Jälki- ja tottisteoriaa

PELTOJÄLKI: Esa Tapion luento

Syyskuussa taannoin pellolla, (c) Heidi Kantanen

• ei yhtä ainoaa oikeaa koulutustapaa; ohjaajan tunnettava koiransa ja valittava sopivat metodit!
  
• ahneuden kouluttaminen pennulle: kuppi liikkuu pois ja koira joutuu kävelemään sen perässä samalla kun syö. Heti jos nostaa pään ja lopettaa syömisen, kuppi pois ja uusi yritys seuraavalla ruokintakerralla. Kun alkaa selvästi taistella ruuasta, laitetaan kuppi maahan ja mennään koiran viereen härnäämään sen syödessä, esim. kylkiin taputtelu - myöhemmin toimii jäljellä käskynä lisätä intensiteettiä, "pidä huoli siitä tai mä vien sen".
  
• kun jälkeä tallataan, ruohon ja ei-ruohon (kohta johon ruoho loppuu, sen yläpuolella) välinen hajutunneli on eri asia kuin rikkoutuneen maan haju, halutaan että koira seuraa nimenomaan alempaa
• tällöin tuulella, sateella yms ei ole mitään merkitystä! Eli jos tuulen suunta vaikuttaa koiran työskentelyyn, se ei seuraa rikkoontuneen maan hajua.
  
• Alkeisopetus: 1m x 1m namiruutuja, kunnes pentu selvästi tekee hajuerottelua, yleensä ikää n. 20 viikkoa (5kk) riippuen ohjaajan aktiivisuudesta. Pentu pois ruudusta niin että ruokaa jää vielä.
  
• Seuraava vaihe: kahden askeleen levyinen kaistale, 20-30m pitkä. Namit niin, että pennun on helppo edetä (ruudussa on saanut pyöriä ja nyt kun uusi kriteeri on suoraan eteneminen, joten autetaan koiraa alkuun). Loppuun kiinni oleva ruokapurkki, jossa autetaan koira maahan kantta raapimalla tms. Jäljellä koiran on syötävä jokainen nami, niitä voi itse näyttää vaikka kädellä ja kiinnostua "mikä tossa on", ei anneta edetä syömättä.
  
  
  

  

  (c) Heidi Kantanen

• Kolmas vaihe: normaali jälki. Koesäännöissä "kävellään normaalein askelein" = jättää todella paljon tilaa tulkinnalle, tuomari päättää kussakin kokeessa. Harjoiteltava tietoisesti erilaista askelpituutta ja -leveyttä. Nami voi olla kärjessä, jolloin se on palkka kantapään haistamisesta ja nenä alhaalla etenemisestä, tai toisaalta kantapäässä, jolloin se on palkka askeleen löytämisestä tyhjän (askelten väli) jälkeen. Ei yhtä oikeaa tapaa, kokeiltava koirakohtaisesti.
  
• Tyhjät: alkuun esim. 10 namia - 1 tyhjä - 20 namia - 1 tyhjä jne - ei saa olla selvää kaavaa! Yksi tyhjä menee tässä vaiheessa yleensä koiran juuri huomaamatta. Se on tehnyt satoja jälkiä tähän mennessä ja "tikkaa kuin singeri", ja havaitsee "oho olikse tyhjä!" luultavasti vasta kun oli jo mennyt sen yli ja sai seuraavan namin, ja namit jatkuu taas.
  
• Pikku hiljaa aletaan lisätä tyhjien määrää. Yleensä 3-4 peräkkäistä on sellainen määrä johon koira reagoi -> tarvittaessa mennään auttamaan kädellä rapsuttaen askelia "kato mitä täällä, se jatkuu kyllä". Liinalla estetään kaikki pyöriminen ja sivuun harhautuminen. Avusta pitää päästä nopeasti eroon, sitä ei tehdä montaa kertaa, vaan annetaan koiran itse ratkaista ongelma. Ohjaaja on hännässä kiinni ja kehuu äänellä kun tekee oikein. Kun osaaminen kasvaa, aletaan tehdä painetta liinalla (estetään koiraa etenemästä, joutuu "kauhomaan" kovasti).
  
