Suojeluleirillä (peltojälki-, puru- ja tottisryhmä), kummankin koiran kanssa tottiksessa. Homopuudelit edusti hienosti luuseriosastoa. Ei sen niin pitänyt mennä, ja luultavasti ongelma on enemmän mun päässä kuin todellinen, mutta voimille otti ja itkua tihrustaen ajettiin kotimatka. Oli varmaan mun viimeinen pk-tottisleiri, mä en saa tottiksesta kuin kertakaikkisen pahan mielen olin sitten paikallisen yhdistyksen treeneissä tai leirillä... Olen koko kotimatkan yrittänyt psyykata itseäni, että kolmosesta ykköstuloksen tekevä koira ei voi olla ihan onneton, että sillä mitä muut ehkä ajattelee, ei ole mitään väliä, mutta fiilis on pohjassa silti. Itse asiassa avasin turpani jo leirillä ja puhuin parinkin eri ihmisen kanssa siitä kuinka mun koirat on 'vaan tollasia' ja että kauhalla ei voi vaatia kun lusikalla on annettu sitä viettiä, ja että ei sen tarvii olla mikään ongelma... kukaan ei vinoillut mulle mitään, ja tää tosiaankin on varmaan enemmän mun päässä tää vika kuin oikeesti muiden asenteissa, mutta voi voi silti.
Olin jotenkin vaan niin helvetin pettynyt. Sieni oli ihan kauhea laama ja edusti hienosti paskaholskua. Luksi oli "ihan kiva", mitään parastaan sekään ei esittänyt, mutta ei kyllä saatu meidän ongelmiakaan esille ja tuntuu että leirin anti omien koirien osalta jäi aika nollaan. Siinä sitten katselin toisten superkuumia viettipommeja ja totesin että kai mä sitten olen sellainen surkea tokoihminen, koska toi koulutustapakaan ei vaan ole ollenkaan mun juttu. Mä en edes haluaisi että mun koira olisi räjähtämäisillään kiihkoon koska pallo, mä haluan että ne tekee mun kanssa, että ne tekee iloisesti ja halukkaasti, minun kanssa ja minulle, järki päässä toiminta-alueellaan. Pallo, ja koira ei esim. tee jääviä (istu/maahan) loppuun asti, vaan jää tärisemään niin että asento on vajaa ja sitten koetetaan antaa pakotetta ja ties mitä että se tekee kunnolla. Onhan se ihan pirun vaikuttavan näköistä mutta mä en osaa enkä halua. Tai että koiralle ei kelpaa ruoka kun se kyttää vaan pallopallopalloooo. Totaalisen vieras ongelma ja moinen maanisuus on mun mielestä lähinnä pelottavaa. Koska en vaan ymmärrä sitä.
Luksi teki seuruuta, lauantaina häiriötä, sunnuntaina käännöksiä. Lauantaina siitä yritettiin tosiaan saada terävyysreaktiota mm. hakkaamalla isoa peltipurkkia kepillä, juoksemalla koiran takaa jalkoja tömistellen yms. Kultamudi oli hieno ja veti vaan enempi vähempi korvia luimuun ja silmät pyöri päässä, mutta kontakti ei tainnut juuri katketa, ja paikkaansa se ei ainakaan menettänyt. Tähän nyt kuitenkin vinkiksi koiran häiriintyessä kutsua esim. vaan "täällä" ja palkata heti kun kääntää huomion ohjaajaan. Myös silloin, jos jää kiinni häiriöön, ja yrittää sen palkan (leikin) kautta saada koiraa vapautumaan ja unohtamaan koko häiriö. Otettiin myös henkilöryhmää, johon ihan hyvä vinkki palkata tällainen koira aina ensin juuri ennen ryhmää, jotta koiran odotusarvo olisi positiivinen eikä se olisi vielä kerinnyt ahdistua. Toisella kerralla sitten palkka ryhmän sisällä. Henkilöryhmä kannattaa ottaa kokeneelle/ei-ahdistuvalle koirallekin aina kun on vieraita ihmisiä tarjolla. "Tai jos on tarpeeksi paha skitsofrenia, henkilöryhmää voi treenata yksinkin." :D
