiossa koirat ottivat tosi paljon häiriötä oikella metsässä liikkuvasta ja ääntä pitävästä, ilmeisesti, ihmisestä. Terrieri meinasi jo lähteä katsomaankin, että mikä siellä on. Ainostaan Luksi ja flätti olivat ihan coolisti ja tuijottivat eteenpäin.

Luulen, että "joku juttu" Luksille tuli siinä väliajalla, mikä vaikutti sen suoritukseen viimmeisessä osiossa.

-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-

laura kirjoitti...

Merkki: mä saan ton treeneissä ihan hyvin palautumaan, mutta se vaatii tosiaan sen että pakotan sen leikkimään. Silloin se purkaa sitä ahdistusta siihen leluun ja tappaa ja ärisee ihan hulluna. Sen jälkeen parempi taas keskittyä hommiin. Mutta mitäs teet kokeessa? Liikkeen aikana et mitään, mutta edes niiden välissä? Mikään temppuhyppyyttäminen ja kehuminen ei kunnolla nollaa tai irrota sitä häiriöstä. :/

Eija: luulen, että sille on ylipäänsä vaikeaa se keskittyminen, ja viimeinen (kolmas) setti on vaan rankkaa. Sanoin, että mulla alkaa purkaantua jännitys jo siinä vaiheessa, ehkä itse olen erilainen tai jotain? Mutta jotain siellä selvästi oli koska se meni niin luimuksi.

Anne kirjoitti...

Kuva... IHANA! <3 Onnea Luksi ja ohjaaja. Sulla on hieno, pieni Töppönen! Ole ylpeä siitä.

laura kirjoitti...

Hajamielinen omistaja unohti taas sen vidun ruuan uuniin (varmaan kirjotin blogia samalla tai jotain :D) ja tuli vähän tummapaahto. :D Hyvin kelpasi silti!

E kirjoitti...

MIKÄ tuo pokaalin päällä on - ei ihme, jos ällöttää. HYVÄ team lauratöppönen!

laura kirjoitti...

^tummaksi paistettu pakastepizza.

Noora kirjoitti...

Paljon onnea vielä, paljon ootte työtä tehneet tulosten eteen! :-) Välillä on tosiaan hirveän vaikeeta suhtautua koiran kummallisuuksiin ja päästä oman ärsytyksen yli, mutta ehkä sitäkin oppii aina edes vähäsen. :D