Musta tulee agilityn alkeiskurssin kouluttaja. En nyt järin olisi halunnut, mutta oli ainoa keino saada oma juniori kurssille (=apukädet pitämään kiinni), eikä mennyt oikein enää läpi että vanhempi kisaa maksi kolmosissa mutta en muka osaa mitään :P En mä oikeasti kovin paljoa ohjauskuvioita osaa, mutta esteiden oikea suorittaminen nyt sentään on hallussa, eikä alkeissa paljoa muuta ehditä tekemäänkään. Tänään oli kurssin hallittavuustesti. Sieni oli mukanani. Halliin tai kentälle sitä ei vielä saa kennelyskäkaranteenin takia viedä, mikä oli tosi mälsää, mutta pysähdyttiin menomatkalla tokoilemaan ja tullessa tekemään jälki.
Tokoa hiekkatien päässä. Alkuun leikkiä "nahkaoravalla", sitten perusasentoja. Vähän mentiin siinä rajoilla, että kierroksia on liikaa, pentu yritti närppiä lelua eikä keskittyminen ollut ihan kohdillaan. Väliin pari nakkipalkkaa. Muutaman askeleen seuruu ja pari toistoa yhden askeleen siirtymää perusasennosta perusasentoon. En tiedä, pitäisköhän sitä tekniikkaa kuitenkin vielä tehdä nakilla lisää. Lelun kanssa tää on turhan epätarkkaa tokopuolelle.
Yksi kokonainen luoksetulo reilulla alokasluokan matkalla. Lelu oli kainalossa, eikä pieni käsiapu tyhjällä kädellä auttanut, vaan pentu tuli liian kovaa, kaartoi siksi aika kaukaa ja tuli vinoon sivulle. Taisin korjauttaa ennen palkkaa. Uusinta parin metrin matkalta, autoin vielä isommin kädellä, niin tuli nätti sivulle kiepsahdus.
Jälki oli lähitalon parkkiksen reunalla metsässä ja kauheaa härdelliä. Kanssaihmiset vois painua helvettiin siksi aikaa kun minä treenaan ;P Meinasin jo jättää ajamatta koko jäljen, mutta päätinpä kokeilla. Neljä keppiä, välit ehkä 2-5m. Jäljelle tulo meni ihan sähellykseksi ja pentu nappasi jäljen ennen aikojaan, kun toin sen huonosti. Kolmanteen keppiin asti hyvä, sitten koira karkasi jatkamaan ennen kuin olis vamis (no, se on saanut lähteä kun itse on valmis, joten ihan oma vika ylläri taas kun ei ollut narusta kiinni) ja paineli remminpätkä perässään ties minne. En tiedä oliko siellä häiriöjälkiä vai jäljestikö se jo mun paluujälkeä, joka tuli aivan liian lähelle, mutta kutsuin sen lopulta takaisin ja nostettiin jälki uudestaan. Näin löytyi vika keppi kanssa. Ilmaisut oli suoria, mutta nyt keppi ei ollut joka kerta koiran etujalkojen välissä, ja hyväksyin ne silti. Pyysin kyllä "anna" jolloin koira nosti keppiä. Että voi olla vaikeaa päättää kriteereitä ja pitää niistä kiinni!
***
Iltapäivällä kotona paikallaoloja. Ensin pelkkä mudi. Viljelin sen ympärille paistettua kanaa tavoitteena päästä kieltämään haistelut. Eihän sillä viiksikarvakaan värähtänyt, ei makuussa eikä istumisessa :P Ajatkaan ei kyllä olleet kovin pitkät. Sitten jätin mudin paikallamakuuseen ja päästin pennun aidan takaa. Laitoin sen kanssa maahan muutaman metrin päähän naama kohti mudia, ja siellähän pönöttivät kun heittelin kanan palasia ja liikuin niiden ympärillä häiriköimässä. Jossain vaiheessa pentu oli mennyt lonkalleen, en tiedä menikö heti vai vasta myöhemmin. Vapautuksen jälkeen sille vielä muutama sivulta maahan meno, nyt ainakin teki suoria.