Sunnuntaina käännöksissä koira tekee kuulemma juuri niin kuin minäkin. Mä hidastan vauhtia selvästi käännöksiin, en tee niitä pk-tyyliin silleen sähäkästi töksähtäen. Tässä tuli taas näkemysero - kysyin että eikö koiraa tosiaan mitenkään valmistella käännöksiin. No ei, kun ne opetetaan noin ja se on ihan ok, niin niistä tulee näyttävät. Pöh. Kyllä mä vähän meinaan kokeilla saada särmää niihin, mutta täydessä vauhdissa yhtäkkiä paikallaan hypähdys ei sovi mun täyskäännökseksi. Palkan suunta ja palkkaus juuri kun alkaa tehdä käännöstä olisi avainsanat. videokooste
Sieni yritti lauantaina haukutusta ja noutoa, sunnuntaina leikkiä/sivulle tuloja ja noutoa. En tiedä tekeekö se juoksuja vai mitä vittua, mutta se oli ihan kummallinen... karvaa siitä irtoaa, en tiedä viittaako sekin johonkin juoksuihin tai jotain. Se ei lähtenyt ensin lainkaan leikkimään kouluttajan kanssa! o_O Leikitin sitten itse ja siihen syttyi joten kuten, ei ihan normisienenä. Lelun heitto lennossa kouluttajalle ja nyt jatkoi sen kanssa samalla tavalla kuin minunkin kanssani. Kysyin jälkeen päin miltä se tuntui; ote pysyi samana, mikään kovin tiukka se ei todellakaan ollut, mutta ei myöskään elänyt vaikka koira oli lelun kanssa välillä ihan vieraan jaloissa. Kysyin vielä erikseen että tuntuiko se ottavan painetta siitä läheisyydestä, niin ei. Keväällä maaliskuussa siellä viettitestauksessa se nimittäin teki niin, oli selvästi parempi kun liinaa oli välissä. Liekö jotain kehitystä sitten. Koira sai voittaa lelun ja sen jälkeen kantaa sitä pienen kierroksen, ja vei sen oma-alotteisesti takaisin kouluttajalle jatkoleikkiin. Leikkivideo 1, se alun laamailu, ja leikkivideo 2, se parempi.
Kokeiltiin sitten sitä haukuttamista, että leikin itse koiran kanssa ja otin lelun rinnalle käsien alle piiloon. Aikansa se sitä katseli ja koetti ehkä jopa hyppiä päin, sitten oli vaan että "no ei sitten" ja ryhtyi omiin puuhiinsa. Se ei siis vaan halua sitä lelua tarpeeksi, jotta haukkua tulisi turhauman kautta. Siis se ei turhaudu. Ainoa vinkki kehittää leikkiä edelleen, jotta koiralle tulisi oikeesti kunnon palo siihen, ja kesken villeimmän saalistuksen yrittää uudestaan.
Muilta tuli sitten viikonlopun aikana kanssa erilaisia vinkkejä haukun (alkuun minkä tahansa äänen) saamiseen. Mm. opettaa mudi ensin haukkumaan, se haukahtaa mulle helposti pari kertaa kun olen heittävinäni lelua ja ärsytän sitä, tästä jatketaan sen kanssa. Sitten käyttää mudia mallioppimiseen Sienelle, usein haukku saattaa tarttua. Toinen kokeilemisen arvoinen asia on jättää koira puuhun kiinni jonnekin metsään ja lähteä pois. Vielä parempi, jos mukana on enemmän ihmisiä, jotta lauman merkitys korostaa koiran yksin jäämistä. Sitten sitä vähän vielä huudellaan ja kun se ei pääse sieltä puusta irti, sen pitäisi jotenkin kiljahdella tai jotain, ja siitä mennä palkkaamaan ja jalostaa ääntä eteenpäin.
