Pyöräilemään!

Pyöräilykausi avattu! Kävin ensin vähän rasvailemassa ja pumppaamassa pyörää ja sitten hain mudin. Käytiin n. 4km hölkyttelylenkki. Vähän jännitti missä kunnossa pyörä on talven jäljiltä (joku on ystävällisesti runnonut sitä pyöräkellarissa ja ketjujen suoja on lohjennut) ja muutenkaan ei ole tarkoitus aloittaa heti reuhtomaan ihan hulluna. Mudi sai siis pääosin hölkätä, muutama laukkapätkä väliin. Koiria oli paljon liikkeellä ja kaikki jotka ohitettiin niin että pyörä oli välissä, mentiin aivan hiljaa. Yksi tuli juuri kun laukattiin alamäkeen ja mulla oli koira ulkopuolella, ja sille nousi kierrokset aika kovasti. Tai kun koira on jo kierroksilla vauhdista, se alkaa rähistä.

Sitten vaihdoin koiraa ja pyysin ukon kuvaamaan elämäni viimeiset hetket... tarkoitus oli parkkiksella vaan näyttää pyörää Sienelle, ja odotin että ilman muuta tapahtuu jotain todella sienistä. Kypärä päässä jne :P Mä en ymmärrä miten jotkut vaan ottaa koiran ja lähtee polkemaan. Onhan se "helppoa" ja useimmiten kai "onnistuu", esmes mies ja Tytti on tehneet vaan niin. Mä käytän aika monta kertaa siihen, että opetan koiralle että se ei koskaan ikinä milloinkaan saa vaihtaa puolta pyörän edestä eikä takaa, että kääntymis-, hidastus- ja kiihdytyskäskyt tarkoittaa jotakin, ja että sen tulee pysyä sopivan lähellä tulematta liian kiinni pyörään tai irtoamatta liian kauas sivulle. Lisäksi mun päälle hyppiminen on ehdottomasti ei, eikä pysähtely ole myöskään sallittua. Meneehän siihen vähän aikaa, mutta kivempi sitten jatkossa ajaa kun ei tartte olla sydän kurkussa koko ajan! Mä en uskalla edes lähteä Tytin kanssa kun se on ihan holtiton...

Alkuun siis olen ihan jaloillani ja talutan vain pyörää, ja kun koira on sinut sen kanssa, hyppään kyytiin. Matkaa tässä ei vielä ajeta, tää on henkinen eikä fyysinen harjoitus, kunnes säännöt on menneet kaaliin :) No, Sieni kehiin ja ukko kuvaamaan. Talutin alkuun pyörää eikä pentu ollut moksiskaan, se ei oikeastaan tainnut edes ajatella asiaa tai ihmetellä pyörää. Etupyörän eteen yrittämisestä pyörä kolhaisee tarkoituksella koiraa, haluan että se tapahtuu hallitusti pyörää taluttaessa eikä joskus täydessä vauhdissa niin että kuollaan kaikki. Töppöselle meni muutamalla toistolla perille ja niin menee varmasti Sienellekin. Vähän se meinasi pompoti-pompoti hyppiä, mutta ei mua päin, vaan tasajalkaa itsekseen. :D Lopuksi uskalsin pyörän selkään ja ajettiin muutama kierros. Jee, hyvä pentu!



Tarkoitus ei tietenkään ole alkaa ajaa sen kanssa vielä tänä kesänä sen kummemmin, kasvakoon loppuun ensin. Totuttelu nyt käy kätevästi samalla kun on jo pyörä ja vermeet esillä töppösen juoksutuksen yhteydessä.