Sienestä on hyvää vauhtia tulossa paikallaolojen ylisuorittaja. Häiriössä se "sulkeutuu" ja keskittyy tosi kivasti vain pysymiseen. Mitä enemmän härnään, sen tiukemmin se tietää että älä mene lankaan, tässä kuuluu olla reagoimatta. Sen sijaan sellainen rauhallinen, täysin häiriötön makuu ja vielä se kaamean pitkä kaksi minuuttia, se on vaikeaa! Ohjaajalle ainakin, eikä pentukaan ole sellaiseen tottunut. Se alkaa helposti keksiä jotain katsottavaa tai jopa vingahdella tylsyyttä. Olen tiedostanut tämän jo jonkin aikaa, mutta vältellyt sen harjoittelemista, kun se ON NIIN TYLSÄÄ! Mulla on todella ongelmia seistä se pari minsaa näkyvissä, mutta ihan hiljaa ja liikkumatta paikoillani. Piilossa nyt voi touhuta mitä haluaa eikä se ole ihan yhtä tylsää. Ugh.
***
Illalla vielä tokot amk:n kentällä. Ihmettelin, että ihan autio kenttä vain minua varten, täällä kun on melkeen aina joku tokoilemassa. Autosta ulostauduttuani totesin että tuulee niin että tukka lähtee päästä - siinä taisi olla se selitys. Ruutumerkit ja -nauha oli teillä tietymättömillä joten treeni muuttui siksikin.
Töppönen teki ohjattua sekä kokonaisena liikkeenä että "korjauksena väärältä kapulalta" oikealle. Oli yksi häiriömerkki oikean kapulan puolella, merkistä 10m suoraan oikealle. Vasen sujui hyvin mutta oikeaa noudettaessa meni tälle merkille. Hakee-käsky auttoi ja tajusi hakea kapulan. "Korjauksissa" vein koiran väärälle puolelle ja ohjasin siitä oikealle. Ei haksahtanut kertaakaan keskikapulaan vaan ignoorasi sen hienosti aivan täysin mennen sen yli halutulle kapulalle! :) "Vasen" ja "oikee" on selkeesti olleet hyvä muutos käskyihin.
Merkkejä. Lähti sivulta niin että jäi jäljet kenttään :D. Palkkailin pääosin koiran takaa ennen kuin se ehti merkille asti.
Seuruuta. Päätin, että hiihdetään 50 askelta suoraa, jos koira katkaisee kontaktin niin torut ja alusta. Kerralla meni putkeen ja sai pallonsa, viis siitä että painoi niin että potkin vasemmalla jalalla sen kuonoa niin että hampaat tärähteli aina välillä. Sitten vielä vähän käännöksiä, mallailin lähinnä omaa askellustani. Askeleen lyhennyt ennen käännöstä on ihan ehdoton vinkki koiralle, ja sillä on muutenkin väliä miten ne kulmat itse askeltaa.
Sieni sai duunailla agilitykeppejä. Kyllä! Ne on autossa mukana kun tarkoitus on kai palauttaa hallille. Tulen asumaan siellä kevään myötä sen verta paljon, että parempi treenata vaan siellä. Saatiin sekä hyviä että epäonnistuneita otoksia. Palkkasin alkuun kanalla, mutta vaihdoin sitten narupalloon. Jotenkin olen jättänyt Sienen paitsi narupalloistakin, kun eihän se nyt sellasella halua leikkiä, liian kova ja tylsä ja plaaplaa. No sehän oli ihan hulvattoman hauska lelu sen mielestä. Narun päästä kiinni, hypätään iso loikka tasajalkaa ylös, annetaan pallon pompsahtaa maasta ja pidetään koko ajan narusta kiinni. Töppönen läimii itseään kylkiin tai heittelee palloa niin että päästää siitä irti. Sienen tyyli oli ihan sieninen kun nyt asiaa mietin, se ei päästä (ei tajua? ;P) irti. Välillä se toi pallon mulle, kysyin että heitetäänkö, mutta hää halusi vetää. Josko nyt oikeasti lakkaisin säälimästä sitä ja ihan toden totta uskoisin että kyllä se leikkii!
Lisäksi oli pakko ottaa vähän seuruuta pallolla. Viisi askelta ei mene, kolmannen jälkeen tulee väljyyttä.