Noutoa tehtiin toisella kierroksella, ongelmana on että koira saalistaa kapulaa ja loikkaa sen päälle. No vitut, hyvä kun edes nouti, sellasta kauheaa pikkusievää laamailua jota se ei ole koskaan noin karmeana tehnyt. Se otti jotenkin ihmeellisen paljon häiriötä ympäristöstä. Katan kanssa mietittiin, että viereisellä suojelukentällä (50m? 100m päässä?) haukkuvat koirat ehkä vaikutti yllättävän paljon Sieneen. Koirat kun aika hyvin erottaa millä sävyllä toiset haukkuu ja Sieni varmaan luuli että siellä on joku kauhea hätä tai jotain... ohje oli lähinnä lakata palkkaamasta sienivinguilla, koska koira loikkaa niille just niin kuin kapulalle, ja vinkulelu vikaisee kivasti palkaksi loikasta - tää ylläpitää osin samaa käytöstä myös kapulalla.
Sunnuntaina ekalla kierroksella halusin vaan leikkiä ja sen lomassa sivulle tuloja. Nyt se leikki ehkä pikkasen paremmin kuin eilen. Sellainen havainto, että irroittaa paremmin (harmaan mudin voittaman karvapatukan) keskiosasta kuin jos on purrut naruun. Kummallista.
 |
| Kyllä se imuttaen seuraa... |
Toisella kierroksella se taisi tehdä vähän kaikkea, ensin kokeiltiin jos sen opettaisi täyskäännöksessä kiertämään, niin namien kanssa tätä. Mulla on aina ollut aika vaikeaa hahmottaa miten ohjaaja menee ja mitä koira tekee ja kädestä pitäen piti nytkin neuvoa :D Sieni oli vähän kujalla että mitä hittoa, aika jähmeä, mutta sain mä jonkun kerran sen tekemään ihan kivasti. Helpottui vähän kun itse pysyin paikallani ja opetin siis vaan sivulle tuloa takaa. En tiedä, jos senkin vaihtaisi niin, kiepsahdus kun on jotenkin hankalan tuntuista tolle. Koska siinä ei ollut vielä tarpeeksi, piti vähän näyttää seuruuta. Siinä saatiin todella hyvin se laamaongelma esille, eli koira ei tehnyt paljoa mitään. Patukka ei vaan ollut tarpeeksi motivoiva. Vaihdettiin namit ja otin ihan askel - palkka - jne. Ohjeena siis oli auttaa koiraa niin paljon kuin se tarvitsee, vaikka mentäisiin ihan imuttamiseen takaisin.
 |
| Täyskäännös kiertäen, meni yli hilseen :D |
Ja jotta tässäkään ei olisi ollut tarpeeksi, piti vielä kokeilla uudestaan noutoa. En tiedä mikä vitun idea sekin oli. Taisi koira olla välillä autossa mutta silti.. no ei loikannut ei, hyvin pikkusievää oli, ei keskittynyt jotenkin ollenkaan tekemiseen vaan kyttäili ympäristöä jne. Ratkaisuna ottaa pentuluoksetulo, joten avustaja pitämään ja itse karkuun. Tästä sienilelu ja suoraan autoon.