• Kun tyhjää 5-10 askelta, vauhti alkaa usein kiihtyä. Tällöin ohjaaja kertoo että se ei käy vaan mennään rauhassa. Tämä tehdään niin, että liinalla vedetään tasaiseen taaksepäin niin, että koiran jalat liukuu maata pitkin n. 20cm taaksepäin. Tätä toistetaan niin kauan, että koira oikeasti rauhoittuu; tällöin ohjaaja päästää koiran taas rauhassa etenemään.
  
• Jos koiralla järjetön taistelutahto, liinalla vetäminen aiheuttaa vaan vastavetoa -> ongelma. Löysällä ajaminen teoriassa toimiva, käytännössä koira juoksee tyhjien yli, eli ei toimi. Vauhti otettava siis pois koiran mukaan. Esim. neliö-josta-puuttuu-yksi-sivun muotoinen jälki, jossa sivut 1km (siinä ei ole kirjoitusvirhettä!) pitkät - menee niin piippuun että alkaa itse hidastaa.
  
  

  

  (c) Heidi Kantanen

• Etäisyys ohjaajan ja koiran välillä on "luottoa"; jos ajaa hyvin, saa tilaa, jos yhtään säätää, ohjaaja tömistelee hännän juuren ajamaan. Mitään ei tässä sanota koiralle, mutta oma olemus saa huokua sellaista "mitä viddua sä duunaat siellä, pitääkö mun tulla katsomaan?!" -painostusta ja tosiaan voi ihan rempseästi tömistellä siihen.
  
• Etäisyyden lisääminen tehtävä vähitellen, jos ajaa treeneissä 5m liinassa, kokeessa 10m matkalla paketti tulee hajoamaan ja koira ei välttämättä "tajua" olevansa lainkaan samoissa hommissa. Paine ja hallinta siis opetettava, että kestää niin kaukana myös.
  
  
• Osaavalle koiralle jäljen alku helppo, keskiosa vaikea (horjutetaan osaamista), lopussa taas helppo palautusosa (itseluottamus takaisin). Koirat rutinoituu helposti, joten osaavalle, kokeneelle koiralle joutuu keksimällä keksimään "källejä" jäljelle, jotta se ei mene sunnuntaikävelymoodiin, vaan tekee oikeasti keskittyneesti töitä. Esim. "syrjähyppy": 200m tylsää suoraa, sitten yllättäen ohjaaja tekee 3m pitkän sivuloikan (tai kuka nyt miten kauas pystyy hyppäämään :D) ja jälki jatkuu siitä. Koira on tuossa vaiheessa pitkällä suoralla jo aika blaaah, ja sitten jälki vaan katoaakin siltä - herättää ja pakottaa keskittymään, kun jälki voi kadota koska tahansa.
  
• Kulma on vain uuden suoran alku, heti ekalla kerralla voi laittaa 90 asteen kulman. Toiset tekee 2x 45 astetta (sisäjalka aloittaa kulman). Koevalmiille koiralle erilaisia tallauksia, käytäntö vaihtelee eri kokeissa/maissa, mm. joskus nähty ulkomailla että kulma tampataan oikeen todella huolella ja suomalaiset koirat oli siihen tullessa ihan että wtf mikä hajuläjä :D
  
• Kuosmasen tyyli tampata loppu ja astua syrjään takaviistoon, koiran tullessa tähän jälki todella "päättyy". Kokematon koira ajaa yli -> laitetaan sen huomaamatta nami/koko kuppi jäljen loppuun (koiran alle/taakse kun meni yli). Oppii keskittymään ja palaamaan taakse, jos jälki loppui (kulmat).
  