Käytiin vielä käppäilemässä puistossa. Sieni ei päässyt irti, koska se ei kerta kaikkiaan saa kaatua uudestaan paskakasaan, en aio pestä sitä ihan äkkiä. Yritti kerran, mutta ehdin kieltää ja nykäistä remmistä, ja säästyimme vahingolta. Sen sijaan se kantoi jonkun hylkäämää banaanin kuorta ja viskoi sitä ihan fiiliksissä, riehui kepin kanssa, kiusasi mudia, sai hepuleita jne jne hyvin tavallista. Normipäivä.
Tokoa hiekkatien päässä. Alkuun leikkiä "nahkaoravalla", sitten perusasentoja. Vähän mentiin siinä rajoilla, että kierroksia on liikaa, pentu yritti närppiä lelua eikä keskittyminen ollut ihan kohdillaan. Väliin pari nakkipalkkaa. Muutaman askeleen seuruu ja pari toistoa yhden askeleen siirtymää perusasennosta perusasentoon. En tiedä, pitäisköhän sitä tekniikkaa kuitenkin vielä tehdä nakilla lisää. Lelun kanssa tää on turhan epätarkkaa tokopuolelle.
Yksi kokonainen luoksetulo reilulla alokasluokan matkalla. Lelu oli kainalossa, eikä pieni käsiapu tyhjällä kädellä auttanut, vaan pentu tuli liian kovaa, kaartoi siksi aika kaukaa ja tuli vinoon sivulle. Taisin korjauttaa ennen palkkaa. Uusinta parin metrin matkalta, autoin vielä isommin kädellä, niin tuli nätti sivulle kiepsahdus.
Jälki oli lähitalon parkkiksen reunalla metsässä ja kauheaa härdelliä. Kanssaihmiset vois painua helvettiin siksi aikaa kun minä treenaan ;P Meinasin jo jättää ajamatta koko jäljen, mutta päätinpä kokeilla. Neljä keppiä, välit ehkä 2-5m. Jäljelle tulo meni ihan sähellykseksi ja pentu nappasi jäljen ennen aikojaan, kun toin sen huonosti. Kolmanteen keppiin asti hyvä, sitten koira karkasi jatkamaan ennen kuin olis vamis (no, se on saanut lähteä kun itse on valmis, joten ihan oma vika ylläri taas kun ei ollut narusta kiinni) ja paineli remminpätkä perässään ties minne. En tiedä oliko siellä häiriöjälkiä vai jäljestikö se jo mun paluujälkeä, joka tuli aivan liian lähelle, mutta kutsuin sen lopulta takaisin ja nostettiin jälki uudestaan. Näin löytyi vika keppi kanssa. Ilmaisut oli suoria, mutta nyt keppi ei ollut joka kerta koiran etujalkojen välissä, ja hyväksyin ne silti. Pyysin kyllä "anna" jolloin koira nosti keppiä. Että voi olla vaikeaa päättää kriteereitä ja pitää niistä kiinni!
***
Iltapäivällä kotona paikallaoloja. Ensin pelkkä mudi. Viljelin sen ympärille paistettua kanaa tavoitteena päästä kieltämään haistelut. Eihän sillä viiksikarvakaan värähtänyt, ei makuussa eikä istumisessa :P Ajatkaan ei kyllä olleet kovin pitkät. Sitten jätin mudin paikallamakuuseen ja päästin pennun aidan takaa. Laitoin sen kanssa maahan muutaman metrin päähän naama kohti mudia, ja siellähän pönöttivät kun heittelin kanan palasia ja liikuin niiden ympärillä häiriköimässä. Jossain vaiheessa pentu oli mennyt lonkalleen, en tiedä menikö heti vai vasta myöhemmin. Vapautuksen jälkeen sille vielä muutama sivulta maahan meno, nyt ainakin teki suoria.
Sienestä on hyvää vauhtia tulossa paikallaolojen ylisuorittaja. Häiriössä se "sulkeutuu" ja keskittyy tosi kivasti vain pysymiseen. Mitä enemmän härnään, sen tiukemmin se tietää että älä mene lankaan, tässä kuuluu olla reagoimatta. Sen sijaan sellainen rauhallinen, täysin häiriötön makuu ja vielä se kaamean pitkä kaksi minuuttia, se on vaikeaa! Ohjaajalle ainakin, eikä pentukaan ole sellaiseen tottunut. Se alkaa helposti keksiä jotain katsottavaa tai jopa vingahdella tylsyyttä. Olen tiedostanut tämän jo jonkin aikaa, mutta vältellyt sen harjoittelemista, kun se ON NIIN TYLSÄÄ! Mulla on todella ongelmia seistä se pari minsaa näkyvissä, mutta ihan hiljaa ja liikkumatta paikoillani. Piilossa nyt voi touhuta mitä haluaa eikä se ole ihan yhtä tylsää. Ugh.