Jäljelle en kerinnyt, olin etukäteen pyytänyt että joku osaava katsoo mudin lyhyen jäljen, siis ihan että miltä sen tekniikka näyttää ja voisko siitä saada FH-jälkikoiran. Pellot oli niin kaukana ja jälkiryhmä sen verta täysi että totesin että ei mun kuppaselle puudelille tartte vaivautua. Toinen juttu, minkä takia menin leirille, oli mudille uusittu "luonnetesti". Sillähän katkesi oikeassa luonnetestissä panta juuri kun koira oli seinässä ja hyökkäys oli meneillään. Se oli varsin vakuuttava siihen asti, ja mua niin jäi häiritsemään kun en saanut vastausta pureeko se vai väistääkö se kun loppuun asti mennään. Mut sitten puhuttiin olemaan kokeilematta. Tollanen koira ihan varmasti puree kun sitä tarpeeksi ahdistaa, ja kyse on vaan siitä että koska se ahdistuskynnys ylittyy. Jos se luonnetestissä tai nyt "uusinnassa" ei purisi, ei se silti olisi mikään tae että se ei joskus myöhemmin niin tekisi. Tai jos se nyt purisi, niin sehän vain opettaisi että noin voi tehdä. Ja jos sen jälkeen ottaisi uusinnan ja purun jälkeen antaisikin sille selkään, että et muuten saa tehdä noin - no niin, mitä pahaa se koira on tehnyt että sen kanssa pitäisi tällaiseen kiusaamiseen ryhtyä... siispä jätettiin koko juttu. En tiedä, kyllä mua vähän jäi harmittamaan, olis sitä ehkä vähän voinut härkkiä. En kyllä tiedä miksi, tai mitä mä kuvittelisin siitä saavani? Haluisin vaan niin ymmärtää mitä siellä päässä tapahtuu ja onko sillä oikeesti kanttia purra, kun kova paikka olisi.
 |
| Sieni ja Spiku |
Leiriltä on sivukaupalla muistiinpanoja sekä jäljeltä (perjantaina illalla leirin alkuun oli jälkiluento) että tottiksesta, lisäksi kuvia ja videoita. Laitan niitä myöhemmin.
Lopputuloksena joka tapauksessa siis lähinnä paha mieli. Ja vielä
pahempi siksi, että on. Mamman paskapuudelit, ei se haittaa, että teistä
ei ole mihinkään. Ei meistä tarviikaan olla. Anteeksi.
 |
| Leirisieni |
17 kommenttia:
Mä luulin, että sulla oli ihan kivaa.. En siis osaa lukea ihmisiä :D Ehkä koko juttu on tosiaan vaan sun päässä, jos et halua koiraa joka on hulluna palloon mutta kuitenkin pitäisi olla vähän hulluna (ei liikaa, sillain hyvän hulluna), niin musta tuntuu ettet sä oikeen tiedä mitä sä sitten haluut. Nyt sulle ei oo varmaan hetkeen uusia koiria tulossa eli tiedät nyt mitä sulla on käsissä ja opettelet elämään niiden kanssa. Kyllähän sun molemmat koirat on erittäin kyvykkäitä monenlaiseen harrastamiseen ja niissä on kuitenkin paljon sellaista hyvää, mitä monessa muussa ei ole. Ja niinkuin itsekin totesit, niin ei se vietin määrä aina ole yhtä kuin parempi koira, ei edes parempi harrastuskoira.
Oli mulla kivaa ja oikeesti ku tosta puhuttiin, olin sitä mieltä mitä sanoinkin. Jotenkin sitten vaan autossa märehdin itseni aika masennukseen... kyllä mä varmaan jatkossakin johki tollasille leireille voin mennä, mutta en halua treenata omia koiria ainakaan tottiksessa, koska siitä mulle tulee se paha mieli. Olis pitäny mennä tänään sinne jäljelle mikä olikin ajatus vielä aamulla, mutta se sitten kävi niin nopeesti että koomasin vielä aamiaisella ku olis pitänyt jo päättää.
Ja joo, kuten jo puhuttiin, se vertailu ei johda mihinkään. Sienikään ei tosta Kätsyksi muutu vaikka mitä tekisin, eikä sen tarvii. Kyllähän sille pelkällä nakillakin saa sen 70p matkalaukkutottiksen tehtyä, ja sillä nyt ei tosiaan ole alkuun mitään kummempia tavoitteita kuin saada edes joku pk-koulari.
Kiitos, vähä parempi mieli :)
Ehkä sun pitäsi ajatella, että kun olet tuon tyyppisillä koirilla saanut aikaan tuloksia, niin sun täytyy olla HYVÄ kouluttaja :).
Ja juu, en ole koskaan ynmmärtänyt mitä hienoa on noissa viettipommeissa, mut mähän nyt olenkin tällänen :D.