• Esineet:
1. appari hetsaa esineellä jotta koira varmasti kiinnostunut siitä, ohjaaja auttaa ilmaisun, palkka esineen sisällä
2. palkka ohjaajan taskusta
3. ohjaaja hetsaa esineellä, heittää sen 2-3m päähän, jos ilmaisee, apuohjaajaa ei tarvita enää
   
   

   

   (c) Heidi Kantanen

   
   

• Jos kulmissa ongelmia, yleensä ihmiset treenaa jälkeä jossa 10-20 kulmaa samalla jäljellä. Tällainen aiheuttaa koiralle vain stressiä. Parempi tehdä 400-500 askelta suoraa, sitten piikki. Annetaan koiran ajaa vähän henkseleitä paukutellen "hohhoh, mikäs tässä". Kulmassa ohjaaja siirtyy koiran taakse, jotta koira joutuu keskittymään ja ottaa vähän painetta. Varsinkin jos koira ajaa välillä hyvin ja välillä huonosti, pitää jälkeä liian helppona, ja menee vaikeat osat kunnolla ja helpot lällätellen -> kulman onnistuminen riippuu kummassa moodissa koira on sillä hetkellä.
  
• Vieras vs. omatekemä jälki: suhde koirakohtainen. Varmuus tehdään omalla jäljellä (koira tuntee ohjaajan "omat jutut") mutta kokeessa on vieras, joten niitäkin on tehtävä. Usein eka vieras huono, paras neljäs - seitsemäs, jollain koirilla ei mitään väliä - selvitettävä, jotta voi ajoittaa koejäljen koiran parhaalle "sijalle".
  
  

TOTTELEVAISUUS: käytännön harjoitukset, kouluttajana Jukka Kytösaari

• Palkan suunta vas. käännöksessä vasemmalle takaviistoon, ja koiran tulee pyörähtää sen perään vastapäivään. Ylipäänsä poikittaminen, hitaat käännökset yms palkan paikasta ja suunnasta kiinni. Esim. jos palkka on oikeassa taskussa ja otetaan oikealla kädellä, koira luonnostaan kiertyy ohjaajan eteen ja alkaa poikittaa, vaikka palkka heitettäisiin johonkin toiseen suuntaan.
  
• Yli kääntyminen (270/360 astetta): niin kauan kun ohjaaja pyörii, koirankin pitää - jännite. Jos ohjaaja tekee töksähdyksen, ei koirakaan ole sujuva, joten käännökset kuivaharjoiteltava ilman koiraa niin että liike jatkuu suoraan koko ajan.
  
• Saalisjumiin menevälle koiralle paljon leikkiä ohjaajan kanssa ilman lelua.
  
• Jääviä ei tehdä saaliilla, niistä tulee pahimmillaan todella hitaat ja vajaat (jää koholle istumisessa ja maahan menossa).
  
• Jos haukku ei tule koirasta suht luonnostaan, se on hyvin henkisesti rasittavaa ja vireen noston sijaan kuluttaa koiraa.
  
• Noutokapulalla pelaaminen: kolmio. Ohjaaja, koira ja appari on yhdessä nurkassa, ohjaaja heittää kapulan toiseen kulmaan ja poistuu kolmanteen. Ohjaaja hetsaa koiraa luokseen, appari pitää liinasta koiran paikoillaan. Ohjaaja käskee "tuo" ja appari päästää koiran kun fokus on ohjaajan sijaan kapulassa (tai tarvittaessa auttaa liinalla koiran kapulan luokse, jos meinaa tulla vaan suoraan ohjaajalle). Appari voi myös jarruttaa koiraa liinalla ihan kapulan edessä niin, että ei ihan yllä huitomaan tassulla kapulaa.
   
• Henkilöryhmä: palkka ekalla kerralla aina ennen henkilöryhmää, jotta koiralla positiivinen odotusarvo ja hyvä vire ryhmään päin mennessä. Kannattaa hyödyntää vieraat henkilöt aina kun mahdollista.
  
• Ohjaajan oma asenne on erittäin tärkeä! Esim. Luksille seuruussa ja muutenkin häiriöiden suhteen "häiriöt ei haittaa, me selvitään tästä hienosti, hyvin menee". Jos alan itse märehtiä, koira ihan varmasti reagoi siihen. Jos ohjaaja ei pysty olemaan välittämättä häiriöistä, ei koiraltakaan voi olettaa moista. Ja toisaalta esim. superkiihkeälle koiralle jolle irroitukset vaikeita, ja mielellään alkaa härkkiä palloa ja pistää koko homman tappeluksi: ohjaajan oltava todella selkeä ja itse täydellisen varma siitä, että irti on irti, ja jumalauta siihen palloon ei ole mitään asiaa edes hipaista sen jälkeen.