***
Illalla vielä tokot amk:n kentällä. Ihmettelin, että ihan autio kenttä vain minua varten, täällä kun on melkeen aina joku tokoilemassa. Autosta ulostauduttuani totesin että tuulee niin että tukka lähtee päästä - siinä taisi olla se selitys. Ruutumerkit ja -nauha oli teillä tietymättömillä joten treeni muuttui siksikin.
Töppönen teki ohjattua sekä kokonaisena liikkeenä että "korjauksena väärältä kapulalta" oikealle. Oli yksi häiriömerkki oikean kapulan puolella, merkistä 10m suoraan oikealle. Vasen sujui hyvin mutta oikeaa noudettaessa meni tälle merkille. Hakee-käsky auttoi ja tajusi hakea kapulan. "Korjauksissa" vein koiran väärälle puolelle ja ohjasin siitä oikealle. Ei haksahtanut kertaakaan keskikapulaan vaan ignoorasi sen hienosti aivan täysin mennen sen yli halutulle kapulalle! :) "Vasen" ja "oikee" on selkeesti olleet hyvä muutos käskyihin.
Merkkejä. Lähti sivulta niin että jäi jäljet kenttään :D. Palkkailin pääosin koiran takaa ennen kuin se ehti merkille asti.
Seuruuta. Päätin, että hiihdetään 50 askelta suoraa, jos koira katkaisee kontaktin niin torut ja alusta. Kerralla meni putkeen ja sai pallonsa, viis siitä että painoi niin että potkin vasemmalla jalalla sen kuonoa niin että hampaat tärähteli aina välillä. Sitten vielä vähän käännöksiä, mallailin lähinnä omaa askellustani. Askeleen lyhennyt ennen käännöstä on ihan ehdoton vinkki koiralle, ja sillä on muutenkin väliä miten ne kulmat itse askeltaa.
Sieni sai duunailla agilitykeppejä. Kyllä! Ne on autossa mukana kun tarkoitus on kai palauttaa hallille. Tulen asumaan siellä kevään myötä sen verta paljon, että parempi treenata vaan siellä. Saatiin sekä hyviä että epäonnistuneita otoksia. Palkkasin alkuun kanalla, mutta vaihdoin sitten narupalloon. Jotenkin olen jättänyt Sienen paitsi narupalloistakin, kun eihän se nyt sellasella halua leikkiä, liian kova ja tylsä ja plaaplaa. No sehän oli ihan hulvattoman hauska lelu sen mielestä. Narun päästä kiinni, hypätään iso loikka tasajalkaa ylös, annetaan pallon pompsahtaa maasta ja pidetään koko ajan narusta kiinni. Töppönen läimii itseään kylkiin tai heittelee palloa niin että päästää siitä irti. Sienen tyyli oli ihan sieninen kun nyt asiaa mietin, se ei päästä (ei tajua? ;P) irti. Välillä se toi pallon mulle, kysyin että heitetäänkö, mutta hää halusi vetää. Josko nyt oikeasti lakkaisin säälimästä sitä ja ihan toden totta uskoisin että kyllä se leikkii!
Lisäksi oli pakko ottaa vähän seuruuta pallolla. Viisi askelta ei mene, kolmannen jälkeen tulee väljyyttä.
Käytiin vielä käppäilemässä puistossa. Sieni ei päässyt irti, koska se ei kerta kaikkiaan saa kaatua uudestaan paskakasaan, en aio pestä sitä ihan äkkiä. Yritti kerran, mutta ehdin kieltää ja nykäistä remmistä, ja säästyimme vahingolta. Sen sijaan se kantoi jonkun hylkäämää banaanin kuorta ja viskoi sitä ihan fiiliksissä, riehui kepin kanssa, kiusasi mudia, sai hepuleita jne jne hyvin tavallista. Normipäivä.
1 kommentti:
Mäkin taidan ottaa suuntakäskyt käyttöön. En oo ottanut, kun kukaan ei ole osoittanut niiden tehoa, mut sua mä uskon;)
Lähetä kommentti