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
Me ollaan tehty sit varmaan noita skitsofreenikon häiriötreenejä, mutta valitettavasti me ei eletäkään samaa harhaa koirien kanssa ja ne ei ole oppineet siitä mitään, vaikka metsä on täynnä "väkeä".. :D P.S. Se oli hirvari joka lennähti mun korvaan silloin aamupäivällä, en uskaltanut lietsoa paniikkia autolla ajaessa vaikka tiesin, että oon laittanut hiukset 100 kertaa lippiksen alle ja ne ei voi kutittaa mun korvaa.. En ehtinyt analysoida sen ällöttävyyttä kun se kuoli crocsin pohjaan, mutta ihan hämähäkkiefektiä se ei saanut aikaan..
Tuttu tunne monen reenin jälkeen. Varsinkin kun nykyään reenataan tottista lähinnä käyttökoiraporukassa (heille tosin täysi kunnia, tosi mukavaa ja osaavaa porukkaa ja osaavat kouluttaa eri tavoin erilaisia koiria!)Ja ei se sinänsä haittaa vaikka muut ois "parempia" ja koirat vietikkäämpiä, mutta se haittaa, kun välillä tuntuu, että ei oman kanssa ees pysty harrastaa. Kaverilla on mali ja sille yks toinen pelastuskoiraporukka oli sanonut, että mitä sie sitä viettiä haet, kun ei pelastuskoiran tottiksen tartte vietikästä olla. Kaveri totes, että milläs moottorilla se koira niitä hommia sitten tekee?? Suski Korri kerran sano että vietti=palkan toive, eli jos ei ole viettiä ollenkaan niin pahapa se on koiraa saaha mitään tekemään. Itelle nykyään Sinnan kanssa on kyse lähinnä juuri tästä. En yritä hakea viettiä pelkän vietin vuoksi tai näyttävyyden vuoksi, vaan lähinnä siksi, että koira tekisi hommia ja vieläpä tekisi niitä riittävän pitkään!
Vietti = palkan toive, sitähän se juuri on. Ja jos koira ei todella halua palkkaa, sitä mitä sulla on, et voi vaatiakaan siltä mitään, vaan se menee ihan linttaan kaikesta puuttumisesta.
Me mietittiin leirillä onko Sienelle lelu vai ruoka parempi ja mietin asiaa. Kyllä ruoka on, esim. jos se saa valita mun käsistä niin se ottaa eka ruuan ja sitten lelun. Jossain kohtaa (sellasella laamahetkellä) treeniä kouluttaja sanoi, että se ei saa tosta patukasta mitään. Olin ensin vähän että miten niin, kun se leikkii sillä kyllä, mutta eiköhän hää ollut oikeessa. Koira voi myös leikkiä "temppuna" eli ihan vaan ohjaajan mieliksi. Tai ehkä siitä on ihan jees pelata vähän aikaa, mutta sitten kun lelu pannaan pois, sille on ihan sama ja noniin tehdään vaan jotain ihan muuta. Halusiko se todella sitä leikkiä silloin?
Jälkiluennolla oli puhetta ahneuden tekemisestä ja ruuan arvottamisesta. Mä otan Sienen kanssa kuurin taas tätä. Onhan se ihan kivan ahne, mutta nyt loppuu taas kuppiruokinta ja joka jumalan suupalan eteen on tehtävä jotakin. Koska en saa sitä pallolla sellaseen kiihkoon, koetan rakentaa ruokaan mahdollisimman kovan halun.
Nyt hei. :D Kyllä mä ymmärrän että jollain suojeluleirillä viikonlopun koiria katseltua tulee "tavallisen" koiran omistajalle väkisinkin sellainen .. kahdehtiva? olo, mutta eihän ne sun koirat siitä huonommiksi muutu! Kyllä sä itsekin tiedostat että myös niiden viettihirmujen koulutuksessa on ihan omat ongelmansa ja kyllä se, joka niille koirille saa tuloksia on se "voittaja", ei se kenen koira on vietikkäin.
Täydellisiä koiria on niin harvassa, että meistä jokaisen pitää miettiä mikä koirassa on tärkeintä, valita se omaa makua lähinnä oleva koiratyyppi ja oppia elämään niiden ongelmien kanssa mitä niiden mukana tyypillisesti tulee. :) Saan jatkuvasti kyselyitä ihmisiltä, jotka haluavat mahdollisimman vietikkään tykin, joka tekee palkatta töitä vaikka maailman tappiin saakka, ja lisäksi on helppo ja näkymätön kotikoira joka ei ikinä reagoi mihinkään turhuuksiin joka tulee toimeen kaikkien vieraidenkin koirien kanssa. Tälläisiä koiria ei kuitenkaan ihan joka nurkan takana ole, missään rodussa...
Jos ja kun tulet käymään, niin leikitetään Sientä. :)
Kuvassa: "Täyskäännös kiertäen, meni yli hilseen :D" Kumpi on oikeassa, Sieni vai :-)
Mä olen kanssa vainoharhainen, mutta se ei liity koiraan vaan muhun itseeni ja koetan ainakin ajatella, että se on vaan mun pään sisällä oleva jutska. Kun ei osaa lukea ajatuksia, niin mistä sitä tietää mitä muut ajattelee? Eikä sillä ole mitään väliäkään, kunhan itse on tyytyväinen. :)
Mullekin tulee melkein aina paha mieli, kun treenaan pk-ihmisten/suojeluihmisten kanssa, vaikkei kukaan kai pahalle ole mitään tarkoittanutkaan.. Kai sitä vaan on niin erilainen ihminen ja eri katsantokanta asioihin.
Ja sullahan on todella hyvät koirat! Sieni on mun mieleen tosi paljon ja Luksikin, onhan sillä ekat kiinnitykset jo KVA & TVA -arvoja varten, ei se mikään paska ole. Ja sä olet tosi hyvä kouluttaja, mulla ei ole kuin kaksi ihmistä, jotka on pystyy vahvasti inspiroimaan mua koiraharrastukseen ja sä olet toinen niistä. :)
Mä en tiedä voinko hankkia vahvaviettistä koiraa, koska suojelu ei enää kiinnosta mua ja mulla on toisinaan sellaisia suvantovaiheita, että koirajututkaan ei kiinnosta pätkääkään ja silloin arvostaa sitä helppoa arkea. Ruka on oikeastaan mulle tehty ja sen kanssa on nyt uusi vaihe menossa koulutustavan hahmottamisen kanssa, katsotaan miten käy. :)
Joo mä uskon että ongelma oli nimenomaan SUOJELUleiri. Ne tähtää "vähän" erilaisiin suorituksiin ja hakee aivan erilaisia koiria kuin minä. Siis oli siellä ihan tosi mielenkiintoista ja tuli kauheesti asiaa (varsinkin jäljestä), koetan illalla rustata mun muistiinpanot, mutta mun koiria tollasessa paikassa on turha treenata koska siitä se paha mieli tulee. Ne on niin erilaisia ja helposti alan pitää niitä huonoina, vaikka eihän kyse oikeesti ole siitä. Mun pitää vielä työstää tätä alemmuuskompleksia päässäni. ;P
E: täyskäännös kiertäen menee just noin kun kuvassa, minä käännyn vasempaan ja koira oikeaan. Kumpikaan ei ollut väärässä mutta kummallakin oli pää pyörällä ja ohjaajalla varsinkin jalat solmussa.
Varmaan nää menee vähän sillain, että toko-treenaajat luulee et pk-ihmiset kattoo niitä kieroon ja pk-ihmiset luulee et tokoihmiset katsoo kieroon jne. Sitten on vielä agility ja muut, näyttelyistä nyt puhumattakaan kun niitä saa katsoa kieroon yleisesti aivan avoimesti ja varmaan jotakin joka tykkää käydä näyttelyssä harmittaa se asia.. Mutta mä kyllä muistan yhden kerran kun tokokoulutuksessa meitä on oikeesti katsottu kieroon ja naurettu suoraan sanoen päin naamaa kun en uskaltanut jättää omaa nuorta ja keskeneräistä koiraa niiden kokeneempien väliin paikallamakuuseen ilman liinaa. Ja ne oli kuitenkin jo NIIN taitavia, että oli ihan piilossa osan aikaa. Omasta mielestä olin vaan järkevä, et jos se pikkuterrieri siitä sinkoaa kiljuen johonkin ilmansuuntaan niin mä voin jollakin estää oman koiran perään lähtemisen. Vitutti niin rankasti silloin ja suurin osa porukasta oli niin ylimielisiä ettei me sitten siellä muutamaa kertaa enempää käyty. Tuota lukuunottamatta meillä on muistaakseni pelkkiä positiivisia kokemuksia kaikista mahdollisista harrastajakunnista, toko, agility, vepe, vinttikoiraporukka jne.
Tulee vähän mieleen lihava-laiha keskustelu, toisia näistä saa arvostella ääneen, toisia ei. Samanlailla jossain porukassa voi vietikkäitä koiria ohjaajineen "leikkimielisesti" haukkua, kun eihän siitä voi loukkaantua mut annas olla jos sanot jollekkin et "hei, toi sun koiras on aikamoinen lapanen". Suojelussa on sellainen jännä ominaisuus mitä ei muualta koiraharrastuksen piireistä juurikaan löydä, väittäisin. Siellä meinaan ne koiran ominaisuudet tunnetaan läpikotaisin ja jokaisessa koirassa on myös huonoja ominaisuuksia, keskiverto suojelukoiran ohjaaja tietää ja hyväksyy oman koiransa heikkoudet hyvin paljon tarkemmin kuin vaikka haku-, toko- tai agilitykoiran ohjaaja. Joskus jopa niin hyvin, että jos niistä asioista kertoo niiden oikeilla nimillä tokoharrastajalle, niin niiden mielestä jopa inhotaan omaa koiraa ja haukutaan sitä, vaikka oikeasti ei ehkä vaan tajuta asioiden mittasuhteita. Suojelussa tulee esiin usein sellaisia asioita, jotka ei muussa tilanteessa koirasta näkyisi.
Ja siitä piti vielä sanoa, että on varmasti hyvin paljon sattuman kauppaa mihin päätyy treenaamaan ja millaisia lajeja. Jos mä olisin saanut mun ekaksi koiraksi sen ykkösvaihtoehdon, niin treenaisin hyvin todennäköisesti eri lajeja eri porukoissa kuin nyt ja olisin varmasti aivan yhtä tyytyväinen koiraani kuin olen nytkin vaikka se olisi ollut täysin erilainen ja päinvastainen eläin kuin nämä nykyiset. Nyt kun on jo jonkinlaista näkemystä erityyppisistä koirista, tiedän jo paremmin millaisissa asioissa mieluummin joustan, koskien koiran ominaisuuksia. Ja silti, jos mulle sattuisi tulemaan sellainen koira jota en missään tapauksessa kuvittelisi haluavani (niinkuin Kätsy osittain oli), niin eihän siinä sitten auta kuin opetella ja mukautua sen mukaan mitä käsissä on. Mutta mä kyllä tykkäänkin ja arvostan hyvin eri tyyppisiä koiria, kuolettavan rauhallisia ja toisaalta kiihkeitä kuumakalleja ja siihen väliin mahtuu montaa muutakin.
Pakko sanoa näin sunnuntaiblogivierailijana, että joskus aiemminkin oon meinannu tänne kommentoida, mutta sitte en ole keksinyt miten asian lyhyesti ilmaisisin. Enkä kyllä keksi nytkään, mutta nyt on pakko kommentoida. :D
Kauhia mitä paineita sie otat ittelles! Relaa, hengitä ja rentoudu hyvä ihminen. :)
Teema on itselle äärettömän tuttu. Oltiin puruporukassa Ninjan kanssa tottista treenaamassa lähinnä maskottiparina. :--) Mutta tähän mennessä me ollaan ainoat, jotka on tehnyt edes kolmosen koularin . Aika paska pikkulikan kouluttama maskotti siis. Muutenkin osaan jo suhtautua huumorilla tähän ja en ole pitkään aikaan halunnut koirani olevan jotain muuta, kuin se on. Puutteistaan huolimatta se on hyvä koira, sen kanssa olen voinut harrastaa kaikkea haluamaani ja enemmänkin. Koiran ominaisuudet eivät ole estäneet mitään, mitä olen halunnut tehdä.
On äärettömän ärsyttävää, kun kentällä todetaan (usein aloittelijoille vielä) jotenkin, että "ei tosta sun koirasta kyllä ole" tai "saahan tolle ehkä ykkösen koularin" tai "no ihmeellistä tottista tolle ei kyllä saa" yms.yms. Tai sitten "eikö se edes leiki.. no ei sillä mitään tee". Pistää harmittamaan, kun näitä masentuneita ja alistuneita ohjaajia tulee vastaan maansa myyneinä. Harvat koirat on oikeesti semmosia, ettei niiden kanssa voi tehdä _mitään_ tai että kannattaa luovuttaa heti ekan kahden vuoden aikana. Miksi kaikkien koirien tulisi olla tietystä muotista? Miksei tapoja etsitä koirakohtaisesti, vaan yritetään vaan tunkea kaikkia samaan muottiin ja ellei sovi, luovutetaan ja todetaan että huono on?
Myönnän ärsyyntyneeni, kun kommentoit namilla kouluttavasi 70p laamatottiksen. En sano, että Ninjalla olisi kokeissa mitään näyttäviä tottiksia ja vain kerran (SM:ssä) ollaan onnistuttu tekemään meidän osaaminen huomioonottaen hyvä suoritus. Mutta yhtään seiskalla alkavaa suoritusta ei olla tehty, vaikka olisi ollut liikevirheitäkin. Ninjassa on paljon hyvää ja koen, että namilla saan sille ”ihan kivan” tottiksen. Ei se ole se mun ihanne, mutta kyllä tällä toimeen on tullut. En siis suostu allekirjoittamaan, että namilla koulutetaan vaan laamatottis.
Tän kaiken epämääräisen selityksen jälkeen haluaisin tähdentää sulle vielä jotain, että ymmärtäisit edes mitä haluan sulle sanoa. Eli hyväksy koirasi sellaisina, kuin ne ovat. Se on avain siihen, että saat juuri niistä parhaimmat suoritukset oman osaamisesi mukaisesti irti. Tutki koiria, analysoi niiden suorituksia ja hae niiden ideaalivirettä. Huolehdi siitä, että koirat haluavat tehdä töitä ja palkka on niiden mieleen. Tehkää hommia yhdessä, huolehtikaa hyvästä suhteesta ja luottamuksesta. Enne kaikkea, nauttikaa ja pitäkää hauskaa yhdessä!
ps. Anteeksi kauhean pitkä sepostus, olen vaan niin tajuttoman huono tiivistämään mitään..
Kiitos Minna viestistä :)
Namilla koulutettu 70p laamatottis ei ollut tarkoitettu ihan kirjaimellisesti, tai mitenkään pahalla kellekään. Enemmän vittuiluksi... mun pitkälti ruualla koulutettu ja ruokaa koesuorituksen jälkeen odottava ja saava mudikin on tehnyt hienon 95p suorituksen, ni se siitä. Jossain porukoissa on vaan vähän se asenne, että jos se ei sekoa lelusta, siitä ei oo mihinkään, ja ruualla on ihan turha koettaa tehdä kunnon tottissuoritusta. Höpön höpön!
Ihan hyvältähän toi leikki näyttää tossa toisessa videossa. Ja mun mielestä sen ongelma on siinä, että se ottaa hihnan nykäisyn rankaisuna ja se tulee just sillä hetkellä, kun se aukaisee suunsa tarttuakseen patukkaan.
Lähetä kommentti